Myttöä lämpimästi onnitellen!

Tänään juhlitaan! Meidän ihana Myttö viettää syntymäpäivää ja on vuoden vanha. Syntymäpäiväsankaria juhlitaan pienimuotoisesti anoppini ja appiukkoni luona. Luvassa on kakkua kaksijalkaisille, herkkupaloja Myttöskälle sekä tietysti Hipulle ja lahjapaketti juhlabeaglelle.

Myttö pitää television katselusta.
Suosikkiohjelmia ovat luonto-
ohjelmat.

Mytöstä on vuoden aikana kasvanut kiltti, sosiaalinen, reipas ja utelias beagletyttö. Se rakastaa leikkiä Hipun kanssa. Isännän sylissä sillä on pesäpaikka, jossa se levollisesti torkkuu. Hippu otti Mytön heti osaksi laumaamme, kun Myttö meille elokuussa saapui. Ne ovat hitsautuneet yhteen parhaiksi kavereiksi. Olen hyvin onnellinen siitä, että Myttö on osa perhettämme. Uskon, että Typy katselee meitä tuolta jostakin ja iloitsee kanssani.

Paljon, paljon onnea 

rakkaalle Mytölle!

Vuodesta toiseen suurenmoinen saarijuhannus

Hirmuhelteet valtasivat koko Suomen. Meillä se tarkoittaa täällä kotioloissa sitä, että ennen lenkille lähtöä Hippu ja Myttö kastellaan suihkussa läpikotaisin. Turkki pysyy edes alkureissun viileämpänä, kun se on märkä. Iltaisin olemme tehneet pidempiä lenkuroita kuin päivällä. Silloin lämpötila on edes hiukan inhimillisempi sekä koirille että meille kaksijalkaisille. 

Juhannuksena olimme Suuri-Mustan saaressa Kotkassa. En muista, kuinka monta juhannusta olemme siellä jo viettäneet mutta on niitä jo liki parikymmentä. Ja jos juhannuksena sääolosuhteet eivät ole mahdollistaneet saarijuhannusta, on keskikesän juhlaa vietetty jälkikäteen heinäkuun puolella. 

Hippu matkalla saareen.

Sää ei olisi parempi koko viikonloppuna voinut olla. Juhannusaatto oli suorastaan pakahduttavan lämmin. Mytön elämän ensimmäinen venematka sujui hienosti. Hiukan Myttöskää jännitti, kun isäntä nosti sen veneeseen. Mutta kun matka alkoi, se kurkki uteliaana ulos ikkunaluukusta ja ihmetteli merta. Typyltä perityt pelastusliivit istuivat Mytön päälle kuin valettu. 

Kaverukset aitan, Mustikan,
terassilla. Taustalla mökki.

Saaressa toistuu juhannuksesta toiseen vakiorituaalit. Venematkan jälkeen asetumme majapaikkoihimme. Anoppini ja appiukkoni aittaan, me toiseen sellaiseen. Tämän jälkeen koko porukka kokoontuu mökin kuistille nauttimaan kuohujuomaa. Sitä seuraa päiväkahvit. Juhannuksen viettoa jatketaan saunoen, uiden, seurustellen ja grillaten. Kiireetöntä ja leppoisaa oleskelua läpi pyhien. Ilman mitään stressiä, joustavin aikatauluin. Hipsu ja Myttöskä kävivät naapurissa moikkaamassa siellä olevia karvakavereita. Vastavuoroisesti naapurit tulivat tervehtimään Hippua ja Myttöä. Jengi innostui yhteisiin leikkeihin ja erityisesti Myttö viihtyi naapurin Iineksen seurassa. 

Voin siis todeta, että meillä oli mukava, letkeä ja hieno juhannus. Olemme iloisia saadessamme kutsun saareen kesä toisensa jälkeen. Mytön ensimmäinen juhannus ja saarijuhannus näytti olevan sille riemukas kokemus. Myttösellä riitti paljon uutta ihmeteltävää ja uskon, että Myttö lähtee innokkaasti Kotkaan uudelleen.

Myttö tykkää lampaista, ihan hurjasti.

Elämä ei aina askella suunnitelmien mukaan. Meidän oli aikomus lähteä Puulalle, kun lomani kotvan kuluttua alkaa. Mutta lähtö aikaistuu ja suuntaamme sinne jo ensi viikolla. Mökillä on muutama aikataulutettu asia hoidettavana, jotka vaativat jonkun läsnäoloa möksällä. 

En itse pistä tätä "äkkilähtöä" yhtään pahakseni. Mutta asiaa varjostaa tieto siitä, että tuo hieno paikka jää luultavammin ensi kesänä pelkästään meidän lauman mökkipaikaksi. Vanhuus tuo osalle meistä ikäviä seuraamuksia esimerkiksi sairauksien muodossa. Viime päivinä tämä on käynyt meidän perheelle selväksi rajullakin tavalla. Tilanne mietityttää ja surettaa mutta onneksi en ole ajatuksieni kanssa yksin. 

Mutta ennen kuin lähdemme huristelemaan pitkin nelostietä kohti Kangasniemeä, on juhlan aika! Lisäksi piipahdamme ensi viikolla eläintohtorin luona yhdessä Mytön sekä Hipun kanssa. Lampaitakin, noita Myttösen ihailun kohteita, käymme taas moikkaamassa. Näistä tapahtumista kirjoittelen lisää ensi viikolla!

On juhla juhannuksen!

Tällä juhannusviikolla olemme käyneet morjestamassa lampaita. Myttö hieman haukahteli niille. Hippua ei lampaat juuri kiinnostaneet mutta niiden aitauksesta kantautuvat hajut sitäkin enemmän. Riippuen syksyn säästä, lampaat ovat laitumellaan lokakuun alkupuoleen saakka. Ehdimme käydä katsomassa niitä vielä useasti.

Isäntä vei keskiviikkona Hipsan ja Myttöskäisen Rajasaareen. Helteisellä kelillä merituuli vilvoitti mukavasti. Hippu oli hakenut keppiä vedestä, kun isäntä oli sitä sille heitellyt. Myttö oli seisonut mahakarvansa kastellen meressä mutta pidemmälle ei ollut suostunut menemään. Katsotaan, innostuuko Myttö uimaan, kun nämä helteet tässä jatkuvat. 

Vietämme juhannusta taas tänäkin vuonna Kotkassa, Suuri Mustassa. Mytölle tämä on sen elämänsä ensimmäinen juhannus, joka sisältää myös ensimmäisen venereissun. Saaressakaan Myttö ei ole vielä käynyt. Uskon, että Myttö on yhtä innokas veneilijä kuin Hippu. Saarijuhannuksemme sisältää iloista seuraa, grilliherkkuja, kuohujuomaa, saunomista sekä kiireetöntä ja leppoisaa eloa. Likoille olen varannut omia juhannusherkkuja, koska grillin antimia emme anna. Vaikka Myttö pystyisi niitä syömään, Hippu-raukka joutuisi katsomaan tapahtumaa vierestä. Siksipä olen Hipsulle varannut peurankorvia ja Mytölle lampaankorvia. Myös mansikoita ja mustikoita aion hankkia isokorvien juhannusta juhlistamaan. 

Rajasaaressa.

Alla olevan runonkatkelman myötä toivotamme isännän, Hipun ja Mytön kanssa kaikille meidän lukijoille sekä plogiystävillemme palveluskuntineen

juhlavaa ja kaikin tavoin 

mukavaa juhannusta! 

Kas, kesällä metsämailla

on eloa suloisaa:

tuhat sirkkusta soittamassa

ja kukkia täynnä maa.

Oi, aukaise sydämmesi

suven armahan sulollen,

ja riemuitse, laula ja nauti

kuin taivallan lintunen.

Ote Immi Hellénin runosta 

Ikuinen kesä. 

Ensiuimari ja toipilas, joka on taas tolpillaan

Hippu on toipunut kyyn puremasta hienosti. Se on jo täysin kunnossa ja mennä nuuskuttelee entiseen malliin. Tapahtuneen jälkeen se huilaisi mökillä. Isäntä tarkkaili Hilpun vointia ja piti huolen siitä, että toipuminen edistyy. Kun perjantaina nousin Mikkelin asemalla pois junan kyydistä, minua oli vastassa iloinen kolmikko. Hipun häntä heilui ja olin niin onnellinen, kun näin rakkaan Hippusen taas terveenä. Parempaa vastaanottoa en olisi voinut saada.

Isäntä oli nikkaroinut jäiden rikkoman laiturin tilalle uuden. Lauantaina hän teki vielä loppusilaukset ja laituri oli valmis. Upea siitä tuli ja toivottavasti ensi talvena jäät eivät runno sitä rikki. Sunnuntaina isäntä kyseli, mitäs sitten heinäkuisella lomalla tekisi... totesin, että varmaan sitä jotakin askarreltavaa on 😃. Vene"paikka" on ainakin korjattava, koska jäät särkivät myös sen. Mutta eiköhän nuo hommat yhdelle kesälle riitä. Möksällä kun on aina myös niitä vakiohommia eli veden ja puiden kantoa, huussin tyhjentämistä ja toki siivousta ja ruuanlaittoa, kuten kotonakin. 

Myttö kävi lauantaina uimassa. Elämänsä ensimmäistä kertaa! Isäntä talutti sen järveen, rantamatalikkoon. Siinä Myttönen hetken mietti ja sitten pulikoi Puulassa. Hyvin Myttö osaa uida, taitava likka! Minäkin heitin talviturkin pois 20-asteisessa järvessä. Pidän luonnonvesissä uimisesta, se on parhaita asioita kesässä. 

Hipun lempipaikkoja mökillä on kuistilla nököttävä rottinkituoli. Hipsu istuu ja makoilee usein siinä. Tuolilta on suora näkymä mökin pihaan sekä rantaan. Siinä se tähyilee järven ja pihapiirin tapahtumia. Västäräkkiä on seurattava, miten se putsaa pesäänsä. Kuikat ovat mielenkiintoista katsottavaa. Tuolista näkee myös mainiosti grillipaikalle, josta leijuu useana iltana hyviä tuoksuja. Hipun ruokavalioon ei grilliherkut sovi mutta tuoreet marjat ja kurkku ovat sen kesäherkkuja. Ja toki peurankorvat.

Tällä viikolla vietämme keskikesän juhlaa juhannusta. Sää ei voisi parempi olla ja toivottavasti näistä upeista keleistä saadaan nauttia vielä pitkälle alkusyksyyn. Palasimme sunnuntaina kotiin koko sakki. Käymme vielä ennen juhannusta moikkaamassa lampaita ja teemme lenkkejä kotimaisemissa. Hipulla ja Mytöllä riittääkin haisteltavaa, kun ovat olleet pari viikkoa pois näistä maisemista. 

Kohtaaminen kyyn kanssa

Elämässä sattuu ja tapahtuu. Mökilläkin, siellä maaseudun rauhassa metsän keskellä. Möksällä on omat vaaranpaikkansa ja niistä yksi on kyy. Mökin pihaan ei ole 40 vuoteen ilmestynyt käärmettä. Emmekä ole koskaan metsäreissuissakaan siihen törmänneet. Kukaan koirista ei ole aiemmin joutunut käärmeen kanssa kuonotusten vaikka ovat mennä touhottaneet pitkin metsämaita. Eikä kyy nytkään mökin pihalle tullut...

Lauantaina valitettavasti Hipun metsäretken keskeytti kyykäärme. Itse emme käärmeen ja Hipun kohtaamista nähneet, joten aivan varmoja emme tapahtuneesta voi olla. Vain Hippu tietää, puraisiko sen kuonoa kyy vai jokin muu. Mutta Hilpun saapuessa metsästä mökin pihaan, näimme heti, ettei kaveri ole oma itsensä. Pian tämän jälkeen alkoi tulla merkkejä siitä, että käärme on saattanut purra Hippua. Se alkoi kuolaamaan. Vasen puoli kuonoa ja päätä alkoi turpoamaan. Se turposi niin, että vasen silmä miltei muurautui umpeen. Kaulakin alkoi hiukan turvota. Hippu tärisi ja oli aivan poissaoleva. Kuono oli hyvin kipeä, se ei antanut koskea siihen ollenkaan. Poskessa näkyi reikä.

Kangasniemellä ei lauantaisin eläinlääkäriä tavoita. Joten suuntasimme Jyväskylään. Samaan paikkaan, jonne jouduimme Typyn syysyönä viemään. Muistoja heräsi pintaan, ikäviä sellaisia. Mutta saimme Hippulin nopeasti lääkäriin. Hoito oli hyvää ja huolellista. Hippu vietti liki viisi tuntia tiputuksessa ja sai vahvaa kipulääkettä. Tämä on hoitomuoto kyyn puremaan. Me päivystimme isännän kanssa vuoronperään Hipun vierellä. Koronarajoitusten vuoksi eläimellä sai olla vain yksi saattaja mukanaan. Myttö odotti autossa ja toinen meistä oli sen kaverina. Piipahdimme myös kahvilla ja katselemassa minun synnyin- ja lapsuudenkotia. Alkuillasta saimme lähteä takaisin mökille. Hippu oli hyvin väsynyt, turvotusta oli edelleen vaikka se olikin laskenut. Kipua oli myös. Eläintohtorin mielipide oli, että kyy oli iskenyt Hipun kuonoon ja Hippu oli ehtinyt hieman väistää. Siksi hampaanjälkiä on vain yksi. 

Pikkusiskon seurassa on hyvä parannella itseään.

Huonoa tuuria. Todella huonoa tuuria. Sitähän tämä tapahtuma oli. Metsissä on käärmeitä, sille ei mahda mitään. Nyt se onneton lurjus vaan osui Hilpun kuonon kohdalle. Onneksi Hippu alkoi toipumaan hyvin tapahtuneesta. Eilen se oli vielä nuutunut ja väsynyt. Kipulääke vaikutti yhä. Kuonokin oli vielä turvoksissa. Mutta Mytön kanssa ne yhdessä huilasivat aurinkoisella pihamaalla. Hippunen voi jo paremmin.

Toipilas nauttii auringosta.

Läksin siis eilen junalla Mikkelistä kotia kohti. Ihan hyvillä mielin. Hilpu paranee kyllä ja tänä aamuna sainkin iloisia uutisia. Kuonon turvotus on jo miltei pois ja Hippuli näyttää taas iloisia ja pirteitä merkkejä itsestään. Aivan mahtava juttu, olen todella onnellinen. Mökkiviikonloppuni ei mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Mutta onneksi mökkipäiviä on vielä runsaasti edessä ja saan nauttia niistä edelleen yhdessä rakkaan Hippusen kanssa. Toisinkin voisi nimittäin olla. 

Kolmikko Kangasniemellä

Isännällä, Hipulla ja Mytöllä ei olisi kesäkuu voinut paremmin alkaa. Kolmikko nimittäin viettää mökkilomaa Puulalla, vielä ensi viikonkin. Minun kesälomani koittaa vasta heinäkuussa, joten pakerran kotona töitä. Toki olisin voinut mökiltä käsinkin töitä tehdä. Mutta isäntä on jokakesäiset omat mökkilomaviikkonsa ansainnut. Mitäpä minä menen sinne häilämään mukaan. Itsekin tykkään, että joskus on aikaa vain itselleen ja saa olla omissa oloissaan sekä ajatuksissaan. 

Hippu huilaa metsäreissun jälkeen.

Tottakai minulla on valtava ikävä isäntää, Hippulia ja Myttöskäistä. Ja kannan huolta kolmikon pärjäämisestä. Luonnevika. En mahda mitään sille vaikka tiedän, että isäntä pitää Hipsusta ja Myttöläisestä oikein hyvää huolta. Ja osaa itse toimia mökillä, tietää vaaranpaikat ja arki rullaa myös hänen käsissään paremmin kuin mainiosti. 

Hipun seikkailut mökkimetsässä ovat jatkuneet. Naapurissakin on kuulemma piipahdettu aika ajoin. Myttönen saunoo joka ilta isännän kanssa. Se lähtee välillä Hipun matkaan mukaan mutta palaa mökille melko nopeasti. Hyvä, että joku katsoo isännän perään. Isäntä on purkanut hajonnutta laituria. Ensi viikolla siihen syntyy kokonaan uusi laituri. Puulan vesi on 14-asteista. Ihan vielä siihen ei uimaan halua. Jännittävää, miten isäntä tarkenee laiturihommissa, sillä se vaatii myös järveen menoa. 

Myttö ja Puula.

Huomenna nousen junaan, joka vie minut Mikkeliin. On jännä nähdä, miten VR on myynyt paikat juniin. Istutaanko vieri vieressä vai miten toimitaan. Minulla on paikka työskentelyhytissä. Jospa olenkin saanut koko hytin itselleni... Mikkelissä minua on vastaanottamassa isokorvat ja isäntä. Minäkin pääsen viikonlopuksi nauttimaan Kangasniemen kauniista kesästä, minulle tärkeimpien seurassa. Odotan kovasti sitä sekä saunaa ja grillimakkaraa!