Paljon onnea Myttö!

Tänään on juhlapäivä! Ihana ja meille niin kovin rakas Myttö täyttää kaksi vuotta. Syntymäpäiväsankaritar saa lahjaksi lelun sekä herkkuja. Lisäksi tarjolla on erikoisateria. Hipulle ollaan myös varattu hiukan spesiaalia syötävää juhlan kunniaksi. Merkkipäivää vietämme oman perheen kesken.

Myttö on utelias, reipas, iloinen, touhukas ja välitön beagletyttö. Se palvoo Hippua ja niiden välillä on hyvin vahva side. Yhteiset leikit, paini- ja juoksukisat sekä löhöilyhetket ovat varmasti sitä parhautta, molemmille. Olemme isännän kanssa kovin iloisia, että Myttö on osa pientä perhettämme. Se on tuonut meille runsaasti ilon ja onnen hetkiä.

🎈 Suuren suuret onnentoivotukset 

kaksivuotiaalle Myttöselle! 🎁

Mitä parhainta juhannusta toivotellen!

On taas se aika vuodesta, kun juhlistamme kesää! Juhannus on auringon, lämmön ja luonnon värikylläisyyden juhlaa. 

Me vietämme juhannusta perinteiseen tapaan saaressa, Haminan edustalla. Matka sinne taittuu veneellä Kotkasta. Matkakapsäkkeihin on pakattu paljon iloista mieltä, rentoa fiilistä sekä tietysti juhannusherkkuja. On aina suuri ilo saada kutsu Suuri Mustaan ja Hilpu sekä Myttö ovat varmasti riemuissaan, kun tapaavat taas tuttuja kasvoja.

Alla olevan, helteisiä tunnelmia alkuviikosta Puulan rannalla kuvaavan valokuvan sekä Immi Hellénin runon myötä toivotamme meidän koko lauma kaikille Teille, hyvät blogikanssakulkijamme 

hilpeää ja hienoa juhannusta!

Kas, kesällä metsämailla

on eloa suloisaa:

tuhat sirkkusta soittamassa

ja kukkia täynnä maa.

Oi, aukaise sydämmesi

suven armahan sulollen,

ja riemuitse, laula ja nauti

kuin taivallan lintunen.

Oi, syksyhän saapuu sitten,

saa säteliet sammumaan,

vie laulajat merten taakse;

ja kukkaset kuolemaan.

Niin suljeppa sydämmesi

ja suojele suveasi

Ja anna ikuisen kesän

sun asua rinnassasi.

 Immi Hellén: Ikuinen kesä

Vapaus koitti taas

Palasimme eilen kaupunkiin, koko sakki. Taakse jäi helteisen kuuma Kangasniemi. Ja Puulan vesi keikkui lämpötilaltaan 25-26 plusasteessa. Me kaksijalkaiset uimme ja paljon. Isokorvien voimia valtava paahde alkoi verottamaan. Hippu ja Myttö eivät juuri päiväaikaan jaksaneet kuin maata varjossa. Välillä ne käppäilivät järveen ja isäntä myös kantoi niitä syvemmälle rantaveteen, jotta saimme koiruleiden koko kropat kasteltua. Hyttysiä oli turhan paljon ja ilmestyipä paarmatkin kuvioihin. Mutta kokonaisuudessaan möksällä oli mukavaa ja rentoa.

Junamatka Hipun kanssa Mikkeliin sujui oikein mallikkaasti. Olin ostanut lemmikkivaunusta paikat meille molemmille. Hippunen katseli alkumatkasta maisemia mutta Lahden jälkeen kävi torkkumaan penkilleen. Vaunussa oli meidän lisäksi kolme koiramatkustajaa ihmisineen sekä pari kissaa kantokopissaan. Hippu ei kanssareissaajista välittänyt. Tiesin, että Hippu on hyvä matkakaveri. Joten voimme matkustaa jatkossakin pidempiä matkoja junalla, jos tarve vaatii. Ja eiköhän tuo reissu suju myös Myttösenkin kanssa. 

Isäntä ja Myttö olivat meitä Mikkelin asemalla vastassa. Ja miten iloinen ja riemukas jälleentapaaminen se olikaan! Myttö ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota, niin onnellinen se oli Hipun näkemisestä. Hippu oli myös riemuissaan ja hyppi sekä pomppi Mytön ympärillä kuin ekaa kertaa pellolle päässyt vasikka 😀. Kaksikko oli selvästi ikävöinyt toisiaan. Ja olihan minullakin ollut kova ikävä meidän pikkuriiviötä sekä isäntää. 

Mökille noussut aita toi Hipulle ja Mytölle takaisin vapauden. Aita on oikein toimiva ja melko ison alueen se nyt kattaa. Aitaan meni aitaverkkoa noin 170 metriä ja aitatolppia noin 80 kappaletta. Se palvelee meitä ja tyttösiä hienosti. Ja minulle se toi tullessaan helpottuneen ja huolettoman olon. Näytti, että isokorvat eivät aitaa sen erikoisemmin ihmetelleet. Eivätkä roikkuneet siinä tai yrittäneet kaivaa maata pois alta. Etukäteen arvelimmekin, että Hippuli ja Myttöskä sopeutuvat aitaan mutkattomasti 😊. 

Mutta vaikka meillä on nyt aita koirien kulkualuetta rajaamassa, pääsee sen läpi silti kulkemaan 😠.  Mökin pihalle ilmestyi nimittäin eräänä iltapäivänä kyy! En ole itse nähnyt mökin pihalla minkäänlaista käärmettä noin 40 vuoteen. En myöskään lähimaastossa tai sienimetsässä. Liekö helle ajanut nyt käärmeet liikkeelle mutta noin 30 cm pitkä kyy luikerteli mökin seinän vierustalla. Huusin isäntää apuun ja hän hoiti käärmeen pois pihalta. Olin todella iloinen siitä, että Hippu ja Myttö olivat sillä hetkellä mökissä nukkumassa. Ei mahda mitään mutta inhoan käärmeitä. Voin suorastaan pahoin hetken aikaa, kun käärme oli saatu pois näköpiiristä.

Aita alkaa ja päättyy järveen. Siten, ettei
likat pääse rantakiviä pitkin kiertämään sitä.
Kuvassa pikkuportti, joka on naapuriin päin
(välissä pitkälti tiheää metsää). 
Toinen, "autoportti", syntyy heinäkuussa.

Helle verotti meidän kaksijalkaistenkin voimia. Mutta istutin kesäkukat ruukkuhin ja ostin myös valmiita amppeleita. Nyt meitä ilahduttaa mökkikauden ajan lobeliat, pelargoniat, marketat, miljoonakellot, petuniat sekä lumihiutaleet. Isäntä oli kasannut meille uuden grillin käyttöömme ja teki vielä pieniä fiksailuja aitaan. Iltaisin uppouduin kirjaan ja isäntä jalkapalloon läppärin välityksellä. Puulalle palaamme heinäkuun alkupuolella. Sitä ennen meillä on edessä saarijuhannus sekä ihanan Myttösen synttärit ensi viikolla 🎂.

Kesäurakka valmis

Ihan pian nousemme Hipun kanssa Mikkeliin vievään junaan. Isäntä ja Myttö ovat meitä siellä vastassa. Matka jatkuu Mikkelistä kohti Kangasniemeä ja mökkiä, joka on nyt aidan sisällä! Pientä hienosäätöä aita vielä kuulemma vaatii. Ja isompi, autolla pihaan ajon mahdollistava portti vielä puuttuu. Nyt sen virkaa toimittaa pelkkä aitaverkko. Mutta portin ehtii tehdä myöhemminkin kesällä. Pikkuportti Pimun ja Typyn haudan kohdalle on jo nikkaroitu. Siinä isäntä hyödynsi vanhan laiturin lautoja. 

Aitaurakka oli iso ja suoraan sanoen keväällä hieman epäilin, miten isäntä jaksaa tehdä aidan yksin. Mutta hän on työteliäs ja kovin näppärä tyyppi. Ihailen taitoja ja eritoten sinnikkyyttä, jota häneltä löytyy runsaasti. Aita oli kuluvan kesän pääurakka. Loppukesän voi huilata, lomailla ja nauttia kauniista suvesta. 

Myttö on saunonut mökillä ahkerasti. 

Hipun kanssa olemme ulkoilleet ja ottaneet rennosti kotosalla. Sen verran täällä kotonakin on ahkeroitu, että pesin ikkunat sekä parvekelasit. Homma, jota inhoan kotitöistä ehkä eniten. Hippu on nukkunut vieressäni meidän kaksijalkaisten sängyssä. Se on harvinaista herkkua, sillä koirien nukkumispaikat ovat meillä portin takana olohuoneessa. Lampaita olemme käyneet moikkaamassa liki päivittäin. Välillä niitä on katselemassa isompikin väkijoukko. Hienoa, että lampaat ovat ilonamme pitkälle syksyyn. 

Lauantaina appiukko rapsutteli
Hippua ahkerasti. 

Minulla on iso pino kirjoja varattuna lomalle, jonka vietämme pääosin Puulan rannoilla. Olen haaveillut jo kauan, että minulla olisi joskus aikaa sekä voimia uppoutua kirjoihin ajasta välittämättä. Tänä kesänä se mahdollisuus on avautunut. Olen iloinen tästä. Ensi viikolla vietämme keskikesän juhlaa juhannusta. Ennen sitä saadaan ennusteiden mukaan nauttia valtavasta helleaallosta. Toivottavasti Myttönen houkuttelee silloin myös Hipun uimaan ja enemmän kuin kastelemaan vain jalat sekä vatsan. Ja minäkin taidan heittää talviturkin pois!

Kaupunkilaiset ja mökkiläiset

Alkuviikosta isäntä ja Myttö läksivät kohti Puulan rantoja. Me Hilpun kanssa jäimme pitämään kotihuushollia pystyssä. Ensi alkuun oli meininki, että molemmat koirulit jäisivät kanssani kaupunkiin. Mutta hetken mietittyään isäntä totesi, että kyllä hän mökki- ja saunakaverin haluaa reissuun mukaan. Päädyimme siihen, että Myttönen lähti matkaan mukaan. Sitä voi pitää irti möksän pihalla, koska se ei yksin karkaile (on kokeiltu). Hipun kanssa on taas leppoisaa matkustaa ensi viikolla junalla Mikkeliin. Myttö kun tuppaa haukkumaan muille koirille ja on muutenkin kovin energinen tyyppi. Hilpunen on rauhallinen matkakaveri. 

Pakkasin Mytön mökkikassiin 
herkkujen lisäksi saunaoluen.

Olemme Hipun kanssa viettäneet rauhallisia kotipäiviä. Sää on ollut kovin helteinen, joten päivisin lenkit ovat olleet minimittaisia. Vasta iltaisin olemme lähteneet pitkälle lenkille. Jotta en aivan mökkihöperöidy tänne kotiin, olen käynyt kirjastossa ja tapasin entisiä työkavereitani. Oli oikein mukava nähdä heitä ja vaihtaa kuulumisia. 

Keskiviikkona saapuivat kesälampaat läheiseen lammasaitaukseen. Kovin pieniltä ne näyttävät aina näin alkukesästä. Kun ne syyskuun lopulla viedään pois, on niistä kasvanut jo isoja kavereita. Satuimme aitaukselle Hipun kanssa juuri, kun lampaat oli lastattu alas kuljetusautosta. Eikä mennyt kuin hetki, kun uteliaimmat kamut tulivat jo morjestamaan Hippua. 

Tiistaina rekka oli tuonut lavallisen aitatarvikkeita mökkitien päätyyn. Isäntä on ahkeroinut helteessä, valtavien hyttysparvien keskellä. Aidan teossa on iso, iso urakka. Mökkimaasto on kivikkoista ja louhikkoista. Mutta tolpat ovat jo pystyssä. Seuraavaksi isäntä ryhtyy kiinnittämään verkkoa. Porttitarvikkeet on myös hankittu ja minä ostin niihin kyltit, jotka ilmoittavat yksityisalueesta sekä koiravartioinnista. En tiedä, miten voin kyllin kiittää isäntää tuosta suuresta savotasta, jota hän nyt tekee. 

Kangasniemellä on helteitä riittänyt myös. Järven vesi on täysin uimalämmintä ja isäntä on pulahtanut Puulaan usemmankin kerran päivässä. Myttö on uinut myös. Ja saunonut 😀. Ensi viikolla mekin sitten Hipun kanssa pääsemme mökille. Tänään lähdemme anoppini ja appiukkoni luo kyläilemään. Uskon, että se on Hipusta aivan mahtava juttu!

Karvakaaos

Nyt on lämmintä kesäsäätä riittänyt! Viime päivät ovat olleet aika ajoin jopa tukalan kuumia. Eilen ja tänään täällä etelässä ropsahteli kuitenkin sadekuuroja. Ne raikastivat mukavasti ilmaa. Luonto tykkää myös. Olemme kastelleet Hilpan ja Myttösen kotona suihkun alla ennen pitkille lenkeille lähtöä. Ne myös käyvät kahlaamassa kuraojissa, joita meidän ulkoilureittien varrelta löytyy. Myttö on erityisen ihastunut läträämään kaikenlaisissa vesilammikoissa. Itse en ole tuosta touhusta erityisen iloinen mutta olen antanut periksi.

Ensin viilennetään kroppaa kuralammessa...

ja sen jälkeen löytyykin energiaa leikkiä.

Hipulla on menossa sen elämänsä suurin karvanlähtö. Se kasvatti talven aikana itselleen sellaisen karvapalttoon päällensä, että sen harveneminen on aiheuttanut meillä todellisen karvakaaoksen. Joka päivä harjaan Hippusta ja kerran se on pestykin. Pesu on varmaan toistettava kohta puoliin uudelleen. Yleensä emme pese koiria kuin pari-kolme kertaa vuodessa. Imuri saisi surista joka päivä, jotta karvakasoja ei vaeltaisi pitkin lattioita. Toivottavasti Hipun talviloimi on kohta tiessään ja karvanlähtö tokenee. Sille kun ei edes mitään lohiöljyjä tms. karvanlähtöön vaikuttavia linimenttejä voi antaa. 

Lämmin ja kostea ilma on tuonut metsälenkeillemme hyttysiä kavereiksemme. Lisäksi muutamia punkkeja olemme nyppineet pois isokorvien turkeista. Punkkikarkotteen pitäisi estää mokomien viheliäisten tarttuminen ihoon. Se ei kuitenkaan estä punkkien kiipeämistä heinikosta koiran kroppaan. Mutta vaikka näitä vähemmän mukavia luontoihmeitä taas on, nautimme silti kovasti lämmöstä, auringosta ja ennen kaikkea valoisista päivistä.