Kirjastokeikat taas käynnissä

Viime viikolla Hippu pääsi aloittamaan kevään lukukoirailut. Ensimmäinen työkeikka suuntautui naapurikirjastoomme. Kotikirjastossa hommat käynnistyvät ensi viikolla. Oli vallan mukavaa päästä taas kirjastoon. Hilpunen tutki ja syynäsi innoissaan kirjaston nurkkia ja tervehti häntä heiluen tuttua henkilökuntaa. Lukijoita ei tällä kertaa jonoksi asti ollut mutta hyvähän se oli aloittaa loman jälkeen työt hiukan rauhallisemmin 😃 Liekö märkä ja loskainen sää verottanut lukijoita.

Kirjastotouhujen lisäksi olemme seuranneet telkkarista olympialaisia. Harmillisesti oma suosikkini Herolan Ilkka ei eilen päättyneissä kisoissa päässyt mitalin makuun. Mutta toivottavasti Ilkalla on onni myötä seuraavissa kisoissa, pienissä tai suurissa. Isäntä on innokas penkkiurheilija ja liikkuu hän itsekin (toisin kuin allekirjoittanut). Entisenä jenkkifutarina hän katseli yhdessä meidän likkojen kanssa  Super Bowlin, amerikkalaisen jalkapallon jokavuotisen loppuottelun. On hauskaa, että likoista on katseluseuraa isännälle. Minä kun painun iltaisin ajoissa sänkyyn. 

Pieneenkin petiin mahtuu aina kaksi biigeliä.

Liukasta ja lunta. Sitä riittää täällä etelässä. Hiukan tuo lumikerros on painunut kasaan, kun sää on poikennut plussan puolella. Mutta tälle päivälle on povattu myräkkää, joten saadaan taas lisää lunta. Toivottavasti pyry peittää jäiset tiet alleen. Harmittaa Hilpun ja Myttösen puolesta, kun joutuvat talsimaan luistinratareiteillä. Niitä kun on myös metsissä ja pelloilla. Etenkään Hippu ei tykkää liukkaasta ja varoen se kieli keskellä suuta taiteilee jäiden päällä. Tylsää. 

Olen joka vuosi kirjoitellut näin uuden vuoden alkupuolella yhteenvedon meidän menneen vuoden seikkailuista ja touhuista. Olen varmaan jo kyllästymiseen asti viime vuoden puolella todennut, että meidän vuosi 2021 ei ollut paras ja helpoin. Korona oli niistä se pienin kurjuus. Meidän perheelle tapahtui surullisia ja ikäviä asioita, mm. läheisen vakava sairaus ja sen huima eteneminen, minun potkut ja Hipun kesän sairastelut. Eikä tässä edes kaikki 😢 Vaikka meillä oli oikein hauskoja juttuja myös, vaikkapa ihania mökkireissuja Puulalle, jäi viime vuodesta tylsä maku. Joten en palaa enää menneeseen ja tämä jääköön viimeiseksi kerraksi, kun pohdin täällä blogissa vuotta 2021. Alkanut vuosi on käynnistynyt mukavimmissa merkeissä.  Suotakoon sen jatkuvan näin ja vielä paremmin. 

Tervehdys ystävät!

 

Sydämet, jotka eivät koskaan 

nojaa, kaatuvat.

Emily Dickinson

 💗 Hyvää ystävänpäivää kaikille blogikamuillemme

sekä muille meidän ystäville 💕

Toivottaa

Hippu ja Myttö sekä lauman kaksijalkaiset

Lukukoirailuja odotellen ja lumen määrää päivitellen

Hetkinen on mennyt siitä, kun viimeksi kerroin meidän lauman kuulumisia. Tammikuu on takana. Päivät ja viikot luiskahtavat nopeasti. Olen ollut nyt kuukauden töissä. Siellä sujuu mukavasti ja pystyn jonkin verran säätelemään omia aikataulujani sekä etätöitä. Se onkin ehdoton edellytys, jotta biigeleiden hyvinvointi pysyy hanskassa. Isännän työt ja työaika eivät jousta. Minä voisin henkisesti huonosti, jos Hippu ja Myttö joutuisivat olemaan pitkiä päiviä keskenään täällä kotosalla. Onneksi näin ei ole. Mitään sen erikoisempia ohjelmia ei meillä viime aikoina ole ollut. Muutamia ystäviä sekä lähisukulaisia olemme viikonloppuisin tavanneet. Se on tuonut hauskaa ja mukavaa piristystä arjen keskelle. 

Lunta riittää vaikka se tällä hetkellä onkin taas märkää sohjoa. Pari lumimyräkkää olemme muutaman viikon sisällä kohdanneet. Hilpunen ja Myttönen ovat innoissaan lumesta. Ja isäntä on päässyt sivakoimaan suksilla. Koirapuistossa meidän likat ovat kaivelleet kuoppia ja haistelleet hangen alta löytyviä erilaisia hajuja. Vaikka luminen talvi onkin hieno juttu, odotan jo kevättä. Mökille on kova ikävä ja haaveilen saunomisesta ja takassa kärvennetystä makkarasta.

 

Ensi viikolla aloitamme Hipun kanssa kevään lukukoirailut. Toivon, että kirjastokäynnit pääsevät käyntiin. Koronatauti jyllää yhä keskuudessamme mutta eikös noita kokoontumisrajoituksia yms. olla jo purettu. En itse meinaa enää pysyä perässä siinä, mikä on rajoitettua ja mikä ei. Hippu on varmasti iloinen, kun pääsee taas kuunteluhommiin. Niistä saatu palkka eli rapsutukset sekä tyytyväiset lukijat ovat tietysti iso osa onnistuneita kirjastokeikkoja. 

Hipun ja Mytön kuulumisista vielä sen verran, että molemmat voivat hyvin. Hipun korvia huuhdellaan säännöllisesti korvalinimentillä. Mytönkin korvat huljautellaan sillä aika ajoin puhtaaksi. Hilpurin vatsa on pysynyt hyvänä. Suolistosairaan ruokavaliolla, testatulla sellaisella, mennään. Niin on tehty jo useampi vuosi ja se jatkuu elämän loppuun saakka. Luovuimme siitä, että hankkisimme Mytölle erilaisia herkkuja kuin Hipulle. Joten mustikat, vadelmat, kurkku, peuran korvat ja kuivattu peuran keuhko ovat myös Myttösen herkkuvalikoimassa. Lisäksi löysimme eräästä lemmikkieläinkaupasta strutsista valmistettuja keksejä, jotka sopivat Hipun vatsalle ja toki myös Mytölle. 

Tässä kirjoitelmassani olevien talvisten koirapuistokuvien myötä toivotan Teille kaikille, meidän lukijat sekä ystävät iloista helmikuun jatkoa ja hyvää vointia! Pysyttehän reissussamme mukana.