torstai 10. tammikuuta 2019

Arkikepposia

Pari päivää tuprutteli lunta siihen malliin, että nyt pääsee jo hiihtämään. Isäntä jutteli kaivavansa sukset esiin. Minä en hiihdä mutta niiden, jotka siitä lajista tykkäävät, kannattaa suunnata laduille. Nämä kelit ovat niin keikkuvaiset, että yks´kaks saattaa tulla vettä ja olla plussa-asteita. Hippuli riemuitsee puhtaasta hangesta. Joka lenkillä se heittää itsensä selälleen useita kymmeniä kertoja ja myllää lumessa.

Aina pidempien lomien jälkeen on mietityttänyt, miten isokorvat sopeutuvat taas normaalirytmiin. Hienosti se on yleensä sujunut. Kyllähän sitä jotakin kolttosia on keksitty, aikoinaan Pimun ja Typyn suunnalta. Ja tietysti myös Hipun, joka on vielä nuori ja pikkuisen kuriton.

Eilen Hippu oli keksinyt kaivella eteisen lipastosta useamman parin hanskojani sekä muutaman pipon ja kaulaliinan. Onneksi ne olivat säilyneet ehjinä. Kun Hippu tuli meille, käänsimme lipaston laatikot kohti seinää. Joulun alla lipasto käännettiin taas oikein päin, kolmen vuoden jälkeen. Vaikkei mitään isoa vahinkoa syntynytkään, käännämme lipaston takaisin väärinpäin. Hilpua kun edelleen kiinnostaa kovasti laatikoiden sisältö. Keittiön alakaappien vetolaatikoissa meillä on lapsilukot. Ne laitettiin, kun Hippu tyhjensi pakastepussit, lautasliinat ja leivinpaperit pitkin huushollia. Isäntä aprikoi loppaisena, jokohan lapsilukot voisi poistaa. Ei taida voida.

Ensi viikolla aloitamme tämän vuoden lukukoirailut. Hilpunkin loma alkaa olla siis ohi. Toukokuulle saakka kuljemme kirjastoissa ja toivottavasti kohtaamme paljon lukijoita. Itsekin olen pienen tauon jälkeen innostunut lukemaan. Lukeminen on rakas harrastukseni mutta joskus siihen saattaa tulla parinkin kuukauden laiskempi tauko. Nyt tartun taas innolla kirjaan. Kuka tietää vaikka itsekin alkaisin täällä kotosalla lukemaan Hipulle.

perjantai 4. tammikuuta 2019

Uuden edessä vanhaa tippaakaan ikävöimättä

Olemme ottaneet vuoden 2019 ensiaskeleet. Vuosi vaihtui iloisissa tunnelmissa. Pystyin muistelemaan Typyä ilman kyyneltulvaa. Nostimme juhlamaljoja ja söimme hyvin. Anoppini oli leiponut herkullisen täytekakun jälkiruuaksi. Hippuli sai juhlan kunniaksi nakkeja ja kuivatun vasikannenän. Nyt olemme palanneet arkeen. Läksin eilen töihin ja isännällä on tänään viimeinen lomapäivä. Riisumme tänään kuusen ja pakkaan joulukoristeet odottamaan tulevaa joulua. Valoja saa jäädä. Valaiskoon ne meidän huushollia tämän pimeän ajan kevään tuloon asti.

Rapsutelkaa vaan, kiitos.
Joko kohta saa niitä tuliaisherkkuja?

Myrsky pyyhkäisi kaiketi koko Suomen yli ja jätti jälkensä myös tänne etelään. Lunta pyrytti ja tuuli meinasi tempaista meidän pienen Hippulin mukanaan. Tai siltä ainakin näytti. Kangasniemi oli kärsinyt pahoin mm. sähkökatkojen muodossa. Toivottavasti mökkivanhus on pitänyt pintansa myräkän keskellä. Elättelemme toiveita, että pääsisimme sinne vapun tienoilla. 

Minulla ei ole tippaakaan ikävä mennyttä vuotta. Vaikka meille tapahtui paljon mukavia juttuja, päällimmäiseksi jää kuitenkin mieleen Typyn kuolema. Se varjosti koko loppuvuotta ja varjostaa meidän elämää edelleen. Rehellisesti sanoen Typyn kuolema on tähänastisen elämäni kamalin paikka. Pimun lähtöön oltiin ryhdytty varautumaan. Surutyötä tehtiin jo etukäteen. Pimu eli vanhaksi ja syksyn mittaan siitä alkoi näkemään, että sen aika alkaa tulla vastaan. Typsykän kuolema tuli valtavana yllätyksenä, josta seurasi valtava järkytys.

Hippu totesi, että joulu on ohi ja
silppusi joulutyynynsä säpäleiksi.

Mutta lopetan tämän vuoden ensimmäisen kirjoitelman kuitenkin niihin iloisiin asioihin. Mieleen tulee hellekesä. Mökkeilyt Puulalla, Haukivuorella ja vuokramökillä Enonkoskella. Jälkijuhannus Kotkassa. Kangasniemelle saatiin vieraaksemme isännän vanhemmat ja Keravan poppoo. Kesälomani lopettelin viettämällä siellä ratkiriemuisan tyttöjen viikonlopun yhdessä isokorvien ja hyvien ystävieni kanssa. Isäntä nautti sillä välin laatuaikaa kavereidensa kanssa Saimaalla. Lukukoirailuja ja Hipun ensiaskeleet lukukoiran hommissa. Synttärijuhlia, metsälenkkejä, lumessa mylläämistä ja kuikkien katselua mökkilaiturilla. Kyläreissuja Keravalle ja Haagaan, myöhemmin Jokelaan. Syysloma Kangasniemellä. Rauhallisen ihana kotijoulu. 

Runsaasti siis muistoja vuodesta 2018. Toivon, että kuluva vuosi olisi yhtä antoisa ja syyskuun kaltaista menetystä emme joutuisi kokemaan. Toivon, että pysymme terveinä. Kaikille meidän ystäville sekä tärkeille sukulaisillemme toivomme parasta mahdollista vuotta. Toivon, että työasiani järjestyy ja jos siinä käy huonosti, löydän uuden suunnan. Miten nämä toiveet tulevat toteutumaan, siitä kerron vuoden mittaan. Pysyttehän matkassamme mukana!

maanantai 31. joulukuuta 2018

Ovella uusi vuosi

Vanhaa vuotta on jäljellä vielä muutama tunti. Sen jälkeen edessä on uusi vuosi, uudet kujeet, meiningit ja temput. Meille on jo saapunut tuttu joukko vieraita; isännän vanhemmat ja hänen kaksi tätiä miestensä kera. Tällä porukalla ollaan otettu uusi vuosi vastaan jo lukuisat kerrat. On valtaisa ilo, että tämä iloinen joukko jaksaa vuodesta toiseen saapua vieraaksemme.


Hippu, isäntä ja minä toivotamme 
kaikille Pienen Suuren Beaglen ystäville

valtavan paljon onnen ja ilon hetkiä 
uudelle vuodelle 2019!

Tulkoon tulevasta vuodesta kaikilla tavoin hieno
ja mukavia muistoja tuova.

lauantai 29. joulukuuta 2018

Peruskiva joulu

Rauhallinen ja leppoisa joulun aika on takanapäin. Meidän joulussa oli ihan sitä perinteistä. Syötiin reilusti ja katsottiin aattona telkkarista Lumiukko. Ollaan ulkoiltu ja ihailtu kuusta. Saimme jokainen pieniä lahjoja. Hippu sai itseoikeutetusti isoimman lahjakasan. Herkkuja ja pehmoja, joista se ensimmäisen suolisti pari minuuttia sen jälkeen, kun lelu oli kaivettu esiin lahjapaperista.


Hippu ja joululahjapehmot.

Torstaina kävimme isännän kanssa oopperassa. Edellisestä kerrasta ehti kulua parikymmentä vuotta. Tämä reissu oli meille itsellemme hankkimani joululahja. Oopperan kummitus oli hieno ja komea esitys. Ville Rusanen kummituksen roolissa erinomainen. Vaikka liput olivat melko hintavat, ei se harmittanut yhtään esityksen nähtyämme. Tämä kannatti käydä katsomassa.

Hilpuri on tykännyt kovasti ulkoilla, kun maassa on lunta. Sisätiloissa se puuhastelee omia leikkejään ja erityisesti isännän se kutsuu usein mukaan lelujen riepotteluun. Onneksi isännän flunssa meni melko nopeasti ohi ja Hilpu on saanut riehua sen lempileikkikaverin kanssa, kun Typyä ei enää ole. Ja näin meillä on ”työnjako” toiminut useinkin; emäntä ruokkii ja isäntä leikkii. 

Mutta tehdäänhän me paljon yhdessäkin. Huomenna touhuilemme  alkuvalmisteluja maanantain kemuja varten. Ja sitä ennen ihan seuraavana iltalenkki, joten kuulumisiin ensi kertaan! 


maanantai 24. joulukuuta 2018

Riemukasta joulun aikaa!




On aika hiljentyä ja rauhoittua viettämään joulua. 
Kotipuuhat saavat nyt toviksi jäädä. Vietetään
kiireetöntä yhteistä aikaa, syödään hyvin ja käydään
välillä haukkaamassa myös raitista ulkoilmaa. Sytytämme
kynttilät sekä Pimulle että Typylle. 


Toivotamme kaikille meidän plogikavereille kotilaumoineen sekä
 Pienen Suuren Beaglen lukijoille 

mukavaa ja leppoisaa joulua!

Hippu, emäntä ja isäntä