torstai 19. huhtikuuta 2018

Hippukin pääsee hommiin

Kotikirjastomme kevään lukukoirailut ovat nyt ohi. Eilen Typsyllä oli viimeinen työvuoro ja syksyllä taas jatketaan. Lukijoita oli tällä kertaa tavallista vähemmän. Kevät pitää lapset ulkona mikä on tietysti hieno juttu. Rapsuttelijoita riitti kuitenkin sitäkin enemmän. Typy sai kovasti kehuja suloisuudestaan ja rauhallisuudestaan. Se otti kaiken irti siitä, että sai jakamatonta huomiota.


Alkuvuosi ja kevät on meidän perheessä sekä suvuissa synttäripäivien aikaa. Viikonloppuna otin varaslähdön oman merkkipäiväni juhlintaan. Isännän jäädessä tyttöjen kanssa kotiin, suuntasin hotellilomalle pääkaupunkiin. Ihanien ystävieni kanssa saunoimme, söimme hyvin, kuuntelimme jatsia ja nostimme maljoja. Löimme myös lukkoon tulevan kesän perinteisen tyttöjen mökkireissun, jolle tänä vuonna pääsevät myös Typy ja Hippu mukaan. Olen syvästi kiitollinen, että elämässäni on nämä naiset. 

Typynkin syntymäpäivä koittaa taas lokakuussa sen täyttäessä yhdeksän vuotta. On aika alkaa pikkuhiljaa vähentämään Typyn lukukoiratöitä vaikka se erinomaisessa kunnossa onkin. Sen vuoksi myös meidän Hipusta tulee syksyllä lukukoira! Jaan kotikirjastomme työvuorot syksystä alkaen Typykän ja Hilpurin kesken. Naapurikirjastossa jatkamme vielä vain Typyn kanssa. Hippua on hyvä alkaa ajamaan sisään lukukoiran jaloon työhön. Uskon, että siitä tulee Typyn tavoin loistava lukukoira! 

torstai 12. huhtikuuta 2018

Hymyjä

Pitääkö tuon kanssa nyt riehua... näin taisi Typy taas eilen tuumia, kun Hippu härnäsi sitä roikkumalla Tyyperin korvissa. Sitten Hippu heittäytyi selälleen. Kuin kerjätäkseen huomiota. On hauskaa seurata kaksikon touhuja. Hilpurilla on energiaa vaikka muille jakaa. Typy taas ei aina viitsi ylimääräisiä hassutuksia ja leikkii Hipun kanssa ainoastaan silloin, kun sille itselle se passaa. Typyllä ei ole minkään sorttista miellyttämisen halua ketään kohtaan. Ilmeetkin ovat sen mukaisia. Eipä voi muuta kuin hymyillä meidän ihanille likoille.


Lumet ovat huvenneet vaikka varjopaikoissa valkoista vielä löytyy. Viikonloppuna näimme leskenlehtien kukkivan. Talon seinän pielessä olevat krookukset olivat myös värikkäinä. Pistin nastakengät komeroon. Ehkä niitä ei enää kaivata. Kunhan talvipakkaset ovat ohi, ryhdyn huristelemaan työmatkoja polkupyörän selässä. Kevät on kaikkein parasta aikaa ja pistää sekin hymyilyttämään.

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Onnea matkaan, Gelison!

Minulla on ollut jo vuosikausia adoptio-oranki brittiläisessä kuntoutuskeskuksessa, joka toimii Malesiassa. Ensimmäisen orangin, Sogo-Sogon, adoptoin vuonna 2009. Sitä seurasi Sen. Ne molemmat ovat päässeet jo vapauteen. Senin jälkeen adoptoin Gelisonin. Orangit ovat erittäin uhanalainen laji, joita olen jostain syystä rakastanut lapsesta saakka. Mielihyvin haluan tukea niiden säilymistä täällä maapallon päällä.

Gelison
Kuva: Orangutang Appeal UK.

Eilen sain hyviä uutisia Malesian maalta. Gelison on päästetty vapauteen. Kuntoutuskeskuksessa se on saanut kasvaa aikuiseksi orangiksi. Siellä se on oppinut tärkeitä taitoja selviytyäkseen omillaan ja vapaana. Gelisonia tullaan tarkkailemaan vielä jonkin aikaa, miten itsenäisen elämän ensiaskeleet alkavat sujua.

Toivotamme ihanalle Gelisonille onnea matkaan ja kaikkea hyvää tulevaan elämään. Lottovoittoa en ehtinyt saamaan, jotta olisin päässyt kuntoutuskeskukseen tervehtimään Gelisonia. Mutta ehkäpä seuraavaa adoptio-orankiamme sitten... pitääkin käväistä veikkauspisteessä taas tänään.


torstai 5. huhtikuuta 2018

Toivo alkaa hiipua

Pääsiäispyhät on vietetty ja eletään huhtikuuta. Olemme pikkuhiljaa luopuneet toivosta päästä vapuksi Puulan rannalle. Kevät kun etenee niin kovin hitaasti. Heikot jäät ja mökkitien lumisuus tulevat pitämään meidät todennäköisesti täällä etelässä. Mutta minkäpä tuota luonnonvoimille mahtaa...

Liitin tähän kirjoitelmaan kuvan Venetsiasta, jossa piipahdimme isännän kanssa menneenä kesänä osana Firenzen reissuamme. Olemme käyneet Venetsiassa pari kertaa ja matkojen välillä ehti kulua aikaa kymmenen vuotta. Kymmenessä vuodessa turistien määrä oli lisääntynyt ja hinnat nousseet huikeasti. Mutta maisemat, ne olivat yhtä kauniita kuin ennenkin. Kuten myös heinäkuinen lämpötila, joka keikkui sekä vuonna 2007 että 2017 noin 30 plusasteessa.

Typy ja Hippu voivat hyvin. Ne nauttivat pelloilla ja metsissä olevista lumenrippeistä. Rusakon luita ollaan käyty edelleen haistelemassa. Mustarastaat ovat ilmestyneet taas pihapiiriimme ja niitä on kiva seurailla. Hippua eritoten kiinnostaisi tehdä lähempääkin tuttavuutta koreiden rastaiden kanssa. Mutta lintuset ovat liian vikkeliä Hipsukalle. Hyvä niin. Annetaan niiden elellä rauhassa. Ja odottaa lämpöisempiä päiviä, kuten mekin.

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Pääsiäisiloa!

Talven selkä on notkahtanut ja vietämme pääsiäistä. Eiköhän kevät ryhdy tästä etenemään reippain askelin kohti kesää. Vietämme pyhät pääosin kotosalla muutamaa kyläreissua lukuun ottamatta. Käymme mm. hyvästelemässä Haagan, sillä isännän vanhemmat ovat muuttopuuhissa kohti uusia seutuja.

Pieni Suuri Beagle vaikenee pääsiäispyhien ajaksi. Kuulumisiin taas ensi viikolla! Toivotamme Typyn, Hipun ja isännän kanssa Teille kaikille


Hauskaa pääsiäistä!