perjantai 20. syyskuuta 2019

Rakas tuki ja turva

Viikot vierähtävät nopeasti. Syyskuu on kohta takakaarteessa ja lokakuu odottaa napatakseen viestikapulan. Mökkeilimme taas viikonloppuna Kangasniemellä. Seuraavan kerran suuntaamme Puulan rannalle syyslomalla. Ja silloin on aika pistää möksä talviteloille. Kovin nopeasti tämä mökkikausi aina hujahtaa...

Aamuleikit Puulan rannalla. 

Kun perjantai-iltana auto pysähtyi mökin pihaan ja koirat pääsivät ulos, ei ilolla ollut rajoja. Myttö oli aivan haltioissaan siitä, että taas oltiin vapaudessa. Ja paikassa, jossa riittää niiiin paljon uutta ja ihmeellistä tutkittavaa. Lauantai kaksikolla alkoi leikkien. Hippuli ja Myttö peuhasivat rantapusikoissa ja juoksivat kilpaa. Ihailtavaa, miten jotkut ovat hyvin energisiä vapaapäivän aamuna kello seitsemän! 

Typy opetti Hipun syömään marjoja suoraan oksista.
Nyt perinne jatkuu. Hippu opetti Mytön löytämään
puolukoita ja pistelemään ne varsista suoraan suuhunsa.

Tällä viikolla jatkui syksyn lukukoirailut naapurikirjastossa. Hipulle luettiin mm. tarina synttärijuhlista sekä aarrejahdista. Rapsuttelijoita riitti taas runsaasti ja Hippunen nautti täysin siemauksin jakamattomasta huomiosta, jota se osakseen sai. Kotkirjastomme lasten- ja nuortenosaston remontti alkaa olemaan loppusuoralla. Ehkäpä jo lokakuussa pääsemme aloittamaan lukukoirahommat taas myös siellä. 

Seuraavaa lukijaa odotellen.

Ensi viikolla Myttö saa ensimmäisen rokotuksensa. Kun kaikki rokotukset ovat kunnossa, voidaan pikkuhiljaa ryhtyä käymään kotimme lähellä sijaitsevassa koirapuistossa. Siellä siskokset pääsevät vapaana leikkimään ja juoksemaan. Myttö tutustuu myös toisiin koiriin, mikä on mielestämme tärkeää. Se aiotaan totuttaa bussi- ja junamatkustamiseen, aivan kuten Pimu, Typy ja Hippu. Lapsiin ja ylipäätään vieraisiin ihmisiin se suhtautuukin jo hyvin hienosti. Kaikessa tässä uudessa sillä on tuki ja turva meidän kaksijalkaisten lisäksi Hipussa. Jo nyt Mytölle kovin tärkeässä ja rakkaassa isosiskossa.

torstai 12. syyskuuta 2019

Hullunmyllyä, ihanaa sellaista

Viikonloppuna mökkeilimme Kangasniemellä. Se oli Mytön ensimmäinen möksäreissu. Mytöllä riitti valtavan paljon ihmeteltävää ja kummasteltavaa mökkimaisemissa. Rohkeasti se kuitenkin seurasi Hippua ja tutki mökin pihapiiriä. Hilpu esitteli ylpeänä paikkoja. Myös automatkat mennen tullen sujuivat mutkattomasti. Myttö nukkuu autossa, kylki kyljessä siskon kanssa. Sisätiloissa Myttöstä kiinnosti erityisesti polttopuut ja lattialle jätetty vaatekassimme.


Möksällä koirien ulkoiluttaminen on hurjan paljon helpompaa kuin kotona. Avaa vain oven ja biiglet saavat mennä ja tulla mielensä mukaan. Koska Myttö on vielä vauva, emme kuitenkaan päästäneet sitä hortoilemaan yksin minne sattuu. Mökkimaasto on kivikkoista, joten tarkkailimme tiiviisti Mytön menoa, ettei onnettomuuksia päässyt käymään. Yöllä ulos ei ole yksin mitään asiaa, sillä kettu tai supikoira saattaa talsia pihamaalla. Yöulkoilut tehdäänkin remmissä. Ja Hippu on oppinut haukkumaan napakasti oven auettua. Luulisi sen räksytyksen kuultuaan isommankin elukan häipyä.

Kävin Hipun kanssa sienestämässä. Isäntä
jäi Mytön kanssa mökkiin huilaamaan.
Myttöä ei voi metsäreissuille ottaa vielä mukaan.

Myttö on jo nyt vaikuttanut minuun hirmuisen positiivisesti. Vaikka suren Typyä, tulen suremaan sitä omaan hautaani saakka, mieleen nousee yhä useammin paljon iloisia muistoja Typsystä. Ne Typyn viimeiset hetket eivät enää kummittele mielessäni päivittäin. Hilpun ja Mytön yhteistä taivalta tuntuu mukavalta seurata. Hipusta on lyhyessä ajassa kasvanut aikuinen koira ja hieno isosisko. 

Toki voin häpeilemättä myöntää, että ei tämä 100 prosenttista autuutta aina ole. Pennun omistaminen siis. Pissi- ja pökäleralli joskus tympii. Terävähampaisen riiviön roikkuessa kiinni tukassani, kun yritän pyyhkiä lammikkoa lattialta, tympii joskus sekin. Ja kun Myttö yltyy komentamaan sohvalla istuvaa Hippua ja Hippuli vastaa siihen yhtä kimeällä haukulla, ajattelen naapureitamme ja toivon heiltä kärsivällisyyttä. Päivääkään en kuitenkaan tässä hullunmyllyssä vaihtaisi pois, en ikinä. 

torstai 5. syyskuuta 2019

Hienoa seurattavaa

Lauantaina juhlittiin isännän syntymäpäivää sekä meidän Myttöä. Lähisukua ja ystäviä saapui pitkin päivää morjestamaan pikkubeaglea ja tutustumaan siihen. Molemmat juhlakalut saivat lahjoja eikä Hilpuakaan unohdettu. Kovasti Myttö ihastutti ja sai aikaan niin valtavan lämpöisiä tunteita kaikissa vieraissamme.

Päivä oli hieman rankka Myttöselle. Mutta se ei ole vieraskorea vaan otti useita torkkuja pitkin päivää. Tämä oli tietysti täysin sallittua pienelle juhlijalle. Voin vain ihailla sitä, miten reipas ja ennakkoluuloton kaveri Myttö on. Se ei arkaile eikä vierasta uusia ihmisiä. Myttö menee rohkeasti mukaan uusiin tilanteisiin. Tästä kuuluu varmasti iso kiitos kasvattajalle Päiville.

Juhlahumun keskellä piti välillä huilata.

Tämän kesän osalta lomat on nyt pidetty ja läksin tällä viikolla jälleen konttorille. Hippu ja Myttö jäävät keskenään kotiin. Mitään tuhoja pikkuinen ei ole vielä hoksannut tehdä. Huusholli on jotakuinkin kunnossa, kun saavumme kotiin. Toki tiedostamme, että kun Mytölle tulee ikää, alkaa vauhti kiihtymään. Onneksi emme koskaan ole olleet siivoushulluja puhtausfriikkejä. Ja kaikki arvokas on pistetty kaappeihin piiloon tai ylähyllyjen uumeniin. Matot odottavat sänkymme alla parempia aikoja.  

Hippu keskittyi juhlapäivänä
päivystämään keittiössä. 


Hippunen on hyväksynyt pikkusiskon täysin. Kun Hilpu ei jaksa riiviön riehumista, pakenee se turvapaikkaansa sohvalle. Kaverukset ovat pistäneet leikiksi jo joka päivä. Hippu on upean kärsivällinen Mytön kanssa. Toivoimme, ettei suurempia ongelmia tulisi ja toiveemme toteutui. On hienoa seurata kaksikon välien kehittymistä ja siteen syntymistä. Tiedän, että Typy opetti Hilpulle varmasti paljon koirien yhteiselosta. 

Kävimme tervehtimässä lampaita.
Myttöä ei pelottanut ollenkaan. 

Elokuu on askellettu ja matka jatkuu syyskuuta taivaltaen. Aiomme käydä Puulalla ainakin parina viikonloppuna. Myttö saa ensimmäisen rokotuksensa. Hippusen kanssa lukukoiraillaan. Typsyn kuolemasta tulee tämän kuun lopulla kuluneeksi vuosi. Silloin syttyy kynttilät joko möksällä Typyn haudalla tai kotona. Ja vaikka kuinka yritän toppuutella itseäni, taidan jo askarrella pikkujoulukutsut ja kuunnella muutaman joululevyn.


perjantai 30. elokuuta 2019

Ensimmäinen viikko uudessa laumassa

Myttö täyttää tänään kaksi kuukautta.  Meillä pikkubeagle on asustellut kohta viikon. Myttö on kotiutunut todella hyvin. Se tutkii uteliaasti paikkoja ja ympäristöä. Myttö on reipas eikä arkaile. Olemme tehneet lyhyitä tutustumisia lähimaastoihin. Pikkuneiti mennä viipottaa Hipun perässä kuin vanha tekijä ja ottaa kontaktia uusiin ihmisiin.


Hipulla ja Mytöllä on alkanut yhteinen sävel löytymään. Ei se  kovin kadoksissa ollut alun alkaenkaan mutta nyt Hippuli osoittaa selvästi, että pikkusisko on hyvä juttu. Muutaman kerran kaksikko on innostunut jo leikkiin. Myttöä hiukan harmittaa, kun Hippu makoilee sohvalla ja se itse on vielä niin pieni, ettei pääse kapuamaan siskon viereen. Silloin pikkuneiti pistää pienen möykän pystyyn. Ja Hilpu katselee kummissaan, mitä tuo pikkuinen yrittää sille räksyttää.


Kaiken kaikkiaan tämä kohta kulunut viikko on mennyt meidän uuden perheenjäsenen kanssa oikein mainiosti. Tottakai tämä on meille kaikille uutta. Meitä on taas neljä. Onhan se taas eri tilanne, kun koiria on kaksi. Mutta meillähän on tästä jo vuosien kokemus ja uskon, että pärjätään hyvin.

Huomenna juhlistamme lähisuvun ja ystävien kanssa isännän heinäkuista syntymäpäivää. Samalla vierasväellä on tilaisuus tavata Myttö. Meidän läheisistä moni odottaa jo näkevänsä pikkubeaglen. Tulossa on iloinen lauantaipäivä kakkukahveja nauttien. Kivaa viikonloppua myös kaikille Teille, hyvät lukijamme!

tiistai 27. elokuuta 2019

Pikkusisko

Tässä se nyt on. Hipun pikkusisko Myttö eli Räntäsään Lumienkeli. Nimipäätös oli helppo. Minulla oli Myttö mielessä jo heti alun alkaen. Isäntä hyväksyi ehdotukseni muitta mutkitta. Kaiketi olin niin päättäväinen tuon nimen suhteen 😄. Nimi juontaa juurensa lastenohjelmasta, joka oli yksi lemppareitani, kun minä olin pikkutyttö. Mikäli Myttö ei sinun korvaasi kuulosta tutulta, voit lukea Mytöstä täältä.


Haimme Mytön kotiin lauantaina. Se on kotiutunut suorastaan loistavasti. Hippu otti kaverin vastaan uteliaana. Hiukan se vielä arkailee Myttöä. Olemme tuumineet, että se taitaa ihmetellä, mikä tuo pikkuriiviö oikein on. Hippunen ei ole koskaan nähnyt noin pientä koiraa. Hippu saa rauhassa omassa tahdissaan tutustua pikkusiskoon. Ja olemme jo nähneet, miten Hipsu antaa Mytön yllättävänkin reippain ottein tehdä tuttavuutta ilman, että se hermostuisi. Hippu osaa tarvittaessa hakeutua "karkuun", kun Myttö alkaa käymään turhan lujilla kierroksilla. Näin se kuuluukin mennä. 

Olen tämän viikon lomalla. Katson ja seuraan, miten meidän yhteiselo Mytön kanssa alkaa kulkemaan. Tällä muutaman päivän kokemuksella voin sanoa, että oikein hyvä tästä tulee. Myttö on utelias, reipas, iloinen ja touhukas pikkubeagle. Hippu näyttää pienestä aristelusta huolimatta hyväksyvän hyvin pikkusiskon mukaan laumaamme. En voisi iloisempi olla.