keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Aihetta juhlaan ja kiitoksiin

Lauantaina juhlimme ystäviemme kera pikkujoulua sekä satavuotiasta Suomea. Mukavaa iltaa tahditti hyvä ruoka sekä juoma. Välillä pistettiin lauluksi ja ottipa joku muutaman tanssiaskeleenkin. Typylle ja Hipulle tuotiin reilusti tuliaisia. Enemmän niitä kuitenkin kiinnosti ihmisille tarkoitetut antimet. Dippikastikkeet ovat Typsyn suurta herkkua. Lihapullat taas molempien isokorvien lempimakupaloja. Saimme koko poppoo olla tarkkana, ettei kaksikko lähtenyt varkaille.

"Hippu hyytyi jo. Päätti ottaa nokoset. Minä kyllä
päivystän ihan loppuun asti. Tai ainakin niin kauan
kuin tuolla pöydällä on syötävää."
Hippulin vatsa on taas kunnossa. Herkkämahaisen ruokavalio on käytössä ja lisäksi se saa kerran päivässä koirille tarkoitettua maitohappobakteerijauhetta. Hyvältä näyttää. Aion tehdä vielä tarkempaa tutkimustyötä tuon ruoka-asian suhteen. Tuskin Tyyperillekään on haitaksi vaikka ruoka olisi terveellisempää. Ei sillä, että meidän likat mitenkään huonosti olisivat syöneet. Mutta toki noissa koiranmurkinoissa on kaikenlaista.

Tänään onnittelemme Suomea. Kävimme isännän kanssa eilen elokuvissa. Näimme filmin Tuntematon Sotilas. Kohta telkkarista käynnistyy sen ensimmäinen versio. Mitä sodasta voisi ajatella... toivon, ettei sellaisia ikinä enää tule. Kylliksi ei voi veteraaneille hattua nostaa ja kiitosta antaa. Ei oltaisi näin ja tässä ilman heitä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!


perjantai 1. joulukuuta 2017

Hippu Herkkävatsa

Joulukuu on saapunut ja tänään avasimme joulukalenterien ensimmäiset luukut. Elämäni ensimmäistä kertaa ostin isokorville omat kalenterit. Meille kaksijalkaisille on yhteinen. Typsykälle maistui paremmin kuin hyvin kalenteriluukusta löytynyt herkkupala. Hippu ei huolinut herkkua. Se kun on aamuisin tottunut saamaan pikkuisen koirankeksin. Tänä aamuna ei kelvannut kyllä sekään.

Koko perheelle kalenterit.
Hipun vatsa on reistaillut jo pidemmän aikaa. Mahasta kuuluu aika ajoin möyrinää ja meteliä. Tällöin Hippu ravaa levottomasti pitkin huushollia ja haluaa ulos syömään heinää. Joskus pulahtaa oksennus. Olemme tuumailleet, että sillä on herkkä vatsa. Mutta alkuviikosta Hilpuselle iski raju ripuli. Varasin ajan eläinlääkärille. Huolestuin sen verran isosti.

Taas kerran suunnistimme lääkäriasemalle. Tänä syksynä eläinlääkärit ovat tulleet tutuiksi... Hipulta otettiin laaja verenkuva ja tehtiin perusteellinen tutkimus. Tohtorin arvio; herkkävatsaisuutta. Hippu antoi hienosti ottaa verinäytteen ja tutkia itseään. Minua verikokeen otto jännitti, sillä Hipulle tämä oli ensimmäinen kerta. Jos se alkaakin riehumaan...

Hippu toimi apuneitinä, kun isäntä kasasi uutta lipastoa.

Verikokeissa ei löytynyt yhtikäs mitään poikkeavaa. Nyt siirrymme Hipun kohdalla herkkävatsaisen koiran ruokavalioon. Mikäli vatsa ei siitä huolimatta ala rauhoittumaan, on edessä jatkotutkimukset. Toivon enemmän kuin mitään muuta joululahjaksi, että tuohon ei tarvitse edetä.

Viime kuukaudet olen kantanut huolta ja murhetta noista meidän rakkaista biigeleistä. Isäntä on järjen ääni mutta minä menen koiriemme kohdalla täysin tunteet edellä. Olo on nyt kuitenkin helpottunut. Typyn suu on hoidettu ja Hipun vatsa tutkittu. Huomenna meille saapuu jokavuotiseen tapaan ystäväjoukkoa, joiden kanssa nostamme maljat pikkujoululle.  On aika nauraa, laulaa ja iloita meille tärkeiden ihmisten keskellä. Hilpeää viikonloppua myös teille, PSB:n ystävät!

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Rapsutusreissuja

Viikonloppumme vierähti lapsenlikkoina Keravalla. Poikakolmikko on omatoimisia ja reippaita kavereita. Ei enää mitään pikkuvauvoja. Joten lastenhoidosta tuskin voi puhua. Mutta perään katsomisesta kuitenkin. Että mennään iltatoimien saattamina hyvissä ajoin nukkumaan ja ruoka on valmiina pöydässä. Pojat taluttivat Typsyä ja Hilpua, kun kävimme lenkeillä. Homma hoitui hienosti ja jopa toisten koirien ohittaminen Typyn kanssa sujui mallikkaasti. Toki meidän aikuisten valvovien silmien alla.

Lapsenlikkapalvelu T&H.
Valtavasti isokorvat saivat pojilta osakseen rapsutuksia, silitystä ja halauksia. Hipun kanssa leikittiin ja Typylle pistettiin vilttiä niskaan, kun se makoili sohvalla. Kaikki viisi olivat riemuissaan, kun taas tavattiin. Sen verran vauhdikas viikonloppu oli, että unta ei kotiin päästyämme kauaa tarvinnut houkutella. Sunnuntai-iltana meillä oli kotona siis varsin hiljaista.

Työkeikka takana. Nyt kohti
bussipysäkkiä ja kotia. 
Eilen kävimme Typyn kanssa lukukoirailemassa naapurissa. Kirjastossa riitti hulinaa ja Typy sai taas osakseen ihastelua. Ja niitä rapsutuksia tälläkin reissulla. Kirjastomummmo kävi moikkaamassa meitä ja toi lapsenlapsensa lukemaan Typylle. Jostain syystä, jota en tarkemmin osaa kuvailla, läksin kirjastosta poikkeuksellisen hyvillä mielin. Sanoisin jopa erittäin hyvillä mielin. Meillä oli erinomaisen onnistunut lukukoirakeikka. Olen hyvin ylpeä Typsykästä.


maanantai 13. marraskuuta 2017

Iloinen joukko

Tikulla silmään, joka vanhoja kaivaa. Mutta kaivoin nyt kuitenkin tähän kirjoitelmaan vanhan kuvan. Kuvan kesältä Puulan rannalta. Illan hämärä ja tyyni järvi. Toivottavasti mökki selviää talven riepotuksista ja tuiskuista. Ikävä on.


Typy on parantunut mystisestä taudista ja on ollut taas oma, iloinen itsensä. Jo viikon puolivälissä sen vointi oli hyvä ja totesimme, josko vähän hätäilimme kiikuttamalla sen lääkäriin. Mutta hampaidenpoistoon liittyvä lopputarkastus olisi joka tapauksessa pitänyt hoitaa. 

Epäilemme, että ihan oikeaa diagnoosia Typpyrä ei tuolla lääkärireissulla saanut. Sen vatsassa kun ei ollut minkäänlaisia oireita, jotka liittyisivät siihen, että se olisi syönyt jotakin epäsopivaa. Lämpöä oli mutta ei varsinaista kuumetta. Päättelimme sen käytöksestä, että vaiva oli sittenkin sen suussa. Hampaiden irtivetäminen taisi aiheuttaa melkoista särkyä sekä leukaluussa että ikenissä. Ja ihmekös tuo, jos yläleuasta otetaan yhdellä kertaa kolme hammasta pois. Olisi siinä itse kunkin suu heikkona ja kipeänä. Tämä taas vaikuttaa koko olemukseen ja jaksamiseen. 

Lukukoirailut jatkuivat viime viikolla lähikirjastossamme. Ensi viikolla suuntaamme naapurilähiöön. Sinne onkin lyöty jo kevään vuorot lukkoon. Hippu on eri iloinen, että Typsy on taas kunnossa. Kovasti Hilpu haastaa isosiskoa leikkiin ja rakastaa köllötellä Typyn kyljessä kiinni, kun on nokosten aika. Ja me isännän kanssa olemme eri iloisia katsellessamme parivaljakkoa. Kaikki on taas hyvin.

tiistai 7. marraskuuta 2017

Huolen häivä

"Taas täällä tohtorilla.".
Pihlajanmarjat eivät saaneet Typsyn vatsaa kipeäksi mutta joku muu kyllä. Tai ainakin tohtori epäili näin. Lauantaiaamuna Typy oli täysin veto pois. Illalla ei ruokakaan enää maistunut, mikä on täysin ennenkuulumatonta. Mittasimme kuumeen ja Typyllä oli hiukan lämpöä. Olin varma, että poistettujen hampaiden aukot ovat alkaneet tulehtumaan. Sunnuntaina Typy oli pirteämpi mutta ei oma itsensä vieläkään.

Läksimme siis eilen eläinlääkärin pakeille. Hampaiden poistoon kuuluva jälkitarkastus olisi ollut joka tapauksessa tehtävälistalla tällä viikolla. Ja koska Typyn olo oli kehnon näköistä, varasin ajan heti maanantaille.

Vika ei ole hampaissa. Poistokohdat ovat parantuneet hyvin ja moitteettomasti. Tohtori tutki Typyn; kuunteli sydäntä, katseli silmät ja korvat, kokeili jopa anaalirauhaset. Laaja verikoehan otettiin vasta muutama viikko sitten. Eläinlääkäri ei keksinyt mitään syytä Typyn vaisulle olotilalle. Kunnes kerroin, että se söi perjantaina iltalenkillä jotakin epämääräistä tienposkesta. Ei ollut ensimmäinen kerta.

Kotiin suuntasimme apteekin kautta. Typylle määrättiin ihmisten vatsalääkettä, jota se viikon ajan nyt nappailee. Lääkkeen on tarkoitus rauhoittaa vatsaa. Toivottavasti pillerit puree. Mietin, että ripulia ja oksentelua Typsykällä ei ole ollut. Onko vika siis mahassa.... se nähdään. Tänään Typy oli aamulenkillä jo reipas menijä. Olo oli selvästi kohentunut. Minäkin nukun ehkä jo ensi yön paremmin... huoli on ollut taas ihan hirmuisen kova.