perjantai 29. toukokuuta 2015

Lyötiin leikiksi

Kesti vajaat parisen viikkoa, että Typy lämpeni Hipun leikkiinhoukutteluyrityksille. Nyt on muutamana menneenä iltana laitettu ranttaliksi ja siinä ovat matot saaneet kyytiä. Piti olohuoneen pöytäkin siirtää pois temmellysareenalta, ettei satu onnettomuuksia. Isäntä erehtyi eilen lattialle makaamaan osallistuakseen koirien kanssa riekkumiseen. Ei välttämättä hyvä idea... Hippu roikkui käsissä ja repi parrasta. Typy kieppui isännän ympärillä ja isäntä oli hätää kärsimässä. Minua nauratti.



Hippu on oppinut melko mukavasti kulkemaan remmissä. Välillä pitää istua ihmettelemään ja katsella maailman menoa. Ja toki pikkuneiti poukkoilee vähän minne sattuu kuin jänis konsanaan. Odotamme, että koirimukset pääsevät mökille. Siellä voi molempia haukkuja pitää irti ja ne pääsevät ihan kunnolla tutustumaan toisiinsa leikin varjolla. Remmissä leikkiminen ei oikein onnistu.

Onnittelen serkkuni tytärtä ylioppilaslakista, jonka hän huomenna painaa päähänsä Kangasniemen lukiossa. Hänen äitinsä olisi ollut ylpeä. Emme pääse nyt juhliin mukaan, sillä isännällä on omat juhlansa. Iloitsen, että hän pääsee siirtymään lomalaitumille työntäyteisen talven jälkeen. Huilitauko tulee varmasti tarpeeseen. Ja on hauskaa, että isokorvilla on isännästä seuraa koko kesän!

maanantai 25. toukokuuta 2015

Tutustumisjakso

Iso ja pieni.
Koiravauvalomani viimeinen päivä on kääntynyt kohti iltaa. Tämä 1,5 viikkoa on mennyt hujauksella. Olen saanut tutustua vauhdikkaaseen ja uteliaaseen pikkubiigeliin, joka tykkää roikkua tukassani, kiskoa pyykkejä pois kuivaustelineeltä, vetää Typyä korvista ja syödä kuusenkäpyjä. Niin, Typy ja Hippu ovat jo melkoisen hyvää pataa keskenään ja se on eri hieno juttu! Olen iloinen, että voin melko hyvällä omallatunnolla jättää tytöt huomenna puoleksi päivää keskenään kotiin, kun käyn toimistolla. Olemme järjestäneet aikataulumme siten, että isokorvien ei tarvitse tässä tutustumisvaiheessa olla vielä paljoakaan kahdestaan. Teen tällä viikolla etäpäiviä ja ensi viikolla isäntä puolestaan lomailee.

Kyllähän me kaksinoloa ollaan toki harjoiteltu ja muutaman tunnin poissaolon jälkeen huusholli näyttää kohtuullisen entisenlaiseltaan. Hippu on hienosti oppinut käymään sen omissa vessoissa; pahvilaatikoissa, jotka olen vuorannut sanomalehdillä, kertakäyttöisillä sängynsuojilla sekä pyyhkeillä. Mattoja emme voi kokonaan ottaa pois, sillä lattiamme ovat liian liukkaita Typyn operoiduille jaloille. Mutta paremmat matot ovat komerossa ja tilalle on laitettu vanhoja räsymattoja, joita voi huoletta pestä (ja pureksia) mielin määrin. Pyykkiä riittää sillä vahinkojakin sattuu mutta tämähän on vain väliaikaista. Sisäsiisteyttä opetellaan ahkerasti.

"Miksi tuo syö omaa huussiansa?"
Ketunleipä (eli virallisesti käenkaali) ja metsätähti kukkivat. Samoin myös tuomi. Illat ovat pitkälle myöhään valoisia ja lintujen konsertti on aamuyöllä kuuluvimmillaan. Kesäkuu koputtelee jo ovella. Toivotan sen ilolla tervetulleeksi. Saavuthan aurinkoisena ja lämpimänä!





tiistai 19. toukokuuta 2015

Hyvä alku

Hippu täytti tänään yhdeksän viikkoa ja on kotiutunut meille loistavasti. Ikävää ei juurikaan ole itketty ja jos itku pääsee, otamme pikkuisen syliin. Lyhyen rapsuttelutuokion jälkeen Hippu on jo täysin rauhoittunut. Typsy on päivä päivältä yhä paremmin hyväksynyt tämän uuden tilanteen. Ihan liki se ei vielä huoli Hippua mutta muuten Typy on suorastaan ihmeellisen kärsivällinen pentua kohtaan. Välillä toki pitää ilmoittaa, että kuka on kuka...



Meidän uusi perheenjäsen on iloinen, reipas ja vauhdikas kaveri. Se ei vierasta ketään ja suhtautuu moniin asioihin rohkein mielin. Hippua on ehtinyt jo meidän lähisukulaiset käydä moikkaamassa (isäni ja hänen vaimonsa Hippu tapaa kesäkuussa) ja tälle alkaneellekin viikolle on vieraita tiedossa. Luin jostain koirakirjasta, että ainakin ensimmäinen viikko tulisi pennun kanssa olla vain oman perheen kesken. Kaksi koiraa kasvattaneina ja maalaisjärkisinä ihmisinä totesimme isännän kanssa, että Hippua saa tulla katsomaan, kun ollaan pari päivää kotiuduttu. Eikä Hipun kohdalla ole ollut ongelmia. Se hoksaa jo, ketkä sen omaa laumaa ovat. Fiksu tyttö!

"Koskahan tuo Typy ottaa viereen..."





perjantai 15. toukokuuta 2015

Ensimmäinen yö

Ensimmäinen yhteinen yö Hipun kanssa on takana. Se meni paremmin kuin hyvin. Pentu nukkui rauhallisesti omassa sängyssään liki seitsemän tuntia. Taisi väsyttää tulokasta jännittävän päivän jälkeen. Sain työkaveriltani hänen Papu-koiransa pentuajan sängyn, jossa Hippu nyt nukkuu. Ei siis tarvitsekaan siinä pahvilaatikossa maata...



Typy otti tulokkaan vastaan kohtuullisen neutraalisti. Mustasukkaisuutta on kyllä ilmassa sekä omistushalua. Keittiöön Typsy ei eilen päästänyt Hippua ollenkaan ja rähähti, jos pikkuinen lähestyi meitä tai Typyä itseään. Mutta alku on ehdottomasti lupaava ja uskon, että ensikankeuden jälkeen kaikki sujuu mainiosti. Typyn reaktiot ovat täysin luonnollisia ja olimme isännän kanssa varautuneet pahempaankin pomoiluun Typsykän suunnalta. Mutta suurta draamaa ei vielä ainakaan ole ilmassa ja siitä olemme eri iloisia.



Yhteiskuvaan en kaksikkoa ole vielä onnistunut saamaan. Mutta eiköhän sekin lähipäivinä jo onnistu. Typylle on annettava aikaa sopeutua tilanteeseen ja sitä se saa niin paljon kuin tarvitsee.

Lämmin kiitos teille kaikille blogikavereillemme palveluskuntineen, että olette niin mukavasti olleet meidän "odotuksessa" mukana ja kannustaneet minua pennun tuloon liittyvissä ajatelmissani. Kiitokseni esitän myös meidän läheisille sekä ystäville. Nyt, kun Hippu on kotona, on minullakin jo vahvana tunne, että kyllä tästä hyvä tulee! Pimu olisi varmasti ajatellut samoin.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Kohta kotona

Jotain uutta...
...jotain vanhaa...
ja jotain sinistä (ja vanhaa).

Emme ole tehneet Typyn pikkusiskolle kummoisia hankintoja. Tallessa kun on Pimun ja Typyn vanhoja pantoja, remmejä, fleksejä, ruokakippoja pentuajoilta ja valjaita. Leluja riittää ja Pimun vanha peti on pestynä odottamassa uutta nukkujaa. Hertta-staffilta perittyjä varusteita on myös vielä säästössä. Ostimme pennulle kyllä oman sängyn mutta se otetaan käyttöön vasta sitten, kun neiti on sisä- ja tuhoamissiisti. Siihen saakka petipaikan virkaa saa hoitaa peitoilla varustettu pahviloota.

Huomenna uusi tulokas sitten haetaan tänne etelään. Tervetuloa kotiin Hippu!

maanantai 11. toukokuuta 2015

Jännittää jo!

Viikonloppuna tapahtui kaikenlaista mukavaa. Lauantaina kävimme kyläilemässä Risun ja Escon luona. Esco alkaa nykyään jo olemaan melko rauhallinen Typsykän kohdatessaan. Ensimmäiset tapaamiskerrat kun olivat räyhäämistä puolin ja toisin. Risun kanssa riitelyä ei ole ollutkaan, sillä Risu on rauhallinen kaveri ja keskittyy ihailemaan Typyä. Mainioita veikkoja nuo pojat!

Eilen piipahdimme pitkästä aikaa Rajasaaressa. Siellä oli porukkaa jonkin verran ja osa koirista näytti uivan jo täyttä päätä hyisessä meressä. Typy ei uskaltautunut uimaan mutta kahlasi kyllä rannassa. On hyväkin, ettei se mene kylmään veteen. Tiedä vaikka saisi takapäähänsä jonkin tulehduksen. Muistan, kun Typy ensimmäisenä keväänään sai pari päivää kestäneen pissivaivan. Ja se johtui ihan siitä, että se oli lotrannut mökillä viikonlopun järvessä yötä päivää.

Rajasaaren rannalla. 

Tällä viikolla meillä on tuurauskeikka kirjastossa ja toivottavasti lukijoita riittää vielä näin kevään viimeisellekin tapaamiselle. Ja mitä muuta tällä viikolla... haemme Typyn pikkusiskon kotiin! Jäänkin reilun viikon kestävälle "mammalomalle" pennun haettuamme. Teen myös etäpäiviä, jotta karvakaksikon ei tarvitse jäädä keskenään kotiin heti yhteiselon alkumetreillä. Nyt kyllä jännittää jo kovasti! 


torstai 7. toukokuuta 2015

Lukukoira ei vielä lomailekaan

Isäntä on taas terveen kirjoissa. Se on mukava juttu. Sen sijaan eilen sain kuulla meidän lukukoiraporukasta hyvin surullisia ja ei-mukavia uutisia...

Kaksi karvakuonoa on nimittäin poissa. Vuorokauden sisällä lukukoiraremmimme harveni kahdella jäsenellä, sillä ne oli jouduttu saattelemaan paremmille kuuntelupaikoille tuonne pilven reunalle. Tuntui epätodelliselta tämä tieto! Kylläpä lukukoiraporukkaa koitellaan nyt toden teolla. Esitin surunvalitteluni haukkujen omistajille ja toivotin voimia ja jaksamista. Tiedän, miten kamala paikka on, kun rakas kaveri lähtee pois. Itsellänikin on vielä hyvin ja tuoreessa muistissa tunnelmat sekä tuntemukset, mitä parhaan karvakamun poislähtö teettää.

Koska tilanne on nyt tämä, tarjouduin Typyn kanssa hommiin. Suunnistamme siis vielä ensi viikolla kuuntelemaan pieniä lukijoita kevään viimeisenä lukukoirakertana. Syksylle on nyt tiedossa enemmän työkeikkoja, sillä meidän lisäksi koirakoita on mukana enää yksi. Mutta hoidetaan homma kunnialla läpi toisen parivaljakon kanssa ja toivotaan, että lastenosaston pomo saa rekrytoitua lisää väkeä meidän sakkiin.

Rentukat kukkivat ojien reunoilla ja voikukatkin ovat kukassaan. Typsy yrittää pyydystää kimalaisia suuhunsa, kielloista huolimatta. Onneksi kimpparit ovat liian vikkeliä Typykälle. Näemme rusakoita miltei joka lenkillä mutta niistä Typy ei ole kiinnostunut. Ainoastaan niiden papanoista, joita se nappaa paremmin suuhunsa kuin pörriäisiä...


maanantai 4. toukokuuta 2015

Hyvin rennot tunnelmat

Puulan 6-asteinen vesi oli liian kylmää jopa meidän uimamaisterille. Uintireissut jäivät siis odottamaan lämpöisempiä vesiä. Eilen Typy olisi saattanut metsälenkin jälkeen mieliä järveen mutta joutui tyytymään ojassa kahlaamiseen. Pistin sen nimittäin remmiin, kun suuren houkuttelun jälkeen sain otettua pitkäkoiven kiinni. Meidän piti lähteä ajelemaan kotia kohti ja en halunnut, että isokorva lähtee uudelle jäniksenajoreissulle.

Meidän mökkivappu sujui hyvin rennoissa tunnelmissa. Osasyynä oli se, että isäntä makasi (ja makaa edelleen) sängynpohjalla flunssakuumeessa. Huussin korjaus ja isompi risusavotta jäivät seuraavaan kertaan. Grilliherkut nautimme Typsyn kanssa kaksistaan isännän nieleskellessä vaivalloisesti alas kuumaa teetä. Isäntää harmitti ihan vietävästi, että kevään ensimmäinen Puulan reissu meni sairastaessa. Mutta jos tauti iskee, ei sille mahda mitään. Eikä se huussi, risukasat, grilli eikä sauna sieltä Kangasniemeltä mihinkään karkaa...



Mökkivanhus oli säilynyt talven koitoksista moitteettomasti. Hiiret eivät olleet mellastaneet torpassa ja jänöjussit olivat jättäneet isännän istuttamat vaahterantaimet rauhaan. Lunta ei näkynyt enää missään ja järvi oli täysin sula. Kuikat ja sinisorsat tervehtivät meitä lahdella. Koskelo- ja laulujoutsenpariskunnat uivat hiljalleen rantaviivan läheisyydessä ruokaa etsien. Metsäjänis järsi mökin takaa kaadetun haavan oksia.

Ensitöikseni ennen kevätsiivousta ja pihahommia kävin laskemassa kukat Pimun ja Nupin haudalle. Kerroin Pimulle, että seuraavalla mökkireissulla meillä on mukana uusi karvakaveri. Toivottavasti Pimu hyväksyy tämän. Valtavan paljon meille on jäänyt hauskoja ja mukavia muistoja Pimusta Puulan rannalla, yksin ja yhdessä Typykän kanssa. Pimulle mökki oli erityisen rakas paikka ja toivon, että sitä se tulee olemaan myös pikkuveijarille.