keskiviikko 31. elokuuta 2011

Orpo olo

Pimun ja isännän perinteinen kesäretki jäi tänä vuonna tekemättä. Johtuen isännän remonttihommista sekä ihan "oikeistakin" töistä, ei kaksikko tällä erää lähtenyt telttailemaan. Säätäkin saa syyttää, sillä niinä päivinä, kun retkeily olisi ollut passelia, isäntä oli töissä. Niissä oikeissa.

Retki jäi väliin mutta isäntä kompensoi sen lähtemällä koirakaksikon kanssa Kangasniemelle. Ja mökkeilyhän on vallan mainio vaihtoehto retkeilylle! Isäntä saa nauttia ansaituista lomapäivistä ennen kuin syksyn kiireet käynnistyvät täydellä teholla. Pimu ja Typy saavat nauttia vapaudesta luonnon keskellä. Tiedän, että päivät ovat täynnä mukavia juttuja.

Koska minun on paiskittava töitä kaupungissa, suuntaan vasta viikonloppuna Puulan rannalle. Outoa on. Nimittäin olla yksin kotona. Tämä on ensimmäinen kerta Typyn olemassaolon aikana, kun olen yötä myöten yksin kotona ilman kumpaakaan koiraa. Voin laskea ruokalautasen sohvalle, kun vaihdan telkkarikanavaa (niin, voin ylipäätään syödä sohvalla mikä on toki paha tapa). Saan olla vessassa rauhassa ilman, että Pimu raapii ovea ja vaatii päästä vessakaveriksi. Voin jättää kenkäni yön yli eteisen kenkätelineeseen, sillä Typy ei ole niitä syömässä. Kaukosäätimetkin saavat jäädä olohuoneen pöydälle.

Toisaalta; Pimu ei ole aamuisin kahviseuranani rouskuttaen omaa aamukeksiään. Kukaan ei ole ovella vastassa, kun tulen töistä kotiin. Puhun itsekseni ja itselleni. Typy ei ole sohvalla käpertyneenä syliini, kun luen lehteä. En viitsi lähteä yksin kävelemään ulos vaikka liikunta tekisi loman jäljiltä enemmän kuin hyvää.

Pimu ja Typy ovat iso osa elämäämme ja rakkaita perheenjäseniä. Tyttöjen kanssa muodostuneet rutiinit ja tavat ovat iskostuneet vahvasti takaraivoon ja rytmittävät päiviämme, viikkojamme, vuosiamme.  Pimukin on jo kohta 13 vuotta vaatinut keksinsä, ängennyt vessaan ja kerjännyt emännän ruokaa. Ollut läsnä, lohduttanut, iloinnut ja kiittänyt. Ei kai siis ole ihme, että olo on orpo.    

maanantai 29. elokuuta 2011

Ikimuistoiset synttärit

Kaikki oli lauantaina valmista. Siivous tehty, ikkunat pesty, kuohujuomaa kylmässä ja pöytä kattamista vaille valmis. Oli juhlan aika ja vieraita odoteltiin saapuvaksi. Isäntä päätti viedä koirimukset vielä lyhyelle lenkille, jotta saisimme rauhassa ottaa vieraat vastaan eikä kaksikkoa tarvitsisi heti juhlaväen saavuttua lähteä ulkoiluttamaan. Minä jäin kattamaan sitä pöytää.

Puolisen tuntia isännän lähdön jälkeen puhelimeni kilahti soimaan. Isäntä soittaa hengästyneenä. Hän on juoksien tulossa kantaen Typyä, joka on veltto ja hengittää raskaasti. Pikkuneitiä on luultavammin purrut kyy läheisessä koirapuistossa! Sydän jyskyttäen soitin päivystävään eläinlääkäriin, piti toimia nopeasti. Isäntä saapui kotiin sylissään Typy, joka oli aivan kanttu vei. Pimu oli irti remmistä ja tuli omaan rauhalliseen tahtiinsa perässä. Sain eläinlääkäriltä ohjeen lähteä välittömästi kohti vastaanottoa ja niin isäntää ja Typyä vietiin. Jäin Pimun kanssa eteiseen seisomaan pelonsekaisin ja hölmistyneinkin tuntein. Onpa alku näille kemuille!


Sairas Vääns
 Typyn oltua tiputuksessa 3,5 tuntia ja saatuaan kortisonipiikin, se alkoi tokenemaan. Lääkäri ei osannut diagnosoida oliko Typyn oikea etujalka joutunut kyyn hampaisiin vai jonkin hyönteisen (esim. ampiaisen) hyökkäyksen kohteeksi. Itse epäilen kyytä, sillä niin heikossa hapessa Typsy oli. Isäntä päivysti lääkäriasemalla koko hoidon ajan vaikka tarjouduin tulemaan juhlakalun tilalle valvomaan Typsyä. Väliaikatietoja soiteltiin tiheään tahtiin ja välitin niitä myös vierasväelle. Juhlatunnelma oli ainakin allekirjoittaneella hukassa vaikka tiesin, että Typy saa hoitoa. Kaikki olivat odottavalla kannalla.

Kaksikko saapui neljä tuntia lääkäriin lähdön jälkeen kotiin ja iso kivi vierähti pois sydämeltäni. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Typy oli taas oma itsensä ja tervehti iloisesti sekä vieraat että emännän ja Pimun. Pimulla vispasi häntä vimmatusti, kun kaveri palasi kotiin reissultansa. Typyllä oli varmasti paljon kerrottavaa Pimulle tästä hurjasta episodista. Juhlat jatkuivat, syötiin kakkua ja muita herkkuja, päiviteltiin tapahtunutta ja rapsuteltiin isokorvia. Ihaltiin remontin lopputulosta ja maisteltiin kuohuvaa. Ihmeteltiin lisää ja huokailtiin helpotuksesta. Nämä synttärijuhlat tullaan muistamaan!

perjantai 26. elokuuta 2011

Sutii, sutii

Se on valmis! Nimittäin remontti. Isäntä laittoi eilen viimeisenä hommana lattian vaatehuoneeseen ja nyt työmaa on saatu päätökseen. En voi kuin ihailla isännän kärsivällisyyttä ja näppäryyttä. Minun pinnani kun ei  kestä kovin pitkään, kun on kyse maalaamisesta, ruuvaamisesta, sahaamisesta tai naulojen paukuttelusta.

Isokorvista ei myöskään ole ollut merkittävää apua remonttihommissa. Pimu pelkää poran ääntä, Typy tallusteli tapettiliisterissä ja tuhosi laminaattilattian alle laitettavaa vaahtomuovia. Yksi rulla päätyikin suoraan roskapönttöön, kiitos Typpiksen. Ja tämä uutuuttaan kiiltävä lattia on aiheuttanut Pimulle merkittävän hankaluuden; koska lattia on liukas, ei neiti pääse hyppäämään sohvalle entiseen malliin. Tassut kun tuppaavat luistamaan ja sutimaan lattialla eikä mistään saa pitoa jalkojen alle, jotta ponnistaminen sohvalle olisi helpompaa. Typykin liukastelee lattialla kuin luistinradalla mutta se johtuu pääosin riiviön kovasta vauhdista. Onpa se kerran jos toisenkin liukunut peräti kyljellään pitkin olohuonetta.

Meillä siis sutii ja sutii. Ja koirien kynnet rapisevat mukavasti  lattiaa vasten. Tähän ääneen on vielä itselläänkin totuttelemista, sillä aiemmin moisia ääniä ei kuulunut, kun lattioita peitti muovimatto. Mutta sutimisongelmaan ja rahinaan on tulossa kyllä ratkaisu, kun teemme tänään suursiivouksen ja saamme matot lattialle. Sitten on Pimulinkin helpompi taas ponnistaa sohvalle torkuille tai sänkyyn emännän viereen huilaamaan siivousurakan jälkeen.

Huomenna, kun remontti on nyt valmis ja siivouksetkin tehty, on aika nostaa malja isännälle. Heinäkuisen syntymäpäivän kunniaksi mutta myös sille, että suuri urakka on takanapäin ja isäntä uhrasi lukuisia vapaapäiviään sen hoitamiseen. Olen ylpeä ja kiitollinen. Ja toivon, että Typy jättää uudet jalkalistat ja tapetit rauhaan.

Ps. Laumamme etäjäsen on kuulemma uimamaisteri kuten Typy! Saamani uutiskirjeen mukaan Sen rakastaa vettä. Eli lotraaja hänkin.

maanantai 22. elokuuta 2011

Kiitämme ja niiaamme, kaikki kolme

Tämä Pimun blogi on kasvattanut kesän aikana suosiotaan ja saanut mukavasti lisää uusia lukijoita vanhojen joukkoon. Suuret kiitokset teille kaikille, että olette hypänneet kyytiin beaglein ihmeelliseen maailmaan!

Ilman lukijoita ei olisi tätä blogia. Olisi turha kirjoittaa ikäneidon ja pitkäkoipiriiviön seikkailuista ja pistää ne julkiseen jakeluun, jos kukaan ei olisi kiinnostunut näistä kohelluksista lukemaan. Joten tunnen iloa, että blogikirjoituksillani on lukijakuntaa ja se innostaa minua jatkossakin kertomaan kaksikon ja ohessa myös meidän kaksijalkaistenkin elämänmenosta.

Pysykäähän kuulolla jatkossakin!

**************************************

Many thanks for visiting in Pimu´s blog.

Unfortunately I'm telling Pimu´s and Typy´s adventures only in Finnish but you can send comments in English and I'll get back to You.

Best Regards
Pimu´s "human mom"

torstai 18. elokuuta 2011

Heipat mökille ja tervehdys arjelle

Taas ollaan kaupungissa ja mökki jätettiin oman onnensa nojaan odottamaan seuraavaa käyntiämme. Onneksi möksäparan ei tarvinnut kauaa kärvistellä yksinäisyydessä, sillä nyt siellä viettää lokoisia päiviä äitini miehensä kera. Ja me suuntamme sinne viikonlopun viettoon heti syyskuun puolella. Joten tulossa ollaan, mökki!

Pääsemme siirtymään matalalla laskulla takaisin arkiaskareisiin, joten Pimun ja Typyn ei tarvitse heti loman jälkeen viettää pitkiä päiviä yksin kotona. Pimu otti kotiinpaluun rauhallisesti. Se kaiketi ymmärsi, että tämä oli nyt tässä ja heitti pitkäkseen meidän omistajien sängylle. Typy taas ei käsittänyt ollenkaan, että vankilan portit sulkeutuivat takana. Se vaelteli levottomasti pitkin huushollia koko kotiinpalaamisillan ja seuraavan yön. Aika ajoin hätkähdin hereille, kun pikkuakka raapi ulko-ovea vaatien ulospääsyä. Typsy ei tykännyt yhtään, että ovi oli lukossa eikä kotona voi olla ulkona yötäpäivää, kuten mökillä. Arvaa harmittiko!
Aikansa se siis ottaa, koiriltakin, palata normaaliin päiväjärjestykseen. Tänä aamuna Pimu tuli hakemaan ensimmäisen kerran loman jälkeen aamukeksinsä, joten vanhus on tainnut palata jo arkeen. Pimuli sai lisää puhtia loman aikana, sillä isännän mukaan neiti oli eilisellä peltolenkillä kirmaillut kuin kevätperho konsanaan. Lisäksi illalla vanhus kaivoi lelukorista puoliksi syödyt puruluut esiin ja jauhoi niitä suu vaahdossa ärähdellen välillä Typylle, joka yritti tulla apajille. Näin meidän ikäneito! Mukava nähdä Pimu täydessä tohinassa vaikka vuosia on jo kertynyt.

Syksyn merkkejä hiipii pikkuhiljaa ilmaan. Koivut tipauttelevat jo keltaisia lehtiä maahan ja muuttolinnut järjestelevät lentoaikataulujaan elleivät ole jo häipyneet lämpimimmille seuduille. Omaan syksyyni on tiedossa leikkausoperaatio, josta toipuminen kestänee useamman viikon. Mutta kun sen aika koittaa, minua viihdyttää toipilasaikana viisas ja myötätuntoinen Pimu sekä huomionkipeä ja kekseliäs Typy. Joten aika ei varmasti tule pitkäksi. Mutta ennen kuin leikkuri läjähtää, toivumme lomasta lopullisesti ja sukellamme arjen antimiin.

lauantai 13. elokuuta 2011

Kauniina kotiin


Vastapestyt beaglet.

Niinpä. Lomasta on rippeet jäljellä ja kohta suuntaamme nenät kohti kotimaisemia. Kolmisen viikkoa olemme viettäneet yhtä soittoa täällä Etelä-Savon maisemissa ja aika hujahti kuin siivillä. Mökkiohjelma on alkanut noudattaa vuosi vuodelta melko samaa kaavaa ja se kaava on mielestäni erinomainen; veneilyä, saunomista, sieniretkiä, kuikkien komentamista, grillausta ja muurikkamuikkuja, iloisia jälleennäkemisiä, uintia, lukemista, auringonottoa, puusavottaa, kuoppien kaivamista, jätskin syöntiä ja pallon heittoa. Arvatkaahan mitkä näistä ovat Pimun ja Typyn erikoisalaa... (juu, kuikat voisi jättää kyllä rauhaan)

Lomahan huipentuu isokorvien osalta jokavuotiseen lomanpäätöspesuun. Niin tehtiin nytkin ja kylläpä neidit tuoksuvat nyt hyvältä! Kelpaa sitä lähteä taas kaupungin kartsoja tallaamaan. Tämä kaunistautumisoperaatio sisälsi myös kynsien leikkuun (Pimun inhokkipuuhaa) ja Typyn korvien putsauksen. Pimun korvia ei ole vielä kuuna päivänä tarvinnut puhdistaa mutta Typyn korvat ovat tässä suhteessa eri maata. Ja ovathan neitokaiset monessa muussakin asiassa kuin yö ja päivä, sen huomasimme lomankin aikana useaan otteeseen. Vaikka rotu on sama niin ihan omia persooniaan nämä meidät beaglet ovat. Hyvänä esimerkkinä jo monesti mainittu uiminen.

Mökkikausi ei toki pääty tähän ja syksyllä tulemme varmasti taas suuntaamaan tänne metsän keskelle pieneen punaiseen mökkiin. Kotona odottaa remontin viimeistely ja tuo urakka saatanee päätökseen ensi viikon aikana. Arki alkaa, työt ja opiskelut. Uskon, että olemme koko poppoo saaneet varastoitua voimia ja lepoa syksyä sekä talvea varten. Hieman haikeana kyllä katselen parhaillaan aurinkotuolissa makaavia Pimulia ja Typsykkää, joiden tiedän nauttineen erityisen paljon mökkielämästä. Se vapaus, kun saa mennä ja tulla miten lystää. Se on koirien parasta aikaa, uskoisin. Ja kyllä me kaksijalkaisetkin olemme nauttineet lomasta, siitä rauhasta ja kiireettömyydestä, joka täällä Puulan rannalla aina vallitsee. Tulee sitä ikävä, ei mahda mitään.

Kiitos lukijoille, että seurasitte meidän lomameininkejä! Ja olisi mukava lukea kommenttejanne bloggauksiin, joten rohkeasti vaan sormet näppikselle. Pysykää kuulolla, sillä syksyllä taas sattuu ja tapahtuu. Nyt suuntaan itsekin tuonne aurinkoon, sillä lomaa on vielä jäljellä!

tiistai 9. elokuuta 2011

Valitusvirsi

Tässä bloggauksessa valitan. Nimittäin harmittaa, sillä loma lähestyy loppuaan. Harmittaa myös sekin, että Typsy teki taas eilen illalla katoamistempun. Kuriton kakara juoksi pitkin metsiä, välillä haukku kuului selvästi ja välillä sitä ei kuulunut lainkaan. Isännän ja Pimun kanssa kiersimme mökkitietä autolla ja jalan, huhuilimme, houkuttelimme ja huusimme. Isäntä lähti rämpimään metsään ja Pimu perässä. Typy päätti sitten omaehtoisesti palata, kun itse sitä halusi. Likomärkänä, haisevana ja janoisena kaksi tuntia siitä, kun se mökkitieltä karkumatkalle lähti. Suoraan sanoen suututti, että pikkuakka järjesti taas moista huolta meille kaksijalkaisille. Onneksi se palasi ehjänä takaisin, citykoira kun ei välttämättä ole yhtä hyvä selviytyjä tuolla ryteikössä kuin aito ajokoira.

Valitan vielä lisää. Pistää nimittäin vihaksi myös punkit. Ne keväällä hankitut punkkipannat joutuivat siis viikonloppuna roskikseen, kuten edellisessä bloggauksessani kerroin. Teho oli mennyttä ja tällä viikolla olemme huomanneet, että pannoista oli kyllä todellista hyötyä. Nyt punkeroita nimittäin riittää pilvin pimein! Isokorvista nyhdämme irti punkkipihdeillä kahdesta viiteen örkkiä joka ilta. Tänään poistin yhden yksilön myös isännästä ja omastakin kropastani olen löytänyt näitä viheliäisiä ötököitä, kun ne kiipeilevät pitkin reisiä ja käsivarsia. Ällöttävää!

Mutta: aamupäiväisellä sieniretkellämme kertyi mukava saalis kanttarelleja pakastimeen laitettavaksi. Eilen näimme laulujoutsenpariskunnan poikasineen lipuvan laiturin ohi. Aamulla alkanut vesisade on päättynyt ja aurinko näyttää pilkistävän pilvien lomasta. Illalla serkkuni saapuu kyläilemään ja pääsemme vaihtamaan kuulumiset kahvin ja mansikkaviinereiden kera. Lomaakin on jäljellä vielä useampi päivä. Lopetan siis narisemisen ja lähden katsomaan mitä järvellä tänään näkyy.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Yksi vahtii, toinen nauttii

Vahtikoira
Olemme jo elokuun puolella. Helteinen heinäkuu on takana mutta lomaa on vielä mukavasti jäljellä. Päädyimme viime viikolla Kangasniemelle ja saimme seuraksemme myös isännän. Etelään jäi hienosti ja melkein valmiiksi remontoitu kotimme ja nyt on koko jengi koossa Puulan rannalla. Kivaa!!!

Pimu on nautiskellut auringosta ja levännyt sammalmättään päällä tai mökin kuistin pöydän alla. Se kuuluisa punkkipanta on historiaa, sillä eilen poistimme ikäneidon turkista peräti kuusi punkkia! Pimulin loman kohokohta on tainnut tähän mennessä olla voissa paistetut muikut, joiden makuun se pääsi viime viikolla. Oli myös iloinen yllätys, kun isännän mukana mökille saapui viikonlopun viettoon anoppini ja appiukkoni. Voi sitä jälleennäkemisen riemua! Teimme myös Haukivuoren mökillä tämän vuoden ensimmäisen kanttarelliretken, jonka saalis oli varsin kiitettävä. Ja niistähän Pimu myös tykkää kovasti, metsäretkistä.

Typy on pitänyt kunnon vahtikoiran lailla huolta siitä, ettei kukaan roisto pääse yllättämään meitä. Pikkuakka jaksaa vahtia, se juoksee pitkin mökkitonttia ja sen liepeellä olevaa metsikköä ja haukkuu sydämensä kyllyydestä. Kaksi kertaa neiti on tehnyt karkaustempun, ekalla kerralla syynä oli Haukivuoren mökin pihalle ilmestynyt jänis ja toisen karkumatkan Typsy teki täällä Kangasniemellä haistaessaan silloinkin jonkin mielenkiintoisen hajun. Molemmilla kerroilla Typy kyllä palasi reissultansa mutta myönnän, että minuun iski pienoinen paniikki ja odotin kauhunsekaisin tuntein palaako karkulainen takaisin ollenkaan. Ajovietti on ajovietti, minkäs sille mahtaa. Ja se uiminen; monta kertaa päivässä!


Nautiskelija
Kuikkapariskunta vahtii ainoata poikastaan ja ruokkii sitä ahkerasti. Suruvaippa ja neitoperhonen lentävät kilpaa sudenkorentojen kanssa rantaheinikossa. Heinäsirkka soitteli aamulla säveliä mökin kuistilla, jossa joimme aamukahvit. Huussi on jo kerran tyhjennetty ja se homma on toistettava loman lopulla. Puusavotta on aloitettu, kanttarelleja aiotaan etsiä Kangasniemenkin metsistä ja muikkuja on ehdottomasti saatava lisää! Aika on kuin pysähtynyt ja mieli lepää välkehtivää järveä katsellessa. Tätä se on, ihana loma!