Tässä bloggauksessa valitan. Nimittäin harmittaa, sillä loma lähestyy loppuaan. Harmittaa myös sekin, että Typsy teki taas eilen illalla katoamistempun. Kuriton kakara juoksi pitkin metsiä, välillä haukku kuului selvästi ja välillä sitä ei kuulunut lainkaan. Isännän ja Pimun kanssa kiersimme mökkitietä autolla ja jalan, huhuilimme, houkuttelimme ja huusimme. Isäntä lähti rämpimään metsään ja Pimu perässä. Typy päätti sitten omaehtoisesti palata, kun itse sitä halusi. Likomärkänä, haisevana ja janoisena kaksi tuntia siitä, kun se mökkitieltä karkumatkalle lähti. Suoraan sanoen suututti, että pikkuakka järjesti taas moista huolta meille kaksijalkaisille. Onneksi se palasi ehjänä takaisin, citykoira kun ei välttämättä ole yhtä hyvä selviytyjä tuolla ryteikössä kuin aito ajokoira.
Valitan vielä lisää. Pistää nimittäin vihaksi myös punkit. Ne keväällä hankitut punkkipannat joutuivat siis viikonloppuna roskikseen, kuten edellisessä bloggauksessani kerroin. Teho oli mennyttä ja tällä viikolla olemme huomanneet, että pannoista oli kyllä todellista hyötyä. Nyt punkeroita nimittäin riittää pilvin pimein! Isokorvista nyhdämme irti punkkipihdeillä kahdesta viiteen örkkiä joka ilta. Tänään poistin yhden yksilön myös isännästä ja omastakin kropastani olen löytänyt näitä viheliäisiä ötököitä, kun ne kiipeilevät pitkin reisiä ja käsivarsia. Ällöttävää!
Mutta: aamupäiväisellä sieniretkellämme kertyi mukava saalis kanttarelleja pakastimeen laitettavaksi. Eilen näimme laulujoutsenpariskunnan poikasineen lipuvan laiturin ohi. Aamulla alkanut vesisade on päättynyt ja aurinko näyttää pilkistävän pilvien lomasta. Illalla serkkuni saapuu kyläilemään ja pääsemme vaihtamaan kuulumiset kahvin ja mansikkaviinereiden kera. Lomaakin on jäljellä vielä useampi päivä. Lopetan siis narisemisen ja lähden katsomaan mitä järvellä tänään näkyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.