maanantai 29. kesäkuuta 2009

Mars matkaan, reissu kutsuu

Helvetinjärvellä 2007
Pimu lähti tänään isännän kanssa retkeilemään Keski-Suomeen. Tämä on jokakesäinen reissu, jolle emäntää ei huolita mukaan (eikä emäntää harmita yhtään, koska telttailu ei ole minun juttuni...). Näitä retkiä isäntä on tehnyt Pimun kanssa siitä lähtien, kun beagleneiti tuli taloon. Eka retki suuntautui Nuuksioon ja sen jälkeen vuosi vuodelta reissut ovat pidentyneet sekä ajallisesti että etäisyydeltään.

Reissaajat saivat tutut varoitukset mukaansa; ei kallioita kiipeilemään, varokaa käärmeitä, Pimua ei saa jättää yöllä yksin teltan ulkopuolelle yms. Ja näinä helteisinä päivinä Pimulle pitäisi löytyä myös uimapaikka. Isäntää taisi huvittaa (taas kerran) huolehtivaisuuteni, koska vastaukseksi sain, että onhan näitä reissuja jo kymmenen vuotta tehty... No, se on totta ja onneksi jokainen retki on onnistunut ilman kommelluksia. Pimu nauttii luonnossa liikkumisesta ja sen tutkiskelusta, nämä reissut ovat sille vuoden kohokohtia. Joten yritän rauhoitella itseni, saada tulevina öinä unta ja toivon, että reissaajat tulevat ehjin nahoin kotiin lukuunottamatta hyttysenpistoja ja paarmanpuremia :-)


Seitsemisessä 2008

perjantai 26. kesäkuuta 2009

Huh hellettä!

Pimu nauttii kovasti näistä helteisistä päivistä, koska se on aina rakastanut lämpöä. Mökillä se hakeutuu portaille auringonottoon ja kotona parvekkeen oven edessä on paras paikka, koska siihen aurinko lämmittää oikein mukavasti. Ja Pimu jatkaa myös öisin nukkumista visusti peiton alla, vaikka lämpöasteet meillä kotona hipoilevat reilusti yli 20 asteessa. Toivotaan siis Pimun ja meidän kaksijalkaistenkin puolesta, että nämä mahtavat kesäsäät jatkuvat.

Pimun juhannus meni mökkeillessä Kangasniemellä ja pääsipä se tällä viikolla merenrantaankin uimaan ja nuuskimaan kiinnostavia hajuja. Emännän loman alkuun on vielä muutama viikko aikaa, sitä odotellessa Pimu suuntaa isännän kanssa perinteiselle telttaretkelle johonkin päin Suomea. Ja kun loma koittaa myös emännälle, vietetäänkin se mökkeillen akselilla Savonranta-Kangasniemi-Haukivuori. Se on elämää se!


Ps. Joskus harvoin, kun Pimu ottaa oikein aivoon (uskokaa pois, tätäkin sattuu),
olen laulanut sille kertosäettä Michael Jacksonin laulusta "Beat It". Taidan tänään soittaa levyltä Pimulle tuon alkuperäisen esittäjän version, muistellen popin suurta kuningasta.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Juhannusterveiset



Tämän kuvan välityksellä Pimu ja me omistajat haluamme toivottaa kaikille blogin lukijoille mukavan leppoisaa ja iloista keskikesän juhlaa juhannusta!










Sehän on Alakynsi!


Beaglet ovat esiintyneet pääosassa muutamissa suosituissa lastenelokuvissa. Ja toki näitä leffoja voi aikuisetkin katsella. Meidän omasta kirjahyllystä löytyy "Kuin kissat ja koirat", jossa beaglenpentu Lou seikkailee.

Tänään ollessamme lenkillä Pimun kanssa, vastaan tuli pikkutyttöjä, jotka halusivat rapsutella ja silittää Pimua. Annoimme siihen luvan ja kun hetken kuluttua päätimme jatkaa matkaa, toinen tytöistä tokaisi Pimun olevan Alakynsi! Tämä Alakynsi ei meille sanonut yhtikäs mitään, joten kysyin tytöltä, mikäs se oikein on. Tyttö vastasi Alakynnen olevan supersankari.

Isäntä sukelsi heti iPhonensa avulla internetin ihmeelliseen maailmaan ja sieltähän se löytyi, Underdog eli Alakynsi. Ja totta tosiaan, se on supersankari-beagle. Katsokaa itse!

http://www.youtube.com/watch?v=6jooThaqeYg

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Ilon yö

Kävimme Pimun kanssa viime yönä hakemassa isännän lentokentältä, Ateenan matka siis takana. Jälleennäkeminen sisälsi molemminpuolista riemua ja iloa. Vihdoinkin koko lauma taas koossa!





"Ei kai se isäntä taas aio karata?"
Kuvassa Pimu isännän kanssa aamulenkillä tänään tiistaina.

torstai 4. kesäkuuta 2009

Aurinkoa odotellessa



Pimun isäntä lähetti muutaman kesäisen kuvan Hydroksen saarelta Kreikan maalta. Näitä on mukava katsella näin sateisena päivänä ja haaveilla, että olisipa täälläkin vastaavat kesäsäät.


Pimulla alkoi eilen juoksut, niitä oltiin odoteltukin. Sen vuoksi Pimu vaikuttaa aika väsyneeltä ja nuutuneelta. Ja ehkä se ikäväkin vaivaa... Eilen illalla se kampesi taas syliini rapsuteltavaksi, joten huomiotakin pitää nyt rutkasti antaa. Voi meidän vanhusta...

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Missä se isäntä on...?

Pimun isäntä lähti maanantaina viikoksi Ateenan auringon alle kivikasoja katsomaan. Joten jäimme Pimun kanssa pitämään huushollia pystyssä.

Kuten aina ennenkin, kun jäämme pidemmäksi aikaa kahdestaan, alkaa Pimulla ns. mammailu (itse keksimäni termi). Tämä tarkoittaa loputonta emännän tarkkailua ja seuraamista sekä lisääntynyttä kerjäämistä (KAIKESTA, mitä suuhuni laitan, pitäisi Pimun mielestä antaa hänelle kuuluva osuus). Syli on paras paikka nukkua ja välillä voi kiepsauttaa itsensä selälleen, jotta saan rapsutella ja silitellä tätä ikävän tuskassa rypevää koiravanhusta. Kyllähän Pimu muutenkin näitä edellä mainittuja asioita harrastaa, mutta nämä tavat lisääntyvät huimasti, kun isäntää ei näy eikä kuulu takaisin kotiin.

Muistan, kun ensimmäisen kerran jäin Pimun kanssa yön yli kahdestaan kotiin. Tai oli meitä silloin vielä kolme, myös chinchillani Nuppi (haudan levossa joulukuusta 2006). Isäntä lähti Tukholmaan ja jäin puolivuotiaan ylienergisen koiran kanssa kotiin. Tämä viikonloppu sisälsi mm. karkumatkoja vessaan sekä loputonta ulkoilua, jotta olisin saanut olla hetken rauhassa. Pimu juoksi ympäri kotiamme ottaen seinistä vauhtia, roikkui jaloissani ja käsissäni, kantoi leluja, joilla piti leikkiä... Sitten aina välillä se kaatui suorilta tassuilta nukkumaan hetkiseksi ja taas mentiin... Kun isäntä palasi kotiin, itkin että "tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta kun ikinä jään tuon koiran kanssa yksin kotiin".

Aika kultaa muistot ja reissuja on tehty yksin ja yhdessä, koiran kanssa ja ilman. Siellä se vanha neiti nytkin odottaa, että tulen töistä kotiin ja pitää illalla minulle seuraa. Voidaan myös yhdessä ikävöidä isäntää ja odottaa häntä kotiin, rakkaat terveiset siis Ateenaan!