sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Taival jatkuu Typyn tahtiin

Haluan lämpimästä kiittää kaikkia Teitä, jotka olette myötäeläneet ja muistaneet meitä suuressa surussamme joko tämän blogin kautta tai muutoin. Pimulla oli paljon hyviä ystäviä ja se on mukava tietää.

Vaikka Pimulle on nyt jätetty hyvästit, kirjoitan tätä blogia jatkossakin. Päärooliin astuu Typy. Aion myös kirjoittaa Pimun viimeisestä jouluaatosta sekä sitä seuranneen kohtalokkaan jouluyön tapahtumista mutta annetaan ajan vähän kulua. Olen tuon yön tapahtumista vielä liian avohaavoilla, jotta voisin siitä mitenkään järkevästi tarinoida.

Uusi vuosi kurkkii jo ovella ja kaikesta tapahtuneesta huolimatta suuntaamme kyynelten läpi katseemme vuoteen 2014. Uutta vuotta otamme vastaan kotona perinteisin menoin. Luoksemme saapuu vanhaan tuttuun tapaan isännän lähisukua ja tänä vuonna mukaan liittyy myös isäni vaimonsa kera. Nautimme makoisasta ruuasta ja leppoisasta tunnelmasta hyvässä seurassa. Uskon, että meille tekee hyvää saada vähän iloakin tähän murheen keskelle. Ja varmasti muistelemme myös rakasta Pimua, Pientä Suurta Beagleamme.

Pimun ja Typyn emäntä


perjantai 27. joulukuuta 2013

Maailman suurin suru



Pimu
3.12.1998-25.12.2013

Rakasta Pimua äärettömästi ikävöiden
emäntä, isäntä ja Typy

maanantai 23. joulukuuta 2013

Nyt on joulu!



Mökit nukkuu lumiset
Nukkuu hanki, tanteret
Tuikkii taivaan tähtivyö
Pyhä nyt on jouluyö


 Eino Leino



Tunnelmallista ja Iloista Joulua 
blogin lukijoille sekä blogikamuillemme!



Toivottaa Pimu ja Typy 
kera emännän ja isännän




sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Omanlaisensa resepti

Tänne etelään ei saapunut valkoista joulua. Siskoni mukaan myöskään Savonrannassa ei tarvitse kolata lunta mökkitieltä. Ja etenkään Dubaissa, missä anoppi ja appiukko viettävät joulunsa, ei ainakaan ole valkea maa. Mutta pohjoiseen, missä isäni viettää joulua vaimonsa kanssa, toivotamme luistavia hiihtolatuja. Siellä kun on lunta.

Olen aloittanut jo joululomailun ja kun isäntä on rehkinyt vielä ensi yön töissä, pääsee hänkin ansaitulle huilitauolle. Eilen kävimme, perinteestä poiketen, hakemassa koko porukalla kuusen. Yleensä tämä on ollut isännän ja Pimun yhteinen reissu mutta nyt tungin itseni Typyn kanssa matkaan mukaan. Komea kuusi hankittiinkin ja se aiotaan koristella huomenna. Pimu on jo joululahjansa saanut, niiden tossujen muodossa, joista olenkin aiemmin tarinoinut. Typyn paketista paljastuu tänä vuonna jälleen uusi aktivointilelu; iso pallo, jonka sisään piilotetaan herkkuja. Sohvan alle kierivät pienet aktivointipallot laitan pesun jälkeen kirpputorilaatikkoon. Kalkkunankaulat ja lenkkimakkara odottavat myös koirimuksia kuusen alla. Mutta nämä paketit laitetaan sinne vasta vähän ennen niiden avaamista. Syyn varmaan arvaatte...

Kuten jo aiempinakin vuosina, vietämme joulua omalla poppoolla. Tapanina tapaamme äitini miehensä kera ja lähisukua tervehditään vanhaan tuttuun tapaan aattona iPhonen tai Nokian välityksellä. Hautausmaalla käynti, kinkun paisto ja se kuusen koristelu ovat aatonaaton ohjelmassa. Ja kuuluuhan jouluun myös jouluherkut, joulumusiikki, lepääminen, lukeminen ja reipas ulkoilu yhdessä kera isokorvien. Näistä aineksista meidän joulu on tehty. Nautinnollisia ja juuri oman itsenne näköisiä joulunviettoreseptejä toivon myös Teille, hyvät lukijamme!

torstai 19. joulukuuta 2013

Sitkeä seniori

Kävimme ostamassa pukinkonttiin tossut meidän seniorille. Isäntä suuntasi eilen vielä takaisin kauppaan sillä päätimme ostaa tossuja toisenkin parin, sisätossuiksi. Ja valitettavasti en paketoi töppösiä lahjapaperiin vaan ne otetaan heti käyttöön eikä jäädä odottamaan aattoiltaa.

Eläinlääkärissä tehdyllä kontrollikäynnillä selvisi, että virtsan proteiiniarvo on hiukan laskenut mikä oli mukava uutinen. Mutta onhan Pimun maksa- ja munuaisarvot edelleen korkeat eikä niille mitään pysty tekemään. Koska verenpainelääkityksellä on ollut positiivinen vaikutus, päätettiin lääkitystä jatkaa ja se jatkunee hamaan loppuun asti. Hyvä näin ja pitkällehän me päästiin (melkein 15 vuotta) ilman, että Pimulle on mitään pysyvää lääkitystä pitänyt ottaa.

Huolta on tällä viikolla aiheuttanut maksaa ja munuaisia enemmän Pimun jalat. Maanantaina ikäneidon kulku oli todella hoippuroivaa ja se kompuroi mennen välillä pitkin seiniä. Teki todella pahaa katsella vaappuvaa menoa ja sydän kurkussa mietimme jo pahinta. Tästäkin vaivasta keskustelimme tohtorin kanssa ja hän epäili jalkavaivojen syyksi hermostollisia ongelmia. Neurologisiakin pulmia kuulemma saattaa olla mutta verinäytteestä analysoidut elektrolyytit olivat normaalit. Mikäli huojuva meno johtuu juuri hermoista, on "kohtaukset" ohimeneviä vaikka saattavatkin kestää useamman päivän. Ja siltä nyt kaikeksi onneksi näyttää, että pahin on takanapäin sillä Pimun askel on ollut jo vakaampi. On tuo meidän Pimpula kyllä aikamoinen taistelija!

Tältä erää lääkärireissut ovat nyt ohi. Jatkamme siis lääkitystä ja tarkkailemme Pimun vointia ja kuntoa. Proteiinipitoista ruokaa välttelemme edelleen eli hellalla kiehuu jatkossakin riisi, kala ja makaroni. Päivä kerrallaan yhteiselomme sitkeän vanhuksen kanssa jatkuu ja ryhdymme rauhoittumaan jouluun. Kiitos Teille kaikille, jotka olette meitä tämän blogin kautta tai ihan perskohtaisesti tsempanneet ja olleet hengessä mukana. Pysyttehän kuulolla meidän touhuista jatkossakin!

maanantai 16. joulukuuta 2013

Jekkuja ja jalkavaivoja

"Joko lähdettäisiin kotiin?" Pimu tykkää lumesta
mutta ei pakkasesta. Koirapuistossa tuli kylmä.

Viime viikolla saimme hetken ajan nauttia lumesta ennen kuin se viikonlopun aikana suli pois. Tervetuloa takaisin, kurakelit! Taas... Allekirjoittaneen miniloma synttärijuhlinnan merkeissä sujui rentouttavasti ja voi, miten Typsyllä oli ollut emäntää ikävä, kun isokorvat isännän kanssa tulivat hakemaan minua lauantaina juna-asemalta. Typy suorastaan sekosi ilosta ja piti oikein haukkumaan alkaa, kun kohtasimme asemalaiturilla vuorokauden eron jälkeen. Emännän vauva...

"Hyvää tää keppi!"
Vaikka isäntä on oleskellut nyt enemmän kotosalla eikä koirimusten ole tarvinnut kaikkia päiviä viettää pitkiä aikoja kaksistaan, näyttää ne päivät, kun molemmat olemme samaan aikaan poissa, aiheuttavan Typylle turhautumista. Kaikenlaista pientä jekkua on keksittävä ja esimerkiksi tiistaina minua odotti kotiin päästyäni risaksi revitty kolikkopussi, jossa säilytämme parkkirahaa. Pussukka oli jäänyt eteisen lipaston päälle odottamaan, että se viedään autoon ja Typy oli keksinyt, että kukkaroa voisi vähän järsiä. Kysyinkin pitkäkoivelta, oliko se mahdollisesti ajatellut jouluostoksille lähteä. Vastaukseksi sain pitkän katseen ja sen jälkeen tuholainen poistui häntä koipien välissä lipaston alle piiloon.

Kai näillä jo nakkipaketin ja pari
luuta olisi ostanut...
Pimulla on huomenna edessä eläinlääkärikäynti, josta jo viime viikolla kerroinkin. Pitäkäähän peukut ja tassut pystyssä, että saamme tohtoritädiltä hyviä uutisia! Mukavasti Pimu on jaksanut tehdä pitkiäkin lenkkejä yhdessä meidän muiden kanssa mutta valitettavasti seniorin jalat luistavat jäällä todella pahasti. Ja nyt, kun lumi on sulanut pois, pistelee hiekoitussora ja kivet sen tassuja. Pimpulan jalat eivät ole kunnossa ja asiasta täytyykin jutella huomenna lääkärin kanssa lisää. Pahin pelkoni on, että vaikka muu kroppa kestäisikin, jonain päivänä ikäneidon jalat menevät alta lopullisesti. Pimun kulkua helpottamaan olenkin keksinyt Pimulle oivan joululahjan, ostamme sille tossut. Niistä on varmasti hyötyä, kun tuolla hiekalla joutuu talsimaan ja taitaa ne helpottaa jäisillä poluilla kulkemista myös. Sitten kun se talvi joskus oikeasti alkaa...


tiistai 10. joulukuuta 2013

Palttoo-Pimu

Takana on pitkä viikonloppu, joka sisälsi Itsenäisyypäivän viettoa Keravalla herkullisen ruuan ja mukavan seuran ääressä, jouluvalmisteluja ja ulkoilua pakkassäässä. On tänne etelään saatu myös hiukkasen lunta, joka tuntuu hurjan kivalta kurakelien jälkeen. Pimulle piti eilen pukea takki päälle lämpömittarin osoittaessa kymmentä pakkasastetta. Vanhukselle tulee tätä nykyä nopeasti kylmä ja kymmenen astetta aiheuttaa sille vilunväreitä miltei välittömästi, kun ovesta ulos päästään. Mitenhän sitä pärjätään, jos talven mittaan saadaan oikein paukkupakkasia... Se on selvää, että silloin ei kovin pitkiä lenkkejä heitetä.

Varasin Pimulle ensi viikolle ajan eläinlääkäriin kontrollikäyntiä varten. Tarkoituksena on ottaa verikoe ja tutkia pissinäyte, jotta nähdään onko verenpainelääkkeestä ollut mitään hyötyä mm. maksa- ja urea-arvoihin. Muutamat ystävämme ja sukulaisemme ovat sanoneet, että Pimu vaikuttaa virkeämmältä kuin mitä se oli syksyllä. Samaa mieltä olemme itsekin ja vieras näkee eron vielä paremmin. Itse kun jollain tapaa sokaistuu eri asioille, koska me näemme Pimua joka päivä. Toivottavasti nämä tuntemukset saavat ensi viikolla vahvistuksen ja lääkkeen avulla Pimu jaksaisi porskutella eteenpäin vielä pitkän aikaa.

Tällä alkaneella viikolla virittäytyminen joulun viettoon jatkuu joulukonsertin merkeissä, jonne isännän kanssa suuntaamme torstai-iltana. Perjantaina jätän isokorvat vuorokaudeksi isännän hoteisiin, sillä suuntaan Päijät-Hämeeseen viettämään hyvän ystäväni synttäripäivää. Pieni irtiotto arjesta ennen joulutohinoita tuntuu tervetulleelta ja reissusta saatavalla hauskanpitoterapialla on varmasti voimaannuttava vaikutus loppuvuoteen.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Kaikenlaisia lahjoja

Kyllä pullotti vatsa meidän vanhalla, kun vielä tiistaina herkuttelimme kakulla Pimun synttäripäivän kunniaksi. Perinteisesti se sai myös ruuaksi yhtä sen lempiherkuista, lenkkimakkaraa. Nam! Lisäksi pitkin viikkoa ikäneito on nautiskellut lauantaina saaduista lahjoista, joten ei pääse vanhus laihtumaan... Mutta siihen ei ole tarvettakaan, niin luikku se tätä nykyä on. Kiellettyjä proteiinejakin on tainnut tulla makupalojen myötä enemmän kuin olisi sallittu mutta juhlahetkinä ei tuollaisilla stressata... Ja hei, 15 vuotta... eiköhän sitä saa jo tuossa iässä nauttia elämästä.

Keskiviikkona lunastimme Typylle luvatun syntymäpäivälahjan ja Typsyli sai hierontaa. Tutun koirahierojan saapuessa isokorvat olivat riemuissaan jälleentapaamisesta. Edelliskerrasta kun on vierähtänyt jo tovi. Pimu hääräili Typyn ympärillä, kun uimamaisteria hierottiin ja Typy nautiskeli täysin rinnoin olostaan hierontamatolla. Meidän pitkäkoipi on todella huomionkipeä ja nauttii kaikenlaisesta lääppimisestä, joten voitte uskoa, miten autuas se oli, kun hieroja kävi sen kroppaa läpi. Uusi hieronta-aika varattiin tammikuun alkupuolelle, joten tätä herkkua on siis luvassa lisää. Pimua ei valitettavasti voi enää hieroa sen lukuisten vaivojen ja kremppojen takia. Harmi mutta ammattilaisten sanaa on uskottava.

Tänään juhlitaan vuorostaan kotimaatamme. Meidän perhe viettää juhlapäivää Keravalla vieraillen ja aiomme myös hiljentyä kotiin huilaamaan ja rentoutumaan pitkän viikonlopun ajaksi. Jouluvalmistelujakin on hyvä pikkuhiljaa aloitella, joten taidan paistaa muutaman pellillisen joulutorttuja ja kirjoittaa joulukortit.  

Koko meidän poppoon puolesta toivotan kaikille blogin lukijoille sekä blogikamuille 

Hyvää Itsenäisyyspäivää!





tiistai 3. joulukuuta 2013

Tänään juhlitaan Pimua!



Tänään onnittelemme suurella rakkaudella
Pimua sen täyttäessä 15 vuotta.

Hurjasti onnea 
meidän ikäneidolle!

Tuntuu miltei epätodelliselta, että Pimu on saavuttanut näin huikean iän. Ja yhä edelleen, pienistä hankaluuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta, se jaksaa porskuttaa meidän matkassa mukana. Toivottavasti voimia riittää vielä mahdollisimman pitkään eteenpäinkin. Ennen kaikkea olemme kiitollisia Pimulle sen uskollisesta ystävyydestä kaikkina näinä vuosina; parempaa kaveria emme olisi voineet itsellemme toivoa. 



maanantai 2. joulukuuta 2013

Oltiin kuin paremmissakin piireissä

Oli synkkä ja myrskyinen yö... Ressullahan on tapana aloittaa romaaninsa noilla sanoilla ja aika hyvin ne päti myös lauantaihin, jolloin juhlistimme Pimun tulevaa merkkipäivää. Myrsky ei sentään kovasti pauhannut mutta illalla sateli vesiräntää ja jonkin verran tuuli kolisteli nurkissa. Oi, missä on lumi ja pakkanen...

No, sää ei juhlia haitannut sillä vietimme ne sisätiloissa oman kodin lämmössä. Pimu sai runsaasti lahjoja, jotka olivat herkkuja; makkaraa, lihapullia ja koirien omia makupaloja. Keravan väki toi tullessaan hienon synttärikakun, koirien sellaisen, ja siitä riittää syötävää vielä tälle alkaneellekin viikolle. Ja koska Pimu on eri reilu kamu, ei se varmastikaan pistä pahakseen, että osa lahjoista päätyy Typyn suuhun. Suuhun, joka taas kerran yritti varastella ruokapöydästä mm. lempiherkkuaan voita. Sen vaan sanon, että Typyn ahneudella ei ole mitään tolkkua ja otan osittain siitä syyt niskoilleni. Kuri on ollut liian löysää.

Kaiken kaikkiaan synttärikekkerit sujuivat vanhan mallin mukaisesti. Nautimme hyvästä seurasta, söimme vatsamme täyteen ja ruoka huuhdottiin alas juhlajuomilla. Synttärikakussa keikkui kynttilät, jotka kertoivat, että kyseessä oli 15. kakku, jota näissä merkeissä nautimme. Isäntä puhalsi kynttilät Pimun nököttäessä sylissä, sillä Pimpula ei tuota puhallushommaa oikein hoksannut. Mutta kakkupalan sen omalla lautasella vanhus kyllä hoksasi ja molemmat isokorvat hotkaisivat omat palansa hetkessä. Spesiaalina ohjelmanumerona saimme nauttia makuuhuonekonsertista, joka sisälsi pianomusiikkia ja laulua. Aivan mahtavaa, että ystäväpiiristämme löytyy musiikki-ihmisiä, jotka ex-tempore vetävät musiikillisen ohjelmanumeron, joka toi erityisen juhlallista tunnelmaa kekkereihimme. Oltiin kuin paremmissakin kemuissa!

Huomenna on Pimun virallinen syntymäpäivä ja silloin ojennamme oman perheen lahjan meidän ikäneidolle. Sekin paketti tulee sisältämään herkkuja, sillä Pimu ei leluista välitä ja kaikenlaisia peittoja, täkkejä ja tyynyjä sillä on jo runsain mitoin. Mutta Pimu on varmasti ikionnellinen herkkupaketista ja kun tarjoamme ikäneidolle jokavuotiseen tapaan ruuaksi lenkkimakkaraa, on juhlapäivä varmasti onnistunut!