torstai 30. toukokuuta 2013

Tasajako

Vielä muutama kuukausi sitten tuntui siltä, ettei kesä tule koskaan. Ja nyt toukokuu on jo maaliviivalla ja kesäkuu ottaa viestikapulan vastaan. Näin kesä jatkaa siis kulkuaan. Kuten olen usein täällä Pienessä Suuressa Beaglessakin todennut, kesä on mielestäni yksi ihmisen parhaista ajoista. Ainakin minusta. Tällä viikolla saimme aurinkoisten päivien keskelle valitettavasti myös murheellisia uutisia. Hyvän ystäväni jackrusseli Diiva poistui paremmille grillipaikoille. Diivallakin oli jo ikää mutta aina tuollainen tieto surettaa. Onneksi jää mukavat muistot, joita mainion persoonallinen Diiva jätti jälkeensä.

Koska isäntä palasi kotiin reissultansa, olen aloitellut työpäiviäni jo kukonlaulun aikaan. Jaksan aina vaan ihmetellä Pimun aamukeksirutiinia. Sieltä se vanhus nousee ylös sohvalta, kun matelen anivarhain puoliunessa makuuhuoneesta keittiöön kahvinkeittoon. Pimu seuraa perässä ja istuu odottamaan jääkaapin eteen, jotta herkku annetaan. Jos erehdyn herättyäni menemään ensin kylpyhuoneeseen, seuraa ikäneito minua sinne. Oven suussa nököttäen se odottaa, että siirtyisin keittiöön ja keksipurkille. Ja kun keksi on syöty, voi ryhtyä odottelemaan ulospääsyä. Typy ei aamukeksiä saavu hakemaan kuin harvoin. Mutta vien keksin myös Typsylle sen maatessa silmät puoliavoimina odottelen makupalaa saapuvaksi. Isännän mielestä tämä on liikaa passaamista mutta haluan olla tasapuolinen meidän tytöille. Lapsena mekin siskoni kanssa jaoimme saamamme herkut tasapuolisesti kahteen pekkaan.

Kohta on aika pakata auto ja suunnistaa kohti Haukivuorta. Ja kun siellä on vietetty muutama kesäpäivä, suuntaa isäntä matkansa kohti Kangasniemeä karvakorvat mukanaan. Itse joudun palaamaan sorvin ääreen tänne kaupunkiin ja viikon verran huushollimme on täysin minun. Olen kehitellyt itselleni ohjelmaa mm. pyykinpesun muodossa sillä Typyn juoksun jäljiltä veristä peittoa ja täkkiä riittää. Aika ei siis tule työpäivänkään jälkeen pitkäksi. Mutta mitenhän sopeudun aamuihin, kun kukaan ei noudakaan aamukeksiä...


perjantai 24. toukokuuta 2013

Koko konkkaronkka koossa!

Keskiviikkona luonamme vieraili pitkästä aikaa koirahieroja hieromassa Pimua. Ilokseni sain kuulla, että Pimun selkä on notkistunut sitten viime kerran. Toki siellä jumeja riittää mutta yleisvaikutelma selästä oli vetreämpi. Osteopaatilla käynnit eivät siis tainneet olla täyttä humpuukia ja pistää meidät isännän kanssa miettimään, olisiko käyntejä syytä jatkaa. Jaloissakin hieroja havaitsi vähemmän äkäisiä junttakohtia. Hieno juttu, että vanhus on vertyneemmässä kunnossa!

Typyllä on juoksua vielä viikon verran jäljellä ja nyt pitkäkoipi kaipailee kovasti poikakamua. Sulhoksi kelpaisi miltei jokainen vastaan kävelevä uroshaukku ja Typpyrän häntä kääntyy vänkyrälle, jos poitsun omistaja antaa uroon tervehtiä meidän keimailijaa lähemmältä etäisyydeltä. Voi Typy-parkaa! Emme ole suunnitelleet sille äiskän roolia, joten sen pitää yrittää niellä pettymys heilastelujen suhteen.

Kuluneella viikolla olemme saaneet nauttia kesäisen lämpimien päivien lisäksi myös siitä, että isäntä on saatu Tampereen komennukselta kotiin! Koko perhe on koossa taas ja se on oikein mukava juttu. Syksyksi on tiedossa lyhyempiä oleskelupätkiä Mansessa mutta niitä ei vielä murehdita. Edessä on kokonainen kesä yhdessä! Sitä olen hiukkasen murehtinut, että kuumina päivinä emme ole voineet mennä Typyn juoksujen vuoksi Rajasaareen uimaan. Mutta kärvistelemme kärsivällisesti viikon verran, sillä sitten suuntaamme kohti Haukivuorta. Typy pääsee järveen lotraamaan sydämensä kyllyydestä. Ja järvivesi taitanee olla merivettä lämpimämpää, joten ehkä saadaan Pimu ja emäntäkin kastautumaan. Jälkimmäinen saunan kautta.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Möksä on mukava juttu: loppunäytös

Olin jo useampana kesänä haaveillut hienosta kukkapenkistä mökin rannassa. Vuosien ajan joka kevät kaadoin kivistä reunustamaani penkkiin säkkikaupalla multaa ja pistin sekaan monenmoista kukansiementä. Valitettavasti istutukseni menestyivät huonosti, sillä tuntui, että multa katosi kesän mittaan maan uumeniin ja siemenistä ei koskaan ehtinyt kasvaa kauniita kukkasia.

Siispä kevään ekalla mökkimatkalla päätin, että on aika kaivaa maasta ylös vanha betoninen kaivonrengas, jota oli ennen sivistystä (=jääkaappia) käytetty jonkin sorttisena kellarina. Sen uumeniin voisin istuttaa kukkia. Isäntä sanoi, että äkkiäkös renkaan maasta kaivaisin, joten ei muuta kuin lapio ja rautakanki käteen. Homma osoittautui kuitenkin todella mutkikkaaksi. Kymmeniä vuosia maassa maannut betonimöhkäle ei noin vain irronnut. Isäntä kehitteli vipuvarren, jonka avulla ryhdyimme yhteistuumin  nostohommiin. Ja se olikin hommaa, josta isäntä totesi jälkikäteen, että aika ajoin teimme sitä suorastaan henkemme uhalla! Sen sorttiset oli isännän fysiikan ihmeet, joita hän kehitteli operaatiota varten. Itse olisin lyönyt hanskat tiskiin jo useampaankin otteeseen, koska renkaan maasta irti saaminen tuntui perin toivottomalta. Mutta isäntä sanoi, että vielä se ylös saadaan.

Kahden päivän ajan useampi tunti raakaa työtä ja rengas nousi kuin nousikin maasta! Sen jälkeen oli vuorossa helpoin osuus eli renkaan vierittäminen rantaan. Pimu kävi aika ajoin katsomassa touhujamme ja taisi ihmetellä mitä me kaksijalkaiset oikein puuhailtiin. Välillä jouduimme napakasti komentamaan ikäneidon kauemmaksi, jottei sille aiheutuisi vaaraa. Typyä ei kaivuu-nosto-operaatio kiinnostanut, sillä sen oli keskityttävä vesilintujen komentamiseen. Mutta Pimu haluaa olla mukana, kun käynnissä on jokin erikoisempi projekti.

Moisen työurakan jälkeen olikin mukava päästä saunomaan ja pesemään hiet pois nahkasta. Ja kukapa muu kuin Pimu olisi myös halunnut tulla lauteille löylyn hellittäväksi. Pimun vakiorutiineihin on jo vuosia kuulunut, että se tulee saunaan juomaan. Mutta eräänä iltana vanha ei olisi millään halunnut vesiryypyn nautittuaan poistua saunasta. Vaati useamman kehotuksen ja pienoisen takapuoleen pukkauksen, jotta se siirtyi pukuhuoneen puolelle. Olen kyllä kuullut saunovista koirista mutta en tiedä, olisiko 80 asteen lämpö tehnyt meidän ikäneidon sydämelle hyvää.

Ai, pitäiskö lähtee kotiin vai?
Mökkimatkan antimiin kuului myös kevään ensimmäinen punkki, jonka poimin Typyn päästä. Onneksi inhottava otus ei ollut vielä pureutunut Tyyperin ihoon. Tuntuu, että punkerot ilmestyvät esiin joka kevät yhä aikaisemmin. Pitänee siis suunnata apteekkiin myrkkyostoksille, jotta karvakuonot säästyisivät isommilta punkkimääriltä. Ainakin edelliskesinä kyseisiä rontteja on riittänyt.

Kotiinpaluu on aina haikeaa mutta kun starttasimme mökin pihasta, oli mielessä kuitenkin jo seuraava visiitti Puulan rannoille. Sitä ennen käymme Haukivuoren mökillä moikkaamassa isääni ja hänen vaimoaan. Nekin mökkireissut ovat eri hauskoja, joten möksät ovat kyllä mukava juttu.

Jk. Ja mitä sille kaivonrenkaalle kuuluu? Istutin siihen isännän toiveesta juhannusruusun. Toivottavasti jo ensi kesänä saamme nauttia sen kauneudesta ja todeta, että operaatio Hullunhomma oli vaivansa väärti.

torstai 16. toukokuuta 2013

Möksä on mukava juttu: ensimmäinen näytös

Paneudutaanpa nyt tarkemmin meidän viisipäiväiseen mökkimatkaan Puulan rannalle. Kuten jo edellisessä kirjoitelmassani kerroin, oli reissu mitä mainioin. Totesimme taas, miten mukavaa on, kun meillä on tuollainen paikka, missä käydä. Erityisesti siksi, että isokorvat saavat elää siellä kuin pellossa, vanhaa sanontaa lainatakseni.

Mökki pihapiireineen oli säilynyt talven jäljiltä ehjin nahoin. Viime keväästä poiketen veden pinta oli harvinaisen matalalla mutta se ei estänyt meidän Tyyperiä painelemasta uimaan rantakivikkoon, usein. Veden lämpötila hilasi 12-14 asteen välillä, joten me kaksijalkaiset emme veteen vielä pulahtaneet. Aurinko jaksoi aika ajoin paistaa hyvinkin lämpimästi ja ennusteissa povatut saderintamat kiersivät lahdenpoukaman suurelta osin. Ja eipä pieni sade haitannut ja teki kukkaistutuksilleni hyvää.

Pimu teki  lauantaina erikoisen tempun jättämällä välipalaksi grillaamani makkaran syömättä! Eipä olla moista nähty yli 14 vuoteen ja epäilin, onkohan meidän vanhus sairas... Mistä lie johtui, ettei makkara maistunut ja Pimuli päätti haudata sen mökin taakse sammaleisen kiven juureen. Arvatkaapa, kuka sen sitten lopulta kävi sieltä syömässä... Tällä samaisella rosmolla alkoi äitienpäivänä juoksu, jota ollaankin jo odoteltu alkavaksi.

Typyn lisäksi rantakivillä köllötti myös isokoskelopariskunta. Siinä ne kylki kyljessä kyhnöttivät eikä viis veisanneet Typsystä, joka yritti häätää niitä pois räksyttämällä suureen ääneen. Tukkasotka, telkkä ja kalatiira ilahduttivat myös läsnäolollaan, vanhaa tuttua kuikkapariskuntaa unohtamatta. Ja kukas muu kuin kettu hiiviskeli eräänä iltana mökin takana ja onnistui säikäyttämään minut. Koskaan ennen ei niin lähelle mökkiä ole eksynyt ajokoiraa isompaa elukkaa.

Mökkikuulumiset jatkuvat seuraavassa bloggauksessani, jossa kerron mm. maasta kaivetun betonimöykyn tarinan. Lisäksi turisen kevään ensimmäisestä punkkilöydöksestä ja Pimun uudesta ihastuksesta, saunomisesta. Siihen saakka heissuli hei!

tiistai 14. toukokuuta 2013

Esimakua mökkireissun antimista

Tämän kuluvan vuoden 2013 ensimmäinen mökkireissu on tehty. Ja millainen reissu se olikaan; rentouttava, mukava, leppoisa, ruumiillista työtä sisältävä ja henkistä pääomaa lisäävä. Näimme monenlaisia keväisen luonnon ihmeitä ja ihailimme tuttua järvimaisemaa. Ihmettelimme isokorvien metkuja ja karvakuonot taisivat kummastella meidän kaksijalkaisten touhuja. Ainakin lähemmäs 100 kiloisen betonirenkaan kaivaminen ylös maasta kummastutti Pimun lisäksi myös meitä itseämmekin...

Seuraavassa bloggauksessa kerron lisää, mitä kaikkea oikein näimme ja koimme mökkivanhuksen hellässä huomassa. Kuka jätti makkaran syömättä? Mikä hiipi iltahämärässä mökin ohi säikäyttäen emännän? Ja mitä lajia mahtoi edustaa pariskunta, joka köllötteli rantakivellä päivää paistatellen? Pysythän kuulolla ensi kertaan!

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Likaiset likat

Minusta tuntuu, että meidän koirulit on aina likaisia. Erityisesti keväästä syksyyn. Typy rakastaa myllätä kuralammikoissa. Ja kun siellä on läträtty kroppa märäksi, voi siirtyä ojan penkalle hieromaan selkäänsä maahan. Hiekka on superhyvä hieronta-alusta ja multakasakin kelpaa. Pimu touhuaa tätä samaa kuviota poislukien ojissa ja lammikoissa läträys. Sen vuoksi ikäneito säilyy hiukan puhtaampana kuin Typy, kun Pimuli tyytyy hieromaan kuivaa turkkiansa. Siihen ei lika ota kovin napakasti kiinni. Toki me kaksikkoa pesemme aika ajoin mutta vieno mullan ja pölyn tuoksu leijuu silti niiden ympärillä jatkuvasti. Onneksi nuo hajut ovat kuitenkin mietoja verrattuna esimerkiksi hajuun, joka Pimuun tarttuu, kun se tekee mielipuuhaansa eli kierii sontakasassa. Se haju kun ei heti lähde pesemälläkään ja koirimus haisee vielä viikon päivät pesun jälkeen pas...lle. Kyllä on huvinsa beagleillakin!

Loppuviikoksi on luvattu sateisia päiviä mutta emme anna sen lannistaa. Auto on osittain jo pakattu ja matkaeväät tehty. Nyt vain odottelemme isäntää saapuvaksi kotiin ja sitten suunnistamme kohti nelostietä. Kangasniemi kutsuu ja siihen kutsuun vastaamme enemmän kuin mielellämme!


torstai 2. toukokuuta 2013

Aito luonnon lääke

Metsäkauris nimittäin. Sellaista grilliherkkua nautimme vappuaattona Keravalla ja emme kerta kaikkiaan raaskineet olla antamatta pientä makupalaa myös meidän vatsavaivaiselle Pimpulalle. Sen vointi kun näytti olevan jo paremmalla tolalla ja ajattelimme, että jospa se suostuisi edes grillattua lihaa maistamaan. Ja voi pojat, miten nopeasti Pimu hotkaisi lihapalaset suuhunsa! Siinä jäi tällä kertaa Typykin kakkoseksi, kun Pimu hotkaisi makupalat edes purematta niitä.

Kauriilla taisi olla parantava vaikutus, sillä ripuli hellitti lopullisesti vappuyön aikana ja eilen ikäneito nautiskeli jo omaa ruokaansa suurella antaumuksella. Annokset pidetään vielä pieninä, jotta vatsa ei ala taas temppuilemaan. Pitää antaa suolistolle sekä mahalle aikaa toipua mokomasta monta päivää kestäneestä taudista. Mutta olo on todella helpottunut meillä kaikilla, varmasti myös potilaalla itsellään; Pimu näyttää taas reippaalta, omalta itseltään. Ruoka ja vesi maittaa ja ne pysyvät myös sisällä. Hieno juttu! Voisin siis todeta, että metsäkauriiin liha on aitoa luonnon lääkettä koiran ripuliin.

Mukavasta vapusta toivuttuamme käännämme katseet kohti ensi viikkoa. Mökille mukaan lähtevät roju- ja tavarakassit on käytävä vielä läpi ja lisäksi on laadittava ostoslista hankinnoista, mitä möksälle on vielä tehtävä. Ette usko, miten paljon olen reilun puolen vuoden aikana ehtinyt jo kerätä monen sorttista tavaraa Kangasniemeen vietäväksi. Mitenhän se onkin näin, että punaiseen tupaan keksii aina uutta hankittavaa vaikka mökki on ollut pystyssä jo liki 40 vuotta... Isäntä ainakin ihmettelee tätä joka kevät, kun pakkaamme auton ensireissulle.