torstai 30. tammikuuta 2014

Ei se koskaan lopu, ikävä

Käykääpä katsomassa Beaglemaista menoa-blogista piirustus meidän rakkaasta Pimusta. Blogin ylläpitäjä Inkku on ikuistanut piirroksen muodossa meidän ikäneidon ja olen otettu tästä Inkun hienosta eleestä. Kovasti kiitoksia, Inkku! Ihan valtavan mukava juttu.

Minulta on muutamat ihmiset kysyneet, joko ikävä alkaa hellittämään. Olen vastannut, että en koskaan lakkaa ikävöimästä Pimua. Suurimman surun yli pääsee ja elämä toki jatkuu mutta ikävä ei lopu koskaan. Ja ikävöin minä myös poismenneitä kaksijalkaisia; serkkutyttöä, mummoa, enoa. Eikä ikävä kai pahasta ole ja pystyn elämään sen kanssa ihan mallikkaasti.

Isännällä on kevään aikana tehtävänä nikkaroida Pimun tuhkalle uurna. Laitoin kaksi Pimun pentuaikaista lelua jemmaan ja ne laitetaan uurnan kanssa hautaan. Sinne samaan, Puulan rannalle, jonne on jo haudattuna meidän edesmennyt chinchilla-herra Nuppi. Pimu olisi aikoinaan kovasti tykännyt leikkiä Nupin kanssa mutta valitettavasti herrasmies oli sen verran pienikokoinen ettei leikit riehakkaan beagleneitosen kanssa oikein onnistuneet. Mutta toukokuussa, kun mökkikausi taas avataan, pääsevät Pimu ja Nuppi vihdoinkin riekkumaan ja juoksemaan yhdessä, siellä paremmilla metsämailla.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Valmiina lähtöön

Saimme maanantaina viestiä lukukoiratoiminnasta vastaavalta kirjastontädiltä, että meistä oli Typyn kanssa tullut oikein positiivista palautetta ensimmäisen lukukoirakeikan jälkeen. Hieno juttu! Sydäntäni lämmitti tuo viesti, sillä vähän pelkäsin, jos joku kirjaston asiakas säikähti Typyn haukahtelua ja kävi antamassa meille huonon arvosanan vierailustamme. Tämä mukava palaute kannustaa meitä myös laajentamaan reviiriä, sillä olen ilmoittanut meidät lähikirjastomme lisäksi myös toisen paikallisen kirjaston lukukoirarinkiin. Siellä vasta aloitellaan kyseistä toimintaa mutta me olemme siis valmiina lähtöön, kun kutsu käy!

Kaivoin eilen pitkästä aikaa Typylle hankitun aktivointilelun/-pelin esiin ja Typyhän innostui aivan valtavasti siitä. Pelaaminen jäi syksyllä vähemmälle, sillä Pimukin halusi pelailla ja siitähän syntyi tappelu. Vaikka isokorvat olivatkin parhaita ystävyksiä, tuli ruuasta ja herkuista aina kinaa. Pimu ei tuossa asiassa antanut myöten vaikka muuten antoikin Typylle paljon periksi. Typy taas ei suvainnut sitä, että Pimukin sai pelata vaan kyttäsi koko ajan vanhusta ja yritti tunkea itseään peliin muristen Pimulle. Mutta nyt sen ääressä voi taas touhuta ilman, että pitää pelätä mojovaa riitaa. Pimu kun pelailee nyt vihreämmillä pelikentillä...

Lähdemme isännän kanssa loppuviikosta minilomalle läntiseen naapuriimme ja Typsykkä pääsee reissun ajaksi hoitoon anopin ja appiukon hoteisiin. Ja mikäpä siellä ollessa, rapsutuksia ja herkkupaloja on ainakin tiedossa. Mukavaa on sekin, että pakkanen on hiukan hellittänyt ja ulkona voi taas lenkkeillä ilman Typyn niin inhoamaa takkia. Varautukaa siis hoitajat, vauhdikasta menoa on tiedossa! Tukholmasta löytyy varmasti kivoja tuliaisia meidän karvakuonolle ja itse aion kierrellä ainakin muutamissa askartelukaupoissa raahaten myös isännän niihin. Vastavuoroisesti olen luvannut lähteä isännän kaveriksi johonkin museoon. Mutta minkäänlaista ohjelmaa ei ole kiveen kirjoitettu vaan pääasia on rentouttava ja leppoisa hypähdys pois arjen kiireistä.

Saiko Typy hoidossa ollessaan hirvenlihamakkaraa? Mitä ihmettä me askarteluliikkeistä haettiin? Vaatiko Typy päästä anopin täkin alle nukkumaan? Näistä ja paljon muusta kirjoittelen seuraavissa kirjoitelmissani!

perjantai 24. tammikuuta 2014

Jotkut ei vaatteilla koreile

Hurrrr... kylmä! Nyt paukkuu pakkanen ja lämpömittari on erityisesti aamuisin näyttänyt aika huimia lukemia. Tunnen itseni eskimoksi, kun vyöryn ulkona eteenpäin kantaen päälläni toppahousuja, untuvatakkia, paksun paksua pipoa, kaulahuivia sekä käsineitä. Eikä aina riitä nämäkään vaan villapusero ja pitkät kalsarit tuovat lisälämpöä. Mutta näinhän sitä pitää pukeutua, jotta tarkenee ulkoilla tuolla raikkaassa talvisäässä. Ja tämä on joka tapauksessa ehdottamasti parempi säätila kuin vesisade.

Kaikki eivät valitettavasti haluaisi pistää lämmintä ylleen, kun lähdemme ulkoilemaan. Ja tämä kaikki on meidän tapauksessa Typy. Miten vastenmielistä Typsykälle tuntuukin olevan se, että puemme sille nutun niskaan ulos lähdettäessä. Ja heti pihalle päästyämme alkaa kierimis-show, jonka tarkoituksena on luikerrella ulos takista. Typy ei ole vieläkään tottunut takkiin vaikka pitkäkoivella on kuitenkin jo useampi talvi takana. Eilen mietin, että pitäisikö Typylle hankkia tossut sillä takki ei lämmitä sen varpaita. Se kyllä saattaisi varsinainen esitys ollakin, kun pistäisin töppöset Typsykän kinttuihin...

Typyn vaaterajoitteisuus yltää myös suojahousuihin, joita se ei yksienkään juoksujen aikana ole suostunut pitämään jaloissaan. Ei vaikka kuinka yrittäisimme. Typy menee suorastaan paniikkiin, kun laitamme housut sille ja näyttää ihan siltä, että se kokee housujen laiton jonkinlaisena rangaistuksena. Lisäksi sitä selvästi nolottaa pöksyt, sillä se luimuilee pitkin sängynalusia ennen kuin veivaa housut pois jaloistaan. Kumma kaveri, olisi niin paljon helpompaa, kun se suostuisi pitämään housuja. Mutta olemme jo luovuttaneet ja nyt käynnissä oleva juoksu onkin toivon mukaan Typyn viimeinen. Mielessä kun on edelleen vahvasti se, että Typy leikataan keväällä. Mutta nyt olen kuitenkin vielä varannut viikolle 6 kalenteristani neljä iltaa sille, että pesen pyykkiä...




lauantai 18. tammikuuta 2014

Kiitos kuuluu Pimulle

Meiltä on kyselty paljon siitä, miten Typy on reagoinut Pimun poislähtöön. Mielestäni Typykässä ei ole ollut nähtävissä mitään erikoista. Ehkä se hiukkasen enemmän haluaa, että isäntä hyysää sitä sylissä. Lisäksi omassa pedissä nukkuminen ei kiinnosta vaan mieluiten Typy viihtyy sohvalla tai sängyssä, meidän vieressä. Muutamaan otteeseen tästä sängyssä nukkumisesta ollaankin lipsuttu mutta nyt homma on taas ruodussa. Typy seurasi aitiopaikalta jouluyön dramaattisia tapahtumia ja kävi muutamaan otteeseen haistelemassa Pimua, kun ikäneito makasi tajuttomana isännän sylissä olohuoneen lattialla. Itse uskon, että eläimet vaistoavat erittäin hyvin erilaiset tilanteet ja tapahtumat. Luulen, että Typy tuona yönä hoksasi, että kamu ei ole ollenkaan kunnossa.

Olemme palanneet jo viime viikolla takaisin arkeen ja se on tarkoittanut taas sitä, että Typy on joutunut olemaan enemmän yksin kotona, kun olemme isännän kanssa töissä, opinnoissa tai muissa aktiviteeteissa. Ihan mallikkaasti Typy on kotona ollut lukuunottamatta yhtä kirjaa, jonka se tuhosi eräänä kaiketi tylsäksi käyneenä päivänä. Mutta eikös se kuulukin lukukoiran ominaisuuksiin, että on kiinnostunut kirjallisuudesta! Eroahdistuksen tai ikävän merkkejä emme ole havainneet ja Typy jää hienosti yksin kotiin, kuten ennenkin. Olemme pyytäneet naapureitamme kertomaan meille mikäli pitkäkoipi räksyttäisi tai ulvoisi ollessaan yksin. Hiljaista on kuulemma ollut, joten emme kanna tuosta asiasta sen enempää murhetta.

Toki on selvää, että varmasti Typsyyn jollain tapaa on vaikuttanut Pimun lähtö vaikkei me ihmiset olla selviä merkkejä tai "oireita" asiaan liittyen havaittu. Mutta olihan Pimuli Typyn vara-äiti, opettaja ja paras kaveri. Olen suuresti kiitollinen Pimulle siitä, että se antoi Typylle hyvät eväät elämän poluille ja toi oman, arvokkaan panoksensa Typyn koulutukseen sen ollessa pikkuhauva. Parempaa esimerkkiä Typy ei pentuna olisi voinut saada. On paljolti Pimun ansiota, että Typystä on kasvanut se, mitä se nyt on: hieno, reipas ja ihastuttava beagletyttö.


tiistai 14. tammikuuta 2014

Hyvin kuunneltu!

Pientä jännitystä oli ilmassa, kun astuimme kirjaston ovesta sisään ja marssimme kohti lastenosastoa. Edessä olisi Typyn ensimmäinen lukukoirakeikka ja mietin, mitenhän se mahtaa sujua. Pimun kanssa asiasta ei olisi ollut epäilystäkään; Pimu oli maailman sosiaalisin ja ihmisrakkain koira, ainakin meidän omistajien mielestä. Typy taas on hiukan eri sorttia ja on usein vähän epäluuloinen uusia tuttavuuksia kohtaan, olivatpa ne sitten kaksi- tai nelijalkaisia.
Lukukoira työssään.

Lukukoiralle varattu tunti ja vartti hujahtivat kuin siviillä. Lukijoita tällä ensimmäisellä kerralla oli kolme lasta + yksi äiti, joka luki Typyn lisäksi omille tyttärilleen. Kirjaston satuhuoneessa vieraili myös asiakkaita, jotka halusivat vain tulla moikkaamaan ja rapsuttamaan lukukoiraa. Niin, pakkohan ei ole lukea vaan Typyä sai tulla ihmettelemään ilman kirjaakin. Valitettavasti joillekin tervehtijöille Typsy luimisteli alta kulmien ja pari kertaa piti haukahtaakin. Herkuilla sain kuitenkin pidettyä enemmät mölyt Typyn mahassa ja kun lukijat ryhtyivät lukemaan, rauhoittui Typy lattialle makaamaan ja kuuntelemaan tarinoita. Kaiken kaikkiaan annan meille Typyn kanssa ekasta kuuntelukäynnistä arvosanan erinomainen miinus (miinus tulee niistä muutamista räksytyksistä). Kirjastosta saamamme erittäin ystävällinen vastaanotto sekä henkilökunnan että satuhuoneessa vierailleiden suunnalta kannustavat meitä jatkamaan tätä uutta harrastusta!

"Tämä on varmasti hyvä kirja."
Olemme pitkästä aikaa käyneet useampana viikonloppuna Rajasaaressa, jotta Typy pääsee juoksemaan sekä tervehtimään muita karvakuonoja. Lisäksi heti joulun jälkeen halusin, että välttelemme tuttua lähikoirapuistoa, sillä en jaksanut vastaanottaa surunvalitteluja tutuksi tulleilta puistossa kävijöiltä. Itku kun tulee vieläkin, jos joudun vastaamaan kysymykseen "Missäs Pimu on?". Mutta kaikki koirapuistossa käynnit ovat tammikuun osalta nyt ohi, sillä Typyllä alkoi sunnuntaina juoksu. Nyt riennämme siis vain remmin päässä ja nautimme talvesta, joka vihdoinkin saatiin myös tänne etelään. Reippaita ulkoilureissuja myös teille, hyvät lukijat!









perjantai 10. tammikuuta 2014

Musta joulu

Sitä jouluyötä en unohda ikinä.

Kyllähän me olimme pitkin syksyä havainneet, että Pimulla alkaa vanhuus tekemään temppujaan. Maksa-arvot olivat jo toukokuussa 2012 syynissä ja viime lokakuussa, kun kävimme Pimun kanssa terveystarkastuksessa, löytyi vikaa myös sydämestä. Korkea urea-arvo viittasi mahdolliseen munuaisvikaan ja jalatkaan eivät toimineet moitteettomasti. Vaikka ei saisi manata, totesimme isännän kanssa murheellisina, että Pimu ei ehkä enää ensi kesänä ole kanssamme. Tein surutyötä jo etukäteen pitkin syksyä metsässä ja lenkkipoluilla, kun tirautin välillä itkut katsellessani rakasta vanhaa. Mietin, miten voin selvitä luopumisen aiheuttamasta kivusta.

Saimme viettää vielä jouluaaton Pimun kanssa. Ikäneito oli joulutouhuissa mukana mm. tehden kanssamme päivällä pitkän lenkin. Lahjapaketit avattiin ja Pimun paketeista paljastui herkkuja. Niistä vanhus nautiskeli sohvalla maaten ja toki tarjoilimme sille perinteiseen tapaan myös jouluruokaa. Nautimme rauhallisesta aattoillasta, joka sisälsi tietysti iltalenkinkin koirimusten kanssa. Valvottuamme todella myöhään, ryhdyimme valmistautumaan yöpuulle ja Pimu hipsi Typyn kera makuuhuoneesta olohuoneen puolelle. Toivotimme tytöille hyvät yöt ja suljimme makkarin oven.

Emme ehtineet vielä nukahtamaan, kun isäntä lähti pyynnöstäni katsomaan mitä olohuoneessa mahtaakaan tapahtua, sillä sieltä kuului vilkasta tassuttelun ääntä. Isäntä teki työtä käskettyä ja näki, että Pimulla ei ole asiat hyvin. Säntäsin olohuoneeseen ja näin Pimun makaavan lattialla massiivisen kohtauksen kourissa. Nappasin käteeni koirien lääkärikirjan ja katsoin epilepsiakohtauksen oireet ja toimenpiteet sen iskiessä. Tartuin puhelimeen ja soitin eläinlääkäriin. Tämän jälkeen nakkasimme nutut niskaan ja lähdimme kohti lääkäriä, joka onneksi on meiltä kotoa vain vartin ajomatkan päässä.

Kohtaus oli erittäin raju. Pimu sokeutui sen seurauksena. Vaikka kohtaus oli lääkäriin saavuttuamme alkanut hiukan hellittämään, oli se jättänyt ikäneitoomme peruuttamattomat jäljet. Pimu oli erittäin sekavassa tilassa. Tiesimme, että mitään ei ollut tehtävissä ja oli aika päästää Pimu vehreämmille mökkimaille. Kello 4.10 Pimun sydän ei enää lyönyt ja jätimme sille hyvästit. Eläinlääkäri epäili vahvasti Pimun kohtauksen johtuneen aivokasvaimesta. Neurologisia ongelmia oltiin epäiltykin jo joulukuun puolivälissä, kun olimme edellisen kerran käyneet tohtorin pakeilla.

Siitä, millaiset tuon jouluyön sekä sitä seuranneiden päivien tunnelmat ja olotilat meillä isännän kanssa oli, en pysty koskaan kirjoittamaan. Eikä se ole tarpeenkaan. Voimme surun keskeltä vain todeta, että Pimulla ei ole enää kipuja eikä kärsimystä vaan vanhus saa kirmailla nyt paremmilla lenkkipoluilla. Kiitämme Pimua sydämemme pohjasta sen uskollisesta ja hyvästä ystävyydestä. Toivottavasti se itsekin tiesi, miten paljon se tuotti meille onnea ja iloa miltei 15 vuoden ajan. 

Tänään haemme kotiin Pimun tuhkan ja hautaamme sen keväällä mökille Puulan rannalle.




tiistai 7. tammikuuta 2014

Typy-koira=lukukoira

Meidän poppoon vuosi vaihtui iloisissa tunnelmissa vaikka haikeuttakin oli ilmassa. Jokaisella vierasväestä oli omat muistonsa Pimusta, jotka jaettiin juhlaporukan kesken. Päällimmäisenä esille nousi, että Pimpula sai elää hienon, pitkän ja tapahtumarikkaan elämän. Sillä riitti paljon ystäviä ja kaikille meidän vuoden vaihteen vieraille jäi Pimusta vain hauskoja ja mukavia muistoja. Kuten meille omistajillekin sekä varmasti monelle muullekin Pimun tunteneelle.

Kun katson menneeseen vuoteen, jää päällimmäiseksi muistoksi väistämättä Pimun poismeno. Karmein mahdollinen päätös vuodelle 2013. Myös enoni liian varhainen poismeno pisti mielen matalaksi kesäkuussa ja toki eno edelleenkin mieleen tulee. Mutta tapahtuihan meille onneksi iloisiakin asioita; juhannus Kotkassa, kesä- ja syysloman viettoa Kangasniemellä. Vierailut Haukivuoren ja Savonrannan mökeillä ja reissut Rajasaareen. Vapun viettoa Keravalla, Typyn synttärijuhlat ja Pimun 15-vuotiskekkerit. Syksyllä isännän majailu Tampereella ei ollut enää jokaöistä ja saimme hänet taas omaan sänkyymme pötköttämään. Mukavaa! Alkuvuodesta nautimme lumen paljoudesta ja kesällä aurinkoisista päivistä. Pimun kanssa tehtiin sieniretkiä mökillä ja Typy uida lotrasi Puulassa.

Tämä alkanut vuosi jatkaa kulkuaan nyt kolmeen pekkaan. Koirahieroja kävi hieromassa Typyä viime viikolla ja hieronnat jatkuvat pitkin talvea. Aloitamme Typyn kanssa tällä viikolla yhteisen uuden harrastuksen; Typystä tulee lukukoira! Mikä se sellainen on, siitä voitte lukea esimerkiksi Ylen julkaisemasta jutusta. Saapa nähdä, miten hommasta suoriudumme...

Seuraavassa bloggauksessani kerron meidän mustasta joulusta. Ehkä nyt pystyn siihen vaikka varaankin näppiksen viereen kasan nenäliinoja. Ja miten meidän ensimmäinen lukukoirakeikka meni, siitäkin kerron teille seuraavissa kirjoitelmissani. Pysyttehän siis reissussamme mukana!


torstai 2. tammikuuta 2014

Vuosi on vaihtunut!


Toivotamme kaikille blogin ystäville
onnen ja ilon hetkiä alkaneelle uudelle
vuodelle 2014!

Typy, emäntä ja isäntä