Onnellista tulevaa vuotta 2023!

Kohta sanomme heipat vuodelle 2022 ja toivotamme tervetulleeksi uuden vuoden. Toivottavasti se on meille kaikille hyvä vuosi. Itse en jää yhtään kaipaamaan tätä päättyvää vuotta ja uskon, että isäntä yhtyy ajatuksiini. Paljon oli kuitenkin myös iloa ja hauskaa oloa. Ja mitähän tästä kaikesta olisi tullut ilman meidän ihania likkojamme Hippua ja Myttöä 💓 en voi sanoin kuvata, miten paljon olen tukea ja voimaa tästä kaksikosta isännän lisäksi saanut.

Iso kiitos Teille kaikille, jotka olette olleet reissussamme mukana tämän vuoden ajan. Lämmin kiitos meidän blogikavereille ja laumojenne kaksijalkaisille, että olette seuranneet meidän matkaa. Kuulumisiin ensi vuonna!

Meidän joukkue toivottaa 

🎆 loisteliasta vuoden vaihtumista 🎇

sekä 

mitä upeinta ja onnellisinta vuotta

2023 ✨

Muikut jättimenestys ja muutenkin mukava joulu

Joulu on vietetty ja huomenna kuljemme vuoden 2022 viimeistä päivää. Mytön joulukuusenkoristeiden tuhoamissaldo on tällä hetkellä viisi koristetta. Aina, kun olemme molemmat olleet pois kotoa, on Myttöskä käynyt noukkimassa oksilta koristeen-pari jatkokäsittelyyn. Olemme varmoja, että tihutyön tekijä on Myttö. Hippu ei moiseen viitsi vaivautua. 

Minulle mennyt joulu ei ollut se kaikkien hauskin joulu. Mutta oli meillä kaikesta huolimatta mukavat juhlapäivät. Nautimme jouluherkuista, ulkoilimme, kuuntelimme joulumusiikkia ja katselimme meidän joulukuusta. Kävimme laittamassa haudalle kynttilät. Tapasimme lähisukua ja kovin hauskaa oli saada isännän lapsuudenkaveri viettämään joulupäivää kanssamme. Isokorvat tykkäävät hänestä kovasti ja meillä oli leppoisan kiva ilta jouluruuan ja glögin äärellä. Ja kellon jo ollessa myöhä, miehet ryhtyivät katsomaan telkkarista urheilua minun painuessa kirjan kanssa pehkuihin. 

Hilpu, Myttönen ja lahjalelut.

Hilpunen ja Myttönen tykkäsivät lahjoistaan. Kuivatut Saimaan muikut osoittautuivat jättimenestykseksi. Kuivatut peurankorvat tekivät tuttuun tapaan kauppansa ja niitä säästettiin myös vuodenvaihteen herkuiksi. Lahjalelut saivat heti aattoiltana hurjaa kyytiä. Ihme, että ne ovat vielä kohtuullisen ehjiä. 

Isäntä lomailee vielä ensi viikon. Minä olen tehnyt tämän viikon etätöitä ja teen niitä loppiaiseen saakka. Taidamme ensi viikon alkupuolella pakata joulukoristeet odottamaan ensi vuotta. Kuusemme on tiputtanut harvinaisen vähän neulasia, joten siitä aiomme nauttia pidempään. Ensi viikolla menemme Hipan kanssa naapurikirjastoon, sillä edessä on lukukoiran pr-hommia! Onneksi Hippu on rautainen ammattilainen lukukoirana ja tottunut jo "julkisuuteenkin", joten se reissu menee varmasti paremmin kuin hyvin. 

Hyvää joulua!

 

Kuulkaa, kuinka kellot soivat,

joulun kellot yli maan.

Halki tumman avaruuden 

syttyy tulet tuikkimaan. 

Ilmari Pimiä

Toivotamme meidän blogikamuille palveluskuntineen,

blogimme lukijoille sekä kaikille ystävillemme ja läheisillemme

🎅 iloista ja leppoisaa joulua 🎄

Hippu, Myttö ja kaksikon emäntä & isäntä

Kohti joulua!

Olen tänään aloittanut joululomani. Aamulenkki on tehty. Hilpa sekä Myttönen ovat kerjänneet isännältä aamumarjat. Kun isäntä palaa töistä kotiin, lähdemme ruokaostoksille. Kaikenlaisia pieniä jouluvalmisteluita käynnistellään ja tänään ohjelmassa on ainakin kuusen koristeleminen. Isäntä kävi tiistaina töistä tullessaan kuusikaupan kautta. Tuolla se puu nyt nököttää parvekkeella vesiämpärissä iltaa odotellen 🌲 

Aamumustikat, kiitos.

Meidän joulu menee osittain samalla kaavalla kuin ennenkin. Olemme oman perheen kesken kotosalla. Käymme hautuumaalla laittamassa kynttilät isännän isovanhempien haudalle. Syömme hyvin ja paljon. Koirille olemme varanneet muutaman lahjapaketin, jotka aattoiltana avataan. Isännän lapsuudenkaveri on tulossa meille joulun pyhinä käymään ja ilolla otamme hänet vastaan. Ulkoilla täytyy tietysti myös. Harmillisesti täällä etelässä on sohjoloskakeli. Mutta emme anna sen häiritä ja kaiketi pyhinä pitäisi pienen pakkasen taas palata.

Toki meidän joulumme poikkeaa aiemmista vuosista siten, että aattona vierailemme hoivakodissa katsomassa äitiäni. Vielä viime jouluna äiti oli kotona yhdessä P:n kanssa. Ja huomenna, aatonaattona, saatamme P:n hänen viimeiselle matkalleen. En olisi vuosi sitten uskonut, että meillä on tämänlaista ohjelmaa tälle joululle. Mutta elämä valitettavasti tuo eteen ikäviäkin asioita. 

Hippu levitti heti aamuvarhain lelukorin sisällön
olohuoneen lattialle.

Joululahjoiksi ostimme Hipulle ja Mytölle herkkuja sekä molemmille lelut. Niitä kun ei koskaan voi olla liikaa... löysin läheisestä eläintarvikeliikkeestä kuivattuja Saimaan muikkuja. Uskon, että ne tulevat maistumaan meidän isokorville paremmin kuin hyvin. Tietysti ne eivät Puulan muikkujen veroisia ole 😁 paketeista löytyy myös kuivatut peurankorvat sekä muita peurasta tehtyjä koiranherkkuja. Olemme jo pitkään antaneet Mytölle samoja makupaloja kuin Hipulle vaikka Myttö ei vatsaongelmista kärsikään. Olen vaan Hipun sairastumisen jälkeen tullut todenneeksi sen, että tuolla kaupoissa liikkuu hyvin paljon kaikenlaisia herkku- ja makupaloja sekä myös koiranruokia, joihin on lisätty ja sotkettu ties mitä. Menemme siis yhtä proteiinin lähdettä sisältävillä sapuskoilla ja herkkupaloilla myös Mytön kohdalla. 

Mutta nyt nostan kinkun tuolta pakastimesta sulamaan. Huomenna se päätyy uuniin, kuten myös joulutortut sekä karjalanpiirakat (ne kaupan valmiit 😄). Voisin myös ryhtyä levittelemään joulukoristeita tuonne hyllyjen ja kaappien päälle. Mitään ressiä ei kuitenkaan jouluvalmisteluista eikä itse joulusta oteta. Rauhallisesti mennään kohti juhla-aikaa ja huomisen jälkeen mieli varmaan myös jollain tapaa kevyempänä. 

Surun aikaa juhlien jälkeen

Olimme ajatelleet, että tämä vuosi päättyy kivoissa tunnelmissa. Mutta ei elämä aina mene siten, kuin sitä etukäteen suunnittelee. Tiistaina meidät saavutti suru-uutinen. Meille läheinen ihminen on poissa. Vaikka tähän jollain tapaa osasimme hieman varautua pitkin syksyä, tuli poismeno kuitenkin nopeasti, meidät yllättäen. Lisäksi siskoni joutuu kertomaan asiasta vakavasti muistisairaalle äidilleni. Miten hän tulee reagoimaan, miten hän uutisen ottaa... siinä on pohdittavaa. Itse poden ärhäkkää flunssaa, joten en valitettavasti pysty lähtemään viemään uutista äidilleni, siskoni tukena. 

P piti paljon koirista. Hänellä ehti olla niitä itselläänkin useampi elämänsä varrella. Kovasti P tykkäsi myös meidän kaikista likoista; Pimusta, Typystä, Hipusta ja Mytöstä. Kiitos P! Kiitos, että huolehdit  äidistämme parhaasi mukaan. Olit meidän häissä, mökilläkin oltiin yhdessä, juhlittiin synttäreitä (myös koirien) ja paljon muuta. Isosti mukavia muistoja jätit jälkeesi. Lepää rauhassa. 

"Missä meidän juhlaherkut?"

Ennen näitä kovin ikäviä uutisia ehdimme lauantaina viettää pikkujoulua hyvien ystäviemme seurassa. Vierasväki saapui lahjoja ja tuliaisia tuoden. Hippunen ja Myttönen saivat herkkuja ja yksi lelukin löytyi lahjakassista. Mustekala on ollut mieluinen otus ja vielä edelleen ehjä. Meidän kaksi kirurgia eivät ole vielä ryhtyneet sitä operoimaan... 

Ilta sujui iltapalasta ja glögistä sekä muista virvokkeista nauttien. Tietovisa jouduttiin laittamaan lisäkysymyksille, jotta voittaja ratkesi. Kuuntelimme joululauluja ja pienen kotimme täytti iloinen puheensorina, nauru ja vähän laulukin. Hilpu ja Myttö jaksoivat juhlia kanssamme pitkälle yöhön. Viimeisten vieraiden lähtiessä kaksikko kuitenkin nukkui jo sikeästi. 

"Ai, minua kuvataan. Selvä homma!"

Uupunut juhlija.

Hippu lopetteli alkuviikosta tämän vuoden lukukoirailut ja kuuntelemaan suuntasimme naapurikirjastoon. Siellä oli leppoisa tunnelma ja heti sisään päästyämme Hippua tuli rapsuttelemaan tuttu tyttöjoukko. Lukijoita oli hiukan vähänlaisesti mutta se ei Hilpaa haitannut. Muutaman mukavan tarinan Hippu sai tälläkin kertaa kuunnella. Tammikuussa jatkamme naapurissa. Kotikirjastoon meidän eka vuoro osuu helmikuun alkuun. Ja onpa Hippu saanut taas pyynnön median edustajalta antaa haastattelun liittyen lukukoirailuihin... tästä lisää ensi vuoden puolella! 

Lukukoira valmiina hommiin.

Lunta riittää aivan mahdottoman paljon ainakin täällä etelässä. Isokorvat tykkäävät kahlata hangessa ja työntää kuononsa lumikinoksiin. Sieltä kun voi aina löytyä jotakin mielenkiintoista. Itse olen, kuten alkuun mainitsinkin, ollut flunssan kourissa. Eilen piti sitten iskeä työhanskat naulaan. Olen huilannut ja teen sitä maanantaihin saakka. Enkä ilman tätä tautiakaan välitä nyt ihmisten ilmoilla hetkeen olla. Annan itselleni luvan surra ja levätä. 

Joulu on kohta ovella kolkuttamassa. Isännällä on tiedossa aatonaatosta alkaen hiukan pidempi joululoma. Minä lomailen ensi viikolla pari päivää ennen juhlapäivien tuloa. Lahjarahat olemme lahjoittaneet Canyonin ja muiden orpojen orankien kuntoutukseen. Mutta Hipulle ja Mytölle hankimme lahjoja, jotka isäntä saa joulupukin ominaisuudessa aattoiltana jakaa. 

Mitä meidän jouluun tulee kuulumaan? Mitä tyttöset löytävät lahjapaketeistaan? Näistä lisää ensi kerralla.

Kolmikon kisailut Keravalla

Olemme jo kahtena aamuna saaneet avata joulukalenterien luukut. Meillä on kalentereita kaksi, meille ihmisväelle. Isokorville ei joulukalentereita tänäkään vuonna ole. Hilpu kun ei voi syödä kaupassa myytävien kalentereiden herkkuja ja myönnän, olen niin laiska, etten ole jaksanut alkaa koirille joulukalentereita väkertämään. Mutta likat saavat aamupalan päälle sekä iltaisin ennen nukkumaanmenoa joko pensasmustikoita, kurkkua tai strutsin lihasta tehdyt keksit. Eiköhän ne kalenterin asiaa aja 😀

Hippua odotti viime viikolla erinomaisen kiva yllätys, kun se teki tämän vuoden viimeisen lukukoirakeikan kotikirjastoomme. Kirjaston väki antoi Hipulle kiitoslahjaksi tennispallon! Ja miten mieluisa lahja se olikaan 💗 Eikä siinä ollut vielä kaikki; myös Mytölle oli kotiinviemisiksi oma pallo. Hilpunen oli kovin iloinen pallosta ja touhusi sen kanssa tovin, kun odotimme lukijoita saapuviksi. Yhdessä Mytön kanssa ne kotona leikkivät palloilla koko loppuillan. Vaikka paras palkka lukukoiran hommista on rapsutukset ja silitykset, oli tämä pallo varmasti upea palkkio myös.

Lauantaina läksimme kohti Keravaa. Olimme lupautuneet lastenhoitajiksi Keravan poikakolmikolle. Tai voisi sanoa nelikolle, sillä olihan meitä vastassa myös iloinen Patu-herra. Ihmispojat ovat jo nuoren miehen alkuja, joten kovin vaativaa hoitamista he eivät enää tarvitse 😀 Mutta vietimme mukavan vuorokauden poikien ja Patun kanssa mm. uutta Pinokkio-leffaa katsellen. Katsoipa pojat ja isäntä myös jalkapalloa minun keskittyessä lukemiseen.

Kolmikko sulassa sovussa. Tuo musta
möhkäle on Patu 😄

Patusta on kasvanut reipas ja vauhdikas nuori herra. Mytön kanssa niillä tuli muutamaan otteeseen pientä sanaharkkaa, sillä molemmat näyttivät olevan mustasukkaista sorttia. Myttö oli mustasukkainen minusta ja isännästään. Mutta niin oli Patukin! Hippu sai olla rauhassa Patun mielenilmaisuilta mutta Myttösen kanssa Patu kävi pari melko äänekästä keskustelua. Olikin mielenkiintoista huomata, että pojista Patu ei ollut mustankipeä vaan meistä aikuisista. Onneksi sananvaihdot laantuivat melko nopeasti eikä kaverukset pitkävihaisia ole. Sen voikin nähdä tuosta alla olevasta kuvasta. 

Luulin, että meidän tyttöset ovat kovia remmissä vetäjiä. Ja olen kyllä aiemminkin ulkoiluttanut Patua, viimeksi vuosi sitten samanlaisella hoitoreissulla. Mutta Patulle on kasvanut voimat vuoden aikana. Hyvin napakasti sain pitää remmistä kiinni, kun Patu sai vainun rusakosta tai muusta lumella juosseesta otuksesta. Isäntääkin varoittelin, että ottaa tukevan otteen Patun hihnasta. Eihän tuo tietysti ihme ole, että elukoiden hajut saa Patun innostumaan. Onhan se aito metsästyskoira.

Uni painoi sunnuntaina kaverusten silmiä, kun 
lauantai oltiin aamusta iltaan riehuttu. 

Hippusen jalka on tullut kuntoon 😍 Enää se ei sitä valittele eikä myöskään aristele. Rajoitimme Hipun ja Mytön riehumisia sen minkä pystyimme. Ja onneksi Hippu itsekin fiksuna likkana ei kaikkiin Mytön leikkikutsuihin vastannut ja väisti tilanteita, jos sitä ei huvittanut ryhtyä pikkusiskon kanssa kisailemaan. Nyt vaan pitää varoen kulkea, kaikkien meidän, kun tuolla ulkona näyttää taas jäätä ja liukasta olevan. Otin eilen nastakengät käyttöön ja isäntä on tehnyt omillaan koiralenkit jo parisen viikkoa. 

Kävimme isännän kanssa kuluneella viikolla joulukonsertissa. Viime viikolla kävin ystäväni kanssa teatterissa, hän osti minulle lipun synttärilahjaksi. Työpaikkojemme pikkujoulut on vietetty vaikka itselläni siihen liittyi myös hieman työvelvollisuuksia. Tällaisia hauskoja juttuja on meidän loppuvuoteen jo mahtunut. Äitini selvisi koronasta hyvin ja kunhan hoivakodin vierailukielto päättyy, pääsemme häntä taas katsomaan. Talsimme hyvillä mielin tätä joulukuuta eteenpäin kohti juhlapyhien aikaa. Silloin on tiedossa lomaa ja rauhoittumista oman lauman kesken 🎅 

Tähän loppuun, hiukan etuajassa, toivotan koko meidän sakin puolesta kaikille Teille, hyvät lukijamme ja blogiystävämme

hyvää itsenäisyyspäivää!