torstai 27. maaliskuuta 2014

Koulutuskuvioita

Typy ei tuonut enää lauantai-yönä sänkyymme luista unikaveriaan, sillä se söi sen lauantain aikana. Enkä antanut Typsylle uutta pureskeltavaa, sillä paistoin meille illalliseksi pihvit siasta. En ole mikään lihojen paistajamestari, sillä se on isännän heiniä mutta herkulliset pihvit onnistuin meille käryttämään. Vaikka itse kehunkin... Isäntä palasi hyvissä voimin takaisin kotiin jättäen taakseen onnistuneen miniloman Himoksella. Sunnuntaina oli siis taas koko sakki koossa ja Typy vaati isännän jakamatonta huomiota tunkiessaan hänen syliinsä rapsuteltavaksi. Ikävähän Typsykkää oli vaivannut.

Isäntä on alkuvuoden ajan säännöllisesti kouluttanut Typyä mallikkaaseen toisten koirien ohitukseen. Remmiräyhääjästä on koulittu hienosti ohittavaa beagletyttöä ja tuloksia on todella syntynyt! Olen suorastaan hämmästynyt, miten kuluneiden kahden-kolmen kuukauden aikana Typy on sisäistänyt saamansa opit ja nyt lenkillä ollessa se ei enää räyhää jokaiselle vastaantulijalle. Ja miten tämä onnistuminen on tapahtunut? Tietysti herkkujen avulla, joita isäntä on säännöllisesti käyttänyt Typsykkää kouluttaessaan.

Olen minäkin yrittänyt antaa oman panokseni koulutuskuvioihin ja napannut taskuuni mukaan pieniä koirankeksejä ulos lähtiessä. Valitettavasti en vaan läheskään aina muista ottaa koulutusnameja mukaan. On kuitenkin hienoa havaita, että Typy, fiksuna tyttönä, käyttäytyy minunkin kanssani lenkillä ollessaan melkoisen hyvin. Mutta ehdottomasti suurin kunnia ja kiitos kuuluu isännälle, joka on Typyä ansiokkaasti ja sinnikkäästi ohjeistanut. Ihana isäntä!

Eilen näin kevään ensimmäiset leskenlehdet. Nyt voi siis sanoa, että kevät on täällä ja se tuntuu eri kivalta. Aurinkoisia päiviä onkin riittänyt ja vaarana on taas se, että Typsykkä pulahtaa kuraojiin uimaan. Pidän siis remmin lyhyenä lenkkeillessämme.  Mitenhän tämä maaliskuu hujahti näin ripeästi sillä huhtikuu huhuilee jo nurkilla. Mitä kaikkea se tuo tullessaan, siitä lisää seuraavassa kirjoitelmassani!

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Unikaveri

Isäntä suuntasi viikonlopun huviretkelle Keski-Suomeen, joten jäimme Typyn kanssa pitämään huushollia kaksin pystyssä. Tuttua hommaahan tämä jo on, sillä vielä viime keväänä vietimme kokonaiset viikot kolmeen tyttöön isännän majaillessa Mansessa. Niin, nyt se kolmas eli Pimu ei ole enää joukossamme mutta mukavasti olemme pärjänneet Typsyn kanssa. Ja lupasin Pimulle, että me pärjätään, aina.

Viime yöksi otin Typyn sänkyymme nukkumaan sillä eihän minulla ole sydäntä jättää sitä yksin olohuoneen puolelle. Mutta en arvannut, että Typy toisi sänkyyn hypätessään mukanaan "unilelun". Unikaverin, josta huomautin isokorvalle, että tuollaiset kamut eivät ole sängyssä sallittuja. Mutta Typy asetteli unilelunsa isännän peitolle ja kävi itse viereen makaamaan. Samalla se tuijotti vuoroin unikaveriaan, vuoroin minua. Minua epäilevä katse silmissään, peläten että pistän unilelun pois ja piiloon.

Siinä me siis pötkötimme, minä, Typy ja unilelu. Typyn puuhat pistivät hymyilyttämään enkä raaskinut ottaa unikaveria pois pitkäsäären valvovan katseen alta. Ja koska kyseinen unilelu oli hiljaista sorttia ja Typsylle selvästi tärkeä, toivotin Typylle hyvää yötä ja sammutin lampun toivoen, ettei Typy häiritsisi untani ryhtymällä syömään unileluaan. Isoa luuta, jonka se oli saanut lukukoirapalkinnoksi viimekertaisella lukuvuororeissullamme.

Otan Typykän varmasti myös ensi yönä viereeni nukkumaan. Saapa nähdä, tuoko Typy samaisen unikaverin tullessaan, kun hyppää sänkyymme. Ehkäpä se on jo iltaan mennessä syöty. Ja parempi tuo luu on unikaverina kuin lampaankorva tai kalkkunankaula...


tiistai 18. maaliskuuta 2014

Antaa ajan kulua

Enää ei meidän isokorva innostunut uimareissuista, kun viikonloppuna iski jonkin sortin takatalvi. Äähh... Minun puolestani lunta ei olisi tarvinnut enää sataa ja pakkasen tilalle olisi kelvannut reilut plussa-asteet. Mutta kaikesta huolimatta kesää kohti mennään ja lujaa, sillä maaliskuukin juoksee kohti loppusuoraa. Kivaa!

Viime päivinä olen muistellut Pimua taas tavallista useammin. Pohdin myös sitä, onko Typy yksinäinen ja leikittelen ajatuksella siitä, että Typsykälle täytyy hankkia kaveri. Beaglekaveri, tottakai. Nimivaihtoehtojakin pyörittelen päässäni ja olen niitä isännälle heittänyt. Isäntä on hangannut vastaan, kun olen väläytellyt ajatusta pikkubiigelistä. Mutta viime viikkoina olen havainnut pentumyönteisiä merkkejä ilmassa. Jatkan siis käännytystyötäni vaikkei pennun hankinta ole mitenkään ajankohtaista. Ei vielä, koska kuluva kevät vaatii isännältä suuria ponnisteluja opintojen suhteen. Ei vielä, koska saatan joutua leikkaukseen hyvinkin nopealla varoitusajalla. Eikä vielä, sillä elokuiset juhlallisuudet nielevät loputkin säästömme. Ja tärkeimpänä; ei vielä, sillä en voi pettää Pimua. Sillä siltä se tuntuisi, jos kotiimme nyt tassuttelisi uusi perheenjäsen.


keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Nyt se on avattu; uintikausi!

Kyläreissu Roopen luokse sujui kohtalaisen hienosti. Typy ei tosin tykännyt, kun rapsuttelin Roopea ja änki itsensä minun ja ison karvakasan väliin. Lisäksi meidän kiukkuinen neiti nappasi Roopea muutaman kerran ylähuulesta kiinni mutta Roope ei ollut moksiskaan. Taisi vain tuumata, että mitähän tuo pikkuakka oikein meinaa... Kaiken kaikkiaan koirimukset tulivat kuitenkin mukavasti juttuun ja Roope selvästi tykkää Typystä. Ja ehkä tunne on kaikesta huolimatta molemminpuolista...

Vatsa täynnä nakkeja; eipä ihme,
että alkaa suuta repimään...

Lauantain vierailulla isännän vanhempien luo anoppi tarjoili Typsylle ison kasan nakkeja, kuten arvasinkin. Sen vuoksi Typy sai lauantaina vain pienen annoksen omaa ruokaansa ja ennen kylään lähtöä tehtiin pitkä metsälenkki aurinkoisessa säässä. Pitkästä aikaa taitoimme matkat Haagaan bussilla sekä junalla, taksin tuodessa meidät kotiin. Typy käyttäytyy julkisissa liikennevälineissä kyllä todella mallikkaasti ja olen siitä suorastaan ylpeä. Ja miten paljon se helpottaa meitä kaupungissa asuvia, kun koiran kanssa voi kulkea myös muilla kulkuneuvoilla kuin omalla autolla.

Metsässä on mukavaa!

Viikonlopun sää oli ihanaisen keväinen napakasta tuulesta huolimatta. Ja vaikka välillä heittikin räntää, ei moska kuitenkaan jäänyt maahan vaan suli pois. Tuskinpa tässä vaiheessa vuotta, kun mennään jo maaliskuussa, kukaan enää kaipaa hankia ja nietoksia. Ei ainakaan Typy, sillä se aloitti tällä viikolla uintikauden pulahtamalla isoon ojaan! Eikä pelkkä kahlaaminen riittänyt vaan uimamaisteri veti muutaman reippaan vedon vedessä. Harmi, kun en ehtinyt napata uimarista kuvaa, sillä jähmetyin paikalleni suu auki hämmästelemään tätä uskomatonta näkyä. Typykkä ei toden totta vierasta kylmää vettä ja jatkossa pidänkin fleksitaluttimen hyvin lyhyenä, kun ohitamme erinäisiä vesistöjä. En halua, että Typy vilustuu enkä myöskään halua, että se kiskoo minut perässään hyiseen puroon.

Hyviä hajuja tässä katajassa...

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Typy treffailee

Olemme tänään menossa Typyn kanssa treffaamaan Roopea. Matka kyläpaikkaan ei ole pitkä, sillä nuori herra asustelee meidän alakerrassa. Naapuri, joka on jo vuosia ollut myös ystäväni, omisti aikoinaan Rockyn ja se oli Pimun hyvä ystävä ja lenkkikaveri. Nyt on aika jättänyt sekä Rockysta että Pimusta ja nuoret hurjapäät ovat vallaneet nurkkamme. Typy ei Rockya koskaan ehtinyt tavata mutta Roopen kanssa on kaveruutta hierottu. Näin siis aika vie mennessään ja tuo tullessaan kaikenkarvaisia kamuja.

Olen hyvin iloinen, että ystävä- ja sukulaispiiristämme löytyy muutama nelijalkainen, joita Typsykkä voi tapailla. Pimua ei enää ole ja minusta on erittäin tärkeää, että Typyllä on koirakavereita meidän ihmisfrendien lisäksi. Emme mitenkään pysty tarjoamaan Typylle samanlaista puuhaa ja touhua, mitä koirakamujen kanssa voi harrastaa. Riekkuminen toisten koirien kanssa näyttelee tärkeää osaa Typyn sosiaalisessa elämässä, jotta siltä ei unohdu nyt Pimpulan poismentyä, miten muiden haukkujen kanssa seurustellaan.

Kyläluutailu saa jatkoa huomenna, jolloin menemme moikkaamaan anoppia ja appiukkoa. Ja Typyllä on varmasti sinne jo sovittuna treffit jääkaapin ja sieltä löytyvien nakkimakkaroiden kanssa... Viikonlopuksi on luvattu paistetta ja poutasäätä, joka kuullostaa oikein virkistävältä sade- ja kurakelien jälkeen. Minä teen siis treffit auringon kanssa ja aion isännän sekä Typyn kanssa nauttia pitkistä lenkeistä tulevina vapaapäivinä. Reipasta viikonloppua myös teille, PSB:n ystävät!

maanantai 3. maaliskuuta 2014

On sillä väliä

Olin kutsunut lauantaiksi kokoon porukan naisia, jotka ovat kulkeneet reissussani mukana vuosia. Jotkut jo yli 30 vuotta, toiset kymmenkunta vähemmän. Mutta koko sakki on ystäviä, joiden kanssa on naurettu ja itketty, jaettu elämän isot ja vähän pienemmätkin tapahtumat. Nämä perinteiset tyttöjen illat ovat traditio ja illanvietot kulkevat nimellä tyttöjen ilta (aina ja ikuisesti) vaikka poppoon keski-ikä alkaakin olemaan jo lähempänä neljääkymppiä.

"Siellä ne vaan juhlii..."
Kyseiseen traditioon kuuluu myös se, että isäntä on napannut isokorvat mukaansa ja siirtynyt takavasemmalle pois meluisan akkajoukon tieltä, kun juhlat ovat käynnistyneet. Kiitos mm. äidilleni, joka on ystävällisesti lainannut asuntoaan ja sallinut isännän viettää iltansa siellä, pois meidän naisten jaloista. Typy lähti tälläkin kertaa isännän mukaan, sillä en jaksa koko pitkää iltaa vahtia sitä. Typsykkä on varas ja kerjäläinen, joten olisin joutunut silmä kovana tarkkailemaan sen touhuja kemujen loppuun asti. Ja olen mielestäni ansainnut kerran-pari vuodessa vapaaillan karvakuonosta...

Heitimme hyvästit helmikuulle ja maistelemme jo maaliskuuta. Kevättä on ilmassa vaikka eilen satoikin räntää. Toivottavasti aurinko alkaa pian lämmittämään ja sulattaisi meren, jolloin uskaltautuisimme taas pitkästä aikaa Rajasaareen. Tuntuu, että se on tätä nykyä ainut koirapuisto, jossa Typy innostuu edes hiukan leikkimään muiden nelijalkaisten kanssa. Lähipuistossa Typy yleensä istuu hievahtamatta paikoillaan ja tuijottaa meitä omistajia viis veisaten muista koiruleista. Tai nuuhkii nenä maassa ja antaa kipakat lähdöt niille, jotka sen nuuskuttelurauhaa uskaltavat tulla häiriköimään. Joskus muinoin ajattelin, ettei koirapuistolla ole väliä mikä se on tai missä se on. Pääasian luulisi olevan se, että koira saa siellä vapaasti temmeltää ja tutustua lajitovereihinsa. Mutta kyllä sillä on väliä, ainakin meidän Typsylle.