maanantai 31. elokuuta 2015

Höpöhöpölaite

Parin päivän kokemuksella voin todeta, että Tyyperille hankittu sitruunapanta ei ole täyttänyt odotuksia. Taisi mennä sekin ostos ja raha sinne kuuluisaan kankkulan kaivoon. Panta kyllä sumauttaa tujut sitruunantuoksut isokorvamme kuonon eteen mutta ei siitä haukkumiseen ole mitään apua ollut. Sama meininki jatkuu. Kun laite sumuttaa, Typy ihmettelee parin sekunnin ajan kummallista suihkausta ja pärskäisee päälle. Sitten mielenkiinto kohdistuu takaisin kohteeseen, jolle tulee rähistä. Sisälläkin pantaa testattiin ovikelloräyhäämisen vuoksi. Soitin kelloa rappukäytävässä ja Typy vastasi haukkumalla napakasti...

Se siitä siis. Isäntä totesi, että ei tule vielä lyödä hanskoja tiskiin. Muutama viikko kokeillaan, onko panta tosiaankin turhanpäiväinen vekotin. Sinnikkäästi laitamme sen siis Typyn kaulaan, kun lähdemme ulkoilemaan. Voihan se olla, että Typy kyllästyy haistelemaan sitrushajuja ja lopettaa ainakin kaiken täysin turhanpäiväisen rähisemisen.

Juteltuani erään koiratuttavamme kanssa totesin hänen kannustamanaan, että en aio ottaa Typyn haukkumisesta isompaa stressiä. Haukkuminen on koirien kieltä ja koiran tapa kommunikoida. Ilman muuta se ärsyttää, että Hippu matkii asiassa Typsyä. Ja ilman muuta remmiräyhääminen on todella huono tapa. Mutta koska Typyn haukkuminen on pitkälti suojelu-ja vahtivietistä johtuvaa, uskon että ajan myötä ja Hipatsun kasvaessa tämä typerä tapa vähenee. Ja Hipun kouluttaminen remmiräyhäämisen estämiseksi on nyt entistäkin tärkeämpää. Hippua on helppo kouluttaa herkkujen turvin, sille ei aiota hankkia sitruunahärveliä.

Syyskuu on astumassa porstuasta tuvan puolelle. Kesä kääntyy siis syksyksi. Toivotan meidän pesueen puolesta lämpimän kuulasta syyskuun alkua kaikille lukijoille. Heipä hei ensi kertaan!

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Kiitos ja anteeksi

Eilisestä povattiin tämän kesän lämpöisintä sekä myös viimeisintä hellepäivää. Siitä intoutuneena suunnistimme iltapäivällä koko poppoo Rajasaareen. Hippu leikki kovasti muiden hännänheiluttajien kanssa Typyn keskittyessä eväskassimme ja emännän vahtimiseen sekä uimiseen. Hajujakin riitti, mitä tutkia ja välillä Typsykkä jäkersi keppiä.

Eväskassivahti.

Hippu ei edelleenkään mene uimaan mutta sellainen temppu nähtiin, että se meni mereen vilvoittelemaan istuen rantaveteen. Siinä se kökötti persuus pohjassa, vettä kun oli sen verran vähän ettei Hipsukan kroppa tassuja ja peräpäätä enempää kastunut. Turkki vettyi kuitenkin sen verran, että sotku oli melkoinen, kun Hippu "vesi-istunnon" jälkeen pyrähti rantahiekalle kierimään. Koko koira oli yltä päältä hiekassa! Ja niin on nyt meidän auton takapenkkikin vaikka ennen kotiin lähtöä isäntä valeli Hippulia vedellä.

Sotkupelle.

Viikonlopun hoitoreissu Keravalla oli sujunut mukavissa merkeissä. Tytöt olivat olleet paljon ulkona ja touhunneet poikakolmikon kanssa. Hippu oli syönyt pihapensaan alle tippuneita raakoja omenoita ja molemmat isokorvat olivat laittaneet pihanurmea uusiksi kaivamalla siihen kuoppia. Poikien iltapalaksi nauttimat pensasmustikat oli pitänyt syödä sohvan sijaan pöydän ääressä. Kaksi kaveria kun hamusivat marja-apajille. Iso kiitos Keravan porukalle kärsivällisyydestä ja biigelien hyvästä hoidosta. Ja iso pahoittelu niistä pihan kuopista.

tiistai 25. elokuuta 2015

Vastaamme haasteeseen

Saimme blogikamuiltamme Mailta ja Artulta haasteen, johon toki tulee vastata. Kiitos teille, Mai ja Arttu! En tule nyt haastaneeksi ketään mukaan, sillä kaikki blogikamumme ovat jo vastaanottaneet tämän haasteen.

Alla vastaukset haastekysymyksiin minun eli Typyn ja Hipun emännän näkövinkkelistä:

1. Koirasi/koiriesi rodun paras ominaisuus?
Lempeitä ja ihmisrakkaita isokorvia.

2. Miten motivoit itsesi ja koirasi harrastamaan?
Me ollaan valitettavasti laiskoja harrastamaan mitään "koirajuttuja". Meidän harrastuksiin kuuluu mökkeily, erilaiset retket ja lenkurat metsä- ja muissa maastoissa. 

3. Oletko koirasi suhteen kontrollifriikki vai rento riehumiskaveri?
Ehdottomasti olemme perheen molemmat kaksijalkaiset rentoja kavereita, myös riehumaan.

4. Haastavin asia oman koirasi kanssa?
Tällä hetkellä Typyn räksyttäminen kaikille ja kaikelle. Ihan mahdottoman isoja haasteita en muuten ole koiranomistajan urallani kohdannut.

5. Oletko pelännyt joskus koiraa? Jos, niin missä tilanteessa?
Pelkään edelleen isoja jättiläiskoiria sekä muutamia ns. "tappelukoirarotuisia" haukkuja. En mene morjestamaan....

6. Metsästys vai näyttelyt? Agility vai vaellus? Mitä harrastaisit koirasi kanssa, jos ei tarvitsisi miettiä asuinpaikkaa, rahaa tai ajankäyttöä!?
Harrastukset pysyisi suurella todennäköisyydellä samana kuin nyt eli sitä mökkeilyä ja retkiä sekä reissuja.

7. Onko koirasi vastannut aiempaa käsitystäsi ko. rodusta? Tai jos sinulla on ollut sama rotu ennenkin: mikä yllätti toisessa/kolmannessa koirassa?
Beagle on lunastanut kaikki odotukset, hyvässä ja pahassa. Mutte eritoten hyvässä. Jokainen on oma yksilönsä, sen on saanut havaita kaikkien kolmen koiramme kohdalla.

8. Mitä eniten toivoisit koiran ja sinun yhteiselolta?
Ikuista yhteistä elon taivalta. Mutta se on toki sula mahdottomuus... nyyh.


9. Miten usein koulutat koiraasi tai opetat sille uusia asioita?
Myönnän häpeilemättä, että koiriamme on opetettu ja koulutettu vain pentuaikoina. Vanhempina ne ovat saaneet elää hyvin pitkälle koulutusvapaata elämää.

10. Mikä on sinun ja koirasi laatuaikaa?
Kaikki se aika, joka vietetään yhdessä isännän, Typyn ja Hipun kanssa oman perheen kesken. Mökkeily Puulalla on tietysti ihan parhautta.

11. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin, toimisitko samoin koirasi kanssa?
Ilman muuta! Mitä tässä katumaan....



perjantai 21. elokuuta 2015

Viimeinen keino

Kun perheeseemme saapui Hippu, alkoi Typyllä vahti- ja vartioimisvietti kasvamaan. Tämä on tarkoittanut sitä, että olemme pisteessä, jossa Typy haukkuu ulkona kaikille. Miltei koko ajan. Muille koirille, vieraille ihmisille. Jopa tutuillekin kasvoille. Alituinen tarkkailu ja vahtiminen on alkanut käydä rasittavaksi. Yhtään lenkkiä ei tehdä ilman, että Typy seuraa silmä kovana kaikkea ohiliikkuvaa ja myös paikallaan olevaa. Ja räyhää, lujaa. Herkut, lahjominen, maanittelu, uhkailu, komentaminen ja lässyttäminen ei auta.

Olen ollut aika vastahankainen kaikkia haukunestopantoja (ns. sitruunapantoja) kohtaan mutta isäntä sanoi asiaan painavan kyllä-sanan. Sen verran häntä(kin) on tuo räyhäys alkanut nyppimään. Odotan siis parin päivän sisään saapuvaksi pakettia, joka sisältää tämän edellä mainitun vekottimen. Kokeillaan nyt, miten se toimii ja toimiiko.

Se täytyy todeta positiivisena asiana, että Typy ei kotona sisällä hauku kuin ovikellon soidessa. Kerrostalossa asuminen voisi käydä hankalaksi, jos Tyyperi räksyttäisi sisällä samalla tapaa kuin ulkona. Aion kyllä kokeilla pantaa myös kotioloissa, kun tiedämme vieraita saapuvaksi. Yksi syy pannan hankkimiseen on myös se, että Hippu ottaa Typystä mallia. Sekin on alkanut jo haukahtelemaan silloin tällöin, kun ulkona kävelee koira vastaan. Tämä ei ole yhtään mieltä ilahduttavaa emmekä halua, että Hipsuli oppii tuon typerän tavan räyhätä kaikille.

Huomenna isokorvakaksikko pääsee Keravalle yökylään, sillä me isännän kanssa lähdemme piipahtamaan kesähäissä Suomenlinnassa. Koirulit saavat peuhata poikakolmikon kanssa ja vielä omalla pihalla. Meidän ei tarvitse miettiä ja kantaa huonoa omaatuntoa siitä, että tytöille tulee pitkä ilta kahteen kuonoon kotona. Miten hoitoreissu meni? Siitä ja muita meidän kuulumisia taas ensi viikolla!


maanantai 17. elokuuta 2015

Jo viisi kuukautta

Takana on ensimmäinen viikko loman jälkeen ja uutta aloitellaan. Hippu oli laittanut loppuviikolla ranttaliksi ja kun keskiviikkona menin töistä kotiin, odotti huushollissa kaaos. Revittyjä koristetyynyjä, Typyn pedin pohjatyyny riekaleina, vessapaperi- ja talouspaperisilttua pitkin lattioita ja sohvaa. Emännän aurinkolasit järsitty ja olohuoneen pöydällä lojuneet aikakausilehdet tuhottu. Nuo lasit olivat onneksi halpisversiot ja tyynyjäkin saa uusia, joten järisyttävän suurta vahinkoa Hipatsu ei tehnyt. Mutta siivo oli kamala. Jos ihmettelette, mistä Hippu oli ne paperirullat napannut, vastaus on, että olohuoneen hyllyltä. Olemme pitäneet siinä paperia ja putsausainetta pissivahinkoja varten. Ei pidetä enää...

Lauantaina juhlistimme isännän pyöreitä ikävuosia ja nautimme lähisuvun voimin maittavaa ruokaa, kakkua ja kahvia. Synttärimaljojakin kilisteltiin. Isokorvat olivat hyvin riemuissaan, kun näkivät taas heille tuttuja kasvoja. Eikä vieraat tyhjin käsin tulleet. Isännän lisäksi myös Typy ja Hippu saivat lahjoja. Tänään meillä on taas juhlahetki, sillä Hippu täyttää tasan viisi kuukautta. Aika on kiitänyt kuin siivillä ja Hippu on kasvanut huimasti. Sekä kokoa että luonnetta ja persoonaa. Onnea Hippulille ja iso kiitos vielä kerran lauantain juhlaporukalle!

Rantahiekkaa on kiva kaivella.

Eilen lähdimme pyhäpäivän viettoon Rajasaareen. Typy kävi uimassa useampaankin kertaan ja Hippu leikki erinäköisten sekä -kokoisten koirakavereiden kanssa. Tietysti myös Typyä piti haastaa leikkiin ja Typsykkä otti hienosti haasteen aika ajoin vastaan. Oli rentouttavaa istuskella auringossa ja nauttia raikkaasta ilmanalasta. Julkisivuremonttimme vuoksi meillä kotona on lämmin eikä parvekkeelle ole vielä mitään asiaa. Merellä kävi mukavan vilpoisa tuuli, josta nautimme koko porukka. Nauttikaa tekin, arvon lukijat, näistä valoisan lämpimistä päivistä! Ladataan nyt akkuja syksyn hämärää ja sitä pitkän pitkää talvea varten.






tiistai 11. elokuuta 2015

Marjamaakari

Kesäloma on vietetty. Olemme palanneet kaupunkiin ja kotiin. Ja töihin. Typsyn jalka on onneksi kunnossa eikä eläinlääkärireissua tarvinnut tehdä. Mökin maasto on kivikkoista, muhkuraista, juurista ja kantoista. Eipä ollut ihme, että kaverusten painaessa kuono viidentänä jalkana pitkin tannerta Typyn jalka vinksahti pois ladulta. Parin päivän lepotauko riehumisessa teki kuitenkin tehtävänsä ja kinttu on taas voimissaan.

Mökin kuistilla on oma paikka kaveruksille puuarkun päällä.
Siitä on hyvä tarkkailla pihapiiriä sekä rantaa.


Viimeiset lomapäivät vietimme aurinkoisessa ja liki helteisessä säässä. Isännän Saimaan-retki oli onnistunut ja mies palasi hyvissä voimissa takaisin Puulalle hakemaan meidät kotiin. Sauna lämpeni myös loman lopussa joka ilta ja uimaan Puulaan pulahdin useammankin kerran päivässä. Ja ehdin lukea ne kaikki Kangasniemen kirjastosta lainaamani kirjat. Kiitos kirjaston väelle ystävällisestä palvelusta taas tälläkin mökkireissulla!

Laiturilla on lämmintä.


Laitoin eilen laatikollisen mansikoita pakkaseen. Apulaisena hääri meidän marjamestarimme Hippu. Se rakastaa mustikoita ja mansikoita. Myös viljelymansikat kelpaavat toisin kuin Typsykälle, joka suostuu syömään vain metsämansikoita. Nirso beagle, ennenkuulumatonta!

"Missä ne mansikat on? Miksi se pakastin sai syödä ne?"

Työmaat ovat siis kutsuneet taas meitä lauman kaksijalkaisia. Jännittää, miten Hippu sopeutuu kaupunkioloihin vietettyään Typyn kanssa kuin elopellossa eläen viimeiset liki neljä viikkoa. Onkohan meidän huushollista mitään jäljellä joulukuussa... Hippuli on kasvanut kovasti ja energiaa riittää. Syksyn mittaan tuo vauhti on suunnattava johonkin muuhun kuin huonekaluihimme tai kenkiimme...


P.S. Lähetän tässä yhteydessä anopilleni pikaisen toipumisen lämpimiä terveisiä; mökkimaasto osoittautui myös hänen jalalleen ankaraksi ja oikea jalka on nyt kipsi-tuki-hässäkässä seuraavat viitisen viikkoa. Tulettehan kuitenkin taas ensi kesänä meitä tervehtimään!


perjantai 7. elokuuta 2015

Loman loppuja

Niinpä niin. Lomamme lähestyy viimeistä kaarretta ja maaliviiva häämöttää. Isäntä läksi viettämään viimeisiä lomapäiviä ystäväporukalla Saimaan rannalle ja me perheen naiset jäimme Puulalle. Sunnuntaina sanomme haikeat heipat mökille, kun isäntä nappaa meidät kyytiin ja suuntana on etelä ja koti. 

Hirmuisen nopeasti tämä kesälomailu taas vierähti. Siltähän se kyllä joka loman jälkeen tuppaa tuntumaan. Mutta aiomme syksyn mittaan piipahtaa täällä Kangasniemellä, joten hyvästejä tämän kuluvan vuoden osalta emme vielä möksälle sano. 

Typsy satutti eilen etujalkansa Hippulin kanssa riekkuessa. Kovin pahasti jalka ei onneksi kipeytynyt mutta nämä vikat mökkipäivät otetaan iisisti. Jalka pitää yrittää pitää levossa. Säikähdin kyllä perinpohjaisesti ja pelkäsin jo pahinta; jalka joko murtui tai meni poikki. Mutta onneksi ei, luultavimmin kyseessä on venähdys. Typylle sattuu ja tapahtuu ja valitettavasti näitä terveysvaivoja turhan usein. Toivottavasti kinttu paranee pian. 

Hipulta tuli pissivahinko yhdelle mökin matoista, joten aloitan tämän perjantain mattopyykillä. Ja mikäs nyt mattoja pestessä, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Lämmintä ja leppoisaa viikonvaihdetta myös teille kaikille PSB:n ystäville!