Hoikistunut tyttönen

Olimme väärässä. Kun isäntä vei reilu pari viikkoa sitten Mytön rokotuksiin, vaaka näytti mukavan kevyempää painolukemaa Myttöselle. Hoitaja oli todennut samaa kirjatessaan Myttöä sisään. Ehkä emme itse huomaa, että Mytön laihdutuskuuri on tehonnut. Me kun näemme sitä joka päivä. Ja emme punnitse kotona. Mutta loistava homma, että Myttö ei ole enää emäntänsä tavoin punkero. Se tietää hyvää nivelille ja koko koiran hyvinvoinnille. Anaalirauhasissa oli ollut moskaa ja ne oli tyhjennetty. Rokotuspiikkiin Myttis oli suhtautunut tyynen rauhallisesti. Niin ihana ja reipas tuo meidän Myttö Tyttönen 💗 Tällä eläintohtorireissulla Myttö sai myös oman passin. Hipalla sellainen jo on.

Marraskuun hajuja. Täällä etelässä
maa ei ole vielä valkoinen.

Hippu kävi alkuviikosta lukukoirailemassa sekä meidän koti- että naapurikirjastossa. Molemmat kirjastokeikat sujuivat hienosti ja lukijoita oli taas runsaasti. Ja miten kovasti lapset haluavat rapsuttaa ja silitellä Hilpaa. Halauksiakin tulee ja kaikki nämä huomionosoitukset Hippu ottaa ilomielin vastaan. Ensi viikolla vien Hipun kuuntelemaan Länsimäen kirjastoon. Tälle vauhdissa olevalle marraskuulle onkin jokaiselle viikolle kirjastohommia.

Lukukoiralle maksetaan palkka työn
ohessa. Rapsutuksia ja silityksiä. Ne 
ovat parhautta!

 

Minä saan kovasti iloa ja mielenvirkeyttä joulunajasta, kun muuten on niin kovin harmaata ja pimeää. Meillä soi jouluradio, kun teen etäpäiviä kotona. Olen hankkinut muutamia koristeita ja menneenä lauantaina ostimme muutamat kausi-/jouluvalot lisää. Olen ryhtynyt miettimään, mitä pöperöitä tarjoamme ystävillemme, kun he tulevat meille pikkujoulukemuihin. Isokorvien joululahjat olen jo päättänyt. Tänä vuonna likat saavat herkkupaketteja ja lelut jätetään kauppaan. Meillä on iso kasa koiranleluja ja ne ovat nykyään melko pienellä käytöllä. Joten noudatan isännän toivetta, etten haali enää enempää noita leluja nurkkiin pyörimään 😁