keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Meitä on moneen lähtöön, eläinlääkäreitäkin

Kävimme korvakontrollissa ja tuomio oli, ettei meidän intensiivinen putsaus ollut valitettavasti tuottanut tulosta. Hiiva ja tulehdus ovat poissa mutta ikävän isot klöntit on ja pysyy Tyyperin korvissa. Joten ensi viikolla menemme tohtorin luo, taas ja korvat huuhdellaan. Se edellyttää kevyttä nukutusta, josta en pidä yhtään. Mutta eihän Typy korviaan anna hereillä ollessa kaivella joillakin massiivisilla pihdeillä eikä tuota toimenpidettä ole turvallistakaan tehdä vastaan pyristelevän koiran kanssa. Jatkossa Typyn korvia täytyy säännöllisesti putsata koska meidän isokorvalla on kaiketi taipumusta noihin korva-ongelmiin.

Se pistää harmittamaan, että emme heti ensimmäisellä korvakäynnillä saaneet kunnon hoito-ohjeita. Tilanne pääsi pahenemaan, koska eläinlääkäri antoi meille vaillinaiset ohjeet. Nämä viimeiset kaksi kertaa lääkäri on ollut sama rouva ja hän taas ohjeisti meitä tuohon reippaaseen ja usein toistuvaan huuhteluun erinäisillä litkuilla. Annoimme kyllä palautetta asiasta ja vaikkei meidän kovat kotikonstit nyt tehonneetkaan, olisi ollut mukavaa saada heti alkuun hyvä ohjeistus asiaan. Mitä tästä opimme? Taas kerran sen, että jatkossa valitsemme lääkärin huolellisemmin. Olemme käyttäneet sekä Pimua että Typyä kunnan eläinlääkärissä, jos kyseessä on ollut pikkuvaivat tai rokotukset. Ja siellä on hyvää se, että paikka päivystää vuorokauden ympäri, vuoden jokaisena päivänä. Kyseisessä paikassa vaan tuppaa olemaan joka käyntikerralla eri lääkäri (lääkäriä ei voi itse valita) ja taso vaihtelee. Enkä sano, että yksityisilläkään eläinlääkäriasemilla saa aina parasta palvelua mutta jatkossa kaikenlaiset toimenpiteet ja vaivat tullaan hoitamaan eräällä hyväksi havaitulla yksityisellä eläinlääkäriasemalla.

perjantai 23. tammikuuta 2015

Sohva

Takana on vuoden ensimmäinen työkeikka lukukoirahommissa. Olin erittäin iloinen, sillä Typy käyttäytyi paremmin kuin mallikkaasti. Etukäteen kun mietitytti, että mitenhän se joulutauon jälkeen suhtautuu kirjastoon, uusiin naamoihin ja siihen, että pitää olla rauhallisesti yhdessä paikassa liki pari tuntia. Ja se paikka ei ole kotisohva tai oma peti.


Meillä oli lukijalista miltei täynnä ja lisäksi yksi varaus oli tehty rapsuttelua varten. Rapsutuksia annettiinkin monessa sukupolvessa, kun äiti toi paikalle lapsensa sekä oman äitinsä. Ensimmäistä kertaa myös kiertelimme jonkin verran lastenosastolla kuunteluhommien välissä ja Typsy keräsi positiivista huomiota asettumalla kaikkien halukkaiden jalkoihin odotellen silityksiä ja rapsuttelua. Ja niitä riitti, joka oli Typystä tietysti eri hauska juttu!

Olen miettinyt, että lukuhuoneeseen olisi kiva saada sohva. Nojatuoli sinne oli joulutauolla ilmestynyt. Sohvalla lukija voisi luontevasti ottaa kontaktia Typyyn, joka oitis hyppäisi sohvalle ja kävisi pitkälleen rapsuteltavaksi. Toki tämä ei olisi pakollista vaan tuoliinkin saisi istahtaa. Kaikki lukijat eivät nimittäin halua tai uskalla koskea koiraa mikä saattaa kuullostaa hiukan erikoiselta, kun he kuitenkin ovat lukukoiralle tulleet lukemaan. Mutta lukutuokio hoidetaan tietysti aivan kuten lukija tahtoo. Missään tapauksessa Typyä ei tarvitse rapsutella ja annan lukijan itse päättää, haluaako hän Typsyn lähelle vai ei. 

Niin, kotona on joka tapauksessa sohva. Siinä löhöilyä, jalkajumppaa, korvien huuhtelua, reipasta ulkoilua ja pyykinpesua. Tuota kaikkea on luvassa viikonloppuna. Mukavaa viikonvaihdetta kaikille PSB:n lukijoille!


maanantai 19. tammikuuta 2015

Onnellinen korvaongelmainen

Harmillisesti saimme huonoja uutisia Typyn korvista. Hiiva on jonkin verran helpottanut mutta korvat ovat edelleen möhjäiset ja mähmäiset. Nyt huuhtelemme tehovoimalla reilun viikon ajan Tyyperin korvia keittosuolaliuoksella, vedellä sekä erittäin pahanhajuisella putsausaineella. Sitten edessä on taas kontrolli. Mikäli meidän kotihoito ei ala tepsimään, tulisi korvat putsata tohtorin toimesta, anestesiassa. En tykkää ajatuksesta yhtään... TAAS Typy rauhoitettaisiin. Kiitos ei. Pidättehän siis peukkuja, että onnistuisimme isännän kanssa hoitamaan Typyn korvat taas kuntoon.

Alkaneella viikolla aloitamme taas lukukoirailut. Vuoden ensimmäinen kuuntelukerta aiheuttaa minussa pientä jännitystä. Osaako Typy joulutauon jälkeen käyttäytyä siivosti, suostuuko se vieraiden ihmisten rapsuteltavaksi ja keskittyykö se herkkujen kerjäämisen sijaan lukijoiden kuuntelemiseen... Ehkäpä se kirjaston ovelle saavuttuamme hoksaa, että tämähän on se tuttu paikka ja työrooli astuu Typyssä esiin. Olisi mukava nähdä lukijoita hiukan enemmän kuin menneenä syksynä, joten toivottavasti sana lukukoirasta on levinnyt loppuvuonna koululaisten keskuudessa.

Piipahdin viikonloppuna ystäväni kanssa minilomalla Tallinnassa. Matkamme sisälsi ostoksia, hyvää ruokaa ja rentouttavaa irtiottoa arjesta. Nostimme myös maljat meille pyöreitä ikävuosia viime vuonna täyttäneille. Typsylle toin tuliaisiksi kana- ja lihaherkkuja, joita se taisi osata odottaa. Senpä vuoksi se innolla osallistui matkalaukkuni tyhjentämiseen, kun saavuin kotiin.

Typy oli saanut nukkua sängyssämme isännän vieressä. Uimamaisterimme oli myös vaatinut päiväsaikaan huomiota läiskimällä tassua nojatuolin käsinojalle (tuolissa istuen) ja raapimalla keittiön tuolia, jolla isäntä oli istunut konetta naputellen. Isäntä oli ottanut vaativan isokorvamme syliin ja rapsutellut sitä. Typy oli ollut varmasti hyvin onnellinen.


tiistai 13. tammikuuta 2015

Kinttujen katsastus

Ei me ihan väärässä olla isännän kanssa oltu, kun olemme tuumailleet, että Typsyn jalat ainakin näyttävät olevan leikkauksen jäljiltä melkoisen hyvässä jamassa. Kävimme tänään fysioterapeutin juttusilla ja hän totesi samaa. Typy on kuntoutunut leikkauksesta hyvin eikä mitään vakavaa tai erikoista ole havaittavissa Typsykän kintuissa. Tämä oli erinomainen uutinen! Fysioterapeutti oli mielestämme ammatti-ihminen ja meille, siis jopa isännälle, jäi olo, että fyssari tiesi mistä puhui. Isäntä kun suhtautuu hiukan skeptisesti näihin eläinhierojiin, -fysioterapeutteihin ja muihin "hihhuleihin".

Puun oksa on hyvää, kun yksin syö.

Fysioterapeutti kirjoitti lausuntoonsa, että oikeassa jalassa ponnistus on heikompi kuin vasemmassa ja takaraajat liikkuvat suoralla hiukan epäsymmetrisesti. Kaarevalla uralla liikuttaessa oikeassa koivessa on lievä tukeutumisontuma. Ja lopuksi se, mitä olimme itsekin jo päätelleet; lihasmassa on takana heikompi kuin etuosassa. Saimme kotiin mukaan jumppa-ohjeita ja niitä tulee vielä sähköpostitse huomenna lisää. Menemme kontrollikäynnille 4-6 viikon päästä ja siinä välissä aiomme käydä muutaman kerran vesijuoksumatolla. Sen avulla Typyn takajalat saavat lisää lihasvoimaa.

Näiden mukavien uutisten kera viikko jatkaa siis kulkuaan vaikkakin huomenna piipahdamme vielä Typsyn kanssa eläinlääkärissä korvakontrollissa. Toivottavasti hiiva on saanut huutia meidän isokorvasta/-korvista. Typy otti  taas riemulla vastaan lumen, jota menneinä päivinä sateli. Nyt se valitettavasti alkaa muuttumaan jo loskaksi, kun pakkasta ei ole. Mutta Typsykkä nauttii nietoksista niin kauan kuin niitä on ja kirmailee hangessa nuuskien talvisia hajuja. Oivallista lihasjumppaa sekin!




torstai 8. tammikuuta 2015

Sattui ja tapahtui

Lomani jatkuukin edelleen mutta sairausloman muodossa, sillä sain taas räkätaudin. Ja koska en ehtinyt kunnolla parantua edellisestäkään, oli aika käydä tapaamassa tohtoria. Sain käskyn levätä, joten nyt huilailen Typyn kanssa kotosalla ja töihin menen vasta ensi viikolla. Kamala tauti tämä on, en muista koskaan olleeni näin sitkeässä flunssassa. Huh!

Tässä kirjoituksessani muistelen menneitä viime vuodelta. Meillä oli varsin tapahtumarikas vuosi ja onneksi se miltei kakilta osin sisälsi vain kaikenlaista mukavaa. Vuosi 2013 kun päättyi karmeimmalla mahdollisella tavalla ja vuosi 2014 aloitettiin sopeutumalla siihen, että meidän lauma oli supistunut yhdellä, rakkaalla jäsenellä.

Pimun poismeno aiheutti vielä alkuvuodesta valtaisaa murhetta. Asiasta piti kertoa niille, jotka eivät suru-uutista joulun maissa olleet vielä kuulleet. Ilmoitin myös Pimua pitkään hoitaneelle lääkärille asiasta sekä laitoin viestin kenneliin. Kaikki nämä "ilmoitusasiat" saivat aina ison itkun silmään. Vuoden 2014 ensimmäiset kuukaudet olivat minulle henkilökohtaisesti raskasta aikaa.

Kaiken surun keskellä elämä ja arki kuitenkin rullasi eteenpäin. Aloitimme Typyn kanssa tammikuussa lukukoirailun, joka on osoittautunut eri kivaksi harrastukseksi. Isäntä ryhtyi määrätietoisesti kouluttamaan Typsyä, jotta pääsisimme eroon remmiräyhäyksestä. Koulutus on tuottanut hyviä tuloksia vaikkei tuosta huonosta tavasta täysin ole vielä eroon päästy. Koirahieroja vieraili vuoden aikana usempaan kertaan ja ammattilainen kun on, juuri hän hoksasi Typyn polvivian, joka johti lopulta marraskuussa tehtyyn molempien takapolvien operaatioon. Ilman hierojan kehotusta näyttää jalkoja eläinlääkärille, emme olisi tänäkään päivänä tietoisia siitä, miten huonossa jamassa Typyn takajalat olivat. Nyt ne on leikattu ja kuntoutuminen on ollut suorastaan loistavaa.

Typyn osalta murhetta riitti polvien lisäksi myös korvanlehdestä, josta leikattiin jo toistamiseen pois patti. Lisäksi se sai viheliäisen hiivan korviinsa loppuvuodesta ja taas jouduimme käymään lääkärissä. Mutta punkkeja ei kesällä juuri näkynyt ja siitä annan kunnian kreikanherne-valkosipuli-valmisteelle, jota päätimme keväällä kokeilla punkkitorjuntaan. Ja tuotehan osoittautui vallan mainioksi ja todella piti punkit loitolla syksyyn saakka.

Itsekin jouduin leikkauspöydälle elokuussa ja tällä kertaa pätevä kirurgi korjaili edellisen tekemät mokat. En osannut varautua siihen, että olisin niin kipeä tuon leikkauksen jäljiltä kuin mitä ensimmäiset viikot olin. Mutta parantuminen eteni hyvin ja nyt kaikki on kunnossa. Koska jouduin leikkauksen vuoksi pitkälle sairauslomalle, vietin siitä mm. viikon verran Typsykän kanssa Puulan rannalla. Oli ylipäätään todella mukavaa, että Typy oli kaverina toipilaalle. Muuten olisi voinut olla tylsää.

Vuoden ehdoton kohokohta oli isännän valmistuminen opinnoistaan. Olin (ja olen edelleen) äärettömän ylpeä isännästä, sillä tiesin miten vaativa urakka oli takana. Elokuussa olikin syytä nostaa malja ja pitää kunnon kemut uunituoreen maisterin kunniaksi. Samalla juhlistimme myös minun pyöreitä ikävuosia ja Typy oli itseoikeutetusti juhlissa mukana osan iltaa.

Isoa roolia meidän elämässämme näytteli myös vuonna 2014 pieni punainen mökki Kangasniemellä. Vappuna laskimme Pimun sen viimeiseen leposijaan Puulan rannalle ja samalla avasimme mökkikauden. Vietimme myös poikkeuksellisesti juhannusta omalla mökillä sillä kamala sää esti Kotkaan menon. Kesälomasta nautimme grillaten, uiden, saunoen ja sienestäen. Typsy fiilisteli pitkin metsiä ja uimista rakastava isokorvamme puljasi myös järvessä alvariinsa. Lokakuussa oli aika pistää mökki talviteloille ja luvata, että keväällä taas nähdään.

Jälkijuhannus Kotkassa, Rajasaaren retket, siskon miehen kannustusjoukoissa maratoneilla... Koirakavereiden Escon, Risun ja Roopen tapaamisia. Vierailut Haukivuoren mökille. Typpyrän synttärit lokakuussa ja pikkujoulukemut Itsenäisyyspäivänä. Valkean joulun viettoa rauhallisesti oman porukan kesken ja hersyvän iloiset vuodenvaihteenkemut kotona. Ystävien synttärijuhlia, joiden aikana Typy sai hyvää hoitoa Haagassa. Lukemattomia metsälenkkejä, sohvalla köllöttelyä ja luontoilmiöiden ihmettelyä. Töitä ja opiskelua. Itkua sekä surusta mutta myös onneksi ilosta. Vuoteen 2014 mahtui tosiaankin kaikenlaista ja luulen, että tästä uudesta alkaneesta vuodesta tulee kyllä seesteisempi. Vai tuleeko, se jää nähtäväksi.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Luovumme lomasta ja kuusesta

Ja hyvää jatkoa alkaneelle uudelle vuodelle 2015.

Nautimme vielä muutaman päivän rennoista lomahetkistä ja sitten on paluu arkeen ja töihin. Koska tämänvuotinen joulukuusemme varistelee neulasiaan poikkeuksellisen runsaasti ja on tehnyt sitä jo joulunpyhistä saakka, riisumme puun huomenna koristeistaan ja kannamme sen jätekeräykseen. Kaiketi pakkaan myös erinäiset muutkin joulukoristeet takaisin valtaisaan laatikkoon ja lootan kellariin odottamaan ensi joulua. Mutta kaikista valohärveleistä en vielä luovu vaan niiden kesäteloille laittaminen saa venyä vaikkapa helmikuulle.

"Tännehän saapuu tutunnäköistä porukkaa!"

Otimme vuoden 2015 vastaan iloisissa tunnelmissa. Vieraidemme kanssa syötiin mm. possua ja sienikastiketta (Kangasniemen sienistä). Eikä Typsykkää unohdettu vaan laitoin sen ruokakuppiin muutaman possunpalasen. Jälkkäriksi nautittiin makoisaa juustokakkua. En ota suinkaan itselleni kaikkea kunniaa illan tarjoiluista, sillä myös juhlaväki kantoi pöytään syötävää sekä juhlajuotavaa. Tinoista katselimme, kelle lupailtiin rahaa, kenelle moottoripyörää tai matkaa Pariisiin. Typyn tina näytti kuin suurelta herkkukorilta... Emmekä unohtaneet Pimuakaan; meillä kaikilla riitti edelleen muisteltavaa Pimulista ja näitä muistoja jaettiin viime vuoden kemujen tapaan. Pystyin olemaan itkemättä.

Metsälenkiltä löytyi vielä lunta vaikka muuten on ihan
kalju maa.

Ensi kerralla palaan vielä menneeseen vuoteen ja kirjoittelen sen kohokohdista. Siihen saakka leppoisaa viikonvaihdetta sekä Loppiaista!