perjantai 27. toukokuuta 2011

Se on täällä taas: kesä!

Kuulin eilen radiossa sanottavan, että kesä alkaa virallisesti kesäkuun alussa. Eli muutama päivä vielä, kun kesä julistetaan virallisesti avatuksi! Kylmän, lumisen ja kiireisen talven jälkeen on aika virittäytyä kesätunnelmiin ja missäs se paremmin voisi onnistua kuin mökillä. Ensi viikolla pakkaamme taas autoon makkarat ja makuupussit, nenät vie kohti Puulan rantoja. Tällä reissulla lupaamme olla sytyttämättä lehtipaloa ja keskitymme kukkapenkkien kohentamiseen, puuliiterin täyttämiseen ja kävelyretkiin yhdessä koirimusten kanssa.

Alustavia lomasuunnitelmiakin on jo tehty. Koska oma lomani alkaa aikaisemmin kuin isännällä ja on myös kestoltaan pidempi, vietän alkulomasta aikaa isokorvien kanssa ainakin Savonrannassa. Päiväretkiä aion tehdä täällä kotimaisemissa Rajasaareen, jossa on Typylle kavereita ja Pimulle aurinkoisia kallioita, missä paistatella päivää. Hoitoreissukin on tiedossa, kun tyttöset pääsevät hääpäiväretkemme ajaksi hoitoon. Hoitopaikka löytynee sukulaisten nurkista, näin toivon sillä koirahotelliin en neitejä mielelläni laita. Elokuussa vietämme sitten yhteisen lomapätkän koko perheen voimin, arvaatte varmaan missä. Kangasniemellä. 

Odotellen siis kesää, lomaa, grillimakkaraa, saunaa, huussin tyhjentämistä, uimista, sieniretkiä, muikkujen paistamista, juhannusta, kylpytynnyrissä lillumista, punkkien poisnyppimistä, risusavottaa, veneretkiä...!  

Ja tuuletin on muuten ostettu, viime kesästä viisastuneina!

maanantai 23. toukokuuta 2011

Ikäneito yllättää, maisterisbeagle läträä

Emännän nauttiessa viikonloppuna kesäisestä Tallinnasta ja sen antimista, olivat isäntä, Pimu ja Typy viettäneet lauantaina aikaa Rajasaaressa. Uimamaisteri näytti taas karvansa ja Typy oli syöksynyt meren aaltoihin noin 30 sekuntia siitä, kun se oli päässyt koirapuiston portista sisään. En tiedä, miten "lämmintä" vesi mahtanee olla mutta Typyä ei lämpötilat kiinnostaneet. Tärkeintä oli päästä veteen lotraamaan! Leikkikavereitakin oli riittänyt ja kolmen viikon koirapuistokarenssin jälkeen Typsyllä oli piisannut vauhtia. 

Pimukin oli uskaltautunut hyiseen veteen, kun isäntä oli heitellyt vanhalle keppiä. Emmepä vaan olisi arvanneet, että kylmä vesi teki neidille tepposet... Illalla katselin tyrmistyneenä, kun vanha leidi kaiveli aikansa olohuoneessa sijaitsevaa koiranpetiä ja mylläyksen jälkeen kyykistyi tyynen rauhallisena petiin pissille! En voinut uskoa todeksi, että Pimu käyttäytyi siten. Miksei se pyytänyt ulos (vaikka oli ollut lenkillä neljä tuntia aikaisemmin)? Onko Pimatsu sairas? Oliko tämä mielenosoitus siitä, että emäntä oli vuorokauden reissun päällä? Isäntä totesi, että tässä on nyt lopun alku. Onko näin?

"Ai, mulleko puhutte...?"

Kun olin siivonnut pissin lattialta (meni pedistä läpi), heittänyt märät pedinpehmusteet pesukoneeseen ja itse pedin kylppärin nurkkaan odottamaan pyykkitupa-reissua, taivastelin vielä Pimulle sen tekemää tekosta. Pimpula katseli alta kulmien ja näytti aivan siltä, ettei se tajunnut ollenkaan, mistä moinen kuulustelu johtui. Hänkö teki jotain väärää? Ei kai...

Löysimme syyn tälle erikoiselle tapahtumalle myöhemmin illalla. Pimu oli tainnut lauantaina kylmettää itsensä uintireissussa, pissihätä kun iski turhankin tiuhaa tahtia. Jatkossa on siis viisainta pitää vanhus rannalla ja odotella, että kesäaurinko lämmittää vedet uintikelpoisiksi. Kylmissä vesissä läträtköön uimamaisteri!

Ps. Ja ne tuliaiset isokorville: nakkeja a´la Viro, tietysti!

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Ihanaa, beaglet, ihanaa!

Ei liene yllätys, että meidänkin perheessä seurattiin tiiviisti jääkiekon MM-kisoja. Isäntä istui kuin liimautuneena telkkarin ääressä, kun Suomen pojat pelasivat. Sunnuntai-iltana kotonamme vallitsi melkoinen hurmoshenki ja välillä kovaääniseksi yltyneet kannustushuudot pitivät huolen siitä, että nukkuminen oli mahdotonta. Naapuritkin ilakoivat loistavasta pelistä, joten luovutin kolmannessa erässä ja kuuntelin sängyn pohjalta lopun ottelusta. Nukkumatti vieraili vasta pelin jälkeen.

Pimu ja Typy eivät lätkästä juuri piitanneet. Enemmän niitä lätkäviikkojen aikana kiinnosti kisakatsomomme tarjoilut, kuten olympialaisten aikaan. Typy syö mitä vaan, Pimulle kelpaa lähinnä popcornit. Ja kyllähän koirimukset pieniä maistiaisia saivat vaikkei ihmisten herkkuja niille kasapäin annettukaan. Reilusti ja häpeilemättä myönnän, että se olin minä, joka niitä maistiaisia antoi. Isännällä on tiukka linja.

Saimme alkuviikosta todistaa taas pientä ihmettä, joka lämmitti emäntää suuresti. Enpä muista milloin viimeksi Pimu olisi riehaantunut sellaiseen leikkiin kuin maanantai-iltana. Isännän kanssa seurasimme silmät pyöreinä, kun vanha neiti riehui pitkin huushollia ja Typsy paineli perässä. Leikin nimi oli Typyn härnäys ja se koostui karkuunjuoksemisesta, painista, niskasta ja jaloista näykkimisestä, haukkumisesta ja ympyrässä pyörimisestä. Vauhtia otettiin sohvan ja sängyn kautta juoksureitin kulkiessa myös parvekkeelle. Vanhassa siis löytyy vielä hyvin virtaa ja se halutessaan intoutuu telmimään pikkuneidin kanssa melkoisella vauhdilla. Pimu on  loistokunnossa ikäisekseen ja tyttöjen kaveruus on vahvalla pohjalla. Ihanaa!

perjantai 13. toukokuuta 2011

Pyydämme kiinnittämään turvavyöt...

Voi hauvaparkaa! Luin lehdestä, että basset-rotuinen koira oli onnistunut saamaan itsensä jumiin auton penkin alle. Tarvittiin reippaita palomiehiä pelastamaan luppakorva pinteestä, onneksi kaverille ei jäänyt vammoja moisesta vaikka säikähtää se varmaan taisi.

Jotta meillä vältyttäisiin moiselta tempulta sekä myös muilta vaaratilanteilta autossa, on Pimu ja Typy turvavöissä kiinni, kun autoilemme. Pimu osaa ottaa automatkustamisen melko rauhallisesti ja nukkuu ainakin pitkillä matkoilla suurimman osan aikaa. Typy taas tykkää katsella maisemia ja riekkua takapenkillä. Lisäksi pikkuneiti pelkää autoilua kovassa moottoritievauhdissa, joten se tärisee ja pyörii levottomasti pitkin penkkiä. Emme voisi siis kuvitellakaan, että koirat saisivat istua vapaana ilman vöitä autossa ollessaan. Meillä se olisi silkkaa liikenneturvallisuuden ja oman (sekä koirimusten) hengen vaarantamista. Lisäksi ainakin itse pystyn keskittymään täysipainoisesti ajamiseen, kun koirat ovat vöissä. Ei tarvitse katsella olan yli ja tarkkailla, mitä kaverukset keksivät matkan aikana.

Lehdestä sain lukea myös koirien turkin värjäämisestä. On tämäkin keksintö! Mitähän vielä... Eiköhän se riitä, että ihmiset värjäävät ihan omia karvojaan ja jättävät koirat rauhaan moiselta kaunistautumiselta.

maanantai 9. toukokuuta 2011

Kerran vielä, tytöt!

Jotta bikinikuntoon pääsy olisi taas hieman kaukaisemmissa haaveissa, herkuttelimme lauantaina vielä kerran täytekakulla juhlistaen emännän syntymäpäivää, tällä kertaa sukulaisten kesken. Ja tietysti myös Pimu ja Typy saivat palaset kakkua vaikka Typy ei malttanutkaan odottaa rauhassa omaa annostaan vaan kävi salaa nuolaisemassa kermaa kakun reunasta kahteen eri otteeseen... Omaa tyhmyyttäni, että jätin kakun liian lähelle pöydän reunaa. Typsy osaa käyttää tilaisuuden hyväkseen ja kun emännän huomio kiinnittyi vieraiden kanssa seurusteluun, oli ruokavarkaan aika iskeä.

En tiedä, johtuuko se Typyn menossa olevasta juoksusta, mutta Pimu on ollut erityisen huomaavainen Typyä kohtaan viime päivien ajan. Kärsivällisesti ikäneito antaa Typyn nuuhkia itseään, välillä nuuhkitaan jopa nenät vastakkain ja pitkästä aikaa Pimu antaa Typyn nukkua vieressään sohvalla. Tänäkin aamuna löysin parivaljakon sohvalta kylki kylkeä vasten, kun kömmin makuuhuoneesta aamukahvin keittoon. Eilen Pimuli lepuutti päätään Typyn lonkalla, kun tytöt ottivat päivätirsoja keittiön pöydän alla. Tätä ei ole tapahtunut ainakaan minun silmieni edessä ikinä. Ehkäpä Pimu tietää, että Typyllä on menossa vähän kurjat päivät ja pikkuakan suhteen pitää olla nyt huomaavainen ja lempeä.

Jälleen kerran ihailen Pimun viisautta ja hienoa luonnetta. Vaikka tytöt ottavat välillä kovastikin yhteen (mikä on onneksi melko harvinaista) ja Typy yrittää hyppiä Pimun silmille, huolehtii vanha neiti Typystä kuin omasta pennustaan. Se lämmittää mieltäni kovasti.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Housut pois!

Huomasimme jo viime kesänä, Typyn ensimmäisenä sellaisena, että pikkuakka on varsinainen vesipeto. Se rakastaa uimista ja vedessä läträämistä. Ja koska kuluvan kevään aikana on ollut jo muutamia todella lämpimiä päiviä, on Typpe toteuttanut unelmaansa ja uinut. Kuraojassa. Suihkukeikkahan siitä tuli lenkin jälkeen ja kerroin Typylle, että säästäisi uimareissut mökkirannoille tai Rajasaareen. Epäilen, että viestini ei mennyt perille...

Typy on useassa asiassa varsinainen jästipää, kuten Pimukin. Typyllä alkoi juoksuaika maanantai-iltana, sen toinen sellainen. Yritämme sinnikkäästi pistää sille pöksyt jalkaan, mutta kuten Pimukin nuoruusvuosinaan, Typy ei tykkää housuista yhtään. Se venkoilee ja vääntelee ne pois ja sen jälkeen tyytyväisenä heiluttaa häntäänsä ja ottaa pienet hepulit. Pimu sentään vuosien varrella oppi pitämään housuja vaikka hanttiin laittoikin ensimmäiset vuodet. Typyn tuntien neiti on vaan niin itsepäinen otus, että tokkopa onnistumme koskaan siinä, että pöksyt pysyisivät jaloissa. Matot on siis kääritty, isäntäväen sänkyyn ei ole asiaa ja sohva on vuorattu peitoin ja täkein. Eilen Typy oli päivällä syönyt (!) housunsa, jotta niitä ei tarvitsisi pitää päällään. Harmi vaan, että emännällä oli varastossa vielä kahdet (Pimulta perityt). Ei niistä siis niin vain eroon pääse.

Vappua vietimme Keravalla pojanviikareiden viihdyttäessä koirimuksia. Typy leikki touhukkaasti ja oli menossa mukana. Pimu meni välillä turvaan pöydän alle, kun meno yltyi vappumaisen hulvattomaksi. Mutta kivaa oli, pöytä notkui herkuista ja seura oli hyvää. Tulevana viikonloppuna on tiedossa surujuhla, jonka ajaksi tyttöset pääsevät anopin ja appiukon hyvään hoitoon. Pimulle ja Typylle tiedossa siis taas herkkuja ja hyvää seuraa!

maanantai 2. toukokuuta 2011

Mökillä maistuu makkara ja tirsat

Palataan vielä pääsiäiseen ja mökkireissuumme Puulan rannalle. Järvi oli jäässä mutta kantoi enää vain 13-kiloista beaglenröikälettä. Typy onnistui karkaamaan jäälle kokonaiset kolme kertaa 2. pääsiäispäivän aikana mutta onneksi isäntä sai sen maaniteltua takaisin kuivalle maalle. Itselläni sydän lensi kurkkuun ja muistelin muutaman vuoden takaista Pimun uintireissua, jolloin isäntä syöksyi jäiden sekaan hakemaan uimarin takaisin rannalle.

Kevät ei Kangasniemellä ollut niin pitkällä kuin täällä etelässä, joten mökkitie oli osittain vielä lumen valtaama. Niinpä kun kiirastorstaina pääsimme perille, kannoimme osan matkaa kasseja ja nyssäköitä umpihangessa. Auto piti jättää reilun puolen kilometrin päähän ja tavaroiden rahtaaminen otti kyllä voimille (= huono kunto). Koirat taas nauttivat täysin rinnoin, kun saivat juosta mökin ja auton väliä eestaas pitkin torstai-päivää. Niitä ei hanki haitannut.


"Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän..."
Tavaroiden raahamisesta päästyämme teimme myös mökkikauden avaukseen liittyviä hommia, mitäs muuta. Pihaa haravoitiin ja puhdistettiin lehtipuhaltimen voimalla. Mökki siivottiin nurkasta nurkkaan. Pihakalusteet nostettiin esiin ja saunaa lämmitettiin joka ilta. Grillissä paistui makkara (tietysti!) sekä myös pääsiäisen kunniaksi lammas. Koska ulko-ilma sekä ruumiillinen työ pistivät välillä väsyttämään, otimme myös päiväunia koko porukan voimin. Joten aivan työhulluiksi meitä ei voi kutsua. Aamuisin isäntä nousi katselemaan teerien soidinmenoja järven jäällä ja bongasimme runsaasti muitakin lintuja pyhien aikana.

Entä Pimu ja Typy? Näin, miten Pimuli nautti suuresti olostaan mökillä pitkän talven jälkeen. Se lepäili auringossa, kierteli grilliä sen paistaessa myös koirille makkaraa ja intoutuipa vanhus välillä myös leikkiin Typyn kanssa. Typsy tutkaili innolla tonttia sekä lähimaastoa. Onneksi se hoksasi järvenjään kestävyyden vasta kotiinlähtöpäivänä. Mutta kyllä pikkuneitiä sai vahtia koko pääsiäisen ajan, sillä emme luottaneet siihen ettei se olisi keksinyt mennä jäälle jo aikaisemmin.

Lehtikasan kytemisestä kerroinkin jo aiemmin, sen osalta kaikki on hyvin ja kunnossa. Mitään vahinkoa ei sattunut, kiitos valppaiden naapureiden. Seuraavan kerran, kun suuntaamme mökkirannoille, on järvikin jo sulanut, joten huolta isokorvien jäihin putoamisesta ei enää ole. Vielä on työlistalla ainakin kukkapenkkien penkomista sekä liiterin täyttämistä. Joten seuraavaa reissua ja sen touhuja odotellen!