torstai 31. joulukuuta 2015

Lähestyy hetki vuoden uuden

Hyvästelkäämme vuosi 2015 ja toivotetaan tervetulleeksi uusi, kohta alkava vuosi 2016. Vanhasta vuodesta jäi paljon mukavia muistoja ja niitä tullaan kerryttämään lisää muistilokeroihin myös tulevalta vuodelta.

Iso kiitos kaikille Teille, jotka olette matkanneet reissussamme mukana blogiamme seuraten. Lämpimät terveiset meidän kaikille blogikamuille palveluskuntineen. Seuraattehan kulkuamme myös jatkossa!

Typy, Hippu ja me, isokorvien emäntä ja isäntä, haluamme toivottaa



Hilpeää ja valoisan värikästä vuoden vaihdetta 
sekä ilon ja onnen hetkiä vuodelle 2016!

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Uuden vuoden alkupamausta odotellen

Anoppini usein toteaa, että aika kiitää eteenpäin kuin siivillä. Niin se on. Taas mennä haipahti syksy ja ylipäätään koko vuosi ... Olen myös siitä anoppini kanssa samaa mieltä, että kun ikävuosia karttuu lisää, aika tuntuu kulkevan kiireemmin.

Vastaanotamme tulevan vuoden odottavaisin ja iloisin mielin. Typsykkä jatkaa lukukoiran hommia ja kaitsee Hippua. Hippalainen kasvaa ja oppii uutta. Kaverien suhde varmasti lujittuu edelleen ja haikailemme kaikki jo kevättä ja pääsyä Puulan rannoille. Mökistä tulee meidän poppoolle vuosi vuodelta yhä tärkeämpi tukikohta.

Huomenna jatkamme erinomaiseksi todettua perinnettä ja kilistelemme kuohumaljoja meillä kotona yhdessä sukulaisten kanssa. Isännän tädit miehineen sekä anoppini ja appiukkoni ovat saapuneet jo useana vuodenvaihteena juhlistamaan kanssamme uuden vuoden saapumista. Odotamme myös isääni vaimonsa kera liittyvän joukkoon iloiseen ellei räkätauti ole kaatanut heitä totaalisesti petiin. Illan ohjelmassa on pirskahtelevien juomien lisäksi ruokaa, leppoisaa seurustelua, tinanvalantaa ja rakettien ihastelua. Mitähän Hilpuri tykkää ilotulitteiden paukkeesta ja pamauksista... Typyhän viis veisaa paukuista ja sama koski meidän poismennyttä Pimua. Kaiketi tuota pamauskestävyyttä on jo ihan metsästyskoiran luonteessa.

Tänään menemme Hipun kanssa morjestamaan sen veljeä. Sillä, miten sisarusten polut kohtasivat, on tällä blogilla valtavan iso merkitys. Kuinka tapaaminen sujui ja mitä roolia Pieni Suuri Beagle kyläilykutsun suhteen näytteli? Näistä kerron ensi vuonna!

maanantai 28. joulukuuta 2015

Pystyssä pysyy

Tapanina saatiin tänne eteläänkin pikkuisen lunta. Pakkastakin on siitä saakka ollut muutama aste ja sehän on mukavaa. Vihdoinkin on kuivaa ja ainainen koirien suihkuttelu ja pesu ovat toistaiseksi pois päiväjärjestyksestä.

Joulumme oli leppoisaa ja rentoa yhdessäoloa. Käytiin kyläilemässä moikaten äitiäni miehensä kera. Meille taas saapasteli kylään Esco ja Risu, tuo mainio herrakaksikko, josta erityisesti Escon kanssa Hipulla riitti menoa ja meininkiä. Hipille emme löytäneet ruokakuppitelinettä mutta aattoiltana lahjapaketeista paljastui leluja ja herkkuja. Typsy sai heijastimia ja tietysti myös herkkuja. Kinkkua ja muita joulupöydän antimia sulateltiin pitkillä lenkeillä. Eilen piipahdimme myös Rajasaaressa. Hipulla oli niin kova vauhti päällä, että se ei olisi milllään halunnut lähteä saarelta pois. Piti ihan töitä tehdä, että saatiin vauhtihirmu remmiin kiinni ja kotimatkalle.

Joulun aikaa ihanaa; vieressä paras kamu ja  isäntä rapsuttaa. 

Loppuvuoden teen vähän töitä mutta lomailen myös. Isäntä pitää huolta, että joulukuusi pysyy kotona pystyssä. Ja erinomaisesti se on tähän saakka pysynytkin. Hipsukka raastoi puun alla olleen maton ja pissiä lirautteli siihen. Matto meni roskikseen. Itse kuusipuuta se on maistellut muutamien oksien päistä mutta kaikki koristeet ovat vielä tallessa. Olen kyllä ihmeissäni siitä, ettei Hippua tuon enempää ole joulukuusi kiinnostanut. Saamme ehkä sittenkin ihailla tuota kaunista koristetta loppiaiseen saakka.




keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Lämmintä Joulumieltä!


Pari kuonoa karvaista, kohta taas märkää ja kuraista.
Onhan onneksi meidän joulussa sentään tuttu haju, 
toivoaksemme kohta kielellä myös kinkun maku.

Nyt on joulu, taukoaa meiltäkin arjen koirakoulu.
Hetki odotettu perheen yhteinen, juhla rauhallinen
ja seesteinen.

- Typyn ja Hipun isäntä-






Yllä olevan, jo kertaalleen jouluna 2011 täällä blogissa julkaistun runon kera toivotamme kaikille meidän plokikavereille kotijoukkoineen sekä lukijoillemme

Mukavaa ja Leppoisaa joulua!

Typy, Hippu, emäntä ja isäntä


tiistai 22. joulukuuta 2015

Äkkinäinen voi yllättyä

Tuossa se nyt nököttää; joulukuusi. Se on vielä ilman koristuksia ja koristeluhomma tehdään huomenna kinkunpaiston lomassa. Hippu kävi uteliaana nuuhkimassa joulupuun oksia ja vähän maistoikin. Mutta mitään sekopäisiä riehuntareaktioita puu ei herättänyt, joten ehkä se pysyy pystyssä pyhien ajan.

Tallinnan matkalta ostimme isokorvien joulupaketteihin leluja ja herkkuja. Hippu oli hoitopaikassa käsitellyt anopin nilkkureita ja tuhonnut aamutossut. Taisivat isännän vanhemmat huokaista syvään, helpotuksesta, kun noudettiin karvakaksikko kotiin. Vaikka he kyllä kovasti meidän tytöistä tykkäävätkin. Hippu vaan on ihan valtava energiapaukku ja sitä pitää melkoisesti vahtia ettei huushollissa ole täyskaaos. Raskaaksi voi äkkinäiselle käydä...

Ryhdymme rauhoittumaan joulun viettoon. Nautimme tuosta rakkaasta juhlasta kotosalla oman laumamme kesken. Piipahdamme pyhinä hautuumaalla mutta muuten emme ole suunnitelleet mitään ihmeellistä  joulun ajalle. Saatamme Tapanina tavata muutamia sukulaisiamme. Muistelemme myös Pimua, sillä rakkaan ystävämme poislähtö kohta kaksi vuotta sitten on vielä tuoreessa muistissa. Kyynelten keskeltä seuraan kuitenkin varmasti ilolla Hippulin ensimmäistä joulun viettoa yhdessä parhaan kaverinsa Typsyn kanssa.

lauantai 19. joulukuuta 2015

Riemureaktioita

Viikolla meillä kävi parinakin iltana sukulaisia kylässä, sillä osa heistä viettää joulun omilla tahoillaan emmekä tapaa heitä silloin. Siskoni miehensä kanssa aiheutti isokorvissa riemullisen reaktion eikä äitini visiitti torstai-iltana ollut yhtään sen vaisumpi. Typy ja Hippu tykkäävät kovasti, kun näkevät näitä tuttuja kasvoja ja ilo on ylimmillään. Hippu on todellinen sylivauva ja kumpikaan meidän tytöistä ei ole vieraskoreita. Typsy iskee itsensä sohvalla kylkeen kiinni vaatien rapsutuksia. Hilpuri lentää sylistä syliin ja välillä esittelee rakkaita lelujaan. Joista suurin osa on suolistettu tai muuten vaan käsitelty.

Hippu ja suolistettu biiglekaveri äitini hyysättävänä.
Se toinen, elävä kamu, on  arvatkaa missä...
(vastaus: kuvassa näkyvän karvareuhkan alla)

Minulle on aiheuttanut pientä päänvaivaa Typsykän joululahja. Hipulle ostamme ruokakuppitelineen. Samansorttisen, jonka Typy peri Pimulta. Lisäksi Hippi saa muutaman uuden lelun. Mutta mitäpä pakettiin Typylle, jolla on jo kaikenlaista? Viron reissulta tarttuu varmasti jotakin mukavaa mukaan ja ehkä hommaan Typsylle jonkinlaisen heijastinhässäkän. Hippu kun tuhosi Typyn heijastinnauhan... Tiedän, että mieluisin lahja Tyyperille on kuitenkin se, että aattoiltana se saa oman annoksensa kinkkua porkkanalaatikolla höystettynä. Nam!

torstai 17. joulukuuta 2015

Lahjatoiveita

Hämeessä oli talvisen kirpakka keli vaikkei lunta ollutkaan. Matkamme oli mukavan leppoisa; juhlasankarille skoolattiin kuumalla glögillä ja syötiin maittava illallinen. Ihmeteltiin kaupungin menoa ja ihasteltiin kaupoissa kaikenlaisia jouluromppeita. Hippu pisti ihan huudoksi, kun saavuin kotiin. Ikävä siinä oli tullut vaikka olinkin ollut vain reilun vuorokauden pois kotimaisemista.

Jouluaatto on viikon päästä. Kinkku on hankittu ja aiomme sen kuusenkin ostaa. Hilpurista huolimatta. Vielä ennen joulun pyhiä käymme isännän, isäni ja hänen vaimonsa kanssa Tallinnassa. Isokorvat menevät hyvään hoitoon isännän vanhempien luokse. Osan välipäivistä lomailen ja osa kuluu konttorituolia kulutellen joko kotona etätöissä tai toimistolla. Joulutortut paistan ja pistän riisipuuron tulille; sähköhellalle. Karvakuonoille pitää hommata paketteja pukinkonttiin. Muilta osin lahjapaketit on jo kääritty, muistamme lähisukua sekä läheisiä ystäviä pienin paketein.

Anssi Yleltä povasi, ettei etelään tule lumista joulua. No, sillehän ei mitään sitten mahda. Jospa ei kuitenkaan sataisi vettä tai räntämoskaa. Tämä voisi olla minun joululahjatoiveeni. Lisäksi toivon, ettei Hipsuli kaada joulukuusta kumoon heti aattoiltana ja Typy jättäisi kauneimmat koristeet järsimättä. Saataisiin ihastella puuta edes tovi.

perjantai 11. joulukuuta 2015

Kesämuisto

Hyvät plokikamumme Myrsky ja Tuisku haastoivat muistelemaan mennyttä kesää. Ei ole vaikea arvata, mikä jää meille isännän kanssa ikuisesti mieleen kesästä 2015.


Toukokuussa, kesän kynnyksellä meidän pirttiin astui Hippu. Typsy sai pikkusiskon ja kaverin. Rinnalla kulkijan, seuraajan, matkijan, pusuttelijan, kiusanhengen, pötköttelykaverin, juoksuseuraa, leikkikaverin ja ihailijan. Sen, jolle voi antaa elämän ohjeita ja jota omalla esimerkillään voi jelppiä kasvamaan hienoksi biigletytöksi. Jakaa ne asiat, joita Pimu opetti aikoinaan Typylle sen ollessa pikkuinen. 

Tämän kaksikon yhteiselon alkutaivalta oli koko kesän ilo seurata ja matka jatkuu. Ensi kesänä Hippu on hiukan yli yksivuotias likka ja silloin on edessä taas uudet metkut ja touhut. 







torstai 10. joulukuuta 2015

Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki

Koko jengi on taas kasassa ja isokorvat ovat maailman onnellisimpia biigletyttöjä. Alkuviikko nimittäin pidettiin naisporukalla huushollia pystyssä, kun isäntä oli suorittamassa kansalaisvelvollisuuksia kertausharjoituksen merkeissä. Typsykkä ei meinannut jättää isäntää rauhaan, kun hän palasi reissultansa kotiin. Niin kovin ikävä Typyllä oli isäntää ollut ja rapsutuksia olisi pitänyt tulla koko loppuilta, taukoamatta.

" Nyt voi huilata, kun tuo porukka ei syö. Ohjelmassa on
kuulemma joku arvausleikki eikä siinä ole edes
ruokapalkintoja".

Hippu on jatkanut pieniä projekteja mm. lautasliinapaketteja ja talouskelmurullia työstäen. Seuraavalta kauppamatkalta meidän ostoskärryihin tulee päätymään lapsilukkoja kaappien ja laatikoiden oviin ja luukkuihin. Nyt ovet yritetään pitää kiinni keittiötuolien avulla.

Lauantaiset pikkujoulukemut sisälsivät hauskan yllätyksen; saimme vieraaksi joulupukin! Typsy räksytti tälle omituiselle miekkoselle ja Hippu hyppi joulupukin parrassa ja nutun liepeessä. Tämä ohjelmanumero kyllä kruunasi meidän hauskan ja iloisen illan. Ja näkiväthän karvakuonot elämänsä ensimmäistä kertaa Korvatunturin herran. Kiitos Jussi, ihan mahtavan mukava yllätys! Ja pahoittelut, ettei kukaan suostunut laulamaan pukille. Se olisi vaatinut kaiketi enemmän glögiä...

"Mikä äijä tuo on... pidempi parta sillä
kyllä on kuin isännällä. Ei ole siis hän."

Minä otan pienen rentouttavan irtioton arjesta ja suunnistan Hämeeseen juhlimaan ystäväni syntymäpäiviä. On siis isännän vuoro jäädä yksin kotiin huolehtimaan Tyyperistä ja Hipistä vuorokauden ajaksi. Hyvin ne kyllä pärjäävät, isäntä, Typy ja Hippu.

Joulu alkaa pakata pakaasejaan saapuakseen joka taloon ja torppaan. Tiedossa on lomaa sekä raskaan syksyn jälkeen lepoa ja rajattomasti yhdessäolon aikaa. Sitä odotamme jo kovasti.

lauantai 5. joulukuuta 2015

Ja tapahtui joulukuun ensimmäisinä päivinä...

Kuluneella viikolla kävimme Typsyn kanssa lukukoirailemassa syksyn viimeistä kertaa. Nyt meidän isokorvainen kuuntelija jää joululomalle ja kirjastolle astellaan seuraavan kerran taas tammikuussa. Takana on hieno syksy; kivoja lukijoita, hauskoja kirjoja ja median loisteessa paistattelua. Toivottavasti olemme kunnialla edustaneet lukukoirayhteisöä ja antaneet mukavia muistoja kirjastossa vierailleille.


Torstaina Hippulainen oli pistänyt hulinaksi ja löytänyt keittiön laatikosta aarteita; lautasliinoja, foliorullia, talouskelmua ja pakastepusseja. Siivo oli aikamoisen kamala sillä Hipsu oli raahannut laatikosta kamaa pitkin huushollia. Isännällä oli mennyt tovi jos toinenkin sotkua siivoillessa. Lisäksi Hippuli oli löytänyt naapurilaatikosta pussillisen luita. Arvatkaapa, oliko luupussissa mitään päivän jäljiltä jäljellä. Tytöt olivat todennäköisesti yhdessä tuumin pistäneet poskeensa noin kymmenen kevytrullaa. Kaiken kaaoksen keskellä muistelimme myös Pimua, joka olisi täyttänyt 17 vuotta. Miten minulla onkin sinua edelleen niin ikävä, rakas Pimpulamme.


Koska biiglejen ruokahalu on loputon, odottivat Typsykkä ja Hippa perjantaina lähtöherkkuja, kun teimme isännän kanssa töihin lähtöä. Tuskin olivat ne torstaina kähvelletyt luut ehtineet sulaa mahalaukuissa, kun piti jo saada uusia makupaloja.


Tänään vietämme jo perinteeksi muodostunutta pikkujoulujuhlaa hyvien ystävien kera. Aikoinaan juhlimme pikkujoulun ohella Pimun synttäripäivää. Nyt olen jättänyt täytekakun pitopöydästämme pois mutta nautimme muista tarjottavista iloisessa ja mukavassa seurassa. Nämä meidän jamboreet tuovat kivaa piristystä tähän harmauteen ja pimeyteen. Uskon, että meille tulee taas kerran hauska ilta. Tämäniltaiset kekkerit ovat Hipsukan sen elämän ensimmäiset pikkujoulukemut, joten saapa nähdä miten pikkuneiti käyttäytyy. Vahtihommiksi taitaa taas mennä meillä kaksijalkaisilla...

Huomenna on koko Suomen lupa juhlia! Kaikille lukijoillemme sekä blogikavereille kotijoukkoineen

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

toivottaa Typy, Hippu, emäntä ja isäntä


keskiviikko 2. joulukuuta 2015

George

Isännän tullessa maanantaina töistä kotiin, toi hän tullessaan vieraan. Kyseinen herra oli nimeltään George. Se oli lyhyen läntä ja muodoiltaan pullean pyöreä. Mutta eihän se miestä pahenna ja Georgen tapauksessa odotukset sen vierailun suhteen täyttyivät kirkkaasti.

Typy ja Hippu kummastelivat Georgen kovaa ääntä ja meteliä. Sekin oli omituista, että herra sylki vettä! Kaiken huipuksi se imi sen takaisin itseensä. Outo kaveri! Isokorvat päätyivätkin makoilemaan meidän sängylle ja tarkkailivat sieltä, mitä vieraamme kanssa touhuttiin.




Tiistaina George lähti takaisin omaan kotiinsa odottelemaan noutoa seuraavaan kyläpaikkaan. Koska kaveri jätti meille kostean märät nojatuolit ja sohvan, saivat Typsykkä ja Hippalainen nukkua yön vieressämme. Emme halunneet, että tytöt sotkevat juuri pestyt huonekalut. Luulen, että kun biigelit hoksasivat, minkälaisen etuuden Georgen vierailu niille antoi, toivottavat Typy ja Hippu herran toistekin lämpimästi tervetulleeksi.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Joka päivä joulukalenteripäivä

Ostimme eilen kaupasta joulukalenterin. Koirillekin näytti olevan omia versioita mutta ne jätimme kaupan hyllylle. Typyllä ja Hipulla on joka päivä joulukalenteripäivä; aamukeksi, kotiintuloherkku, jälkiruokakeksi ja iltamakupala. Kuullostaa isolta määrältä herkkuja per päivä mutta esimerkiksi koirankeksit ositamme ja Hippi saa keksistä noin yhden kolmasosan Typsyn haukatessa loput.

Huomenna juhlimme siskoni miestä. Kädessä on nyt tuoreet diplomi-insinöörin paperit. Työn ohessa aikuisiällä opiskelu ei ole iisi juttu, kuten isännänkin kohdalla voitiin todeta. Ihailen näitä sinnikkäitä ja ahkeria herroja! Ja odotan innolla huomista, sillä siskoni on taitava kokki ja pöytä varmasti notkuu herkuista. Typy ja Hippu jäävät kotinaisiksi ja ottavat varmaan iltapäivätorkut. Ennen juhlallisuuksia kun tehdään pitkä lenkki vaikka huomiselle onkin luvattu kurjaa keliä.

Sunnuntaina on ensimmäinen adventti, joten viritän kaikki huushollimme radiot Jouluradion taajuuksille. Aloitamme joulukuun käymällä Typsykän kanssa lukukoirailemassa syksyn viimeistä kertaa. Ensi vuoden puolella taas jatketaan. Lukukoiravierailuja varten kirjasto on laatinut nyt säännöt, joita lukijoiden toivotaan noudattavan. Esimerkkinä voin mainita, että lukuhuoneeseen saa jatkossa tulla vain yksi lapsi kerrallaan koskien myös sisaruksia. Uskon sääntötaulun olevan hyvä juttu, kun remmiin on tulossa nyt monta uutta koiraa.

Niin. Joulu on lähdössä jo matkaan. Nyt jos koskaan on aika kaivaa kynttilät esiin ja nauttia niiden valosta. Toivotamme tunnelmallista ja leppoisaa viikonloppua kaikille meidän kamuille!




 

maanantai 23. marraskuuta 2015

Kuormaa kannettavana

Kävimme lauantaina pitkästä aikaa Rajasaaressa. Ilma oli tuulisen kolea mutta poutainen. Onneksi oltiin isännän kanssa laitettu lämmintä rynttyä päälle. Typyllä riitti haisteltavaa rantaviivalla ja Hippu juoksi pää viidentenä jalkana ympäri saarta mm. kahden biigleherran kanssa. Kolmen viikon koirapuistotauko Typsykän juoksun takia näkyi Hilpertissä. Vauhti oli melkoista!

Hajuja...

Viikonlopun ohjelmaan kuului myös pyykkäämistä. Hippu ei valitettavasti ole vielä täysin sisäsiisti ja Typsyn juoksu lisäsi pyykkikuormaa. Mutta emme ota tuosta sisäsiisteydestä mitään stressiä. Typyllä kesti melkoisen pitkään sisäsiisteyden saavuttaminen vaikka Pimu taas oppi siistiksi helposti sekä kohtuullisen nopeasti. Huussilaatikot on jo reilu kuukausi sitten vähennetty yhteen ja kiitettävästi Hippi laatikolla vierailee. Vahinkoja silti sattuu ja kärsivällisesti kuskaamme mattokasoja pesutupaan ja Hippua takapihalle. 

ja hajuja.


perjantai 20. marraskuuta 2015

Kasvatuskekkerit

Sanoin sen ihan ääneen; "ei meille voi enää vieraita kutsua. Tuo koira on ihan mahdoton".

Lauantaina vietimme ystäväporukan kesken tyttöjen iltaa. Typy ja Hippu olivat saaneet myös kutsun, likkojahan nekin ovat. Isäntä sen sijaan oli suunnannut muihin maisemiin. Miltei koko illan ajan minun ja vieraideni tuli olla silmä kovana Hipsulin suhteen. Sitä kiinnosti suuresti, mitä keittiössä oli tarjolla. Lisäksi olohuoneen pöydälle asetetut herkut tuottivat sille lisäpäänvaivaa. Kuinka pöydältä saisi napattua jotakin ilman, että joku kaksijalkainen huomaa varkauden.

Tuntui ajoittain vähän raskaalta. Vierasväkeä nauratti, että kylläpä Hippu on energinen ja toimelias kaveri. Onhan se. Mutta kävi välillä väsyttämään, kun jouduin komentamaan ja käskyttämään sitä tuon tuosta. Ja minun piti valjastaa myös vieraani näihin kasvatustuokioihin. Ihmettelin, miksei Hippu käy edes hetkeksi nukkumaan vaikka Typsykkä otti välillä torkut. Mutta ei Hippu, sen piti olla menossa mukana.

Juhlaväki muisti tyttöjä taas tuliaisilla ja Hippu näytti hyvin tyytyväiseltä, kun se järsi omaa luutaan Typyn vieressä. Sen jälkeen se kävi hyppimässä jokaisen vieraan sylissä esittäen kiitoksensa herkuista. En voinut olla vihainen. Onhan se ihana, meidän vauhtiveijari.


torstai 19. marraskuuta 2015

Meiltä kysyttiin ja toki sitten vastattiin

Saimme haasteen Aatulta sekä Sylviltä. Kiitos niistä! Olen nyt niin tylsä ja ikävä ihminen, että en haasta ketään mukaan. Ihan senkin vuoksi, että iso osa plokikamuistamme on haasteen jo jotakin muuta kautta saanut. Mutta tässä alla Aatun meille heittämät kysymykset ja vastaukset niihin.

1. Missä teidän perheenne koirat nukkuvat yönsä?
Pääsääntöisesti omissa sängyissään tai sohvalla. Mökillä nukutaan yhdessä ja samassa pedissä koko poppoo. Joskus myös kotona isokorvat pääsevät meidän kaksijalkaisten viereen.

2. Mistä leluista teidän perheenne koirat tykkäävät eniten?
Hipsukalla on pari lempilelua; pehmo-biigeli sekä pehmo-mustekala. Typsy tykkää tennispalloista.

3. Mitä teidän perheenne koirat harrastavat?
Typy on LU-KU-KOI-RA. Hippu harrastaa Parkouria, sekä sisällä että ulkona. Lisäksi meidän perheen yhteinen ja rakkain harrastus on mökkeily Kangasniemellä.

4.  Miten teidän perheenne koirat ovat saaneet kutsumanimensä?
Aika helposti nimet tuli keksittyä. Olin päättänyt jo paljon ennen Typsykän tuloa, että jos meille tulee toinen koira, tulee Pimun kaverista Typy. Hippusen nimestä pidettiin isännän kanssa äänestys, loppusuoralla oli kolme nimivaihtoehtoa. Hippu-vaihtoehdon keksi isäntä ja se sitten saikin meiltä molemmilta äänet.

5. Onko teidän laumanne pomo koira vai ihminen? Kuka?
Ollaan sen verran tasavertainen perhe, ettei meillä kukaan pomoile. Mutta toki arvojärjestyksessä koirat tulevat vasta ihmisten jälkeen ja sekös karvakuonoja harmittaa... Isäntää tytöt tottelevat paremmin.

6. Mikä on teidän perheenne koirien lempiruoka?
Molemmat rakastavat maksalaatikkoa, hampurilaisia, grillimakkaraa, paistettuja muikkuja, nakkeja ja maksamakkaraa. Näitä toki niille aika harvoin annetaan. Vain spesiaalihetkinä.

7. Mitä tekisit mieluiten huomenna?
Olisin saunomassa Puulan rannalla.

8.  Miten teidän perheenne koirat matkustavat?
Matkamme taittuvat jalkapelillä, Renaultilla, bussilla, junalla ja taksilla. Tilanteesta ja matkan tarkoituksesta riippuen. Autossa aina omissa turvavöissään. 

9. Kiinnostaako kaverikoiratoiminta?
Tällä hetkellä laitamme Typsykän kanssa paukut lukukoirahommaan. Ja onhan Typy ja Hippu epävirallisia kaverikoiria useammallekin kaksijalkaiselle.

10. Tykkäävätkö perheenne koirat lumesta?
Typy tykkää kovasti. Hipusta ei vielä tiedä... ensilunta siis odotellen!

11. Milloin teille tulee uusi koira?
Nyt on oikein hyvä näin.




perjantai 13. marraskuuta 2015

Ankaraa pohdintaa

Joulu lähestyy ja ennen taukoa meillä on vielä muutama lukukoirakeikka edessä. Aiomme ehdottomasti jatkaa tätä harrastusta keväällä ja lukukoirapoppooseen on saatu lisää väkeä mukaan. Hieno juttu! Tämän viikkoisella työreissulla meillä oli poikavoittoinen lukijakunta ja sehän passasi meille mainiosti. Kuten olen aiemminkin todennut, on mukavaa havaita, että pojat ovat löytäneet lukukoiran. Meitä tuli tapaamaan myös uusi lukija, jolle tämä lukukoirakerta oli toinen laatuaan. Tyttöä jännitti niin kovasti, ettei hän halunnut lukea. Eikä hän halunnut jutella. Joten sekin kävi hyvin laatuun, että istuimme hiljaa ja rapsuttelimme yksissä tuumin Typsykkää.


Ennen varsinaisen työrupeaman alkua teimme taas Typyn kanssa PR:ää lukukoiratoiminnalle. Typsy alkaa olemaan jo konkari media-alalla ja mietinkin, pitäisikö ryhtyä pyytämään kuvaus- ja haastattelupalkkioita... poronkorva tai kuivattu kananjalka olisivat varmasti meidän julkimolle mieluisia palkkapusseja.

Vanhat lukijamme ehkä muistavatkin, että joulu on minulle vuoden tärkein ja rakkain juhla. Olen kaivanut joululevyt esiin, kynttelikkö loistaa keittiön ikkunalla ja olohuoneeseenkin on ripustettu jo yksi jouluvalo. Pikkujoulujuhla ystävillemme koittaa perinteisesti Itsenäisyyspäivän tienoilla, kutsut on jo lähteneet. Vaan yksi asia meillä isännän kanssa on ankaran pohdinnan alla; voidaanko tänä vuonna hankkia joulukuusi. Kun seuraa Hippulin menoa ja meininkiä, olemme ryhtyneet epäilemään kuusen hankinnan järkevyyttä...




maanantai 9. marraskuuta 2015

Menopelejä

Vaikka mennään jo marraskuuta, ei lunta ja pakkasta ole näköpiirissä. Sen vuoksi huristelen työmatkat edelleen polkupyörällä ja pistän fillarin talviteloille vasta, kun tulee liukasta. Pidän erityisesti aamuisin siitä, että hyppään pyörän selkään ja viiletän pitkin hiljaisia ja melko tyhjiä teitä. Nukkuva kaupunki vasta herää ja aamulla näkee usein luontoihmeitä, joihin ei enää auringon noustua törmää.

Lauantaina meidän poppoolla oli toisenlaiset menopelit alla, kun kyläilimme isännän vanhempien luona Haagassa. Uuden Kehäradan ansiosta pääsemme nyt anopin ja appiukon luo suoraan junalla, ilman, että hyppäämme ensin bussiin. Kätevää! Hiukan jännitin etukäteen, miten Hipun ensimmäinen junamatka mahtaa sujua. Hienosti se sujui ja olin ylpeä meidän molemmista tyttösistä. Tosin aina junan pysähtyessä asemille tarkistin ikkunasta ja isännältä, ettei kyytiin nouse toisia koiria. Typsykkä olisi nostanut rähinän ja se olisi ollut noloa. Herkkupalatkin kun jäivät kotiin.

Junassa voi beaglekin matkustaa.

Kotimatkan taitoimme taksilla. Elämänsä ensimmäistä kertaa Hipsukka pääsi pirssin kyytiin ja sekin matka sujui mainiosti. Kerran olen Typsyn kanssa saanut taksikuskilta kieltävän vastauksen kyytiin pääsystä ja olen siirtynyt jonossa seuraavana olevaan autoon. Mutta tuota reissua lukuunottamatta olemme aina päässeet koirien kanssa taksin matkaan ja isokorvat matkustavat etupenkin jalkatilassa. Hyvin mahtuivat kaverukset tälläkin kertaa isännän jalkoihin ja kotiin päästyämme väsynyt mutta onnellinen biiglekaksikko köllähti nukkumaan. 

Perillä Haagassa hienosti matkustaneet isokorvat
palkittiin milläs muulla kuin nakeilla (ja lihapullilla).
Huomatkaa Typyn hienot, uudet kesto"vaippa"housut. 

Tällä alkaneella viikolla käymme lukukoirailemassa ja vietämme tyttöjen iltaa. Emäntä käy riehumassa hevikonsertissa ja teemme monen monta metsälenkkiä. Reipasta viikkoa myös teille, hyvät lukijat!


tiistai 3. marraskuuta 2015

Yksinäisyyspuuska

Usein, kun teen työpäivän oman keittiönpöydän ääressä, iskee Hippuun yksinäisyyspuuska. Se tarkoittaa sitä, että Hippu vaatii päästä syliin. Siinä sitten istutaan, kaksistaan. Hippuli katselee ulos ikkunasta ja minä yritän taiteilla tietokoneen ääressä. Niitä töitä tehden. Joskus ilahdutan puhelinpalaveriin osallistujia vilauttamalla videokuvaa kotona olevasta työkaveristani. Kuten olen jo aiemminkin tässä blogissa kertonut, on hienoa, että työmaallani on mahdollisuus tehdä etätyötä. Vaikka hommat välillä keskeyttääkin karvakuonot, väitän että olen siitä huolimatta tehokkaampi kotikonttorilla kuin hälisevässä avokonttorissa. Ja miten paljon positiivista ja rauhoittavaa energiaa saan noista isokorvistamme.

Työtä tehden...

Viikonloppuna nautin kulttuuripläjäyksistä Johanna Kurkelan sekä James Bondin muodossa. Hieno konsertti, ei niin viihdyttävä elokuva. Sunnuntaina Typsyllä alkoi juoksu ja seuraavat kolmisen viikkoa mennään taas mm. ilman koirapuistoa. Ja "harjoitellaan" edelleen housujen käyttöä. Haluaisin Typyn näyttävän Hipille mallia, miten hienosti pöksyt pidetään jalassa. Se kun on edessä meidän Hippulaisellakin. Jospa pystyisimme viimeistään ensi syksynä leikkauttamaan ainakin Typyn, sillä kaksi juoksuista kärsivää tyttöä tuntuu jo etukäteen vähän rasittavalta yhtälöltä.

Hippu järsii poroa Typsykän ottaessa päivätorkkuja. Ja onko
Typyllä housuja... ei ole. Tuo kuvassa näkyvä kolmas beagle
ei ole elävien kirjoissa mutta on Hippulin toiseksi paras
kamu Typyn ollessa se paras.



keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Hippu Haukkuja

Olen tähän saakka pitänyt beaglea rotuna, joka ei turhia räksätä. Metsässä ne toki remakoi ja remmiräyhääjiä meidän neideistä sekä Pimu että Typy ovat molemmat olleet/ovat. Mutta Hippu; se on räksyttäjä. Se komentaa Typyä, haukkuu ovikelloa ja jopa sitä, kun tullaan avaimella ulko-ovesta sisään. Se haukkuu remmissä (onneksi vähemmän kuin Typy) ja joskus se mölisee ihan vaan huvikseen, kun myllää jonkin lelun kanssa. Huh huh... nyt on kovassa käytössä kukkien suihkuttamiseen tarkoitettu pullo, jolla tussautetaan vettä kuonolle, kun Hipatsa alkaa haukkumaan. On se sitruunapantakin tallessa...

"Joko saa avata?"

Sunnuntaina juhlistimme Typyn syntymäpäivää. Lahjakääröstä paljastui monenmoisia herkkuja ja paketti taisi olla mieluinen meidän kuusivuotiaalle. Iltaruuaksi Typsykkä sai maksalaatikkoa lenkkimakkarakuorrutuksella ja jälkkäriksi se nautti palan synttärikakkua yhdessä Hipun kanssa. Me isännän kanssa huuhdeltiin kakkupalat alas kahvin voimin. Hyvää oli!

Mielestäni vasta äskettäin toivotin lokakuun tervetulleeksi ja nyt sille voidaan alkaa jättämään jo hyvästejä. On ollut hienoa, että syksy on tähän mennessä ollut hyvin vähäsateinen ja kuiva. Koira-ihmisenä arvostan sitä suuresti. Toivottavasti talvesta tulee samankaltainen; lunta ja pikkupakkasta. Mitähän Hippu mahtaa tuumailla ensilumesta...



sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Juhlapäivä!

Onnittelemme lämmöllä ja suurella rakkaudella tänään 
kuusi vuotta täyttävää Typyä.


Paljon onnea ihanalle
synttärisankarillemme!

lauantai 24. lokakuuta 2015

Työtä ja juhlaa

Viikolla kävelimme taas Typsyn kanssa kirjaston ovesta sisään ja edessä oli lukukoirakeikka. Lukijoita oli mukava määrä ja ensimmäistä kertaa Typy pääsi kuuntelemaan myös ruotsinkielistä kirjallisuutta. Suvereenisti Typy kyllä kuuntelee myös ulkomaan kieliä (tai tässä tapauksessa toista kotimaista) ja sehän on suorastaan edellytys lukukoiran työssä. Lukukoirajengiin on rekrytoitu yksi uusi koira lisää ja se on hieno juttu. Näin toiminta jatkuu vakaammalla pohjalla, sillä kun porukassa on useampi koira omistajineen, ei homma käy kenellekään liian raskaaksi. Me kyllä voisimme Typyn kanssa käydä useamminkin "töissä", niin mukavaa puuhaa se on!

Arvatkaapa kenen synttäripäivää vietämme huomenna? Typyn. Meidän pitkäsääri täyttää kuusi vuotta. Kakku on hommattu ja sitä nautitaan oman poppoon kesken. Lahjapakettikin ojennetaan päivänsankarille ja toivottavasti paperin alta paljastuu Typylle mieluisia juttuja. Luulen niin... Meidän uimamaisterin kuuteen elinvuoteen on mahtunut iloa ja surua. Terveys eli ne takajalat ovat reistailleet ja leikelty. Korvissakin on ollut ongelmaa ja Typyn paras kaveri Pimu lähti parempaan paikkaan miltei pari vuotta sitten. Mutta toivon, että kaikenlaista hauskaakin Typsykän elämässä on näinä vuosina ollut. Ainakin, kun katsoo Typyä Puulan rannalla, kun se pulahtaa metsäreissun jälkeen uimaan, uskon että se on hyvin onnellinen.  


perjantai 23. lokakuuta 2015

Historian siipien havinaa

Aluksi esitän suuret pahoitteluni meidän hyville blogikamuille palveluskuntineen; Myrsky&Tuisku, Párek, Iivari, Aatu&Jiri, Arttu, Eka sekä Sylvi. Olen viime aikoina ollut hyvin kiireinen työmaalla ja niinä päivinä, kun ehdin ihmisten aikoihin kotiin, jaksan pääsääntöisesti hoitaa vain pakolliset rutiinit; isokorvat ulos, ruokaa pöytään, hetki telkkarin ääressä, iltalenkki (isännälle kiitos, joka pääsääntöisesti hoitaa sen) ja sänkyyn. Joten blogienne kommentointi on jäänyt retuperälle ja se harmittaa minua. Olen kyllä seurannut, mitä teille kuuluu ja lupaan ryhdistäytyä myös kommentointikentällä.

Saimme Sylviltä sekä Párekilta haasteen kertoa blogin historiasta. Haaste sisälsi myös kehotuksen haastaa plokikavereita mukaan mutta koska meidän kaikki kamut ovat käsittääkseni haasteen jo napanneet, en nyt haasta ketään.

Mutta siitä historiasta; ensimmäinen kertomus Pieneen Suureen Beagleen syntyi 26. toukokuuta vuonna 2009. Ryhdyin kirjoittamaan meidän Suuresta persoonallisuudesta, Pimusta. Kymmenvuotiaalle Pimpulalle sattui ja tapahtui kaikenlaista ja halusin jakaa näitä tapahtumia muille koirista ja beagleista kiinnostuneille. Lisäksi sain pian kuulla, että sukulaisemme seuraavat blogista meidän kuulumisia... metkaa! Pidän kirjoittamisesta, olen pennusta asti pitänyt ja tämä bloggaaminen on osoittautunut mukavaksi harrastukseksi. Ilolla olen saanut todeta, että vuosien varrella lukijakuntamme on kasvanut ja olemme saaneet niitä ihania blogikavereita, joita yllä jo luettelinkin.

Kotiimme asteli 18.12.2009 Typy. Pimu sai siis pikkusiskon ja sen jälkeen kirjoittelin jouluun 2013 saakka kaverusten yhteisestä taipaleesta sen sisältäessä monenmoista menoa ja meininkiä. Isännän ja minun elämän kovin paikka tuli eteen jouluyönä 2013, jolloin jouduimme jättämään Pimulle hyvästit. En kirjoita siitä tässä enempää, en pysty siihen itkemättä.

Tänään blogissa seikkailee yhdessä Typsykän kanssa Hippu. Hippu (eli Hipatsa, Hippi, Hippuli, Hippulainen, Hilpuri, Hipatsaikka, Hilbert) haettiin kotiin helatorstaina tätä kuluvaa vuotta. Taival jatkuu siis näiden beagleneitosten kanssa ja eiköhän jutunjuurta tule riittämään jatkossakin.

Lämmin kiitos kaikille meidän reissussa mukana matkaaville. Kaikille, jotka käytte lukemassa Pienen Suuren Beaglen tarinoita. Blogikamuille emäntineen iso kiitos plokikaveruudesta. Kiitos kaikille kommenteista, ne tekevät blogin kirjoittamisesta rikkaampaa. Blogitaival jatkuu, kuljettehan vierellämme jatkossakin!


maanantai 19. lokakuuta 2015

Kuvien kertomaa


Lomaviikko Kangasniemellä jätti muistoihimme monenlaista mukavaa. Toivotamme nyt möksälle hyvää talvea, pidä huoli itsestäsi. Nähdään taas keväällä!

Kova kaveri tuo Typy, Se meni
kuin menikin uimaan yhdeksänasteiseen
Puulaan. 
Enoni kalastamia muikkuja piti paistaa
monessa erässä, kun kaikki eivät mahtuneet
samaan pannulliseen. Hippu sai maistaakseen
elämänsä ensimmäiset muikkuset!
Hippu katselee järvimaisemaa.

Isäntää herättämässä.
Vielä viimeinen silmäys ja
tarkistus; onhan mökki valmis
vastaanottamaan talven.
















tiistai 13. lokakuuta 2015

Pökköä pesään

Syysmökkeily on oma lajinsa. Saunan jälkeen ei tarkene istua kuistilla varttia kauempaa. Aamulla se, kumpi meistä kaksijalkaisista herää ensin, pistää tulet hellaan. Oikein kylmän yön jälkeen myös takkaan. Sitten vasta ryhdytään kahvinkeittoon ja ruokitaan isokorvat. Onneksi huussissa istuinta ympäröi styrox ja kaupasta on hamstrattu pitkin vuotta kertakäyttöastioita, jotta tiskiä syntyisi mahdollisimman vähän. 

Vaikka saamme parhaan kesälomakaudenkin aikaan olla täällä mökillä omassa rauhassa, on lokakuussa todella hiljaista. Ei näy kuikkia, pikkulinnut ei laula. Järvellä ei kulje lähitalon isäntä veneineen eikä vastarannalta kuulu samaisen talon uimassa olevien lasten kiljahduksia. Meteliä aiheuttaa vain Typy, joka vahtii pihaa haukkuen napakasti. 

Olemme ottaneet loman ensimmäiset päivät rennosti. Typy on juossut Hipun kanssa kilpaa ja välillä on pistetty painiksi. Hippuli metsästää iltaisin erilaisia yökkösiä ja Typsykkä toimii isännän grillausapulaisena. Minä taas sytytän pimeän tultua kynttilän Pimun haudalle ja heitän lisää puuta hellaan. 

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Isompia operaatioita

Hippu oli eilen puuhastellut meidän tv-tason kanssa. Siitä on nyt yksi kulma jyrsitty, ei näytä kauniilta... Olimme suunnitelleet uuden tason hankkimista ja Hipun käsittelyn jäljiltä ostosreissu on edessä. Mutta vasta aikaisintaan ensi kesänä, sillä Hipsukalta voi olla odotettavissa vielä lisää "puutöitä". Nyt viimeistään on aika suojata tuolien ja pöytien jalat sekä kaikki muu arvokas ja tärkeä. Tähän asti Hippu on tuhonnut vain muutamat kengänpohjalliset, pari kirjaa, minun farkut, kenkälusikan ja pöytäliinan. Mutta nyt on siirrytty isompiin operaatioihin... Voi sitä Hipatsaa.

Keravan reissu sujui hienosti. Pojat leikkivät innolla isokorvien kanssa palloa heittäen ja jalkapalloa pelaten. Typy oli maali ja Hippu maalivahti. Taas kerran totesin, että lasten mielikuvitus on erittäin rikasta ja niin pitää ollakin. Hipsu olisi mieluusti nukkunut kaksospoikien huoneessa, joten kävin sen yöllä muutamaan otteeseen hakemassa pois toisen pojanviikarin sängystä. Kun sunnuntai-iltana palasimme kotiin, ei unta tarvinnut kauaa odotella. Omiin sänkyihinsä käpertyi uupuneet mutta onnelliset biigelit.

Meidän lomaviikko lähestyy ja tuo tullessaan syksyn viimeisen mökkireissun Kangasniemelle. Mökillä odottaa syysrutiinit eli möksän talviteloille laitto; haravoidaan, tyhjennetään linnunpöntöt, huussi sekä kukkaruukut. Kasataan pihakalusteet pressujen alle ja käännetään vene nurin. Lämmitetään sauna, grillataan ja luetaan kirjoja. Edelleen toivon, että löytäisimme metsästä suppilovahveroita. Ja jos niitä ei löydetä, löytää Hippuli takuulla sontakasan, mihin kierähtää ja Typsykän nenä haistaa peurat, joiden perässä pitää käydä juoksemassa.

perjantai 2. lokakuuta 2015

Kriteerit täyttyy kirkkaasti!

Tällä viikolla tehty lukukoirareissu sujui onnistuneesti. Meillä oli poikavoittoista lukijakuntaa  ja sehän oli mukavaa se. Hienoa, että tänä syksynä erityisesti pojat ovat aktivoituneet lukukoiraharrastuksessa. Saimme Typsykän kanssa kuulla mukavia tarinoita ja niiden päälle Typyä rapsuteltiin kovasti. Lukukoirarinkiin on ehdolla uusi koira ja katsotaan, pääseekö se meidän joukkoon mukaan. Kirjasto on järjestänyt kandidaatille koelukutilaisuuden, mikä on hyvä asia. On tärkeää, että lukukoiraksi hakeutuva koira sopii tehtäväänsä. Erityisesti koiralla tulee olla sosiaaliset taidot hallussa; ei saa pelätä ihmisiä, nuoria eikä vanhoja. Pitää sietää melua ja ympärillä olevaa hässäkkää. Lukutilanteessa taas on oltava rauhallinen ja kärsivällinen. Rohkenen estoitta kehua, että meidän Typsy täyttää kyllä kirkkaasti nämä kaikki ominaisuudet!

Kuten työasussa lukee; LU-KU-KOI-RA

Tallinnasta laukkuuni löysi tiensä makkarapaketti sekä uusi lelu Hipulle. Lelun aion kääriä joululahjapakettiin, sillä Hipsukalla on tällä hetkellä aivan jumalaton määrä leluja. Lyhyt pyrähdys lahden takana iloisessa ja mukavassa seurassa teki hyvää, sillä tällä hetkellä elän työni suhteen erittäin kiireistä aikaa. Onneksi isäntä huolehtii isokorvista, kun itse joudun nyt venyttämään työpäiviäni.

Huomenna suuntaamme kohti Keravaa. Edessä on yön yli kestävä lastenhoitoreissu ja kuulemani mukaan poikakolmikko odottaa jo innolla Typyn ja Hipun saapumista. Tiedossa on varmasti vauhdikasta menoa. Reipasta viikonloppua myös teille, arvon lukijat!

maanantai 28. syyskuuta 2015

Vierailevia vieraita eli vanhoja tuttuja

Syyskuu on kohta takana. Näin se vaan hujahtaa päivät, viikot, kuukaudet... Kohta ollaan joulussa! Meillä on edessä vielä yksi reissu Puulan rannoille ja se koittaa melkoisen pian. Vietämmekin mökillä kokonaisen viikon, jonka aikana laitamme pienen punaisen tuvan talviteloille. Pimun haudalle aion laittaa jotakin talven kestävää. Nyt siellä kukkii vielä krysanteemi.

Viikonloppuna meillä vieraili anoppini ja appiukkoni. Typsykkä ja Hippuli saivat tuliaisiksi nakkeja sekä isot luut. Luut laitoin kaappiin talteen ja ne otetaan mukaan mökkiherkuiksi. Typy oli taas hiukan mustasukkainen ja yritti omia anoppini itselleen pärähtämällä Hipulle välillä varsin kiukkuisesti. Hippu väisti vanhempaa leidiä mutta emme isännän kanssa antaneet Typyn ryhtyä liikaa kukkoilemaan. Kyllä Hippuakin saa rapsuttaa ja hyysätä.

Saa rapsuttaa!

Tällä viikolla menemme taas lukukoirailemaan ja lisäksi piipahdan naapurimaassamme Virossa. Lupasin Typylle ja Hipulle, että tuon heille taas jotakin mukavaa tuliaista reissusta. Isäntää tietenkään unohtamatta. Lisäksi meillä on kotona viikon ajan vieraileva tähti; siskoni maakilpikonna. Typsylle klpikonnatyttö on jo tuttu tyyppi mutta Hippu tapasi konnan nyt ensimmäistä kertaa. Tyydymme katselemaan kilpikonnan touhuja kauempaa ja annamme sen oleskella omassa rauhassaan. Hippu kun on melkoinen touhottaja. 

Niin, syyskuu on pakannut jo kapsäkkinsä ja kohta laskeutuu lokakuu. Mukavia loppukuun rippeitä kaikille PSB:n lukijoille ja blogikamuille palveluskuntineen! 

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Yhtä ihania molemmat

Eilisellä päivälenkillä eräs vastaan kävellyt naishenkilö totesi, että "kyllä tuo kaksivärinen koira on paljon hienompi kuin tuo musta-ruskea-valkoinen". Törkeää! Miten kukaan voi sanoa meidän isokorvista noin... Onneksi Typyllä on niin hyvä itsetunto, että se tyytyi vain mulkaisemaan naista ja jatkoi multakasan haistelua. Ja koska kyseinen rouva jutteli kovaan ääneen mielestäni varsin erikoisia juttuja lammasaitauksessa jököttäville lampaille, totesin että ei hänen sanomisistaan kannata mieltään pahoittaa... Ja toki jokaisella on oikeus mielipiteeseensä.

"Joko saa ottaa?"

Mökkiviikonloppu sujui rennoissa tunnelmissa. Aurinko paisteli ja vaikka sienisato jää tänä syksynä harvinaisen kehnoksi, tehtiin silti mukava metsäkierros. Toivon, että jospa edes niitä suppilovahveroita löytyisi lokakuun puolella. Mittari näytti Puulan lämmöksi 16 astetta mutta meidän uimamaisteri kävi pulahtamassa! Typy on kyllä aika karski kaveri, kun tarkeni kylmään veteen. Sillä kylmältä se minusta tuntui enkä itse uskaltautunut enää uimaan.

Hajuherne...

Sunnuntaina ennen kotiin lähtöä kärytimme vielä makkarat grillissä. Kun makkarat oli syöty, päätti Hippu kieriä todennäköisesti ketun sonnassa. Yäk! Isäntä ei suostunut ottamaan haisulia autoon ennen kuin se pestiin ja olihan Hippulista lähtevä haju ihan karsea. Eipä muuta kuin vedenkeitin pauhaamaan ja järvestä ämpäreihin vettä. Hipatsa tyytyi kohtaloonsa ja antoi mukisematta pestä itsensä. Ja kun päästiin starttaamaan kohti etelää, nukahti takapenkille väsyneet mutta niin onnelliset hajupommi ja se rumempi beagle. Yhtä rakkaita molemmat.

joka pestiin ja puunattiin.

torstai 17. syyskuuta 2015

Käytöskukkanen

Kävimme eilen eläinlääkärissä ja tohtorinainen tutki Hippulaisen tarkasti. Lääkäri mittasi lämmön, otettiin verikoe, katsottiin hampaat ja suu. Kuunneltiin keuhkoja ja sydäntä. Hippu sai lääkäriltä kovasti kehuja rauhallisesta ja sopeutuvaisesta käytöksestään. Hippu oli tyyni eikä arkaillut antaa tutkia itseään. Verikokeen ottokin sujui vallan loistavasti. Sain taas kerran olla ylpeä meidän isokorvista, tällä kertaa siis Hipusta. Se on kyllä ihastuttavan hyväkäytöksinen kaveri.

Kaikki veriarvot olivat Hipulla normaalit eikä keuhkoista kuulunut mitään epäilyttäviä ääniä. Eläinlääkäri antoi diagnoosiksi ylähengitystieinfektio. Siis flunssa, nuha, köhä. Ja tämän se on saanut joltain toiselta koiralta. Taas. Kennelyskästä ei lääkärin mukaan ole kyse ja hän epäili myös Typyn kesällä saaman kennelyskädiagnoosin paikkaansa pitävyyttä. Silloinkin kyseessä on saattanut olla "pelkkä" räkäinen yskä.

"Kyllä tämä ovi aukenee, kun tarpeeksi kauan jaksaa sitä
tuijottaa. Eikö tää lääkärireissu ollut jo tässä!?"


Mutta tämä huolehtijatyyppi nukkuu nyt yönsä taas paremmin. Mitään vakavaa ei löytynyt ja se on tärkeintä se. Hipulle voi antaa viikon verran yskänlääkettä, ihmisten sellaista. Köhiminen on rauhoittunut alkuviikkoon verrattuna, joten Hipsukka tervehtyy jo vauhdilla. Tänään juhlistamme Hipun puolivuotispäivää tarjoamalla sille järsittäväksi peurankorvan. Typyllekin on varattu samanlainen. Viikonloppu huutelee jo ovella. Huomenna huristelemme nelostietä pitkin määränpäänä Kangasniemi ja pieni punainen möksä.

tiistai 15. syyskuuta 2015

Tylsä synttärilahja

Miltei joka päivä olemme käyneet morjestamassa lampaita, jotka vielä laiduntavat kotikulmillamme. Kun yöpakkaset saapuvat, lampaat lähtevät takaisin talviasunnolleen. Hippukin on tutustunut määkiviin kavereihin sen verran hyvin, etteivät ne juuri aiheuta enää ihmetystä. Enemmän Hipatsaa kiinnostaa lampaiden kikkareet... Typyn pitää välillä räksyttää, jos lampaat tulevat liian lähelle aitaa. Lampaita ei rähinä hetkauta, joten ihan typerää tuo Typsykän päriseminen...



Hippunen on yskinyt ja röhinyt viime päivinä, joten huolestuin suuresti ja varasin lääkäriajan. Tämähän voi olla taas ylireagointia mutta en yksinkertaisesti pääse eroon stressaamisesta ennen kuin Hippu on tohtorin toimesta tutkittu. Onneksi isäntä ymmärtää hyvin minua ja sitä, miten paljon murhetta aina kannan meidän isokorvista, jos terveys reistailee. Olen sellainen huolestujaluonne enkä mahda sille mitään. Mutta huomenna toivottavasti köhän syy selviää. Vähän ikävä synttärilahja tämä lääkärireissu on Hipulle mutta annan sille makoisan poronkorvan, kun käynti on takana. Hippu nimittäin täyttää torstaina jo puoli vuotta!





perjantai 11. syyskuuta 2015

Radiotähti

Typyn ja minun syksyn ensimmäinen lukukoirareissu oli kaikkea muuta kuin rutiinihomma. Sain nimittäin työpäivämme aamuna puhelun Ylen toimittajalta, joka halusi tulla tekemään suoraa radiohaastattelua meistä liittyen lukukoiratoimintaan. Otin tämän pyynnön suurena kunniana, pääsisimmehän edustamaan lukukoiria ja jakamaan tietoa tästä hienosta toiminnasta.

Ennen toimittajan saapumista kirjastolle Typyllä oli edessä muutakin pr-hommaa. Kirjaston tiedottaja napsi valokuvia Tyyperistä mm. kirjaston nettisivuja varten. Typsy poseerasi tottuneesti ja rennosti. Kuten se teki myös toimittajalle, joka halusi kuvata Typyä Ylen omille sosiaalisen median sivuille. Olin ihan äärettömän ylpeä Typystä!

Kuva: Yle Helsinki

Koska Typy tyytyi rauhallisesti makailemaan lattialla ja välillä torkkuikin, hoidin minä haastattelun puheosuudet. Haastatteluja tehtiin kaksi eri kappaletta, tunnin välein ja molemmat siis suoraan eetteriin. Jälkimmäisessä haastattelussa minulla oli kaverina eräs päivän lukijoista, Aaro, joka kertoi omasta näkövinkkelistään lukukoirailuista. Minua kyllä jännitti antaa haastiksia, sillä enpä ole radiossa tai missään muussakaan mediassa aiemmin esiintynyt. Mutta sukulaisilta ja ystäviltä saamani palautteen perusteella olin suoriutunut esiintymisestä kunnialla.

Vaikka kuuntelukeikkamme olikin varsin poikkeuksellinen, mahtui puoleentoistatuntiin toki lukijoitakin. Joukossa oli Aaron lisäksi kaksi muutakin vakiokasvoa ja myös uusia tuttuja. Lastenosastolla kävi kova kuhina ja Typsykällä ritti paljon rapsuttelijoita ja silittäjiä. Tämä sekä antamani koirankeksit olivatkin Typyn, meidän radiotähden, esiintymispalkkio.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Uintikelpoinen viikonvaihde

Edellisessä kirjoitelmassani kerroin meidän kesälomapesuista. Pysytään vielä tämän kirjoituksen verran vetisissä tunnelmissa. Viikonloppuna tarkeni hyvin pulahtaa Puulaan, kun mökkeilimme Kangasniemellä. Hippu ja isäntä ovat arkajalkoja ja jättivät uimisen väliin. Me Typyn kanssa uimme 18-asteisessa järvessä ja mietin, olenko koskaan vielä syyskuussa uinut luonnonvesissä. Mutta elokuun helleviikot ehtivät lämmittää vettä niin, että se oli edelleen mukavan uintikelpoista.

Virkistysruiske metsäreissun jälkeen. 
"Kaveri kävi uimassa. Mä en mene...".

Sen lisäksi, että helle lämmitti vedet, se taisi myös tuhota sienisatoa. Kanttarelleja löysimme tasan viisi kappaletta ja niistä ei kovin kummoista kastiketta rustata. Lasken toivoni suppilovahveroiden varaan, joita toivon nousevan runsaasti maasta. Hippu kulki uskollisesti meidän kaksijalkaisten matkassa metsässä mutta Typsykkä viipotti omia reittejään. Onneksi se ei tällä kertaa hävinnyt neljäksi tunniksi vaan palaili kohtuullisen nopeasti takaisin mökin pihaan.

Hippu on kasvanut korkeudeltaan miltei Typyn mittoihin. Ja siitä on paljastunut aito, ehta beagle; ihmisrakas, kaikkiruokainen ahmatti. Suloinen isokorva, joka tykkää metsäkoirien tapaan kieriä sontakasoissa. Haukkuakin se osaa ja vedestä se ei tykkää, kuten olen jo aiemmin todennut. Ensi viikolla Hipatsan ikämittariin tulee puoli vuotta täyteen. Huimaa, miten aika on vierähtänyt. Ja miten paljon iloa Hippu on jo tässä ajassa meille kaikille kolmelle tuonut!

perjantai 4. syyskuuta 2015

Pesuvettä Puulasta

Palataan vielä hetkeksi kesään ja mökkilomaan Etelä-Savossa. Kun loma lähestyy loppuaan, on meillä aina ohjelmanumerona koirien peseminen. Järvivesi on loistavaa tavaraa ihmistenkin karvoille, joten kun on tilaisuus pestä isokorvat Puulan vedellä ja lämpöisellä sellaisella, kaivetaan shampoopullo esille. Yleensä olemme pesseet koirat noin pari kertaa vuodessa, joista toinen kerta siis mökillä. Tähän päälle voidaan tietysti laskea ne ekstrakerrat, kun Typy on kierinyt sontakasassa. Pimulla oli aikoinaan tämä samainen harrastus ja senpä vuoksi noita ylimääräisiä pesukertoja kertyy. Mutta silloin ei välttämättä kuurata koko koiraa.

Typylle pesukeikka on jo rutiinia ja sehän rakastaakin vettä.

Hippua pestään sen elämänsä ensimmäistä kertaa.
Jännittävää!


Ensi viikolla Typy aloittaa taas lukukoiran työt. Syksyn ensimmäiselle kirjastokeikalle suuntaamme iloisin ja odottavaisin mielin. Toivottavasti lukijoita riittää ja on mukava kesätauon jälkeen tavata meidän vakkarilukijoita. Julkisivuremonttimme on pikkuviilausta vaille valmis; ensi viikolla saamme parvekelasit. Isäntä saa miettiä sisustusta "uudelle" parvekkeellemme, sillä vanhat kalusteet viedään mökille. Ja sinne taas suunnistamme tänään viikonlopun viettoon. Täältä siis tullaan taas, Kangasniemi!



maanantai 31. elokuuta 2015

Höpöhöpölaite

Parin päivän kokemuksella voin todeta, että Tyyperille hankittu sitruunapanta ei ole täyttänyt odotuksia. Taisi mennä sekin ostos ja raha sinne kuuluisaan kankkulan kaivoon. Panta kyllä sumauttaa tujut sitruunantuoksut isokorvamme kuonon eteen mutta ei siitä haukkumiseen ole mitään apua ollut. Sama meininki jatkuu. Kun laite sumuttaa, Typy ihmettelee parin sekunnin ajan kummallista suihkausta ja pärskäisee päälle. Sitten mielenkiinto kohdistuu takaisin kohteeseen, jolle tulee rähistä. Sisälläkin pantaa testattiin ovikelloräyhäämisen vuoksi. Soitin kelloa rappukäytävässä ja Typy vastasi haukkumalla napakasti...

Se siitä siis. Isäntä totesi, että ei tule vielä lyödä hanskoja tiskiin. Muutama viikko kokeillaan, onko panta tosiaankin turhanpäiväinen vekotin. Sinnikkäästi laitamme sen siis Typyn kaulaan, kun lähdemme ulkoilemaan. Voihan se olla, että Typy kyllästyy haistelemaan sitrushajuja ja lopettaa ainakin kaiken täysin turhanpäiväisen rähisemisen.

Juteltuani erään koiratuttavamme kanssa totesin hänen kannustamanaan, että en aio ottaa Typyn haukkumisesta isompaa stressiä. Haukkuminen on koirien kieltä ja koiran tapa kommunikoida. Ilman muuta se ärsyttää, että Hippu matkii asiassa Typsyä. Ja ilman muuta remmiräyhääminen on todella huono tapa. Mutta koska Typyn haukkuminen on pitkälti suojelu-ja vahtivietistä johtuvaa, uskon että ajan myötä ja Hipatsun kasvaessa tämä typerä tapa vähenee. Ja Hipun kouluttaminen remmiräyhäämisen estämiseksi on nyt entistäkin tärkeämpää. Hippua on helppo kouluttaa herkkujen turvin, sille ei aiota hankkia sitruunahärveliä.

Syyskuu on astumassa porstuasta tuvan puolelle. Kesä kääntyy siis syksyksi. Toivotan meidän pesueen puolesta lämpimän kuulasta syyskuun alkua kaikille lukijoille. Heipä hei ensi kertaan!

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Kiitos ja anteeksi

Eilisestä povattiin tämän kesän lämpöisintä sekä myös viimeisintä hellepäivää. Siitä intoutuneena suunnistimme iltapäivällä koko poppoo Rajasaareen. Hippu leikki kovasti muiden hännänheiluttajien kanssa Typyn keskittyessä eväskassimme ja emännän vahtimiseen sekä uimiseen. Hajujakin riitti, mitä tutkia ja välillä Typsykkä jäkersi keppiä.

Eväskassivahti.

Hippu ei edelleenkään mene uimaan mutta sellainen temppu nähtiin, että se meni mereen vilvoittelemaan istuen rantaveteen. Siinä se kökötti persuus pohjassa, vettä kun oli sen verran vähän ettei Hipsukan kroppa tassuja ja peräpäätä enempää kastunut. Turkki vettyi kuitenkin sen verran, että sotku oli melkoinen, kun Hippu "vesi-istunnon" jälkeen pyrähti rantahiekalle kierimään. Koko koira oli yltä päältä hiekassa! Ja niin on nyt meidän auton takapenkkikin vaikka ennen kotiin lähtöä isäntä valeli Hippulia vedellä.

Sotkupelle.

Viikonlopun hoitoreissu Keravalla oli sujunut mukavissa merkeissä. Tytöt olivat olleet paljon ulkona ja touhunneet poikakolmikon kanssa. Hippu oli syönyt pihapensaan alle tippuneita raakoja omenoita ja molemmat isokorvat olivat laittaneet pihanurmea uusiksi kaivamalla siihen kuoppia. Poikien iltapalaksi nauttimat pensasmustikat oli pitänyt syödä sohvan sijaan pöydän ääressä. Kaksi kaveria kun hamusivat marja-apajille. Iso kiitos Keravan porukalle kärsivällisyydestä ja biigelien hyvästä hoidosta. Ja iso pahoittelu niistä pihan kuopista.

tiistai 25. elokuuta 2015

Vastaamme haasteeseen

Saimme blogikamuiltamme Mailta ja Artulta haasteen, johon toki tulee vastata. Kiitos teille, Mai ja Arttu! En tule nyt haastaneeksi ketään mukaan, sillä kaikki blogikamumme ovat jo vastaanottaneet tämän haasteen.

Alla vastaukset haastekysymyksiin minun eli Typyn ja Hipun emännän näkövinkkelistä:

1. Koirasi/koiriesi rodun paras ominaisuus?
Lempeitä ja ihmisrakkaita isokorvia.

2. Miten motivoit itsesi ja koirasi harrastamaan?
Me ollaan valitettavasti laiskoja harrastamaan mitään "koirajuttuja". Meidän harrastuksiin kuuluu mökkeily, erilaiset retket ja lenkurat metsä- ja muissa maastoissa. 

3. Oletko koirasi suhteen kontrollifriikki vai rento riehumiskaveri?
Ehdottomasti olemme perheen molemmat kaksijalkaiset rentoja kavereita, myös riehumaan.

4. Haastavin asia oman koirasi kanssa?
Tällä hetkellä Typyn räksyttäminen kaikille ja kaikelle. Ihan mahdottoman isoja haasteita en muuten ole koiranomistajan urallani kohdannut.

5. Oletko pelännyt joskus koiraa? Jos, niin missä tilanteessa?
Pelkään edelleen isoja jättiläiskoiria sekä muutamia ns. "tappelukoirarotuisia" haukkuja. En mene morjestamaan....

6. Metsästys vai näyttelyt? Agility vai vaellus? Mitä harrastaisit koirasi kanssa, jos ei tarvitsisi miettiä asuinpaikkaa, rahaa tai ajankäyttöä!?
Harrastukset pysyisi suurella todennäköisyydellä samana kuin nyt eli sitä mökkeilyä ja retkiä sekä reissuja.

7. Onko koirasi vastannut aiempaa käsitystäsi ko. rodusta? Tai jos sinulla on ollut sama rotu ennenkin: mikä yllätti toisessa/kolmannessa koirassa?
Beagle on lunastanut kaikki odotukset, hyvässä ja pahassa. Mutte eritoten hyvässä. Jokainen on oma yksilönsä, sen on saanut havaita kaikkien kolmen koiramme kohdalla.

8. Mitä eniten toivoisit koiran ja sinun yhteiselolta?
Ikuista yhteistä elon taivalta. Mutta se on toki sula mahdottomuus... nyyh.


9. Miten usein koulutat koiraasi tai opetat sille uusia asioita?
Myönnän häpeilemättä, että koiriamme on opetettu ja koulutettu vain pentuaikoina. Vanhempina ne ovat saaneet elää hyvin pitkälle koulutusvapaata elämää.

10. Mikä on sinun ja koirasi laatuaikaa?
Kaikki se aika, joka vietetään yhdessä isännän, Typyn ja Hipun kanssa oman perheen kesken. Mökkeily Puulalla on tietysti ihan parhautta.

11. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin, toimisitko samoin koirasi kanssa?
Ilman muuta! Mitä tässä katumaan....



perjantai 21. elokuuta 2015

Viimeinen keino

Kun perheeseemme saapui Hippu, alkoi Typyllä vahti- ja vartioimisvietti kasvamaan. Tämä on tarkoittanut sitä, että olemme pisteessä, jossa Typy haukkuu ulkona kaikille. Miltei koko ajan. Muille koirille, vieraille ihmisille. Jopa tutuillekin kasvoille. Alituinen tarkkailu ja vahtiminen on alkanut käydä rasittavaksi. Yhtään lenkkiä ei tehdä ilman, että Typy seuraa silmä kovana kaikkea ohiliikkuvaa ja myös paikallaan olevaa. Ja räyhää, lujaa. Herkut, lahjominen, maanittelu, uhkailu, komentaminen ja lässyttäminen ei auta.

Olen ollut aika vastahankainen kaikkia haukunestopantoja (ns. sitruunapantoja) kohtaan mutta isäntä sanoi asiaan painavan kyllä-sanan. Sen verran häntä(kin) on tuo räyhäys alkanut nyppimään. Odotan siis parin päivän sisään saapuvaksi pakettia, joka sisältää tämän edellä mainitun vekottimen. Kokeillaan nyt, miten se toimii ja toimiiko.

Se täytyy todeta positiivisena asiana, että Typy ei kotona sisällä hauku kuin ovikellon soidessa. Kerrostalossa asuminen voisi käydä hankalaksi, jos Tyyperi räksyttäisi sisällä samalla tapaa kuin ulkona. Aion kyllä kokeilla pantaa myös kotioloissa, kun tiedämme vieraita saapuvaksi. Yksi syy pannan hankkimiseen on myös se, että Hippu ottaa Typystä mallia. Sekin on alkanut jo haukahtelemaan silloin tällöin, kun ulkona kävelee koira vastaan. Tämä ei ole yhtään mieltä ilahduttavaa emmekä halua, että Hipsuli oppii tuon typerän tavan räyhätä kaikille.

Huomenna isokorvakaksikko pääsee Keravalle yökylään, sillä me isännän kanssa lähdemme piipahtamaan kesähäissä Suomenlinnassa. Koirulit saavat peuhata poikakolmikon kanssa ja vielä omalla pihalla. Meidän ei tarvitse miettiä ja kantaa huonoa omaatuntoa siitä, että tytöille tulee pitkä ilta kahteen kuonoon kotona. Miten hoitoreissu meni? Siitä ja muita meidän kuulumisia taas ensi viikolla!


maanantai 17. elokuuta 2015

Jo viisi kuukautta

Takana on ensimmäinen viikko loman jälkeen ja uutta aloitellaan. Hippu oli laittanut loppuviikolla ranttaliksi ja kun keskiviikkona menin töistä kotiin, odotti huushollissa kaaos. Revittyjä koristetyynyjä, Typyn pedin pohjatyyny riekaleina, vessapaperi- ja talouspaperisilttua pitkin lattioita ja sohvaa. Emännän aurinkolasit järsitty ja olohuoneen pöydällä lojuneet aikakausilehdet tuhottu. Nuo lasit olivat onneksi halpisversiot ja tyynyjäkin saa uusia, joten järisyttävän suurta vahinkoa Hipatsu ei tehnyt. Mutta siivo oli kamala. Jos ihmettelette, mistä Hippu oli ne paperirullat napannut, vastaus on, että olohuoneen hyllyltä. Olemme pitäneet siinä paperia ja putsausainetta pissivahinkoja varten. Ei pidetä enää...

Lauantaina juhlistimme isännän pyöreitä ikävuosia ja nautimme lähisuvun voimin maittavaa ruokaa, kakkua ja kahvia. Synttärimaljojakin kilisteltiin. Isokorvat olivat hyvin riemuissaan, kun näkivät taas heille tuttuja kasvoja. Eikä vieraat tyhjin käsin tulleet. Isännän lisäksi myös Typy ja Hippu saivat lahjoja. Tänään meillä on taas juhlahetki, sillä Hippu täyttää tasan viisi kuukautta. Aika on kiitänyt kuin siivillä ja Hippu on kasvanut huimasti. Sekä kokoa että luonnetta ja persoonaa. Onnea Hippulille ja iso kiitos vielä kerran lauantain juhlaporukalle!

Rantahiekkaa on kiva kaivella.

Eilen lähdimme pyhäpäivän viettoon Rajasaareen. Typy kävi uimassa useampaankin kertaan ja Hippu leikki erinäköisten sekä -kokoisten koirakavereiden kanssa. Tietysti myös Typyä piti haastaa leikkiin ja Typsykkä otti hienosti haasteen aika ajoin vastaan. Oli rentouttavaa istuskella auringossa ja nauttia raikkaasta ilmanalasta. Julkisivuremonttimme vuoksi meillä kotona on lämmin eikä parvekkeelle ole vielä mitään asiaa. Merellä kävi mukavan vilpoisa tuuli, josta nautimme koko porukka. Nauttikaa tekin, arvon lukijat, näistä valoisan lämpimistä päivistä! Ladataan nyt akkuja syksyn hämärää ja sitä pitkän pitkää talvea varten.