torstai 30. joulukuuta 2010

Hyvästit vanhalle, tervetuloa uusi!



 Blogin lukijoille
Iloista ja räiskyvää vuodenvaihdetta sekä
Kaikkea hyvää tulevalle vuodelle 2011!

toivottaa
Pimu ja Typy omistajineen


Edessä on uusi vuosi, uudet kujeet ja uudet bloggaukset. Tervetuloa seuraamme myös ensi vuonna! Kiitos vuoden aikana saamastani palautteesta, lähettämänne terveiset tytöille on toimitettu perille. Ja on mukava tietää, että Pimun blogilla on teitä lukijoita aika mainio määrä!

tiistai 28. joulukuuta 2010

Menneitä muistellen, uutta odottaen

Vietimme rauhallisen, leppoisan ja herkullisen joulun. Me kaikki olimme tainneet olla kilttejä, sillä kuusen alle oli löytänyt Typyn lisäksi tiensä myös jouluiset paketit. Aattoiltana meinasi joulurauhamme hiukan rikkoutua, sillä Typsykkä oli kovin mustasukkainen näistä lahjakääröistä. Ja kun vielä useammasta paljastui herkkupaloja koirimuksille, päätti Typy omia itselleen kaikki paketit. Se rökitti Pimun, kun vanhus halusi myös osallistua avaamisoperaatioon. Isäntä päätti puuttua peliin ja antoi Typylle kurinpalautusta. Vaikka periaatteemme on, että koirat saavat keskenään selvittää omat kahinansa, oli tämä aattoillan hyökkäys sen verran epätasapuolinen, että pikkuriiviölle piti näyttää sen paikka. Pimu-parka kun edelleenkin antaa Typylle liiaksi periksi eikä kaikissa tilanteissa uskalla pitää puoliaan. Mutta kaiken kaikkiaan meillä oli  oikein mukava joulun aika!

Uusi vuosi 2011 häämöttää jo nurkan takana. Ja mitä kaikkea tähän kuluvaan vuoteen mahtuikaan: Pimun äiti Dino sekä vanha ystävä Hertta siirtyivät vihreämmille niityille. Lisäksi itse hautasimme linnunpoikasia ja hiiriä. Alkuvuoden kovat pakkaset asettivat haasteita ulkoilulle, etenkin Typylle sen ollessa vielä ihan pieni beagle. Typy oli ensikertalainen monessa asiassa ja useat tapahtumat olivat uutta sille; Kangasniemen, Savonrannan ja Haukivuoren mökkireissut, Rajasaaressa käynnit, veneilyretket, Kotkan juhannus, uiminen, muikkujen ja grillimakkaran syönti, rupisammakon kohtaaminen ym. Onneksi pikkuneiti lopetti syksyyn mennessä ruokavarkaan "uran" ja meillä voi jo rauhassa kutsua vieraita kyläilemään illallisen ääreen.

Pimulle vuosi tarjosi perinteisen kesäretken yhdessä isännän kanssa. Sairauksilta ja leikkausoperaatioilta vältyttiin (onneksi!) lukuunottamatta muutamia vatsatauteja. Vuosi on varmasti ollut Pimulle raskaskin, sillä Typyn tulo meidän perheeseen oli vanhalle neidille todella iso muutos. Myös hellekesä vaati Pimulta tavallista enemmän voimia ja välillä se olikin uuvuksissa valtavan kuumuuden vuoksi. Pelastukseksi koitui mökkireissut Puulan rannalle sekä märät pyyhkeet. Ikäneitomme poseerasi syksyllä valokuvaajalle ja vietti perinteiset synttärikemut. Joten mukavia muistoja jäi tästä vuodesta myös Pimulille!

Suuntaamme siis katseemme ja kuonomme tulevaan. Jäämme uteliaina odottamaan mitä vuosi 2011 tuo meille tullessaan. Sen voi ainakin jo todeta, että beaglekaksikkomme kanssa ensi vuodestakaan ei tule tylsä!

torstai 23. joulukuuta 2010

Hyvän Joulun toivotus!

Jouluyötä tähdet valaisee, joulurauha täyttää sydämen.

Lämmintä ja rauhaisaa Joulua blogin lukijoille!

toivottaa Pimu ja Typy sekä omistajat

tiistai 21. joulukuuta 2010

Armas joulu jo kutsuu meitä

Joulu on jo ovella. Me omistajat pakerramme vielä tänään töissä, sitten on loman aika. Uskon, että koirimukset ilahtuvat, kun olemme kotona niiden seurana ja ulkoiluunkin pistetään enemmän aikaa. Tavallisena arkipäivänä tyttöjen kanssa tehdään pitkä päivälenkki aamu- ja iltalenkkien ollessa hieman lyhyempiä. Lomalla taas pidentyy myös aamu- ja iltalenkit, saatetaanpa päivässä käydä neljäkin kertaa ulkoilemassa. Toivottavasti ennustetut kovat pakkaset eivät kaada suunnitelmiamme...

Vietämme tänä vuonna joulun kotona ja seuraksemme saapuu ainakin äitini. Anopille ja appiukolle toivotamme iloista joulua sinne kaukomaille, nähdään joulun jälkeen! Ja mikäli ne luvatut paukkupakkaset saapuvat, saamme iloksemme kenties jouluseuraa myös siskostani ja hänen miehestään. Pimu lähtee aatonaattona perinteiselle kuusenhakureissulle yhdessä isännän kanssa ja me jäämme Typyn kanssa kotiin keittelemään riisipuuroa ja paistamaan kinkkua. Lahjojakin on ostettu mutta maltillisin mielin. Pimun ja Typyn paketit koostuvat pääosin herkuista.

Enää siis kolme yötä jouluun... jaksetaan vielä hetki odottaa! Ja pidetään tänäkin vuonna peukut pystyssä, että meidän kuusi pysyy pystyssä.

lauantai 18. joulukuuta 2010

Mitä tapahtuikaan vuosi sitten...

Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun kotiimme saapui uusi perheenjäsen. Tämä nelijalkainen pikkuinen valloitti oitis meidän omistajien sydämet. Ja monen muunkin. Pimulle pennun tulo oli järkytys ja se tuumaili viikon verran, mikä kaveri tämä ylienerginen luppakorva oikein on. Stressi iski päälle ja vanhus ei tiennyt miten uuteen tulokkaaseen pitäisi suhtautua. Mutta kun vuosi vaihtui, oli yhteisen sävelen alkutahdit jo soitettu. Tästä todisteena loppiaisen tienoilla otettu oheinen kuva.

Paljon on tähän vuoteen mahtunut. Kaikkea uutta ja ihmeellistä, etenkin Typylle. Me omistajat emme ihan tarkalleen muistaneet, mitä kaikkea koiranpennun tulo tuokaan mukanaan. Jos emme koskaan ole olleet siivousfriikkejä, ei sitä koiranpennun omistaessa voi totta totisesti olla. Mattoja en ole eläissäni pessyt niin usein kuin menneenä vuotena. Nyt Typyllä on jonkin sortin uhma-ikä ja sen vuoksi mm. kirjahyllyt pysyvät edelleen pahveilla peitettynä. Jouluvalotkin nostetaan pois pöydiltä koirien jäädessä keskenään kotiin. Mutta olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että päivääkään (enkä etenkään koiraakaan) vaihtaisi pois.

Kohta koittaa joulu, Typylle toinen sellainen ja Pimulle jo 13:sta vaikka ensimmäisen niistä se viettikin vielä Dino-emon hoivissa. On aika rauhoittua nauttimaan yhdessäolosta koko perheen voimin, sillä syksymme on ollut melko kiireinen. Aion siis käpertyä sohvalle miehen kainaloon ja omaan kainalooni otan meidän beagletytöt. Mahdolliset mattopyykit hoidan vasta ensi vuonna...

maanantai 13. joulukuuta 2010

Ruumis (ei heikkohermoisille!)

Viikonloppuna törmäsimme taas yhteen kuolleeseen metsän asukkiin. Eihän se tietysti mikään erityinen ihme ole, että metsissä on elukoiden raatoja. Mutta aina on mielenkiintoista seurata beagletyttöjen reaktioita, kun eteen osuu ruumis!

Tällä kertaa hengestään oli päässyt rusakko ja sen jäätynyt kroppa makasi miltei kotitalomme pihalla. Typy otti täydet kierrokset, kun sen nenä haistoi pupun hajun (vaikkakin kuolleen). Vauhti oli aivan mahdoton, kun se juoksi pitkin metsän laitaa ja talon pihaa. Aivan valtaisat kicksit Tyyperi vemmelsäärestä sai. Pimu otti rauhallisemmin eikä intoutunut vallattomasti riekkumaan vaikka toki senkin kuono mielenkiinnolla haisteli jänön jämiä.  Mutta Pimu taisi tuumata, että onhan näitä nähty eikä siis vaivautunut esittämään sen suurempia riemunpyrähdyksiä. 

Jotta rusakolle suotiin edes jonkinlainen hautarauha, otti isäntä sitä jaloista kiinni ja kantoi pihamaalta syrjemmälle metsään. Siellä se nyt makaa odottaen, että kettu tai varis syö sen juhla-ateriana. Ja kyllä tästä raadosta iloa riittää vielä meidän koirillekin. Ne kun muistavat vuosienkin päästä, missä hyviä raatohajuja oli. Joten niin kauan kuin kalman haju leijailee niiden nenään, remmit kiristyy joka lenkillä vetäen kohti jänön viimeistä leposijaa.

torstai 9. joulukuuta 2010

Ikävä on

Aamulenkillä tuli mieleen mökki. Ja Kangasniemi. Voi kun on jo ikävä sinne! Olen "palannut lapsuuteeni", sillä lapsena mökillä vietetyt kesät olivat hauskaa aikaa. Ja arvostan mökkiämme ja siellä vietettyä aikaa huimasti enemmän nyt taas aikuisena kuin teini-iän myrskyissä. Tuolloin oli parempaakin tekemistä kuin mennä korpeen kuuntelemaan vanhempien jorinoita. Kesät syötiin aina muikkuja, marjojakin olisi pitänyt kerätä... Nyt maistuu muikut (vaikka en edelleenkään niitä montaa kertaa viikossa kykene syömään) mutta marjoja en juurikaan poimi. Olen keskittynyt sieniin.

Uskon, että Pimu ja Typy nauttivat taas täysin rinnoin, kun mökkikausi päästään keväällä avaamaan. Typyä katsoessani mietin jo mitä kaikkea pikkumonster keksiikään. Pimu nautiskelee taas kuistilla auringonpaisteesta ja nuuhkii grillissä paistuvia makkaroita... On kiva muistella mennyttä superlämmintä kesää näillä pakkasilla. Veneretkeä saareen, sukulaisten piipahtamisia kahvikupin ääreen, loputonta uimista (etenkin Typy) ja saunomista, ostosreissuja paikalliseen lihamyymälään (herkullisia pihvejä!), puunkaatoa, rupisammakon kohtaamisia jne.  Näillä eväin jaksamme koko meidän poppoo odottaa kevättä, pääsiäiseen on reilut neljä kuukautta. Jospa jo silloin...!

tiistai 7. joulukuuta 2010

Maljapuheita, rapsutuksia ja lisää lunta

Alkuun suuret kiitokset lauantain juhlaväelle! Pimun synttärikemut olivat jälleen kerran hauska ja iloinen illanvietto, josta kertonee viimeisen vieraan poistuminen kotiin aamuviideltä... Kiitos myös kaikista onnentoivotuksista, joita tuli mm. Facebookin kautta. Olen välittänyt päivänsankarille kaikkien terveiset.

Illan aikana nostimme maljoja pikkujoululle, Suomen itsenäisyydelle sekä tietysti itse juhlakalulle. Päivänsankaria muistettiin monin lahjoin, joista osa kyllä päätyi Typyn suuhun. Se kun osaa pitää puolensa ja vanhuksemme ystävällisesti luovutti osan herkuista pikkuneidille nautittavaksi. Ison luun, jonka vanha neiti sai, Typy röyhkeästi varasti. Mutta luusta riitti seuraavana päivänä kaluttavaa myös Pimulle. Synttärikakussa paloi 12 kynttilää, jotka minä puhalsin Pimun puolesta. Se kun keskittyi ärisemään Typylle, joka notkui liian lähellä kakkulautasta. Eikä Pimusta olisi tainnut muutenkaan olla kynttilöiden puhaltajaksi vaikka nokkela koira onkin! Molemmat luppakorvat saivat palan kakkua, sehän kuului asiaan ja rapsutuksia sekä silityksiä sateli. Luulenpa siis, että hyvät oli kekkerit myös Pimun ja Typyn mielestä.

Lunta satoi viikonlopun aikana valtavasti lisää ja nyt pitää Pimunkin laittaa neliveto päälle, jotta pääsee hangessa eteenpäin. Ajattelinkin, että otan joku päivä pulkan mukaan lenkille. Niin kovasti molemmat koirat vetävät hihnassa, että jospa ne jaksaisivat vetää emäntää perässään. Isäntä kyllä arveli ettei koirilla sellaisia voimia ole, että minut saisivat liikkeelle. Kuulemma sukset jalassa saattaisi onnistua. Jaa...  No, ainakin alamäessä luistaa ja siihen ei tarvitse koirienkaan vetoapua. Siispä tänään kellarin kautta pulkka kainalossa ulos!

perjantai 3. joulukuuta 2010

12 vuotta täynnä!

On juhlan aika!


Tänään synttäripäiväänsä viettävälle Pimulle suuren suuret ja makkaranmakuiset onnentoivotukset!

Rakasta ikäneitoa juhlitaan huomenna pikkujouluisissa tunnelmissa. Nostamme maljoja juhlakalulle ja kakkuun on varattu 12 kynttilää.

Lahjaksi ikäneitomme saa meiltä omistajilta (sekä tietysti Typyltä) uuden viltin ja tyynyn sekä herkkuja. Juhlapäivän kunniaksi ruokalistalla on perinteinen lenkkimakkara, jonka Pimu saa jokaisena synttäripäivänä. Ja huomenna tarjoillaan toki myös sitä kakkua!






maanantai 29. marraskuuta 2010

Painia lumimolskilla


"Meinaako tuo vanhus heittää voltin?"

Pakkanen paukkuu ja beagleneitien lenkit tehdään nyt takit päällä. Valitettavasti ne eivät auta tassujen jäätymiseen mutta pysyypähän muu kroppa lämpimänä. Ja onneksi kaverukset osaavat keksiä lämmittelykonstit, joista yksi on pieni painiottelu tasaisin väliajoin.


Liikettä niveliin näillä pakkasilla!

Tällä viikolla ikäneitomme täyttää kunnioitettavat 12 vuotta! Juhlapäivänä tarjoamme päivänsankarille herkkuruokaa eli lenkkimakkaraa. Lahjan kanssa sen sijaan olen joutunut tekemään tiukempaa ajatustyötä, Pimulla kun on jo kaikenlaista tarpeellista. Mitähän sitä keksisi... ideoita vastaanotetaan!

torstai 25. marraskuuta 2010

Let it snow, Let it snow, Let it snow!

Voi tätä talven riemua! Lunta on viime päivinä satanut tänne pääkaupunkiseudulle niin paljon, että eilen näin jo innokkaita hiihtäjiä sivakoimassa pururadalla ja lumiukkojakin on ilmaantunut talojen pihoille. Nyt on tavaraa mistä ukkoja tehdä! Koiranomistajan kannalta tällainen sää on ihannetila, sillä koiria ei tarvitse lenkin jälkeen pestä eikä ole niin kylmä, että lenkkejä joutuisi vielä lyhentämään.

Ja meidän isokorvaiset kaverukset; kyllä vauhtia riittää. Typy on aivan tohkeissaan korkeista hangista ja nietoksista. Se juoksee pitkin peltoja ja ojia, työntää kuonoaan (ja koko päätänsä) lumeen ja ottaa sitten vauhdikkaat kierrokset niin että lumi pöllyää. Pimu tykkää myös kovasti lumesta. Sekin mönkii lumen seassa ja kaivelee sen alta kaikenlaista mielenkiintoista. Vaikka vauhti ei ole Typyn luokkaa, jalat kipittävät silti eteenpäin sen minkä ehtivät. Eli nyt ei lenkeillä madella vaan mennään reippaasti eteenpäin! Tuntuu kuin Pimusta tulisi lumen tulon myötä eri koira kuin mitä se on kesällä. Isäntäkin totesi eilen iltalenkiltä tultuaan, että koirilla on niin kova meno päällä, että hyvä, kun itse pysyy enää perässä. Ja allekirjoitan tämän, sillä eilisellä aamulenkillä Typy nykäisi usemman kuin kerran todella kovasti ja yhden repäisyn ansiosta kaaduin nurin pitkin pituuttani keskelle tietä.

Viikonlopuksi on luvattu kylmenevää ja on aika kaivaa Pimulle ja Typylle takit esiin. Mitähän Typy tuumaa rotsista, sillä vielä viime talvena sillä ei sellaista ollut. Jalat kun eivät pikkuisella olisi kestäneet kovaa pakkasta vaikka takki olisikin muuta kroppaa suojannut. Pimustahan tiedän jo sanoa, että se yrittää kaikin tavoin päästä takista eroon kierimällä lumihangessa. Ja Typyn tuntien se tykkää takista varmasti vielä vähemmän kuin Pimu. Sehän vaan hidastaisi vauhtia!

tiistai 23. marraskuuta 2010

Hertta 28.2.1997-22.11.2010

Taas on yksi joukosta poissa. Pimun pentuaikojen riehumiskaveri staffordshirenbullterrieri Hertta nukkui eilen maanantaina ikuiseen uneen. Hertta kärsi ikääntymiseen liittyvistä krempoista ja sairauksista. Omistajien oli tehtävä viikonloppuna raskas päätös ja päästää Hertta kivuista lepoon.


Hertta Kangasniemellä toukokuussa 2010.
Tunsimme Hertan pennusta saakka ja neiti kävi mm. Kangasniemen mökillä muutaman kerran. Viimeksi toukokuussa olimme Hertta, sen emäntä ja minä viettämässä leppoisaa tyttöjen viikonloppua mökillä. Ja mukavaa oli!

Hertan omistajille, hyville ystävillemme esitän lämpimän osanoton koko meidän poppoolta. Ikävä tulee tätä mukavaa ja aina ystävällistä karvakuonoa.

torstai 18. marraskuuta 2010

Monen monta tarinaa

Huomasin, että olen kirjoittanut Pimun blogiin kuluneena vuonna lähemmäs 70 juttua. Ja vuottahan on vielä jäljellä. Edessä siintää Pimun 12-vuotissynttärit perinteisine kekkereineen, joulu ja vuoden vaihtuminen. Kyllä näistä varmasti kerrottavaa riittää loppuvuoden ajaksi.

Olen pitänyt blogia ajatuksella, että kirjoitan silloin, kun mukavaa ja kiintoisaa jutunjuurta keksin. Monet bloginpitäjät päivittävät blogiaan joka päivä mutta itse en ole siihen ryhtynyt. En nimittäin usko, että kukaan jaksaisi lukea kertomuksiani, jos niiden sisältö olisi kovin usein yhtä ja samaa. Kaaos meillä on joka päivä töistä tullessamme, Typy ja Pimu lukevat joka päivä lehtiä ja kirjoja, Pimu kerjää joka aamu keksin minulta ja jok´ikinen aamu koirat haistelevat niin, että vedän kivirekeä perässäni. Käykäähän arkistosta lukemassa näistä sekä paljon muusta! Ja vaikka meillä varsinainen Ryhmä Rämä asusteleekin, ei veijarit sentään joka päivä keksi konnuuksia tai erityisiä jekkuja, joista voisin tänne kirjoittaa. Onneksi... Toki voisin kehua ja ylistää tyttöjen ihanuutta, ihmisrakkautta, Pimun viisautta ja Typyn kekseliäisyyttä loputtomiin. Niin kovin rakkaita kaverukset meille ovat. Mutta tämäkin taitaisi olla pitkässä juoksussa tylsää luettavaa.

Mutta loppuvuonna saatte siis kuulla ensilumen riemuista ja päivänsankarin juhlatunnelmista. Joulun odotuksesta ja siitä, miten sitä tänä vuonna vietimme, unohtamatta rakettien paukkeessa vaihtuvaa vuotta. Ja eiköhän niitä konnuuksia ja koiruuksiakin riitä kerrottavaksi. Pysythän siis mukana matkassamme!

tiistai 9. marraskuuta 2010

Vetoomus vanhukselle

Arvatkaapa mikä alkaa taas pakkaskelien myötä? No, sonnansyönti tietenkin. Pimu alkaa toteuttaa jokatalvista ruokavaliota, johon kuuluu omistajien antaman koiranruuan ja -herkkujen lisäksi pökäleet tienvarsilta ja metsistä. Se on aivan sama, ovatko ne ihmisen vai eläimen (luojan kiitos harvoin törmäämme ihmisen jätöksiin). Eikä kyseessä ole vitamiininpuutos tai väärä ruokavalio, kuten olen jo aiemmin todennut. Ei; kyseessä on inhottava tapa, jota karvanaama toteuttaa ihan piruuttaan meitä omistajia ärsyttääkseen. Tätä mieltä minä olen. Ja menepä kieltämään pökälettä napsivaa Pimua ja saat nähdä, miten se suorastaan hotkii kielletyn "herkun" ettei kukaan ehdi tulla väliin. Olen muutaman kerran kaivanut sen suusta näitä "makupaloja", jotta koiramme ei ehtisi niitä nielaisemaan. Ei ole kiva operaatio enkä mielelläni sitä tee. Ja kun siitä ei siis ole mitään apuakaan, syököön sontaa! Ei kai tuo niin vaarallista ole, kun koskaan siitä ei mitään vaivoja ole tullut (beagleillä on tunnetusti rautamaha) ja matolääkkeen isokorvamme saavat kaksi kertaa vuodessa.

Toivon silti sydämestäni, että Typsy ei opi tätä oksettavaa tapaa. Tänä aamuna se uteliaana seurasi, kun Pimun suu jauhoi lajitoverin tuotoksia. Kielsin kovasti Pimua ja toivon, että viesti meni sitä kautta Typylle perille. Eikä pikkuneiti onneksi ainakaan vielä ollut  katselua enempää kiinnostunut Pimun suupielestä roikkuvasta pötkylästä. Pimun suhteen olen siis luovuttanut mutta vetoan sinuun, vanhus; kerro Typylle koirien kielellä, että sille saa jatkossakin riittää siansaparot, lampaankorvat ja koirankeksit. Pökäleherkut pysykööt sinun yksinoikeutenasi.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Piikki kankkuun, kiitos!

Hienosti meni! Nimittäin Pimun ja Typyn yhteinen eläinlääkärireissu. Pimulla jalat tärisi ja se lusmuili odotushuoneen tuolien alla. Typy seurasi mielenkiinnolla ympäristön tapahtumia ja häntä heiluen lähti juoksemaan kohti eläinlääkäriä, kun kutsu kävi astua sisään tutkimushuoneeseen. Eli aivan samalla kaavalla edettiin kuin aina ennenkin.

Ensin rokotettiin ja tutkittiin nuori neiti, joka ei ollut moksiskaan takareiteen isketystä piikistä. Pimun vuoron tullessa pistin kädet valmiiksi korvieni suojaksi, sillä varauduin riipovaan huutoon vanhuksen saadessa oman rokotteensa. Mutta kuinkas kävi; ehkä Pimu otti Typystä mallia eikä myöskään halunnut näyttää sille omaa pelkuruuttaan, sillä ääntäkään ei vanha neiti päästänyt, kun rokotus annettiin. Todellinen yllätys! Tärinä tietysti oli päällä koko reissun ajan ja Pimu ei edelleenkään tykkää yhtään, kun lääkäri tutkii sitä. Mutta se korvia vihlova kiljuminen jäi tällä reissulla kuulematta ja sehän on hyvä se.

Eläinlääkäri totesi vanhuksestamme, että se on hyvin reippaassa kunnossa ikäisekseen. Nivelet ovat taipuisat ja liikkuvat eikä niissä voi havaita vielä mitään jäykkyyttä. Silmät ovat  kunnossa vaikka ne iän myötä ovatkin hieman samenneet. Kaiken kaikkiaan Pimu on erinomaisessa kunnossa ja tämähän oli tietysti oikein mukava uutinen. Typy painaa jo enemmän kuin Pimu, 13,5 kg. Pimulla painoa on 12,8 kg ja siitä toki voisi vähän pudottaa pois. Mutta mitenkään ylipainoikseksi lääkärikään ei Pimulia todennut.


"Missä ne tarjoilut viipyy?"
Voimme siis jatkossakin viedä tyttöset samalla reissulla lääkärin pakeille mikäli tarvetta on. Niin mallikkaasti Pimu ja Typy vastaanotolla käyttäytyivät. Ja ehkä Pimu sai Typystä jonkinsorttista henkistä tukea eikä esim. huutokuoroa tarvinnut pistää pystyyn, kuten yleensä on käynyt jo heti odotushuoneessa.
Itse olen ollut flunssan kourissa ja loppuviikosta jäin kotiin parantelemaan itseäni. Eikä aika käy sairastessakaan pitkäksi, siitä pitää meidän beaglekaksikko huolen. Onneksi kuntoni on antanut sen verran myöten, että olen pystynyt päivisin ulkoilemaan koirien kanssa. Tiedän, ettei se paranemistani edistä mutta jos en tämän parivaljakon kanssa lähde ulos, saa isäntä iltaisin vastaansa ylikierroksilla käyvät koirat ja räkätautisen sekä hermoraunion emännän.

torstai 28. lokakuuta 2010

Idearikas kaksikko

Maanantaina juhlistimme Typyn 1 v. synttäreitä kakkukahvien merkeissä. Siskoni oli leiponut päivänsankarille vaaleanpunaisen vaahtokarkeilla koristellun kaakun ja toki myös Typy sai palan tätä herkkua. Ja koska Pimu oli itseoikeutettu kunniavieras Typyn kesteissä (= paras kaveri), sai sekin palasen omaan kuppiinsa. Hyvin näytti kaksikolle pinkki unelma maistuvan, kuten koko vieraspoppoolle. Lahjojakin pikkuneiti sai, me omistajat annoimme sille uuden talutushihnan ja vieraat toivat tullessaan mm. pehmoleluja ja herkkupaloja.

Eilen totesin töistä kotiin päästyäni, että aina vaan koirimukset jaksavat keksiä jotain uutta ohjelmaa päivien ratoksi. Yleensä eteisen matot on raahattu johonkin toiseen huoneeseen, mutta eilen ulko-ovella tulikin vastaan keittiön matto. Lukuinnostus näyttää edelleen jatkuvan. Mikäli aamulla unohdamme olohuoneen pöydälle lehden tai kirjan, on se päivän aikana käyty läpi perusteellisesti. Viime viikkojen uutuutena voisi mainita pehmolelut, jotka kaikki kaivetaan pois lelukorista ja levitellään pitkin olohuonetta. Ja leluja riittää vaikka laitankin niitä sitä mukaa roskikseen, kun pehmojen silmät on kaivettu irti tai sisukset revitty pois.

Ensi viikolla viemme molemmat tytöt rokotuksiin. Tulossa on varsin mielenkiintoinen eläinlääkärireissu, kun molemmat isokorvat menevät yhtäaikaa lääkärin vastaanotolle. Mutta kaksi kärpästä yhdellä iskulla, niinhän sanonta kuuluu. Ehkäpä Pimu ei panikoisi niin kovasti, kun on kaveri mukana... Oliko tämä toiveajattelua? Siitä kerron seuraavassa bloggauksessa.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Typy 1 v.

Viime viikolla saimme kunnian olla läsnä onnittelemassa tuoretta avioparia. Onnentoivotukset lausuttiin myös synttärisankarille sekä nimipäiväänsä viettäneelle. Juhlava viikko siis kaiken kaikkiaan.


syntymäpäiväsankari
 Ja juhlat senkun paranee:

tänään onnittelemme isoin halauksin Typyä sen tullessa vuoden ikään. Paljon onnea Typsykkä!

lauantai 23. lokakuuta 2010

Tavataan taas, rakas mökki!

Se oli tältä vuodelta siinä! Mökkikausi Kangasniemellä siis. Laitoimme möksän haikein mielin talviteloille odottamaan ensi kevättä. Nyt on valmiina iso kuorma polttopuuta, joilla on hyvä lämmittää saunaa keväisen ilta-auringon paisteessa. Linnut saavat rakentaa uudet pesänsä putsattuihin pönttöihin ja miten mukavalta tuntuukaan, kun nostamme keväällä mökin pihalle grillin taas nököttämään. Mikäs siinä makkaroita jälleen paistellessa!

Hautasimme tällä tämän vuoden viimeisellä mökkireissulla yhden hiiren ja linnunpöntöstä löytyneet kuolleet talitintin poikaset. Yllätykseksemme ampiaiset pörräsivät ärhäkkäinä mökin kuistilla ja Typy sai taas iskun jalkaansa näitä piikkipörriäisiä jahdatessaan. Ja kun reissusta palattiin kotiin, koirimukset ottivat taas kunnon nokoset raskaan reissun päätteeksi. Kyllä se voimille ottaa, kun viikon verran ollaan ulkoilmassa puolet vuorokaudesta. Hajuja ja kaikenlaista tarkkailtavaa sekä vahdittavaa tuntuu beaglekaksikolla riittävän reissu toisensa jälkeen.

Kiitos siis viimeisestä Puula ja Kangasniemi,  näkemisiin taas ensi vuonna!

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Tiskaritytöt

Kesämökit ovat työleirejä. Ja kesämökit, joita ei ole tehty talviasuttaviksi, ovat haasteellisia lomanviettopaikkoja pakkaskeleillä. Kun saavuimme Kangasniemelle lauantaina, oli maassa pari senttiä lunta ja pakkanen paukkui neljän asteen verran. Ensimmäisenä siis takkaan, hellaan ja saunanuuniin tuli, jotta saimme lämpöä torppaan.

Lomalla ei ole ehditty lukemaan kirjoja ja blogin päivittäminenkin on jäänyt loman loppusuoralle. Olemme nimittäin kaataneet puita, hakanneet halkoja, siivonneet pihaa, tyhjentäneet huussin ja linnunpöntöt ym. Mutta ruumiillinen työ pitää kunnossa ja kirjat ehtii avata joulun pyhinä. Koska mökissä ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä, asettaa myös ruuanlaitto omat vaatimuksensa. Grilli kuumenee, koska se on helppo tapa laittaa murkinaa ja tiskiä tulee vähän, jos ollenkaan.

Maanantaina ostimme paikallisesta K-Marketista muikkuja! Näitä herkkuja kytättiin koko kesäloma, mutta ahti ei suonut silloin antejaan kaupan kalatiskille saakka. Mutta toissailtana pannussa tirisi kilon verran Puulan muikkua ja nämä makupalat maistuivat myös isokorville. Pimu ahmi omat kalansa suurella ahneudella, Typy mietiskeli tavallista pidempään ennen kuin pisti herkut suuhunsa. Ne olivat Typyn elämän ensimmäiset muikut ja toki niitä piti hiukan tarkastella ennen kuin uskaltautui ne syömään.

Tiskivuorossa Pimu ja Typy.
Muikkujen paistosta tuli tiskiä paistinpannullisen verran. Arvasin, että pannulle löytyy esitiskaajia ennen kuin itse tartuin tiskiharjaan. Pimu nuoli pannun puhtaaksi paistorasvasta ja Typykin työnsi kuononsa pannunreunoille saadakseen makua suuhunsa. Kiitos tytöille, suurin osa rasvasta sekä kiinni tarttuneista muikunpyrstöistä päätyi beagleneitien suihin ja minun ei tarvinnut hangata pannua ranne kipeäksi asti. Tänään syödään pihvit ja tytöille onkin tiedossa isompi pannu putsattavaksi!




sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Ruoalla leikkijät

Leikimme eilen ruoalla. Myönnän suoraan, että se on todella rumaa. Jossain päin maailmaa ihmiset kärsivät nälänhädästä ja meiltä unohtui käytöstavat täysin. Ruoalla kun ei saisi leikkiä.

Vakituinen lenkkireittimme kulkee hylätyn tontin ohi ja tällä tontilla kasvaa neljä omenapuuta. Usein nappaamme puista matkaevääksi herkullisia omenoita, niin myös eilen. Mutta koska omenoita oli tippunut myös maahan ja ne eivät olleet enää syöntikelpoisia, ryhdyimme heittelemään niitä Typylle. Omenathan kävivät pallon korvikkeesta. Pimu ei tarttunut tähän huijaussyöttiin vaan vaati kepin heittämistä. Mutta Typy juoksi innoissaan omenien perässä ja heitteli niitä itsekin ilmaan. Ja myönnän senkin, että hauska oli tämä ruokaleikki.

Odotamme jo innolla tulevaa lomaamme. Siihen on vielä pieni tovi aikaa mutta kohta alan pakkaamaan kasseja. Suuntaamme Puulan rannalle ja vietämme siellä viikon, joka sisältää polttopuiden tekoa, haravointia, sienestämistä (en aio vielä luovuttaa kanttarellien suhteen!) sekä mukavaa yhdessäoloa, saunomista, kirjojen lukemista ja grillaamista. On myös aika päättää tämän vuoden mökkikausi ja pistää mökki talviteloille odottamaan ensi kevättä. Tiedän, että tulee olemaan taas haikea hetki, kun hyvästelemme rakkaan vapaa-ajanviettopaikkamme talven ajaksi. Mutta kun mökki jää autiona jälkeemme, suuntaan jo kotimatkalla ajatukseni kohti kevättä ja uutta mökkikautta!

maanantai 4. lokakuuta 2010

Onnea Ressu!

Suuret onnittelut Ressulle! Tämän ihastuttavan sarjakuvahahmon seikkailut alkoivat tasan 60 vuotta sitten. Seuratessani meidän "snoopyjen" touhuja minulle tulee usein mieleen Ressu. Niin samankaltaisia tuntuvat meidän tytöt olevan, Pimu mm. haukottelee samalla tavoin kuin Ressu (kutsummekin sitä snoopyhaukoitukseksi). Ja luulen, että neidit eivät pistäisi ollenkaan pahakseen lentävää koirankoppia. Muukalaislegioonaan ne tuskin silti lähtisivät...

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Pimu poseeraa

Tässä lupaamani näyte viime viikon valokuvaussessiosta. Eikö vanha luppakorva olekin valokuvauksellinen!


perjantai 1. lokakuuta 2010

Uskollinen ystävä

Eilen illalla emännälle tuli taas heikko hetki ja päädyin nukkumaan makuuhuoneen lattialle, jotta koirien ei tarvitse olla yksin olohuoneen puolella. Typylle iskisi kuitenkin eroahdistus ja se pissisi olohuoneen matolle, Pimukin haluaisi nukkua sängyssä isännän kainalossa... Tämä etuoikeus kun poistettiin vanhukselta Typyn tullessa taloon.

Koirat siis nukkuvat pääsääntöisesti oven takana, jotta Typy ei opi sängyssänukkujaksi. Tämä oli isännän ehdoton vaatimus, kun toisen koiran hankinnasta ryhdyttiin puhumaan. Ja kieltämättä on mukavaa, että mahtuu itse omassa sängyssään kääntymään miten lystää ja peittoakin riittää koko kropan ylle. Kannatan siis koirakieltoa sänkyymme ja sen vuoksi säälin iskiessä laitan patjan lattialle ja siinä sitten Typyn kanssa nukumme Pimun ja isännän kuorsatessa sängyssämme. Systeemi on toiminut yllättävän hyvin. Kun Typy pari kertaa kokeilee sänkyyn menoa ja saa huutia sekä isännältä että Pimulta, se luovuttaa ja kömpii minun täkkini alle.

Mutta systeemipä heitti illalla kuperkeikan; kokeiltuaan sänkyyn pääsyä ja saadessaan taas kerran pakit, pikkuneiti katosi sängyn alle nukkumaan. Ei kelvannut emännän peitto. Tällä välin Pimu istui lattialla patjani reunalla ja seurasi Typyn liikkeitä sekä katseli sängyssä nukkuvaa isäntää. Minä vedin peiton korviini ja toivotin koirille hyvää yötä. Nyt joutuisin nukkumaan lattiapedissäni yksin, pikkuriiviö valitsi minun seurani sijaan sängynalusen. Mutta... hyvän yön toivotukset sanottuani Pimun katse siirtyi minuun. Viisaan näköisenä hetken katseltuaan se kömpi viereeni, käpertyi käärölle ja kohta jo kuului tuttu tuhina peittoni alta. Tätä se on, ikuinen ystävyys!

tiistai 28. syyskuuta 2010

Sanokaa muikku (paistettu sellainen)!

Eilen Pimua ja Typyä katseltiin kameran linssin läpi ammattilaisen ottein. Ystäväpiiriimme kuuluu harrastelijavalokuvaaja, (erinomainen sellainen!), jota olimme pyytäneet kuvaamaan tyttösiämme. Samalla otettiin myös virallinen perhepotretti, sillä vanhassa versiossa Pimun kaverina poseerasi vielä Nuppi-chinchillamme. Ja isäntä ja emäntä ovat kyseisessä otoksessa vielä nuoria ja nättejä (nyt enää nättejä!).

Typyn ollessa linssilude Pimu tyytyi välillä haukottelemaan ja taisi ihmetellä moista salamavalon räpsintää ympärillä. Mieluummin vanha neiti olisi loikoillut ja ottanut nokkaunia kuin istunut Typyn vieressä kameraan tuijottaen. Paikallaan kun piti yrittää pysyä, että kaverikuva onnistui. Mutta vanhan konkarin elkein kuvaussessio onnistui Pimun sekä Typynkin kohdalla mainiosti ja muistoksi saimme useamman hienon otoksen karvakuonoista.

Tarjoan teille lukijoille makupalan kuvaushetkemme tuotoksista seuraavassa bloggauksessa, pysykää siis kuulolla!

maanantai 27. syyskuuta 2010

Ihana vapaus!

Viime viikolla sain postia koskien adoptiotytärtäni Sogo Sogoa. Se on ollut vapaudessa reilut puoli vuotta ja on tullut aika päästää se elämään itsenäistä elämää. Tämä tarkoittaa sitä, että kuntoutuskeskus ei jatka enää Sogon tarkkailua ja myös adoptiosuhteesta on näin ollen luovuttava. Lapsi lähtee siis maailmalle ja toivon tytölle kaikkea hyvää sen loppuelämäksi! Vaikka harmittaakin, että tämä suhteemme Sogon kanssa päättyy, on selvää että vapaus on näille eläimille tärkeintä. Sepilokin kuntoutuskeskus tekee hyvää työtä auttaessaan näitä ihmisapinoita elämän alkuun ja sen jälkeen vapauttaa ne niiden luonnollisille asuinsijoille. Onnea matkaan Sogo, uskon että nautit vapaudesta!

Kun seuraan meidän beagletyttöjä, huomaan myös niistä, miten mukavaa on olla vapaa. Mökillä ollessamme kaksikko ei sisätiloissa paljoakaan viihdy, sillä siellä on mahdollisuus mennä ja tulla miten haluaa. Ei remmejä eikä kaulapantoja (lukuunottamatta nimikyltillä varustettuja heijastinpantoja karkumatkojen varalle) eikä etenkään remmin toisessa päässä komentavaa emäntää tai isäntää! Ja pidämme koirimuksia vapaana myös kaupunkioloissa aina mahdollisuuksien mukaan, läheinen koirapuisto on meille tuttu paikka.

Parin kuukauden sisällä minun tulisi päättää, haluanko adoptoida uuden orankilapsen ja kenet Sogon tilalle. Apua tarvitsee Michelle-tyttö sekä pojat Sen ja Ceria. Kenen elämää kuntoutuskeskuksessa siis jatkossa seuraan, siitä loppuvuoden blogijutuissa!

tiistai 21. syyskuuta 2010

Mökkivieraita

Viikonloppu Kangasniemellä sujui tutuissa kuvioissa. Sienisaalis jäi edelleen varsin köyhäksi mutta makkara kärysi grillissä ja sauna kuumeni. Uimaan en uskaltautunut vaikka veden lämpötila oli varsin lämmin, 15 astetta. Eikä meidän superuimari Typykään syöksynyt järven aaltoihin vaan tyytyi kastelemaan varpaansa. Kaiken kaikkiaan kiireisen viikon jälkeen rentouttava ja rauhoittava mökkireissu, sen voimalla jaksaa taas!

Kävihän meillä viikonlopun aikana myös "mökkivieraita", joista toinen edusti jo pois nukkunutta. Isäntä löysi puuliiteristä halkopinon välistä kuolleen hiiren (kaiketi lajiltaan kotihiiri). Yllätyksekseni koirakaveruksia ei tämä pallokorva juurikaan kiinnostanut. Laiskasti Pimu ja Typy nuuhkaisivat kuollutta elukkaa, sitten nenä vei neitejä jo muihin maisemiin. Itse ihastelin hiiren sileää turkkia ja lopulta isännän käskystä vein sen kompostiin. Oma ehdotukseni oli hiirulaisen hautaaminen kunniallisin menoin...

Sunnuntaina kotiinlähdön koittaessa saapui toinen vierailija mökille sen ollessa täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Pihalle juoksenteli suomenajokoira, joka tutkapanta kaulassaan taisi olla jäniksenhakureissulla. Voi sitä riemua, kun Typy hoksasi saaneensa uuden kaverin! Nuori ajokoirapoika löysi Typyn kanssa heti yhteisen sävelen ja parivaljakko juoksi peräkanaa pitkin pihamaata ja mökin ympäristöä. Pimu tyytyi tapansa mukaan katselemaan menoa hiukan kauempaa ja jos poika yritti tehdä tuttavuutta vanhan neidin kanssa, sai se niskaansa kunnon haukkuryöpyn. Noin tunnin visiitin jälkeen ajokoira lähti jatkamaan matkaansa, missä lie sen isäntä mahtoikaan olla... saapa nähdä, tuleeko tämä kyläilijä toisenkin kerran visiitille.

Ps. Otimme myös ajokoirulista hienoja kuvia Pimun ja Typyn  kanssa. Koska koiran omistajasta meillä ei ole tietoa enkä voi siis lupaa kysyä, en  julkaise kuvia tässä blogissa.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Vihollinen kohdattu

vihollinen
Pentukoiran elämään mahtuu kaikenlaista uutta ja ihmeellistä. Typyn täyttäessä reilun viikon päästä 11 kuukautta, on tuohon 11 kuukauteen mahtunut kaikenlaista ihmettelyn aihetta, sekä meillä omistajilla että tytöllä itsellään. Mieleen nousevat myös muistot Pimun pentuajoista ja siitä, mitä kaikkea silloin hämmästeltiin. Usein me omistajat saimme ja saamme nyt Typyn myötä nauraa näille uusien asioiden kohtaamisille.

Eilisellä iltapäivälenkillä törmäsimme putkeen. Muoviputken päähän, joka törröttää ojanpientareella kävelyreittimme varrella. Ja tämähän oli Typylle vihollinen numero yksi! Kamala haukku pystyyn, nopeita hyökkäyksiä kohti putkea (muristen tietysti), isoja jänisloikkia kun putki tulikin liian lähelle... En edes yrittänyt pidätellä naurua. Ryhdyin koputtelemaan putkea ja houkuttelin Typyä lähemmäksi tutustumaan tähän hirviöön. Ei auttanut, vaaralliseksi koettua vihollista piti säikytellä ryhtymällä beaglemäiseen ulvontaan. Pimu seurasi tilannetta syöden ruohoa ojanpohjalla, sitä ei moinen muovikapistus kiinnostanut.

"Mulle et rupee..."
Kun vanha neitimme oli pentu, samanlaisia "kohtauksia" aiheuttivat mm. jätesäkit, isot kannot, risukasat ja tietysti muoviputket. Niille piti haukkua, murista ja uhitella ja pitkän maanittelun jälkeen koirimus saatiin tutustumaan tarkemmin näihin epäilyttäviin olentoihin. Kun tutustuminen oli suoritettu, ei tarvinnut enää räyhätä ja uhkaava olento oli todettu harmittomaksi. Mikä helpotus!

Tulevana viikonloppuna suuntaamme mökille Kangasniemelle. Toivon saavani runsaan saaliin kanttarelleja ja koirat saavat nauttia vapaudesta metsässä tutkimusretkiä tehden. Koskahan ryhtyisin kouluttamaan niistä kanttarellikoiria...

torstai 9. syyskuuta 2010

Rakkaat tihutyöläiset

Edellisessä kirjoituksessani kehuin karvakorvia siitä, miten paluu arkeen on sujunut mallikkaasti ja tihutyöt ovat jääneet nenäliinoihin, joita kilvan on revitty takkien taskuista. Olisi pitänyt koputtaa puuta, kun menin moista hehkutusta pitämään...

Kuluvalla viikolla kaverukset olivat maanantaina tutustuneet kameran saloihin; ylimääräinen muistikortti ja ekstra-akku oli järsitty uuteen uskoon (=käyttökelvottomia). Tiistaina emännän käsilaukulle oli kaiketi löytynyt käyttöä ja hihna oli nakerrettu säpäleiksi (ei saa korjattua). Lisäksi toisesta koiranpedistä oli revitty sisukset ulos ja olohuoneen lattia olikin superlonilla kuorrutettu. Alkuviikon ohjelmaan voidaan lisätä myös Pimun vatsanväänteet, jonka ansiosta pääsin eilen mattopyykille kolmen matollisen verran. Eikä unohdeta lukuisia nenäliinoja, joita löytyy silputtuna miltei joka huoneesta. Eilinen päivä tuotti kyllä iloisen yllätyksen, sillä nenäliinojen lisäksi muuta hävikkiä ei oltu tehty.

Nuo ihanat rakkaat suloiset beagletyttömme... Mutta: onneksi kamera toimii ja tuhotut "osat" olivat vain varakappaleita. Minun olikin jo aika saada uusi käsilaukku ja matot olisi joka tapauksessa pitänyt pestä. Uusi koiranpeti on ollut ostoslistalla jo pitkään ja nenäliinoja meillä on aina pakettikaupalla siivouskomerossa. Eli annan neitokaisille anteeksi ja sovitan kalenteriini shoppailureissun!

maanantai 6. syyskuuta 2010

Taas saapui syys

Nyt kai voi jo sanoa, että elämme syksyn aikaa. Kesäseikkailut ovat takanapäin ja edessä siintää talven tulo. Saammeko samanlaisen pakkasta paukkuvan ja lumirikkaan talven kuin edellistalvena, sen tulemme näkemään. Ainakin koirien kannalta en toivo mitään hirmupakkasia, sillä lyhytkarvaiset kaverukset eivät kovaa kylmyyttä kestä. Ja se taas tietäisi lyhyempiä lenkkejä, josta taas seuraisi hullunmyllyn pyöriminen kotona sisätiloissa...

Menneenä viikonloppuna vietimme isännän myöhästyneitä synttärikekkereitä ja Pimu sekä Typy saivat myös oman osansa huomionosoituksista. Ja kyllä kaksikolla mahat olivatkin herkkuja pullollaan, joita sitten sulateltiin reippailla lenkeillä syksyn merkkejä tutkaillen. Niitä on jo ilmaantunut, sillä pihlajat notkuvat marjoja ja omenapuut näyttävät antavan runsaan sadon. Sieniäkin on alkanut nousemaan maasta sateiden ansiosta ja odotan innolla seuraavaa mökkireissua. Ehkä silloin saamme kanttarelleja myös Kangasniemeltä.

Viime viikolla palasimme normaaliin arkeen, sillä opiskelut ja työt käynnistyivät meillä omistajilla täydellä teholla. Hyvin Pimu ja Typy olivat ekasta "työ- ja kouluviikosta" selvinneet, huusholli oli pystyssä töistä tullessani. Ainoaksi hävikiksi voi laskea nenäliinat, joita oli revitty takkien taskuista ja silputtu pitkin olohuoneen lattiaa. Ja jos tuo projekti on tuonut iloa ja ajanvietettä beagletytöillemme, annan mieluusti niiden jatkossakin tehdä nenäliinasilppua vaikka pakettitolkulla.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Isokorvainen kollega

Sattuipa silmiini osumaan Talouselämä-lehden artikkeli amerikkalaistutkimuksesta, jossa tutkittiin koirien läsnäoloa avokonttoreissa. Itsekin avokonttorissa istuvana luin jutun mielenkiinnolla ja kannatan lämpimästi ajatusta siitä, että koiria tuotaisiin työpaikalle (avokonttori tai ei) mikäli se kaikin puolin on mahdollista. Ainakin oma työpäiväni sujuisi paljon leppoisammin ja vähemmällä stressillä, kun voisi työn lomassa rapsutella isokorvia.

Olen parissa aiemmassa työpaikassani saanut nauttia Pimun seurasta päivisinkin, sillä näihin paikkoihin oli mahdollista ottaa koira työpäivän ajaksi mukaan. Peitto tai peti sekä vesikippo ja herkkupaloja kassiin ja niin lähdimme aamulla yhdessä tuumin töihin. Pimu käyttäytyi oikein mallikkaasti töissä ollessaan eikä kukaan työkavereista paheksunut Pimun läsnäoloa. Rapsuttelijoita riitti! Pimu ei kyllä juurikaan työhommissa emäntäänsä auttanut vaan päivät kuluivat jalkojeni juuressa lepäillen, roskakoria kaivellen ja työhuoneeseeni poikenneita ihmisiä tervehtien. Ja lounastunnilla oli mukava tehdä pieni kävelylenkki. Mutta työt tuli silti hoidettua, niin häiriöittä päivät sujuivat koiran läsnäolosta huolimatta.

Odotukseni nousevatkin loppusyksyä kohden, josko tulisi taas tilaisuus ottaa Pimu ja myös Typy työmaalle mukaan. Luvassa on nimittäin muutto avokonttorista omaan työhuoneeseen ja huoneen katsastettua totesin, että kyllä sinne myös kaksi beagleä mahtuisi!

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Kesätyö

Kun on viettänyt monta viikkoa maalaismaisemissa korpikuusien alla, tekee hiukan tiukkaa sopeutua taas kaupungin kiihkeään sykkeeseen. Isokorvien kohdalla sykkeestä ei ollut tietoakaan, kun palailimme mökiltä takaisin kotiin; molemmat koiranrötikät nukkuivat melkein vuorokauden ympäri! Sen verran saimme niiden niveliin liikettä, että ulkona käytiin merkkaamassa kulmat tiedottaen naapurustolle, että kotona ollaan taas.

Isäntä oli sitä mieltä, että Pimu oli onnellinen päästessään takaisin kotiin. Ei tarvitse vahtia ja valvoa vuorokaudet ympäriinsä, että missä muu lauma on. Mökillä kun jokainen kulkee välillä omia polkujaan ja reviiri on hiukan laajempi kuin kotiseinien sisällä. Lisäksi pitää vielä vahtia kaikenlaisia metsänpetoja (esim. oravat, sinisorsat, kuikat ja päästäiset) etteivät ne kuvittele mökkitonttia omakseen. Onhan tuossa kieltämättä hommaa ja voisi sanoa, että työstähän tuo käy! 

Ja miten meidän kesäloma kaiken kaikkiaan sujui, Typylle vielä eka sellainen? Vastaan, että mainiosti sujui. Loma alkoi ja päättyi helteessä, jota kesti koko loman ajan. Savonranta, Helsinki, Vantaa, Kangasniemi, Haukivuori: näille seuduille jätimme tassun- ja jalanjälkemme loman aikana. Lukuisia uintireissuja, kylpytynnyrissä kellumista beaglejen katsellessa ihmeissään vieressä... saunomista, pihvinpaistoa, veneretkeä, jätskinsyöntiä... sukulaisten tapaamista (terveisiä kaikille!), Rajasaaressa peuhaamista, sieniretkiä, risusavottaa (Typylle erityiskiitos ahkeruudesta risunkannossa), katiskan katsomista... Tätä kaikkea ja paljon muuta kivaa loma sisälsi. Näitä muistellen arki siis on alkanut ja mitä syksy tuo tullessaan, siitä lisää seuraavissa bloggauksissa!

perjantai 13. elokuuta 2010

Loman kruunaa sienet, kaveri ja sauna

Uuvahtanut kanttarelliretkeläinen.
Kangasniemeltä ei kanttarelleja löytynyt mutta Haukivuori täytti odotukset sienten suhteen. Saareen tehty sieniretki osoittautui onnistuneeksi ja nyt on taas keltavahveroita pakastimen täytteeksi. Olemme viettäneet Kyyveden rannalla muutaman lomapäivän, jonka jälkeen palaamme vielä "omalle" mökille nauttimaan kesäloman viimeisistä rippeistä. Kyllä, totta se on; kesälomamme lähestyy loppuaan ja se aiheuttaa haikeutta ainakin minun mielessäni. Ja saapa nähdä, miten karvakorvat sopeutuvat taas city-maisemiin ja arkeen, joka tuo mukanaan valitettavasti yksinäisiä päiviä meidän omistajien puurtaessa töissä ja opintojen ääressä.

Minua lohduttaa suuresti se, että ikäneidollamme on nyt päivien ilona kaveri eli Typy (kavereiden kesken Tyyperi). Uskon, että Pimun päivät kuluvat nopeammin ja ainakaan yksinäisyydestä ei tarvitse kärsiä. Talven kokemukset osoittivat, että lopulta parivaljakko komppasi hyvin yhteen ja neideistä on seuraa toisilleen. Ja se lämmittää meidän mieltä, sillä ainakin allekirjoittanut kantoi Pimun arkipäivistä joskus liikaakin huolta. Nyt lähden hiukan keveimmin mielin loman jäljiltä töihin.

Viimeisistä lomapäivistä nautimme aurinkoisessa säässä ja ohjelmaan kuuluu ainakin perinteinen Pimun peseminen, tällä kertaa seuraan saa liittyä myös Typy. Ja grilli sekä sauna kuumenevat vielä ennen kuin on aika lähteä kotiin, syksyn mökkireissut jo mielessä!

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Onneksi on Puula

Mitä jaksaa tehdä näillä helteillä? Ei mitään. Rannassa olevat tervalepät odottavat kaatamista (ensi viikolla, jos säät viilenee). Ruokaa ei jaksaisi tehdä ("haetaanko kirkonkylältä pizzaa?") ja saunakin on lämminnyt harvinaisen vähän. Isäntä on nukkunut lattialla, koska siellä on kuulemma viileämpää. Onneksi järvi on mökin pihalta 10 metrin päässä, joten aurinkotuolista jaksaa juuri ja juuri raahautua vilvoittavaan veteen.

Eilen teimme veneretken, joka sisälsi rantautumisen hienolle sorarannalle tasaisen kallion viereen. Ja johan beaglekaverukset innostuivat uimaan! Pimukin haki niin innolla keppiä vedestä, että paluumatkalla ei tarvinnut enää läähättää tuskanhiessä turkin ollessa likomärkä. Ja märkänä se pysyi myöhään iltaan saakka, koska Pimulla on paksu turkki. Uskon, että vanhuksen olo oli huomattavasti mukavampi märän karvan alla.

Vielä on lomaa jäljellä ja pitää muistaa nauttia tästä helleaallosta. Kohta kun saadaan taas räntää ja vesisadetta, se on varma se. Tulevalla viikolla toivomme saavamme muikkuja pannulle ja piipahdamme myös Haukivuoren puolella. Viikon ja koko mökkiloman huipentaa kanttarellireissu vaikka sadon suhteen en uskalla suuria toiveita elätellä. Mutta pitäähän isokorvien päästä perinteiselle sieniretkelle, Typylle sen ollessa ensimmäinen laatuaan. Ja onneksi pakastimesta löytyy viimevuotisia herkkuja mikäli nyt ei koriin uusia aarteita kerry.

Ps. Pimukin osaa nyt kerätä vadelmia suoraan oksilta, kyllä vanhakin koira siis temppuja oppii!

tiistai 3. elokuuta 2010

Suut makiaksi!

Kun ensimmäinen mökkiaamu valkeni aurinkoisena, lähti meidän koirimukset tapansa mukaan aamuiselle tutustumisretkelle. Ja sen retken seurauksena Typyä pisti ainakin häntään ja takajalkaan ampiainen Pimun saadessa iskun ainakin toiseen takajalkaansa. Pistoja saattoi olla enemmänkin, koska niiden paikantaminen on hiukan hankalaa karvapeitteen läpi. Lääkitsin nuoren neidin kyytabletin puolikkaalla, ihan varmuuden vuoksi. Pimu on jo sen verran karaistunut, että se toipui ampparihyökkäyksestä omin voimin.

Näihin ekoihin mökkipäiviin on sisältynyt kaikkea sitä perinteistä mitä aiemminkin; makkaranpaistoa, saunomista, kauppareissua, uimista, lintujen seuraamista, kävelylenkkejä mökkitiellä. Uutena perinteenä Typy on luonut aamu-uinnin, jonka se toteuttaa joka aamu. Pieni uintilenkki herättää väsyneemmänkin beaglen! Itse pesin tänään mattoja ja peseminen täytyi toviksi pysäyttää suruvaipan laskeutuessa kämmenselälleni paistattelemaan päivää. Siinä sitten ihastelin kaunista luontokappaletta, sillä enpä koskaan ennen ole noin läheltä päässyt perhosta ihastelemaan. Ja se viihtyi melko pitkän tovin mattojenpesuseuranani.

Vadelmat ovat kypsyneet ja ne maistuvat meidän neitokaisille. Typy poimii jopa itse omat vattunsa hamuamalla niitä suoraan oksilta suuhunsa. Pimu ei tätä konstia ole oppinut ja vanhalle matamille keräänkin kämmenelle kasan marjoja, jotta sekin saa suunsa makeaksi. Myös mustikat maistuvat erityisesti Typylle, Pimu taas ei niistä niinkään enää välitä. Eivät taida olla tarpeeksi sokerisia...

torstai 29. heinäkuuta 2010

Chorizoa, sangriaa ja orankeja

Sagrada Familia

Hola ja terveiset Barcelonasta! Mukava kaupunkiloma on takanapäin ja reissussa oli paljon nähtävää. Kävimme mm. Barcelonan eläintarhassa, jossa moikkasimme Sogon lajitovereita. Ei mahtanut mitään, kyynel tirahti silmäkulmaani näitä inhimillisiä olentoja katsellessa. Ovat ne hienoja eläimiä! Helle helli meitä lomailijoita samalla tavalla kuin täällä kotimaassa ja välillä oli istahdettava terassille sangria- tai cavalasin ääreen katselemaan kaupungin hulinaa. Kaupunki on täynnä historiaa ja FC Barcelonaa, molemmista tarttui mukaan jotain joko valokuvien tai tuliaisten muodossa.

Barcelonan katukuvassa tepasteli melko paljon myös nelijalkaisia ystäviämme. Heti ensimmäisenä aamuna kohtasimme eräässä puistossa koiranulkoiluttajia, joista yhdellä oli mukanaan beagle! Se olikin hauska yllätys heti loman alkuun, beaglen näkeminen saa aina hyvälle tuulelle. Törmäsimme myös esim. basset houndiin sekä staffiin. Toin meidän tytöille tuliaisiksi lohi- ja kanaherkkuja sekä pussillisen hampurilaisen muotoisia koirankeksejä. Kassiin pujahti myös punaisia, sydämillä koristeltuja kakkapusseja... Kyllä nyt kelpaa kerätä jätöksiä teiden varsilta.

Kotona oltiin kuulemma pärjätty mainiosti ilman emäntääkin. Enkä sitä kyllä epäillytkään. Kolmikko oli viettänyt aikaa Rajasaaressa ja Haagassa, kotona oltiin otettu päiväunia ja kärsitty kuumuudesta. Isokorvat olivat lentokentällä vastassa matkalaisia ja kuulin Typyn kimeän haukun matkalaukkuhihnalle saakka, jossa odottelimme ylipainoisia pakaasejamme (kiitos Lufthansa, ette kuitenkaan laskuttaneet ylikiloista). Jälleennäkemisen riemu oli suuri, kotiinpaluu taisi olla meistä kaikista iloinen asia.

Nyt vietämme muutaman huilipäivän kotimaisemissa, jonka jälkeen on aika pakata auto ja lähteä kohti Kangasniemeä. Tiedossa on mökkiloma luonnon rauhassa, jota kaikki odotamme. Haukut pääsevät haistelupuuhiin meidän omistajien nauttiessa kiireettömistä päivistä vaikkapa Espanjan tuliaisia maistellen. Unohtamatta tietenkään saunaa, muikkuja ja pulahduksia Puulaan.

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Uitetut koirat

Kotiuduttuamme Savonrannasta, suuntasimme tänään viettämään helteistä kesäpäivää Rajasaaren koirapuistoon. Iltapäivä sujui eväitä syöden, lehtiä lueskellen ja Typy oli tapansa mukaan vedessä alvariinsa. Varsinainen merenelävä koko beagle! Pimukin saatiin kepinheiton avulla vilvoittavaan veteen. Koirimukset tekivät myös tuttavuutta muiden paikalla olleiden nelijalkaisten kanssa, joita riittikin tällaisenä kuumana päivänä. Saaressa kun uintimahdollisuuksia riittää ja vesi tosiaan virkistää.

Uitetut beaglet.
On todella hienoa, että Helsingin kaupunki on järjestänyt näin mainion ulkoilualueen koirille ja niiden omistajille. Kelpaisi muiden kaupunkien ottaa mallia tästä!

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Mitäs me lomalaiset!

"Otetaas pienet tirsat!"

Odotettu kesäloma minun kohdallani alkoi ja loman alkumetrit olen viettänyt beagletyttöjen kanssa Savonrannan uljaissa maisemissa. Ja mikäs täällä ollessa, kun sää suosii ja järvivesi on enemmän kuin uimakelpoisen lämmintä. Pimu ja Typy ovat innolla tutkineet lähimaastoja ja Typy käy ahkerasti uimassa. Pimu tyytyy katselemaan pikkuneidin vesileikkejä rannalta mutta kyllä vanha patukin sentään tassut viitsii veteen kastella. Olo on leppoisaa vaikka kova tohotus koirilla onkin päällä. Joskus maltetaan ottaa pienet nokoset, mutta arkioloihin verrattuna päiväunet ovat neitien kohdalla kyllä vähissä. Yöt taas nukutaan sitäkin sikeämmin, hyvä niin.

Kun isäntäkin on tullut viettämään muutaman vapaapäivän tänne Oriveden rannoille, suuntaamme jälleen kotia kohti. On emännän "oman loman aika", kun nousen viikonloppuna ystäväni kanssa Barcelonaan vievään lentokoneeseen. Karvakorvat jäävät isännän hoteisiin ja minä aion nautiskella Katalonian maisemista. Matkan jälkeen alkaa myös isännän kesäloma ja sitten onkin aika lähteä kohti Kangasniemeä!

torstai 15. heinäkuuta 2010

Viilennyskonstit on monet

Koska viime aikoina on ollut todella kuumaa, on pitänyt miettiä miten koirimuksien olotilaa saisi helpotettua näillä helteillä. Viime viikonloppuna suuntasin karvakuonojen kanssa mökille isännän jäädessä paiskimaan töitä. Mökkireissu oli oivallinen idea, sillä mökkirannassa tuulee enemmän tai vähemmän miltei aina ja järvessä käynti virkistää. Vesi oli  +24 asteista mutta kyllä se silti raikasti. Typy puljasi veden ja rannan väliä eestaas ja Pimukin meni uimaan, kun piti noutaa pallo pois vedestä. Lisäksi pesin molemmat neidit, huuhtelu kun kävi näppärästi koiria uittamalla. Ja tietysti grillasimme karvakorvien kanssa makkaraa ja lihanpaloja, jotka maistuivat meille kaikille touhukkaan päivän jälkeen.

Alkuviikosta koirimukset pääsivät hoitoon isännän vanhempien luokse, kun suuntasimme vuorokauden mittaiselle minilomalle Tallinnaan viettämään hääpäiväämme. Ja hikihän hoitopaikassakin oli pukannut päälle. Siellä oloa oli helpotettu märillä pyyhkeillä ja tuulettimella, jollaisen aion itsekin hankkia meille kotiin heti, kun niitä kauppoihin lisää ilmestyy. Tällaiset kuumat ilmat käyvät Pimulle jo aika raskaiksi, vanhus on aivan veto pois. Tuuletin olisi yksi lisäkeino kropan viilentämiseen. Siispä kauppiaat; tilatkaa niitä aparaatteja lisää myymälöihinne, kiitos!

torstai 8. heinäkuuta 2010

Kuin kaksi marjaa, ainakin melkein

Typystä on tullut jo iso tyttö, täyttihän se juhannusaattona 8 kuukautta. Säkäkorkeudeltaan pitkäsääri on jo Pimua hiukan korkeampi ja kasvaa varmasti vielä lisää. Hieno beagleneiti pikkumonsterista kasvaa!

Minulta on usein kysytty, onko Typy Pimun pentu tai ovatko ne sisaruksia. Molempiin kysymyksiin vastaan hieman hymyillen ei, sillä Pimun pennuntekoajat ovat autuaasti olleet ohi jo monta vuotta. Enkä ihan heti itse niitä sisaruksiksi luulisi, kun katsoo Pimulin harmaantunutta kuonoa. Toisaalta koiramme näyttävät hieman samannäköisiltä ja jos ei huomaa tarkemmin katsoa, erehdyn joskus itsekin luulemaan Pimua Typyksi ja toisinpäin. Ja koska Typy on tosiaan jo Pimun kokoinen korkeussuunnassa (leveydessä vielä häviää), päätä näkemättä saattaa erehtyä sekoittamaan koirat toisiinsa. Eikä tuo samannäköisyys mikään ihme ole, Typyn isänisänisä on Pimun isä ja isänisänäiti taas Pimun äiti. Sukulaisiahan meidän tytöt siis toisilleen ovat.

Typyllä on edessä sen elämän ensimmäinen "kesäloma", joka sisältää mökkeilyä Savonrannan ja Kangasniemen maisemissa, grilliherkkujen syömistä, pieniä retkiä pääkaupunkiseudulla, kyläreissuja sukulaisiin sekä lyhyt hoitoreissu anoppini ja appeni hellään huomaan meidän omistajien viettäessä hääpäiväämme Tallinnassa. Vielä viime kesänä koiranpennun hankkiminen oli vain emännän haaveissa, käännytystyön olin kyllä isännän mielen muuttamiseksi aloittanut. Sehän tepsi ja nyt, kuin kaksi marjaa, kaverukset suuntaavat lomaseikkailuihin!

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

On the beach

"Taasko toi ui..."
Kyllä nyt helteet hellii meitä! Koirilla on näillä keleillä hiukan tukala olo ja senpä vuoksi pitää suunnata veden äärelle kesäpäivää viettämään. Ihmisten uimarannoille emme haukkuja toki vie mutta kiitettävästi koirillekin uimapaikkoja täältä kivimuurien keskeltä löytyy, kun osaa vain etsiä. Meillä on muodostuneet vakiopaikoiksi Vuosaaren rannat sekä
Rajasaaren koirapuisto, molemmat hyviksi havaittuja. Siis eväät kassiin, viltti ja hyvä kirja kainaloon ja nokat kohti merenrantaa! 
"Saisinko jo sen lihapullan, kiitos!"

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Kiitoksen sanoja ja mittumaarikuulumiset

Ihan ensimmäiseksi kerron, että tämä on 100. kirjoitukseni tänne Pimun blogiin. Näin sitä vaan on tekstiä syntynyt ja kuulemani mukaan vanhan neidin kuulumisia käydään myös lukemassa. Kiitos siitä!

Toiseksi kiitän meidän perheen puolesta koko saaripoppoota hauskasta juhannuksesta! Saimme nauttia mukavasta seurasta, maukkaasta ruuasta, saunasta vastan kera ja virkistävistä juomista. Ja parempaa säätä emme olisi voineet saada; aurinko helli koko viikonlopun eikä sateesta ollut tietoakaan. Kaiken kaikkiaan mieleenpainuva mittumaari!

Sitten asiaan eli juhannuksen viettoon koirien näkökulmasta. Siitä lupailin kertoa ja mikäpä siitä kertoessa, sillä kivaahan luppakorvilla oli! Matka saareen taittui veneellä, jonka kyyti taisi olla meille kaikille ikimuistoinen. Pimu on vanha merenkulkija ja aiemmin saareen on menty hiukan hitaammalla paatilla. Tällä kertaa istahdimme varsinaisen pikasliipparin kyytiin ja nyt taisi Pimullakin häntä tutista. Typy taas oli elämänsä ekaa kertaa veneessä, joten sitä pelotti ja emännän jaloissa olikin turvallista istua. Mutta hengissä selvittiin ja perille päästyä ensimmäisenä tehtävänä oli häätää naapurimökin koira pois pihapiiristä. Meidän tytöt pistivätkin sellaisen mölykuoron pystyyn, että naapurin haukku luikki pakoon melko rivakkaasti.

Muuten juhannuksen vietto sujui koirimuksilta ilman rähäköitä. Savulohi maistui ja moni muukin herkku, välillä otettiin pienet painiottelut ja juostiin rannassa vilvoittelemassa kylmässä merivedessä. Jopa Pimu uskaltautui veteen, mikä ei ihan tavallista meidän vanhukselle ole. Typyä kiinnosti aivan kaikki, olihan se uusissa maisemissa ja tutkittavaa riitti. Pimu malttoi välillä pistää pitkäkseen mustikanvarpujen keskelle ja nauttia olostaan. Emäntää etukäteen pelottaneet käärmeet eivät nyt näyttäytyneet ja hyvä niin. Ja karkuunhan kyy taitaa mennä ellei sen päälle onnistu astumaan, mikä ainakin Typyn touhuamisella ei olisi ollut mikään ihme. Mutta matelijat pysyttelivät siis omissa koloissaan lukuunottamatta kompostissa oleskellutta rantakäärmettä...

Eilen oli sitten aika pakata matkapakaasit sliippaarin kyytiin ja väsyneet mutta onnelliset juhannuksen viettäjät palasivat kotimaisemiin. Unten maat kutsuivat isokorvia heti sisälle päästyämme ja kovin olivat beagleneidit väsyneitä vielä aamulla töihin lähtiessäni. Nyt sitten jäämme odottelemaan kesälomaa, johon on vielä hetki aikaa. Silloin pakataan taas kimpsut ja kampsut ja käännetään kuonot kohti lomalaitumia!

torstai 24. kesäkuuta 2010

Juhannusterveiset!


On aika nauttia keskikesän juhlasta. Syödä vatsat täyteen kesäherkkuja, lämmittää juhannussauna ja ihastella luonnon kauneutta. Meidän porukka aikoo nauttia täysin rinnoin mittumaarista hyvässä seurassa kiireettömästi vapaapäivistä nautiskellen. Ensi viikolla kerron miten juhannuksen viettomme sujui. 

Mukavaa ja leppoisaa Juhannusta blogin lukijoille!

toivottaa Pimu, Typy ja lauman kaksijalkaiset

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Arpinaama

Viime viikolla Pimun ja Typyn yhteiselo ei ollut kovin auvoista. Parikin kertaa vanhuksella tuli mitta täyteen pikkuriiviötä ja Typy piti Pimun mielestä laittaa ruotuun. Alkuviikosta yhteenotettiin koirapuistossa ja eilen neideille tuli riitaa luista. Isäntä totesikin Typystä, että puolivuotias ja nyt jo arpia naamassa...

Koirapuistotaistelun jäljiltä Typy sai vertavuotavan reiän nenäänsä. Riidan syy jäi epäselväksi, mutta todennäköisesti Pimulla vaan keitti yli. Se olisi halunnut rauhassa haistella puiston hajuja, kun taas Typy yritti haastaa höppänän leikkiin. Pimulle riitti moinen härnäys ja sota oli pystyssä. Eilinen riita saatiin aikaiseksi luista ja tämän tappelun laitan kyllä täysin Pimun niskoille. Ensin se varasti Typyn luun ja kun pikkukaveri meni katselemaan, mikä oikein on homman nimi, iski Pimu kimppuun kuin sika limppuun. Taistelun tuloksena Typy sai haavan silmäkulmaan ja reiän korvaan. Voi sitä surkeutta, kun pikkubeagle piileskeli pyykkitelineen alla ja sieltä pois uskaltauduttuaan hakeutui heti syliini. Mutta kyllä Pimukin oli hiukan ihmeissään rähäkästä ja annoin tasapuolisesti molemmille rapsutuksia. Tietysti molempia piti myös torua moisesta rähinästä, sillä eihän kaverit saa tapella. Riidoissa on aina kaksi osapuolta ja näiden taistelujen aikana saimme huomata, että Typy ei enää alistu vanhukselle vaan yrittää antaa samalla mitalla takaisin. Toiseksi vaan jäi, ainakin vielä...

Kun talossa on kaksi koiraa, on selvää että erinäisiä reviiri- yms. taisteluja tullaan käymään. Onneksi ne ovat olleet vielä harvassa ja Pimu on todella pitkäpinnainen Typyä kohtaan. Paljon on pikkuneiti saanut vanhukselta anteeksi. En ole huolissani näistä rähäköistä, sillä ne kuuluvat asiaan ja olen yrittänyt niihin henkisesti varautua (nukuin viime yön lattialla koirat kainalossa, jotta beagleilla oli turvallinen olo. Isäntä pyöritteli päätään...). Kivaahan tappelunujakoiden todistaminen ei ole, mutta yritän suhtautua niihin osana koiramaailman sääntöjä.

Alkaneella viikolla juhlistamme keskikesän juhlaa. Pimu pääsee näyttämään Typylle savulohen jämien löytöpaikat, sillä suuntaamme merenrannalle Kotkaan. Saarijuhannus siis kutsuu meidän poppoota, sitä odotamme innokkain ja iloisin mielin! Ja toivon, että koirat keskittyvät silloin tappelemaan vain jämä-apajilla norkoilevien lokkien kanssa...

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Valmiina häätämään sorsat tai lokit

Lupasin jo parissa edellisessä kirjoituksessani kertoa Pimun ja isännän retkestä lisää. Haasteltuani isäntää sain kuulla, että tämä kyseinen reissu oli ollut eläinhavaintojen suhteen köyhä. Ritariperhosta lukuunottamatta mihinkään muihin harvinaisempiin otuksiin ei kaksikko ollut törmännyt. Ja kuten olen jo maininnutkin, hyttysiä ja punkkeja oli riittänyt kiusaksi asti.

Taitaa näissä retkissä olla joka vuosi samanlainen kaava; kävellään tolkuttomasti, syödään retkisapuskaa, peseydytään jääkylmässä lammessa/järvessä/purossa, isketään hyttysmyrkyjä kroppa täyteen ja nukutaan ahtaasti teltassa Pimun valloittaessa parhaan nukkumapaikan. Illalla nukkumaan käydessä on kuulemma hiki ja aamulla ollaan umpijäässä. Pimulle reissujen kohokohtia ovat makkaranpaisto sekä erilaisten hajujen tutkiminen ja niissä kieriminen. Ja tietysti vapaus; remmi kulkee Pimun pannan sijaan kiinni isännän rinkassa. Retket ovat jatkossakin isännän ja Pimun oma juttu, oma mukavuudenhaluni ei anna myöten tämänkaltaisille reissuille.

Keskikesän juhla lähestyy kovaa vauhtia, juhannukseen on reilu viikko. Suunnitelmamme ovat vielä auki, missä juhannusta tänä vuonna vietämme. Ilmoista riippuen suuntaamme joko Kangasniemen rannoille tai Kotkaan meren äärelle. Typylle Kotkan mökkireissu olisi sen elämän ensimmäinen, Pimu on viettänyt siellä jo useamman juhannuksen. Koirille varmasti kelpaa kumpi paikka tahansa; Kotkassa saa tonkia lokeille tarkoitetut savulohen rippeet rantakiveltä (lokit ajetaan pois apajilta) ja  rapsuttajia riittää. Kangasniemellä taas pääsee nuolemaan muurikkapannusta pihvinjämät ja komentamaan rantaan uivia sorsia. Katsotaan siis ensi viikolla, onko isokorvien juhannusménuu tänä vuonna lihaa vai kalaa.

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Tervetuloa kotiin!


Kotimaisemissa; I´m back!
Kotona taas! Retkeläiset palasivat Lempäälästä kierrettyään Birgitan polkua
hyttysten ja punkkien pumpatessa verta sekä Pimusta että isännästä. Alunperin retkikohteen piti sijaita pohjoisemmassa mutta lopulta paikaksi valikoitui Pirkanmaan maisemat.

Matkalaiset olivat uupuneita mutta reissu oli ollut antoisa. Luonnon rauhassa lepää sekä silmä että mieli, se kai matkan pääasiallinen tarkoitus onkin. Jälleennäkemisen riemu oli suuri reissulaisten kotiuduttua. Typy oli onnellinen, kun kaveri palasi kehiin ja emäntä sai huokaista helpotuksesta. Kyykäärmeisiin ja karhuihin ei oltu törmätty ja sain kaksikon ehjänä kotiin.

Mitä reissulla nähtiin ja koettiin? Siitä lisää seuraavalla kerralla...

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Rinkka ja reissumies (sekä beagle)

Rinkka pakattiin ja teltta kaivettiin esiin, sen jälkeen oli aika hypätä autoon ja suunnata kohti Pirkanmaata. Isäntä ja Pimu lähtivät reissuun minun ja Typyn jäädessä pitämään huushollia pystyssä. Ja pystyssähän tuo on pysynyt vaikka Typy on jäänyt ensimmäistä kertaa elämässään koko päiväksi yksin kotiin, emännän kun pitää käydä töissä (kesälomaan on vielä piiiitkä aika).

Retkeläiset ovat saaneet nauttia mukavista kesäsäistä, aurinko paistelee ja hyttysiä riittää. Ja kuulemma punkkeja myös, isäntä on nyppinyt niitä Pimun karvoista jo mielin määrin. Eläinmaailman "ihmeistä" matkalaisille on tähän mennessä näyttäytynyt ainakin ritariperhonen. Mitä muuta matkan aikana tulevat vielä näkemään, siitä lisää seuraavassa bloggauksessa. Hyiseen järviveteenkin Pimu sai tehdä lähempää tuttavuutta, koska se oli kierinyt sontakasassa ja isäntä joutui pesupuuhiin. Retkillekin otetaan tosiaan shampoopullo mukaan, pesuhommiin kun on opittu varautumaan.

Pimu on jaksanut matkassa hyvin mukana vaikka sää on lämmin ja ikääkin on jo jonkin verran. Teltassa nukkuminenkin sujuu kuulemma vanhalla rutiinilla. Matkalaiset ovat siis hyvissä voimissa, muonaa riittää loppureissun ajaksi ja hyttysmyrkytkään eivät pääse loppumaan. Me Typyn kanssa jatkamme kodin pystyssä pitämistä ja odottelemme väsyneitä, mutta onnellisia reissulaisia loppuviikosta kotiin.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Monenlaista ihmeteltävää

Kuluneella viikolla saimme taas todistaa sitä, miten vanhakin nuortuu, kun seura on junioritasoa. Tiistaina kauppareissulta palattuamme koirimukset olivat taas päättäneet pistää lukupiirin pystyyn ja tutustua iltapäivälehden otsikoihin. Ja oikein perusteellisesti... Epäilen, että Pimu toimi tässä hommassa primus motorina. Meiltä jäi isännän kanssa lehti lukematta, koska sivujen teippaamisessa olisi mennyt koko loppuviikko.

Moisen lukuinnon ihmettelyn lisäksi olen viikon aikana ihmetellyt yhdessä koirien kanssa luonnon kulkua. Kävimme ruokkimassa sinisorsia paikallisen puron varrella ja Typy seurasi kiinnostuneena sorsien syöntitouhuja. Pimua kiinnosti enemmän leipäpalat, joita olin linnuille varannut.  Eräänä aamuna melkeinpä törmäsimme kahteen rusakkoon, joita Typy ei kuitenkaan haistelultaan huomannut ja Pimu totesi, että pitkäkoivet ovat liian nopeita. Samaisella reissulla haisteltiin myös harakan raatoa, jonka päälle Pimu pisti oman nestemäisen puumerkkinsä. Typystä löysimme sen elämän ensimmäisen punkin ja hyttysetkin pyrkivät isokorvia ahkerasti rokottamaan. Onneksi ne ovat paksunahkaista tekoa.

Luonto on nyt värikkäässä loistossaan, nautitaan siitä! Ensi viikolla Pimulle koittaa kesän huipennus eli jokavuotinen telttaretki isännän kanssa. Tarkka retkikohde on vielä päättämättä, mutta kaksikko suuntaa tällä kertaa pohjoiseen päin. On siis aika kaivaa rinkka naftaliinista ja jättää emäntä kotiin miettimään, kohtaako parivaljakko tällä reissulla karhun ja huomaako Pimu hypätä käärmeen yli, jos luikero osuu kulkureitille...

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Erilaiset frendit

Olemme jo kesän kynnyksellä. Harvinaisen pitkä talvi on mennyttä elämää ja nyt odotellaan helteiden palaavan sekä auringon paistavan. Ensimakua on jo saatu, joten on kai lupa odottaa lisää...

Palaan muistelemaan kulunutta alkuvuotta ja sitä, mitä kaikkea Pimu ja Typy ovat touhunneet. Päällimmäisenä esille nousee tietysti luja kaveruus. Pimu otti melko pian Typyn porukkaan mukaan ja nyt ne ovat miltei erottamattomat. Vaikka alkuun meistä omistajista tuntuikin, että mitä tästä oikein tulee... Isäntä rohkeni jopa epäillä, huoliiko Pimu Typyä koskaan kaverikseen. Mutta minä uskoin vakaasti, että yhteinen sävel löytyy. Pimu on saanut Typyn myötä uutta potkua elämään ja Typy taas sai Pimusta hienon roolimallin. Ja onneksi ihan kaikessa Typy ei sentään Pimua matki, esim. sontakasoissa pyöriminen ei Typyä kiinnosta.

Vessapaperia ei tarvitse ostaa enää kassikaupalla, sama koskee talouspaperia. Sisäsiisteys on siis saavutettu! Puruluita ostamme enemmän kuin vuosikausiin ja niitä Pimukin nakertelee aivan yhtä innokkaasti kuin pikkuneiti. Typystä löytyy koko ajan uusia kiinnostavia piirteitä, viikonloppuna se osoitti olevansa innokas uimari. Pimu taas ei koskaan mene veteen ilman houkutinta, joista paras on kepin heittäminen. Tuhotöitä kaverit harrastavat nykyään pienemmässä mittakaavassa. Hävikkilistalle voidaan lisätä jouluvalojen ja kirjojen lisäksi emännän lompakko, muutamat kengät, käsirasvapurkkeja ja sanomalehtiä. Ja vaikea on sanoa, kumpi nämä tihutyöt on saanut aikaan.

Loppuun voi varmaan todeta, että koirat ovat yksilöitä ja persoonia siinä missä me ihmisetkin. Vaikka meidän tyttöset ovat samaa rotua, ovat ne luonteiltaan melko erilaisia. Hyvä niin, sillä tylsäähän se olisi, jos me kaikki olisimme samanlaisia. Erilaisuus on rikkaus!

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Hups, pääsi unohtumaan

Nainen unohti koiransa kaupan eteen näillä helteillä. Onneksi kaupan väki tarjoili haukulle vettä. Joensuussa tylyn kohtalon sai ne 24 koirimusta, jotka jouduttiin eläinkääkärin päätöksellä lopettamaan eläinsuojelusyistä.

En voisi ikinä kuvitella unohtavani Pimua tai Typyä minnekään. Ja minkä takia joku omistaa 24 koiraa... Näistä edellä mainitsemistani tapauksista lukiessani nostan taas hattua eläinsuojelutyötä tekeville sekä eläinlääkäreille, jotka joutuvat kohtaamaan näitä ikäviä tilanteita ja puuttumaan niihin. Se ei ole aina helppoa. Olen kuullut, että joskus on isäntä vastassa ladatun haulikon kanssa, kun mennään tekemään tarkastuskäyntiä eläinsuojeluilmoituksen johdosta. Eli kiitos teille, jotka puolustatte karvaisten kavereidemme oikeuksia parempaan elämään!

tiistai 18. toukokuuta 2010

Me tulemme taas

Käki toivotti meidät äänekkäästi kukkuen tervetulleiksi. Olimme perillä Kangasniemellä, Puulan rannalla.

Mökki nökötti tutussa paikassaan ja oli säilynyt pitkästä talvesta vahingoitta. Pimun syksyllä jättämä keppikin oli odottamassa mökin kuistilla. Ensin ohjelmassa seurasi mökin perusteellinen kevätsiivous, jossa talven pölyt saivat kyytiä. Ja kun saunaankin oli kannettu vedet sekä puut, oli mukava juoda kuistilla päiväkahvit miltei helteisessä säässä. Ilmat olivat koko pitkän viikonlopun ajan todella kesäiset ja siitä nautittiin täysin rinnoin. Mökissä kävimme vain nukkumassa, päivät vierähtivät pihalla oleillen.

Pimun reissu kulki vanhalla rutiinilla, joskin nyt oli haistelukaveri matkassa mukana. Vanhus nautiskeli auringosta sammalmättäällä maaten ja välillä se kävi kierimässä hiekka- ja multakasoissa. Tämän kesän ensimmäiset punkitkin takertuivat sen turkkiin, toivottavasti tiedossa ei ole samanlaista punkkikesää kuin viime vuonna. Vanha neiti selvästi nautti olostaan ja Typyn kanssa oli mukava touhuta. Ohjelmaan kuului mm. grilliin varatun puuhalon jäkertämistä (kuten alla olevasta kuvasta näkyy).

Typyn ensiesiintyminen mökkimaisemissa sujui innostuneissa tunnelmissa. Se vaelsi pitkin rantoja, paini Pimun kanssa ja kaverukset tutkivat ympäristöä peräkanaa nenät maassa kulkien. Vettä nuori neiti ei pelkää yhtään ja pariin otteeseen se molskahtikin kiveltä rantaveteen. Itsekin uskaltauduin ennen kotimatkalle lähtöä uimaan viileässä vedessä (asteita 14), joka kyllä virkisti kummasti! Kaiken kaikkiaan Typy pärjäsi mökillä mallikkaasti eikä karkureissuja tarvinnut pelätä. Uskon, että sekin menetti sydämensä mökkivanhukselle kuten meille muillekin on käynyt.

Niin, niistä muikuista. Ne jäivät tällä kertaa vain haaveeksi mutta grillimakkaraa neidit saivat välipalaksi päivittäin (ja syötiin toki niitä itsekin). Lehtipuhallin ei aiheuttanut suurempia tunnekuohuja, Pimu keskittyi lehtioperaation aikana räyhäämiseen (pallonheittäjät olivat kateissa) ja Typy sukelteli lehtikasoihin nuuhkien mielenkiintoisia hajuja. Nupin haudalle istutimme kukansiemenet Typyn toimiessa mullan möyhentäjänä. Yhdessä tuli myös ihmeteltyä kuikkien ja lokkien kiljumista, perhosia ja kirjosiepon pesänrakennuspuuhia. Ja kotimatkalla ajatukset olivat jo seuraavissa mökkireissuissa, jospa sitten saisi niitä muikkujakin...