sunnuntai 8. elokuuta 2010

Onneksi on Puula

Mitä jaksaa tehdä näillä helteillä? Ei mitään. Rannassa olevat tervalepät odottavat kaatamista (ensi viikolla, jos säät viilenee). Ruokaa ei jaksaisi tehdä ("haetaanko kirkonkylältä pizzaa?") ja saunakin on lämminnyt harvinaisen vähän. Isäntä on nukkunut lattialla, koska siellä on kuulemma viileämpää. Onneksi järvi on mökin pihalta 10 metrin päässä, joten aurinkotuolista jaksaa juuri ja juuri raahautua vilvoittavaan veteen.

Eilen teimme veneretken, joka sisälsi rantautumisen hienolle sorarannalle tasaisen kallion viereen. Ja johan beaglekaverukset innostuivat uimaan! Pimukin haki niin innolla keppiä vedestä, että paluumatkalla ei tarvinnut enää läähättää tuskanhiessä turkin ollessa likomärkä. Ja märkänä se pysyi myöhään iltaan saakka, koska Pimulla on paksu turkki. Uskon, että vanhuksen olo oli huomattavasti mukavampi märän karvan alla.

Vielä on lomaa jäljellä ja pitää muistaa nauttia tästä helleaallosta. Kohta kun saadaan taas räntää ja vesisadetta, se on varma se. Tulevalla viikolla toivomme saavamme muikkuja pannulle ja piipahdamme myös Haukivuoren puolella. Viikon ja koko mökkiloman huipentaa kanttarellireissu vaikka sadon suhteen en uskalla suuria toiveita elätellä. Mutta pitäähän isokorvien päästä perinteiselle sieniretkelle, Typylle sen ollessa ensimmäinen laatuaan. Ja onneksi pakastimesta löytyy viimevuotisia herkkuja mikäli nyt ei koriin uusia aarteita kerry.

Ps. Pimukin osaa nyt kerätä vadelmia suoraan oksilta, kyllä vanhakin koira siis temppuja oppii!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.