torstai 29. syyskuuta 2011

Kuin täit beaglessa

Kotimme vieressä sijaitseva koirapuisto on suoranainen pahuuden pesä! Ensin Typyä puri puistossa käärme ja nyt meidän kaksikko on saanut puistossa koiratäi-tartunnan! Olen todella kiukkuinen. Syytän puhtaasti puistossa vierailevia piittaamattomia koira-ihmisiä tästä tartunnasta, sillä missään muualla meidän tytöt eivät ole muiden koirien kanssa seurustelleet. Kuka kehtaakin tuoda täisiä koiria puistoon, jossa ne tartuttavat muita koiria! Arrgg!

Ryhdyimme illalla katselemaan Pimun ja Typyn turkkeja, koska koirat ovat kuopsutelleet ja rapsutelleet itseään aikamoisella kiihkolla. Ja sieltähän niitä löytyi, kun suurennuslasin avulla tutkimme turkit (hyvin osaavat piiloutua nämä pahukset). Varmistimme diagnoosin vielä koirakirjojen ja netin avulla. Pimun turkki suorastaan kuhisee elukoita ja kyllä Typykin on osansa saanut. Onneksi koirien täit ovat eri laatua kuin meillä kaksijalkaisilla esiintyvät, joten sen suhteen voimme huokaista helpotuksesta. Ne eivät myöskään tartu ja leviä ihmiseen, vain haukusta toiseen. Mutta nyt koirapuisto on pannassa (kohta ikuisessa...) ja tänään aion kahmia apteekista kaikki mahdolliset myrkyt ja linimentit, jotta moiset loiset saadaan häädettyä pois isokorvista. Kun koirimukset on pesty ja lääkitty, on vuorossa huushollin huolellinen siivous.

Typyä ei muutenkaan suosinut onni eilen. Pikkuakkaa nimittäin pisti päivälenkillä ampiainen takamukseen. Paniikissa Typsy oli juossut isännän luokse pyytäen apua, kun ampiainen oli jumiutunut Typyn takapuoleen eikä meinannut irrottaa otettaan millään. Isäntä pelasti tytön pulasta ja hetken aikaa Typy oli ollut pökerryksissä. Onneksi vauhtihirmu toipui iskusta ja pääsi omin jaloin kotiin. Tämänkin vuoksi olen entistä vakuuttuneempi siitä, että elokuinen hyökkäys koirapuistossa oli kyyn tepposia. Niin heikkoon kuntoon Typy sen jäljiltä meni ja ampiaisten pistoista se on kuitenkin toipunut melko pikaisesti.

Illalla siis pistetään koirat kylpyyn ja kierretään koirapuisto kaukaa. Pesemisestä tytöt eivät tykkää pätkän vertaa ja itse poden huonoa omaatuntoa siitä, miten kauan täit ovat mahtaneet kiusata meidän tyttösiä. Senpä vuoksi suuntaan päivällä työpaikkani vieressä sijaitsevaan lemmikkitarvikekauppaan ja ostan isokorville superextrahyvät herkkupalat!

tiistai 27. syyskuuta 2011

Väriloistoa, sieniä ja hiljainen hetki

Menneenä viikonloppuna nautiskelimme taas olostamme Puulan rannalla. Sienionni jatkui ja saaliiksi saatiin kanttarelleja, mustia torvisieniä sekä suppilovahveroita. Niistä on mukava kokkailla herkkuja talven pakkasilla ja muistella mukavaa mökkisyksyä. Vaikka itse pidän eniten keväästä ja siitä, kun talven jälkeen päästään avaamaan odotettu mökkikausi, on myös syksy mukavaa mökkeilyaikaa. Luonto loistaa kauniissa väreissä ja näyttäytyy uudesta, paljaasta näkökulmasta, kun lehdet ovat varisseet alas puista.


Hiljainen hetki Nupin muistolle.
Vainajiakin muistettiin tällä reissulla ja laitoin Nupin haudalle pientä koristusta lyhdyn lisäksi. Tämän jälkeen valjastin isokorvakaksikon viettämään kanssani hiljaista hetkeä vanhan herran kunniaksi, joka onnistuikin melko hyvin. Sain koirimukset pysymään istuma-asennossa noin viiden sekunnin ajan. Mökillä ei nimittäin kovin kauaa jouda istuskella, on siellä sen verran paljon haisteltavaa ja nuuskuteltavaa. Typy tekikin jo vakioksi muodostuneet ajoreissut sekä lauantaina että sunnuntaina. Tällä kertaa reissun päällä oltiin kuitenkin vain reilu tunti per päivä. Häviää siis kesäisille kolmen tunnin sekoiluille.

Punkkipirulaisetkin ovat edelleen voimissaan, sillä otin eilen Pimun turkista pois yhden paholaisen. Luulin, että punkeista olisi jo päästy eroon tämän kesän osalta mutta näköjään ei. Kai ne häviävät vasta pakkasten myötä. Pimu nautti kovasti olostaan mökillä, sillä siellä saa nukkua isännän ja emännän vieressä sekä syödä makkaraa ja possunpihvejä. Nam! Typyn keskittyessä juoksemaan päättömänä pitkin metsämaita, vanha neiti lähti emännän sieniretkiseuralaiseksi ja lepäili takkatulen ääressä.

Mökkikausi ei suinkaan ole vielä ohi ja seuraavan kerran suuntaamme sinne lokakuun lopulla. Silloin saammekin viettää metsän keskellä viikon verran, sillä syyslomailemme mökkivanhuksen hellässä huomassa. Haikeutta on toki jo ilmassa, sillä mökki laitetaan kyseisellä reissulla talviteloille. Mutta kuten joka syksy, ryhdymme sen jälkeen jo laskemaan päiviä kevääseen ja uuteen mökkikauteen.

maanantai 19. syyskuuta 2011

Hälytys annettu

Kirjoitin elokuussa tässä blogissa, että meidän perheen syksyä tulee värittämään leikkausoperaatio. Operaatio koskee allekirjoittanutta ja kesäkuussa oli tiedossa, että joudun/pääsen sairaalapetiin ennen vuoden vaihdetta. Mutta minut yllätti puhelinsoitto sairaalasta jo näin alkusyksystä ja leikkaus on tosiasia parin viikon päästä. Kääk!

Koska minut avataan ja sen jälkeen kursitaan kokoon sen verran isolta alueelta, että toipumisaika on melko pitkä, on koirakaksikon lenkitykset ulkoistettava ainakin kahdeksi ensimmäiseksi toipilasviikoksi. Minulta kun on kaikenlainen riuhtominen kielletty. Ja Pimun (uskokaa pois!) ja Typyn kanssa lenkit ovat yhtä nykimistä, riuhtomista, säntäilyä ja ryntäilyä. Meidän pitääkin valjastaa sukulaiset ja ystävät apuun, sillä vaikka isäntä ulkoiluttaa koirimuksia niin usein kuin omilta arkikiireiltään ehtii, on varmistettava että Pimun ja Typyn päivittäinen kolmen ulkoilun annos täyttyy. Toki aion itsekin osallistua ulkoiluihin vointini mukaan mahdollisimman pian mutta silloinkin voin taluttaa vain Pimulia. Typyn kanssa saa mennä viipottaa joku muu, sillä pitkäsääri on vilkas (ja "vetävä") tapaus.

Apujoukot on siis hälytetty. Kalentereita on käyty läpi ja jaettu vuoroja. Aikataulutettu ulkoiluja ja pohdittu, ehtiikö isäntä sännätä kello kolmen vai neljän junaan. Kuka tulisi keskiviikko-iltana, kuka perjantaina iltapäivällä. Kaupasta on hamstrattu puruluita, jotta isokorvilla riittää päivisin puuhaa emännän maatessa sängyssä. Vielä kun keksitään keino siihen, miten pitää kaksikko pois samasta sängystä... Tikit kun eivät taida olla beaglepainien kestäviä.

Hädässä siis ystävät ja suku tunnetaan. Ja hyvin avunpyyntöön on vastattu, mistä olemme kovin kiitollisia. Enkä usko, että Pimu ja Typy pistävät ollenkaan pahakseen sitä, että lenkkikaverit ovat jonkin aikaa niitä mukavia tyyppejä. Niitä, joita ei ihan joka päivä normaalioloissa näe mutta jotka tuovat herkkuja aina tullessaan, kun nähdään.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Läähätän ja läkähdyn


"Mitä sä siellä seisot, tuu mukaan!"

Ei se vielä ole ohi. Nimittäin kesä! Yritän ainakin itselleni uskotella niin. Aurinko helli meitä viikonloppuna ja nautimme mukavasta säästä ulkoilemalla isokorvien kanssa ahkerasti. Pistivätpä tytöt taas pitkästä aikaa oikein painiksi läheisen puiston nurmikolla ja Pimu komensi kipakasti Typyä leikkiin mukaan. Hikihän siinä tietysti tuli ja kotimatka sujuikin kahden läähättävän ja läkähtyneen koiran kanssa. Mutta kyllä oli hupaisaa seurata kaksikon kirmailua, Pimukin oli kuin ennen vanhaan konsanaan, kun se pyöri ja hyöri väkkäränä pitkin nurmikenttää. Kyllä meillä on vauhdikas vanhus!

Onhan syksyn merkkejä jo ilmassa, myönnetään. Mutta toivon, että tästä syksystä tulee yhtä kuiva kuin viime syksy oli. Silloin kun siirryimme käytännössä kesästä suoraan talveen. En todellakaan innostu ainaisesta vesisateesta, jolloin koiria suihkutellaan ja kuivataan joka lenkin jälkeen. Kahden jääräpään kanssa tämä ohjelmanumero kiristää pinnaa vaikka kuinka yritän laskea sataan. Pimu haraa vastaan täysin rinnoin, Typy yrittää karata tai tunkea suihkuun yhtä aikaa Pimun kanssa, kaverukset kuivaavat toisiaan nuolemalla toistensa turkkeja ja minä yritän siinä välissä sählätä pyyhkeen kanssa... Huh! Joten aion nauttia auringonpaisteesta niin kauan kuin sitä vielä riittää ja harkitsen märkäpuvun ostamista syyssateita silmällä pitäen.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Hullaantumisia


Hajuja, hajuja...

Mökillä oli mukavaa. Saimme runsaan saaliin kanttarelleja kotiinviemisiksi, isännän sanoin "tässähän ihan hullaantuu". En ole eläissäni kerännyt niin suurta määrää kanttarelleja mökkimetsästä ja toki tarjolla olisi ollut myös rouskuja, tatteja, haperoita ym. Koirakamut olivat tietysti mukana ja tällä reissulla Pimukin teki katomistemppuja hajujen perässä. Yleensä vanha neiti kulkee sienestäjien mukana eikä päästä heitä näköpiiristään mutta kaiketi Pimatsu tällä kertaa tuumasi, että eiköhän nuo pärjää kaksistaankin. Se hullaantui hajuista. Typy taas ajoi pariikin otteeseen joko hirveä tai peuraa, haukku kaikui kimeänä pitkin metsää ja välillä hävisi kokonaan. Typykin siis hullaantui, sorkkaeläimistä.

Tällä viikolla meidän perhe siirtyi "talviaikaan". Lomat ja vapaapäivät ovat tältä erää pidetty ja opiskelut sekä työt täyttävät taas meidän kaksijalkaisten päivät. Ilokseni olen todennut, että ainakin alku on sujunut mallikkaasti. Kotona ei ole ollut kaaosta, kun olen palannut töistä kotiin. Yritän itse parhaani mukaan tehdä lyhyempää työpäivää, jotta isokorvien ei tarvitse viettää liian pitkiä päiviä kaksistaan kotosalla. Ja taas kerran totean, että oloani ja mieltäni helpottaa tieto siitä, että Pimulla on päivisin kaveri eikä kotona tarvitse yksin kyhjöttää. Sama pätee tietysti myös Typyyn. Kyllä tytöistä on seuraa toisilleen ja olen ohjeistanut Pimun pitämään pikkuriiviötä silmällä, jottei ensi kesänä tarvitsisi taas remontoida.