perjantai 30. marraskuuta 2012

Suutari sotki matot mutta joulukuu on juhlaa!

Tälle loppuviikolle oli vihdoinkin luvattu lunta ja pakkasta. Lupaus piti paikkaansa! Olen lopen kyllästynyt ainaiseen vesisateeseen ja kurakeleihin. Enkä vähiten siksi, että koiria saa pestä joka lenkin jälkeen. Mutta tänään aamu valkeni hurjan lumipyryn siivittämänä ja vaikka keli oli melkoinen, oli se kuitenkin mukava juttu. Lenkit selvittäisiin ilman, että kaveruksia tarvitsee pestä ja suihkutella. Ja isokorvamme rakastavat lumessa pyörimistä, kierimistä ja hankien tonkimista.

Kun hauvojen pesemisestä olen hetkeksi saanut nyt tauon, pääsin kuitenkin pesemään maton. Taas. Typyllä oli ollut keskiviikkona vatsa sekaisin ja palatessani töistä kotiin vastassa oli kaksi koiranpas...sta mattoa. Toisen pesin ja toinen lähti pesulaan. Liekö pikkuriiviön vatsa alkanut temppuilemaan, kun neiti oli pistellyt emännän talvisaappaat uuteen kuosiin... Myönnän, että "käsitellyt" saappaat nähdessäni pääsi pari perkelettä suustani ja Typy meni piiloon eteisen lipaston alle. Varsinainen suutari, tuo meidän Typsykkä.

Viikonlopuksi meidän sakilla on tiedossa reissu Keravalle, jonne menemme hoitamaan poikakolmikkoa. Menoa ja meininkiä varmasti riittää ja lumileikkeihin pääsee koko poppoo, karvakuonot mukaan lukien. Pojat huolehtivat kovasti Pimusta ja Typystä ja sitä on hienoa katsella. On tärkeää, että lapsille opetetaan pienestä pitäen miten eläimiä tulee käsitellä ja tälle kolmikolle pelisäännöt ovat selvät. Riehutaan, kun on sen aika ja annetaan koirimuksille myös oma rauha, kun ne eleillään ilmoittavat haluavansa sitä.

Huomenna on aika avata joulukalenterin ensimmäinen luukku. Sieltä se jo tulla jolkottaa, joulun aika.  Ja maanantaina meidän rakas ikäneitomme täyttää täydet 14 vuotta. Joulukuu on siis juhlaa täynnä!

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Kummallinen koppi ja karaiseva koirapuisto

Autojen pikapesu. Tuo jännittävä koppi, mihin emäntä ajeli eilen beaglejen istuessa takapenkillä. Auto sammutettin, jonka jälkeen pesuohjelma käynnistyi. Ihmeellisiä ääniä, kummallisia pyöriviä harjoja, vesi suihkusi ja pesuaine vaahtosi. Ja Typy ulvoi, haukkui, murisi ja vinkui. Ei tämä ensimmäinen kerta ollut, kun Typy oli autonpesussa mukana mutta aina se näyttää olevan pitkäsäärelle yhtä jännittävää. Toisin kuin Pimulle, joka tyynesti makasi penkillä ja välillä katsahti kaveriin, jota taisi vähän pelottaa. Maailma on vielä kolmevuotiaallekin ihmeellisiä asioita täynnä!

Viikonloppuna piipahdimme pitkästä aikaa Rajasaaressa. Eipä meidän kaksikko juuri muista koirista piitannut mutta ainakin Typyn kohdalla tekee hyvää kohdata säännöllisesti muitakin karvakuonoja. Ja vapaana, irti remmeistä. Typy kun hiukan aristelee joitakin koiria riippuen koiran väristä ja koosta. Vaikka molemmat koiramme ovat sosiaalisia, pitää Typyä vähän karaista. En missään nimessä halua, että se muuttuisi arkajalaksi, joka lusmuilisi meidän omistajien jaloissa, kun kohtaamme toisen koiran. Olipa se koira sitten iso tai pieni, musta tai valkoinen. Etenkin näin kaupungissa asuessa, jossa koiria riittää, ei tuollaisesta pelistä tulisi mitään. On tietysti vähän erikoista, että peuroja Typy ajaa innolla takaa mökkimetsässä ja nuo isot sarvipäät ei pelota sitä yhtään. Eikä myöskään lehmät ja lampaat. Niille vaan räksytetään.




perjantai 23. marraskuuta 2012

Emäntä raottaa salaisuuden verhoa

Mitä ostaa lahjaksi sellaiselle tyypille, jolla tuntuu olevan jo kaikkea? Tähän kysymykseen törmään usein näin joulun alla ja erilaisten merkkipäivien lähestyessä. Samaa pohdintaa kävimme isännän kanssa myös Pimun kohdalla, jonka synttäripäivä lähestyy. Sillä totta tosiaan; on tässä jo aika monta joulua ja synttäriä meidän karvakuonon kanssa vietetty ja juhlittu, joten lahjan hommaaminen on enemmän mietiskelyä vaativa juttu.

Keksin kuitenkin yllättävän helposti Pimulle sopivan lahjan. Ajelimme siis eilen kauppareissullamme tuttuun eläintarvikepuotiin ja mukaan lähti uusi ruokailualusta Pimulille. Tai oikeastaan se ei ole mikään alusta vaan jonkinsorttinen teline. Ei tarvitse vanhan enää kumarrella lattialta syömään ja juomaan vaan nyt ruoka- ja vesikuppi saadaan mukavammalle korkeudelle. Tytöillä on yhteinen vesikuppi, joten Typykin pääsee ryystämään vettä ilman, että kaulaa tarvitsee venytellä lattiaa kohti. Luulen, että Pimu tykkää lahjasta. Ainakin toivon niin.

Mutta pidetään salaisuus itse juhlakalulta vielä piilossa, eikö niin. Tässä kuitenkin teille, hyvät blogin lukijat, kuvamaistiainen tulevasta lahjasta meidän hurrrjan vanhalle mutta niin ihastuttavalle ikäneidolle!




keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Kuuluuko, eikö kuulu...

Olen jo aiemmin kertonut kirjoituksissani, että Pimulla on huono kuulo. Aika huono. Isännän mielestä tosi huono (= kuuro). Ei Pimuli sentään kuuro ole mutta vanhuudenvaivoina kuulo ei pelaa enää kuten silloin ennen. Vanhukselle pitää huutaa mikäli sille on jotain sanottavaa.

Eilen jouduin toimimaan jonkinasteisena ennaltaehkäisevänä erotuomarina ja syy siihen oli tuo ikäneidon "kuulovamma". Typy rouskutti sohvalla ahnaasti antamaani luuta ja Pimu oli sitä mieltä, että osa luusta kuuluu hänelle. Omaa luuta se ei huolinut vaan halusi nimenomaan Tyyperin luusta palasen. Typyhän ei moiseen suostunut ja murisi Pimulle varoituksen sanoja luuta jäytäessään. Pimu lähestyi sohvalla Typyä (ja luuta) eikä ressukka kuullut ollenkaan Typyn varoitusmurinoita. Tätä jatkui pitkä tovi ja Pimulla oli kova yritys saada luusta oma osuutensa. Arvelin, että jos en puutu peliin, tulee tappelu. Enkä halua, että kaverukset alkavat rähinöimään. Komensin siis Pimua suureen ääneen väistymään kauemmaksi ja käsimerkein näytin, että lähemmäs ei ole asiaa. Pimu katseli ihmeissään, että miksi tuo nainen huutaa ja viuhtoo hänelle. Ja kun Pimu aina merkeistäni väistyi taaemmas, alkoi se vinkumaan. Se tarkoitti sitä, että vanhus todella halusi palan luuta itselleen.

Asia ratkesi ilman riitoja, kun loppujen lopuksi irrotin luumöhkäleestä palasen myös Pimulle. Kyllä isokorva olikin onnellinen, kun se olohuoneen lattialla makusteli omaa palaansa. Sohva oli edelleen Typyn hallussa mutta paikasta viis! Pääasia, että Typyn valmiiksi pehmentämää luuta oli iso pala ja sitä sai omassa rauhassaan nautiskella. Ja kirjaimellisesti omassa rauhassa, sillä emäntä ei enää huutanut ja Typyn maiskutusta Pimu ei kuullut.

torstai 15. marraskuuta 2012

Piristystä päivään

Rajasaaressa kesällä 2012; mitkä autuaat ilmeet!

Tähän sateisen harmaaseen päivään halusin tuoda sekä itselleni että Teille, arvon lukijat, takauman kesästä. Kuvaa katsellessa voi haaveilla tulevista auringonpaisteisista päivistä, uimareissuista, rantaretkistä ja kaikesta muusta kesäkivasta. 

Meidän kööri toivottelee mukavaa tulevaa viikonloppua!


keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Hyvin kuuluu

Välillä tuntuu, että meidän koirilla on koko ajan ripuli tai mahatauti. Vasta äsken reistasi Pimulin vatsa ja nyt Typyllä on ollut maha sekaisin koko alkuviikon. Se, että Typyn maha temppuilee, on kyllä todella harvinaista. Mutta mistä nämä vatsavaivat johtuvat, sitä en osaa kuin arvailla. Ja arvaus osuu ulkoa löytyviin "herkkupaloihin", joita isokorvat ahnaasti pistelevät kielloista huolimatta kuonoonsa.

Tämä viikko on siis pyykätty mattoja ja luututtu lattioita. Mutta on myös tehty raskaiden työpäivien jälkeen mieltä piristäviä lenkkejä. Syksyn pimeyteen tuo valoa talojen pihoille ja parvekkeille ilmestyneet lyhdyt ja jouluvalot. Niitä olen ihastellut, kun matkamme kulkee metsän siimeksestä koirapuiston kautta ihmisten ilmoille. Aionkin kaivaa isännän mahdollisista estelyistä huolimatta meidänkin kyntteliköt esiin vielä jo viikonvaihteen aikana.

Pimun heikentyneen kuulon huomaa yhä helpommin. Koska vanha ei kuule missä päin huushollia emäntä touhuaa, on ikäneito päättänyt seurata minua kaikkialle. Entistä useammin saan siis seuraa kaikkiin kotiaskareisiin vessareissuista, suihkukäynneistä tai nukkumisesta puhumattakaan. Vessassa ja suihkussa käyn yksin mutta sen nukkumisen laita isännän poissaollessa onkin eri juttu... Se, että Pimun kuulo on huono, harmittaa. Se on yksi niistä muistutuksista, että karvakuonolla on jo ikävuosia takana. Mutta tärkeitä asioita Pimu kyllä kuulee; keksipurkin ja jääkaapin oven avautumisen sekä kaksijalkaisten kotiintulon. Tarvitseeko sitä muuta kuullakaan.


torstai 8. marraskuuta 2012

Terveisiä ja kokouskeksejä

Olisikohan Pimuli niin fiksu, että kosti Typylle sen viikonloppuna tekemän pissitempauksen. Vanhus oli nimittäin maanantaina jättänyt Typsykälle haisevat terveiset sen ruoka-alustalle. Pimulla oli mahavaivoja ja tiesin, että poissaollessani se tekee koiruuksia. Mutta olipa paikan valinnut, joten ajattelin josko ikäneito sympatiseerasi minua ja isäntää ja päätti näpäyttää Typyä. Oli tietysti mukavaa, että sontaläjä oli helposti siivottavissa eikä tarvinnut alkaa taas mattopyykille.

Eilen katkaisin työpäiväni hakemalla kaverukset seurakseni toimistolle, sillä jouduin tekemään pidemmän päivän. Näytti kyllä siltä, että tytöillä oli tylsää. Emäntä vaan pläräsi paperikasoja ja hakkasi tietokonetta. Onneksi varastosta löytyi kokouksiin tarkoitettuja keksejä, joista uskalsin antaa keksit toimistobeagleille. Eihän ihmisten keksejä niille saisi antaa mutta nyt oli kyseessä spesiaalitapaus. Sitä paitsi, koska tytöt olivat vieraanani työmaalla, olivat ne ilman muuta oikeutettuja kokouskeksiin vaikkei kokousta pidettykään. Kaikkia vieraita tulee kohdella tasapuolisesti, eikö! Luulen, että kaverukset löysivät keksien lisäksi myös muita herkkuja, sillä ne kiersivät työhuoneesta toiseen kaivellen roskakoreja. Onneksi keittiön roskikset ovat oven takana ja se ovi oli visusti kiinni.

Lauantaina emäntä ottaa irtioton arjesta ja suuntaa Pasilaan heiluttamaan tukkaa Nightwishin tahtiin. Sunnuntaina on isänpäivä ja onnittelenkin jo etukäteen omaa isääni; terveisiä sinne Espanjan auringon alle!  Pimun synttärijuhliin on tänään tasan kuukausi aikaa ja kutsut on lähetetty. Ja uskallan luvata, että niissä kekkereissä tarjotaan paljon parempia herkkuja kuin kokouskeksejä.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Kyhnääjän kosto

Pyhäinpäivän viettomme alkoi meidän kaksijalkaisten osalta sohvan putsauksella. Typy oli nimittäin päättänyt kusta lurauttaa perjantai-yönä vuoden vanhalle sohvallemme. Sohvalle, jonka istuintyynyt eivät ole irrotettavissa saatika pestävissä. Isäntä parka, joka hankasi ja hinkkasi kuivapesuainetta, jotta ainakin haju saataisiin sohvasta pois. Sunnuntaina käsittely uusittiin ja siinä välissä sohvaa imuroitiin raivolla. Niin raivolla, että imurimme hajosi. Syytän Typyä tästä pissitempauksesta, sillä en millään jaksa uskoa, että Pimu syyllistyisi moiseen. Sitä paitsi tiedän melko varmasti syynkin kurjaan temppuun; isäntä hääti perjantai-iltana Typyn pois meidän sängystä, jossa se olisi hyvin mieluusti nukkunut yönsä. Kosto elää, taisi pitkäjalka tuumata.

Taksikyhnääjät.
Olikin sitten mukava sohvashown jälkeen lähteä leppoisaan pyhäillan viettoon Keravalle. Syötiin ja juotiin hyvin, isokorvatkin saivat hirvenlihaa maistaakseen. Kotimatka taittui reteästi taksilla päräyttäen. Jostain kumman syystä Pimun ja Typyn piti olla koko matka tilataksin lattialla kylki kyljessä kiinni toisissaan. Välillä näytti jopa siltä, että Typy kiipeää Pimun päälle. Onhan tytöt ennenkin taksissa (ja autossa ylipäätään) matkustaneet, joten en tiedä mistä moinen kyhnäys johtui. Kaiketi kyyti oli vaan kovin jännittävää ja kulkupeli oli vieras ja vieraat hajut. Tilanpuutteen vuoksi kun ei olisi yhdessä kasassa tarvinnut olla. Mutta toisaalta; jos olo tuntuu turvattomalta, on mukava nyhjöttää parhaan kaverin kanssa.