keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Hyvin kuuluu

Välillä tuntuu, että meidän koirilla on koko ajan ripuli tai mahatauti. Vasta äsken reistasi Pimulin vatsa ja nyt Typyllä on ollut maha sekaisin koko alkuviikon. Se, että Typyn maha temppuilee, on kyllä todella harvinaista. Mutta mistä nämä vatsavaivat johtuvat, sitä en osaa kuin arvailla. Ja arvaus osuu ulkoa löytyviin "herkkupaloihin", joita isokorvat ahnaasti pistelevät kielloista huolimatta kuonoonsa.

Tämä viikko on siis pyykätty mattoja ja luututtu lattioita. Mutta on myös tehty raskaiden työpäivien jälkeen mieltä piristäviä lenkkejä. Syksyn pimeyteen tuo valoa talojen pihoille ja parvekkeille ilmestyneet lyhdyt ja jouluvalot. Niitä olen ihastellut, kun matkamme kulkee metsän siimeksestä koirapuiston kautta ihmisten ilmoille. Aionkin kaivaa isännän mahdollisista estelyistä huolimatta meidänkin kyntteliköt esiin vielä jo viikonvaihteen aikana.

Pimun heikentyneen kuulon huomaa yhä helpommin. Koska vanha ei kuule missä päin huushollia emäntä touhuaa, on ikäneito päättänyt seurata minua kaikkialle. Entistä useammin saan siis seuraa kaikkiin kotiaskareisiin vessareissuista, suihkukäynneistä tai nukkumisesta puhumattakaan. Vessassa ja suihkussa käyn yksin mutta sen nukkumisen laita isännän poissaollessa onkin eri juttu... Se, että Pimun kuulo on huono, harmittaa. Se on yksi niistä muistutuksista, että karvakuonolla on jo ikävuosia takana. Mutta tärkeitä asioita Pimu kyllä kuulee; keksipurkin ja jääkaapin oven avautumisen sekä kaksijalkaisten kotiintulon. Tarvitseeko sitä muuta kuullakaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, kun kommentoit!
Typy, Hippu ja emäntä kiittävät.