tiistai 27. elokuuta 2013

Onneksi kuului kun ei näkynyt

Istuin rannassa putsaamassa sienisaalistani ja samalla seurasin silkkiuikkujen harjoituksia. Edellisessä kirjoituksessani kerroinkin tästä äiskä+10 kakaraa-porukasta ja hyvinhän poikaset näyttivät oppineen kalastamaan oman sapuskansa. Toivotin poppoolle tsemppiä. Koittakaahan pärjätä!

Kun sienet oli siivottu ja mökki myös, oli aika hypätä autoon ja suunnata kohti nelostietä. Loma on takanapäin, mukavan leppoisa ja rento sellainen. Näillä voimilla, jotka haalin itselleni loman aikana, uskon pötkiväni melko pitkälle syksyyn. Ja eihän mökkikausi suinkaan ole vielä päätöksessä, kalenterin sivuja on plärätty miettien seuraavaa reissua.

Typy löi viimevuotisen ennätyksensä ja teki lauantaina vähän yli kuuden tunnin juoksulenkin! Sinne se pitkäkoipi katosi metsään, kun me isännän ja Pimun kanssa keräsimme korin täyteen kanttarelleja, mustia torvisieniä ja erilaisia tatteja. Kieltämättä pelko alkoi hiipiä puseroon, kun Typsy oli ollut neljä tuntia reissun päällä. Onneksi haukku kuului säännöllisesti ja se rauhoitti mieltäni. Pimun kanssa kävimme myös etsimässä kaveria mutta etsintäpartion tulos oli laiha. Ei näkynyt Tyyperiä eikä isäntäkään saanut siitä näköhavaintoja, kun vispasi fillarilla pitkin mökkitietä. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Väsynyt mutta onnellinen Typy palasi mökille juuri sopivasti isokorvien iltaruuan aikaan.

Pimu olisi halunnut saunoa kanssamme useampanakin iltana mutta en antanut isännän nostaa vanhusta lauteille. Tuskin se olisi siellä kuitenkaan innostunut kököttämään ja olisi saattanut saada päähänsä hypätä alas omin neuvoin... hui! Loman rippeet olivat täynnä auringonpaistetta lämpötilan kohotessa yli 20 asteen, joten Pimu tyytyi saunan sijaan paahtamaan itseään vakiopaikassaan rannan heinikossa.

Ensi kerralla palaan vielä meidän lomatunnelmiin, kuvien kera. Siihen saakka heissulivei ja lämmintä elokuun loppua kaikille blogin ystäville!

maanantai 19. elokuuta 2013

Hus, pois kummajaiset!

Pimua ei haitannut vaikka heinäsirkka soitteli viuluaan ikäneidon vatsan päällä sen pötkötellessä auringonpaisteessa rantaheinikossa. Silkkiuikku treenauttaa kymmentä poikastaan sukeltamisen sekä kalastuksen saralla, jotta kakaralauma oppisi hankkimaan omat pöperönsä. Johan uikkuäiti onkin moista joukkoa ruokkinut omin voimin koko kesän! Laulujoutsenpariskunnalla on kaksi poikasta ja kuikkalaumaan kuuluu parhaimmillaan kahdeksan jäsentä. Näille kaikille Typy pitää komentoa rannalta vaikka näyttääkin jo siltä, että lintuja ei juuri hetkauta pitkäkoiven räyhentely.

Haukivuorella kävimme saarihyppelyllä keräilemässä kanttarelleja talven varalle pakastimeen. Aikamoisen saaliin saimmekin ja reissun hiet oli mukava huuhtoa saunan löylyissä. Alkulomasta anoppi ja appiukko kävivät vierailulla Puulan rannalla ja tuliaisiksi isokorville tuotiin mm. hirvenlihamakkaraa. Se näytti olleen ihan hurjan hyvää!

Isäntä on puuhastellut pieniä rakennustöitä päiviensä iloksi. Minä taas uppoudun lukemaan hyvää kirjaa ja toki pieniä askareita minunkin päiviini kuuluu. Saunavedet on kannettava järvestä ja ilman halkoja ei kiuas lämpene. Metsässä tehdään kävelyreissuja, sillä sekä koirille että minulle itselleni tekee liikunta hyvää. Ja niitä sieniä; kyllä kanttarelleja riittää täälläkin mutta niitä keräillään vasta loppulomasta. Täällä kun ei säilytysmahdollisuudet ole kovin kummoiset.

Jatkamme lomailua Kangasniemen maalaismaisemissa. Joskus pistää oikein ihmettelemään, miten mieli onkin niin rauhaisa ja lepäävä täällä. Uskon, että mökillä vietetty loma näyttelee suurta roolia siinä, että syksyn ja talven koitokset on helpompi handlata. Arkeen paluu on valitettavasti alkanut jo kummittelemaan mielessä mutta illalla sytytämme mökin terassille lyhdyt täyteen loistoonsa. Eikös valo karkoita kummajaiset...    

torstai 8. elokuuta 2013

Kohta mennään!

Olen jo pakannut osan laukuista, sillä kohta on aika lähteä kohti Kangasniemeä viettämään koko poppoomme yhteistä lomaa. Isäntäkin pääsee vihdoista viimein huilaamaan ja keräämään voimia syksyn koitoksiin.

Lomaohjelmaamme tulee Puulan rannoilla heilumisen lisäksi kuulumaan reissu Haukivuorelle ja tapaamme myös sukulaisiani. Anoppi ja appiukko ovat luvanneet tulla tervehtimään meitä ja se on mukava juttu se! Ennen kaikkea nautimme leppoisista, rennoista, kiireettömistä ja rauhallisista lomapäivistä. Marjastuksesta en ole oikein koskaan osannut innostua mutta sienimetsään säntään enemmän kuin riemuten. Lomasuunnitelmissa on siis sienireissuja, joista toivon tarttuvan mukaan ainakin kanttarelleja sekä mustia torvisieniä. Lomalla ruuanlaitto tapahtuu pääosin grillillä mutta toivottavasti paikallisessa K-Marketissa on usein valikoimissa muikkuja, jotka voimme heittää muurikkapannuun. Kauppa-autolta pitää ainakin kerran hakea lomajätskit ja saapa nähdä tuleeko Typy autolle saakka. Se kun todennäköisesti lähtee hulluilemaan metsään heti, kun lähdemme taivaltamaan pitkin mökkitietä. Mikäli siis mielii saada pitkäkoiven kauppa-autolle mukaan, on se pidettävä remmissä kiinni. Sauna lämpenee lomallamme usein ja järvessä on mukava pulikoida. Toivomme lämpimiä päiviä sekä järvivesiä.

Pimun uskoisin nauttivan mökin kuistilla auringosta sen paistaessa ja kun tulee liian hiki, voi vetäytyä mökin suojiin kuumuutta pakoon. Tiedän, että mökki on Pimulle mieluista paikka ja onhan tämä jo sen 15. kesä Kangasniemellä. Toivon suuresti, että sillä on vielä monta kesää tämänkin jälkeen edessä pienessä punaisessa mökissä.

Mökkiloman myötä Pieni Suuri Beagle päivittyy harvakseltaan. Lomakuulumisia toki kerron mutta täydellä teholla palaan asiaan, kun syys jo saapuu. Ethän unohda meitä, kuulumisiin!

tiistai 6. elokuuta 2013

Rantareissuja

Helle on jaksanut edelleen helliä, joten lähdin lauantaina retkelle Rajasaareen. Matkat taitttuivat bussilla ja junalla sillä isännällä oli töitä. Auto oli siis hänen käytössään ja eipä se mitään haitannut. Olemme aikaisempinakin kesinä tehneet karvakuonojen kanssa reissun Rajikseen käyttäen julkista liikennettä. Se pelaa hyvin ja tytöt ovat jo konkareita bussilla ja junalla matkustamisessa. Tälläkin kertaa kaksikko oli oikein mallikasta reissuseuraa vaikka mennen tullen matkoihin kuluikin aikaa reilut 1,5 tuntia. Onneksi ilmastointi pelasi melko kiitettävästi joka vempeleessä!

Rajasaaressa oli mukavasti porukkaa ja rotukavereitakin nähtiin. Typy ui ahkerasti ja kannoin meidän arkajalan (=Pimu) muutaman kerran aalloille kellumaan. Hyvin Pimu edelleen ui ja onkin harmillista ettei se vapaaehtoisesti mene veteen. Pieni pulahdus kun virkistää kummasti! Piipahdimme hienon sään ansiosta myös sunnuntaina saarella koko perheen voimin. Ohjelma oli samansisältöinen kuin lauantainakin; Typy ui ja Pimu kiersi meren kaukaa.
Mikähän siellä Herttoniemen
kaislikossa suhisee...


Koirille omistettuja uimapaikkoja löytyy myös muulta pääkaupunkiseudulta, joten tänään kävimme pitkästä aikaa Herttoniemessä sijaitsevalla koirien uimarannalla. Kooltaan paikka ei vedä vertoja Rajasaarelle mutta pitkä hiekkaranta houkutteli jopa Pimunkin tepastelemaan rantavedessä. Ohi lipuvissa kanavaristeilyaluksissa riitti turisteilla hupia, kun he katselivat rannalla remuavien neliljalkaisten touhuja. Typy esitteli risteilijöille hienoa keppilöytöään ja Pimu seisoi uljaan näköisenä rantahiekalla kuin jonkin sortin merikarhu olisi itsekin.

Typy ja Typyn aarre.
Seuraavassa kirjoitelmassani kolkutellaankin jo meidän sakin yhteisen loman portteja. Suuntana on Kangasniemi mutta mitähän olemme mökkilomalle suunnitelleet? Siitä lisää siis ensi kerralla!



torstai 1. elokuuta 2013

Puhdasta tuli!

Vaikka lomalla on lupa laiskotteluun ja löhöilyyn, on kalenteriin ohjelmoitu myös muutama hyödyllinen homma hoidettavaksi. Meidän perheen työlista on lyhyt; ikkunoiden ja mattojen pesu. Näistä jälkimmäinen tehtiin eilen suuntaamalla koko porukalla matonpesupaikalle. Käytämme ahkerasti taloyhtiömme matonpesukonetta mutta matonpesupaikalla on lämpimänä kesäpäivänä mukava lotrata vedellä ja saada kotiinviemisiksi mäntysuovan tuoksuiset matot.

Isokorvat ovat olleet aiemminkin mukana, kun olemme käyneet mattopyykillä. Joten eilinen kerta ei ollut ensimmäinen laatuaan. Karvanaamat odottivat nätisti, kun emäntä sai isännän avustuksella pesu-urakan tehtyä. Sää oli mukavan lämmin mutta aurinko ei porottanut suoralta taivaalta. Ison vaahteran alla tytöt ottivat päiväunet ja välillä taisi pieni "vesikuuro" kastella koirimukset, kun heiluin pitkän letkun kanssa huuhdellen mattoja. Puhdasta tuli ja pesijät palkitsivat itsensä munkkikahveilla. Pimulle ja Typylle maistuivat kuivatut vasikannenät. Ja ne ikkunat; ne saavat vielä odottaa...