tiistai 21. helmikuuta 2012

Makkaraisia muistoja

Sitä tulee ja tulee ja tulee... Nimittäin lunta. Eilen illalla jopa Typyllä oli vaikeuksia päästä tienvarressa olevan lumipenkan yli ja Pimu ei moiseen kiipeily-yritykseen lähtenyt edes yrittämään. Emäntä humpsahti eräänä iltapäivänä vyötäröä myöten lumikasaan mutta onneksi apunani oli kaksi vahvaa beagletyttöä, jotka avittivat emännän ylös vetämällä remmeissä eteenpäin kuin kaksi höyryveturia.

Hierojalle iski flunssa ja sunnuntaiksi sovittu hierontakeikka valitettavasti peruuntui. Mutta ei hätää, uudesta kerrasta on jo sovittu ja edelleen myös Typy on hierottavien listalla. Yritämme muistaa hierojan toiveesta venytellä Pimun jalkoja ja toisaalta tässä valtaisassa lumimäärässä on hyväkin puoli; jalat vetreytyvät kummasti, kun Pimaus kahlaa metrisessä hangessa. Hyvää liikuntaa sekä isokorville että meille omistajille!

Lauantai-aamuna äitini soitti suru-uutisen. Mummoni oli siirtynyt vehreimmille marjastusmaille. Mummolla oli ikää jo reilut 90 vuotta ja sairauksiakin oli. Suru-uutinen ei siis täysin yllätyksenä tullut mutta painaa silti mielen matalaksi. Ikävä jää mutta myös hauskat ja mukavat muistot. Ja niitä riittää. Pimukin tapasi mummon useasti mutta Typylle tätä iloa ei suotu, sillä mummo asui viimeiset vuodet vanhainkodissa ja muisti oli mennyt. Minä taas muistan sen, kun mummon kissa antoi Pimulle äkkilähdön. Mitäs meni hätistelemään kissaa, joka ei ollut koskaan kohdannut koiraa. Souturetki äidin kanssa mökiltämme mummon luokse helteisenä heinäkuuna. Matka kesti kolmisen tuntia ja Pimulle lapettiin reissun aikana kauhalla vettä päälle, ettei koirimus läkähtyisi veneeseen. Kyllä mummo ihmetteli, kun vene karahti rantaan. Oletteko tosiaan soutanee tänne, hämmästeli mummo. Soudettiinhan me ja vielä takaisinkin mökille. Pimu sai mummolta makkaraa ja kävi uimassa. Ehkä mummo ensi kesänä katselee jostain, kun Pimu menee taas uimaan. Minä lupaan antaa sen makkaran. Rauhaisaa unta, mummo.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Ei niin kiva lahja

Pimu sai ystävänpäivälahjaksi lääkärintarkastuksen. Se ei Pimusta tainnut olla kovin mukava lahja. Ikäneito pääsi tutkimuspöydälle ja pisti kaikin voimin vastaan, kun lääkäri alkoi kuuntelemaan sydäntä ja vääntelemään jalkoja. Isäntä antoi hyvän vastuksen ja Pimu saatiin pysymään pöydällä. Voi, miten meidän vanha pelkääkään eläinlääkärikäyntejä... Ikävät muistot pentu- ja nuoruusajan käynneistä eivät taida unohtua Pimulilta koskaan.


Apua! Tämä on SE paikka.
 Päässä olevat syylät saavat olla elleivät ne kasva häiritsevän isoiksi. Silloin ne voidaan polttaa pois. Muutama rasvapatti Pimulilta löytyy mutta se on yleistä vanhoilla koirilla. Lääkäri totesi, että Pimulla on ikäisekseen koiraksi hyvin vähän rasvapaiseita. Pienen pieni näppylä sillä on myös lähellä yhtä nisää ja lääkäri sanoi sen olevan joko nisäkasvain tai jokin muu. Sekin voidaan poistaa, jos tarvetta tulee (eli se alkaa kasvamaan). Kaiken kaikkiaan pienen huollon Pimulle voisi tehdä, jossa syylät, hammaskivet sekä tuo pieni näppylä poistettaisiin. Kyynelkanavatkin voisi avata samalla kertaa. Alun perin ajatellut verikokeet jäivät myös tällä reissulla väliin, sillä en tajunnut ja tiennyt, että koiran tulee olla 10 tuntia syömättä ennen verikokeen ottamista. Tästä ei myöskään ollut lääkäriaikaa varattaessa mitään puhetta. Eli verikokeetkin voisi ottaa, ihan varmuuden vuoksi.

Pistimme siis isännän kanssa tuon Pimun huoltokäynnin harkintaan. Olen hiukan huolissani nisän vieressä olevasta näppylästä mutta se on hyvin pieni verrattuna siihen nisäkasvaimeen, joka Pimulta muutama vuosi sitten leikattiin. Kuitenkin näppy kuin näppy, se voi olla jopa pahanlaatuinen. En kuitenkaan haluaisi enää yhtään rauhoitus- tai nukutuskertaa Pimulille, sillä se on jo iäkäs. Lääkäri kyllä rauhoitteli mietteliästä emäntää ja kertoi, ettei ikä ole este ja hyväkuntoisen iäkkäämmän koiran nukuttamisessa ei ole sen isompia riskejä kuin nuorenkaan (riskejähän aina on, oli ikä mikä hyvänsä).

Kaiken kaikkiaan lääkärikäynnin anti oli se, että Pimu on hyväkuntoinen ja reipas koira vaikka ikävuosia on kertynyt. Suurempia kremppoja ei ole ja tuo mahdollinen huoltokäyntikään ei pidä sisällään mitään isoja operaatioita. Kaikkihan me vanhetaan ja ikää tulee. Se tuo myös yleensä tullessaan pieniä harmeja. Mutta olen levollisin mielin. Tästä on hyvä vilistää kohti kevättä!

tiistai 14. helmikuuta 2012

Ystävänpäivänä 14.2.2012


Kukaan ei olisi valmis elämään vailla ystäviä
vaikka häneltä ei puuttuisi mitään muuta.

- Aristoteles-

Hyvää Ystävänpäivää kaikille
Pienen Suuren Beaglen lukijoille!

toivottaa isokorvakaksikko

maanantai 13. helmikuuta 2012

Yliarvioitua seuraa

Ja mitäs täällä on tarjolla...
Vihdoinkin paukkupakkaset hellittivät ja pääsimme pitkästä aikaa Rajasaareen. Ahneus iski ja suuntasimme nenämme saarelle sekä lauantaina että sunnuntaina. Molempina päivinä Typyllä riitti runsaasti leikkikavereita, joista joidenkin kanssa riehuttiin enemmän ja toisten kanssa vähemmän. Pimulle taisi mieluisampi retkipäivä olla lauantai, sillä silloin meillä oli eväsreppu mukana. Repun kätköistä löytyi pieniä makupaloja myös isokorville mutta se ei estänyt kerjäämästä meidän kaksijalkaistenkin herkkuja. Ja miten hyvälle viinirypäletortut talvipakkasessa maistuivatkaan... sekä meille että koirimuksille, joille hellyimme antamaan tortunpuolikkaat per kuono.

Alkaneella viikolla ohjelmassamme on mm. Pimun lääkärintarkastus. Jo viime vuoden puolella päätimme isännän kanssa, että ikäneito viedään vuositarkastukseen heti pian 13-vuotissynttäreiden jälkeen. Toivomme kuulevamme lääkärin mielipiteen Pimulla olevista syylän näköisistä näppylöistä sen päässä sekä muutamista muista pateista, joita vanhan neidin kropasta löytyy. Lisäksi yleiskatsaus koko koirimukseen on paikallaan, sillä Pimatsulla on jo ikää. Ja niinhän sanonta kuuluu, että vanhuus ei tule yksin. Uskon kuitenkin, ettei mitään hälyyttävää Pimun suhteen ole tiedossa, niin hyväkuntoinen tyttö meillä on. Mutta on hyvä, että vanhan kunto tsekataan vuosittain sillä se antaa mielenrauhan ainakin emännälle.

Suurta eläinlääkärikammoa potevalle Pimulle on viikonloppuna tiedossa mukavampaa "käsittelyä". Hieroja saapuu taas hieromaan vanhaa ja tällä kertaa Typykin pääsee hierottavaksi. Saapa nähdä, miten homma onnistuu. Typsy on melko energinen pakkaus mutta toisaalta se rakastaa rapsutuksia ja huomiota. Ja vaikka pitkäkoipi onkin melkoinen tapaus, oli viimeviikkoinen huoleni turha; arki on pyörähtänyt taas mukavasti käyntiin ilman ihmeempiä tuhoja. Huonekalut ovat ehjät, kirjat pysyneet hyllyssä ja tapetit seinillä. Taisin luulla väärin, kun ajattelin että kaksikolle (ja lähinnä Typylle) tuottaisi vaikeuksia palautua normaalikuvioihin. Asiahan saattaa olla peräti niin, että ne nauttivat, kun saavat päivät pötkötellä taas rauhassa eikä isäntäväki ole koko ajan häiritsemässä kaikenlaisella touhuamisellaan. Ehkäpä siis yliarvioin seurani haluttavuuden...

tiistai 7. helmikuuta 2012

Talviretken reppuun herkkuja ja lauhaa säätä

Sunnuntaina paukkui pakkanen siihen malliin, että vaaliuurnalle lähdimme isännän kanssa kahden. Muutenkin isokorvien lenkkejä jouduttiin menneinä päivinä lyhentämään, sillä vaikka takit olisivat päällä niin jalat jäätyvät. Typy nosteli takakinttujaan jo vartin ulkoilun jälkeen Pimun sinnitellessä hiukan kauemmin. Pitänee harkita töppösten ostamista pikkuneidille. Onneksi lämpömittari näytti jo eilen lauhkeampia lukemia ja pääsemme taas normaalipituisille reissuille. Toivon hartaasti, että kovimmat pakkaslukemat oltaisiin tänä talvena jo nähty.

Typyn juoksut alkavat olla ohi ja meri on jäässä. Siksipä ensi viikonloppuna pakkaamme glögitermarin keksien kera reppuun ja suuntamme Rajasaareen. Typy pääsee pitkästä aikaa juosta touhottamaan yhdessä saarikamujen kanssa. Pimu taas nauttii kerjätessään retkieväitä emännältä. Lupaan varata reppuun ihan omia reissuherkkuja isokorville. Saadaan isännän kanssa syödä ihmisten keksit rauhassa, ainakin melkein. Mutta ennen viikonlopun rientoja vietämme isännän kanssa jännittävän viikon. Lomat, vapaapäivät ja vuorotyöt ovat ohi ja arki palasi meidän huusholliin. Palasiko myös koirimusten järjestämät yllärit ja tihutyöt... Se jää nähtäväksi, kun viikko viipottaa eteenpäin.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Mikä löytö!

Viime viikolla kerroin ainakin omasta mielestäni loistavasta leluhankinnasta meidän tyttökaksikolle. Olin kyllä ajatellut, että "lautapeli" houkuttelisi Typyä enemmän kuin Pimua mutta väärässä olin. Pimu on yhtä innokas pelaaja kuin Typpykin. Ja mikä hauskinta, koirulit ovat lelun kimpussa myös yhdessä. Ja ilman tappeluita vaikka kyseessä on lelu, josta kaivellaan esiin herkkuja. Hämmästyttävää!

Pimu pelaa.

Typy työn touhussa.


Yhteistyö on voimaa!