keskiviikko 25. elokuuta 2010

Isokorvainen kollega

Sattuipa silmiini osumaan Talouselämä-lehden artikkeli amerikkalaistutkimuksesta, jossa tutkittiin koirien läsnäoloa avokonttoreissa. Itsekin avokonttorissa istuvana luin jutun mielenkiinnolla ja kannatan lämpimästi ajatusta siitä, että koiria tuotaisiin työpaikalle (avokonttori tai ei) mikäli se kaikin puolin on mahdollista. Ainakin oma työpäiväni sujuisi paljon leppoisammin ja vähemmällä stressillä, kun voisi työn lomassa rapsutella isokorvia.

Olen parissa aiemmassa työpaikassani saanut nauttia Pimun seurasta päivisinkin, sillä näihin paikkoihin oli mahdollista ottaa koira työpäivän ajaksi mukaan. Peitto tai peti sekä vesikippo ja herkkupaloja kassiin ja niin lähdimme aamulla yhdessä tuumin töihin. Pimu käyttäytyi oikein mallikkaasti töissä ollessaan eikä kukaan työkavereista paheksunut Pimun läsnäoloa. Rapsuttelijoita riitti! Pimu ei kyllä juurikaan työhommissa emäntäänsä auttanut vaan päivät kuluivat jalkojeni juuressa lepäillen, roskakoria kaivellen ja työhuoneeseeni poikenneita ihmisiä tervehtien. Ja lounastunnilla oli mukava tehdä pieni kävelylenkki. Mutta työt tuli silti hoidettua, niin häiriöittä päivät sujuivat koiran läsnäolosta huolimatta.

Odotukseni nousevatkin loppusyksyä kohden, josko tulisi taas tilaisuus ottaa Pimu ja myös Typy työmaalle mukaan. Luvassa on nimittäin muutto avokonttorista omaan työhuoneeseen ja huoneen katsastettua totesin, että kyllä sinne myös kaksi beagleä mahtuisi!

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Kesätyö

Kun on viettänyt monta viikkoa maalaismaisemissa korpikuusien alla, tekee hiukan tiukkaa sopeutua taas kaupungin kiihkeään sykkeeseen. Isokorvien kohdalla sykkeestä ei ollut tietoakaan, kun palailimme mökiltä takaisin kotiin; molemmat koiranrötikät nukkuivat melkein vuorokauden ympäri! Sen verran saimme niiden niveliin liikettä, että ulkona käytiin merkkaamassa kulmat tiedottaen naapurustolle, että kotona ollaan taas.

Isäntä oli sitä mieltä, että Pimu oli onnellinen päästessään takaisin kotiin. Ei tarvitse vahtia ja valvoa vuorokaudet ympäriinsä, että missä muu lauma on. Mökillä kun jokainen kulkee välillä omia polkujaan ja reviiri on hiukan laajempi kuin kotiseinien sisällä. Lisäksi pitää vielä vahtia kaikenlaisia metsänpetoja (esim. oravat, sinisorsat, kuikat ja päästäiset) etteivät ne kuvittele mökkitonttia omakseen. Onhan tuossa kieltämättä hommaa ja voisi sanoa, että työstähän tuo käy! 

Ja miten meidän kesäloma kaiken kaikkiaan sujui, Typylle vielä eka sellainen? Vastaan, että mainiosti sujui. Loma alkoi ja päättyi helteessä, jota kesti koko loman ajan. Savonranta, Helsinki, Vantaa, Kangasniemi, Haukivuori: näille seuduille jätimme tassun- ja jalanjälkemme loman aikana. Lukuisia uintireissuja, kylpytynnyrissä kellumista beaglejen katsellessa ihmeissään vieressä... saunomista, pihvinpaistoa, veneretkeä, jätskinsyöntiä... sukulaisten tapaamista (terveisiä kaikille!), Rajasaaressa peuhaamista, sieniretkiä, risusavottaa (Typylle erityiskiitos ahkeruudesta risunkannossa), katiskan katsomista... Tätä kaikkea ja paljon muuta kivaa loma sisälsi. Näitä muistellen arki siis on alkanut ja mitä syksy tuo tullessaan, siitä lisää seuraavissa bloggauksissa!

perjantai 13. elokuuta 2010

Loman kruunaa sienet, kaveri ja sauna

Uuvahtanut kanttarelliretkeläinen.
Kangasniemeltä ei kanttarelleja löytynyt mutta Haukivuori täytti odotukset sienten suhteen. Saareen tehty sieniretki osoittautui onnistuneeksi ja nyt on taas keltavahveroita pakastimen täytteeksi. Olemme viettäneet Kyyveden rannalla muutaman lomapäivän, jonka jälkeen palaamme vielä "omalle" mökille nauttimaan kesäloman viimeisistä rippeistä. Kyllä, totta se on; kesälomamme lähestyy loppuaan ja se aiheuttaa haikeutta ainakin minun mielessäni. Ja saapa nähdä, miten karvakorvat sopeutuvat taas city-maisemiin ja arkeen, joka tuo mukanaan valitettavasti yksinäisiä päiviä meidän omistajien puurtaessa töissä ja opintojen ääressä.

Minua lohduttaa suuresti se, että ikäneidollamme on nyt päivien ilona kaveri eli Typy (kavereiden kesken Tyyperi). Uskon, että Pimun päivät kuluvat nopeammin ja ainakaan yksinäisyydestä ei tarvitse kärsiä. Talven kokemukset osoittivat, että lopulta parivaljakko komppasi hyvin yhteen ja neideistä on seuraa toisilleen. Ja se lämmittää meidän mieltä, sillä ainakin allekirjoittanut kantoi Pimun arkipäivistä joskus liikaakin huolta. Nyt lähden hiukan keveimmin mielin loman jäljiltä töihin.

Viimeisistä lomapäivistä nautimme aurinkoisessa säässä ja ohjelmaan kuuluu ainakin perinteinen Pimun peseminen, tällä kertaa seuraan saa liittyä myös Typy. Ja grilli sekä sauna kuumenevat vielä ennen kuin on aika lähteä kotiin, syksyn mökkireissut jo mielessä!

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Onneksi on Puula

Mitä jaksaa tehdä näillä helteillä? Ei mitään. Rannassa olevat tervalepät odottavat kaatamista (ensi viikolla, jos säät viilenee). Ruokaa ei jaksaisi tehdä ("haetaanko kirkonkylältä pizzaa?") ja saunakin on lämminnyt harvinaisen vähän. Isäntä on nukkunut lattialla, koska siellä on kuulemma viileämpää. Onneksi järvi on mökin pihalta 10 metrin päässä, joten aurinkotuolista jaksaa juuri ja juuri raahautua vilvoittavaan veteen.

Eilen teimme veneretken, joka sisälsi rantautumisen hienolle sorarannalle tasaisen kallion viereen. Ja johan beaglekaverukset innostuivat uimaan! Pimukin haki niin innolla keppiä vedestä, että paluumatkalla ei tarvinnut enää läähättää tuskanhiessä turkin ollessa likomärkä. Ja märkänä se pysyi myöhään iltaan saakka, koska Pimulla on paksu turkki. Uskon, että vanhuksen olo oli huomattavasti mukavampi märän karvan alla.

Vielä on lomaa jäljellä ja pitää muistaa nauttia tästä helleaallosta. Kohta kun saadaan taas räntää ja vesisadetta, se on varma se. Tulevalla viikolla toivomme saavamme muikkuja pannulle ja piipahdamme myös Haukivuoren puolella. Viikon ja koko mökkiloman huipentaa kanttarellireissu vaikka sadon suhteen en uskalla suuria toiveita elätellä. Mutta pitäähän isokorvien päästä perinteiselle sieniretkelle, Typylle sen ollessa ensimmäinen laatuaan. Ja onneksi pakastimesta löytyy viimevuotisia herkkuja mikäli nyt ei koriin uusia aarteita kerry.

Ps. Pimukin osaa nyt kerätä vadelmia suoraan oksilta, kyllä vanhakin koira siis temppuja oppii!

tiistai 3. elokuuta 2010

Suut makiaksi!

Kun ensimmäinen mökkiaamu valkeni aurinkoisena, lähti meidän koirimukset tapansa mukaan aamuiselle tutustumisretkelle. Ja sen retken seurauksena Typyä pisti ainakin häntään ja takajalkaan ampiainen Pimun saadessa iskun ainakin toiseen takajalkaansa. Pistoja saattoi olla enemmänkin, koska niiden paikantaminen on hiukan hankalaa karvapeitteen läpi. Lääkitsin nuoren neidin kyytabletin puolikkaalla, ihan varmuuden vuoksi. Pimu on jo sen verran karaistunut, että se toipui ampparihyökkäyksestä omin voimin.

Näihin ekoihin mökkipäiviin on sisältynyt kaikkea sitä perinteistä mitä aiemminkin; makkaranpaistoa, saunomista, kauppareissua, uimista, lintujen seuraamista, kävelylenkkejä mökkitiellä. Uutena perinteenä Typy on luonut aamu-uinnin, jonka se toteuttaa joka aamu. Pieni uintilenkki herättää väsyneemmänkin beaglen! Itse pesin tänään mattoja ja peseminen täytyi toviksi pysäyttää suruvaipan laskeutuessa kämmenselälleni paistattelemaan päivää. Siinä sitten ihastelin kaunista luontokappaletta, sillä enpä koskaan ennen ole noin läheltä päässyt perhosta ihastelemaan. Ja se viihtyi melko pitkän tovin mattojenpesuseuranani.

Vadelmat ovat kypsyneet ja ne maistuvat meidän neitokaisille. Typy poimii jopa itse omat vattunsa hamuamalla niitä suoraan oksilta suuhunsa. Pimu ei tätä konstia ole oppinut ja vanhalle matamille keräänkin kämmenelle kasan marjoja, jotta sekin saa suunsa makeaksi. Myös mustikat maistuvat erityisesti Typylle, Pimu taas ei niistä niinkään enää välitä. Eivät taida olla tarpeeksi sokerisia...