keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Vastaus viiksihaasteeseen juhlia jo odotellen

Meidän isokorville heitettiin viiksihaaste Myrskyn ja Tuiskun toimesta ja tottahan toki nappasimme haasteen vastaan. Oheisessa kuvassa siis vastaus haasteeseen, meidän karvakuonot kera viiksien. Juu, kuvaa on vähän muokattu sillä Pimun ja Typyn omat viikset ovat melkoisen hennot. Isäntä osallistui viime vuonna Movemberiin, siitä en laita kuvaa...


Viiksikuvalla on vänkä tausta, sillä nappasin sen, kun lenkin jälkeen koirimukset piti pestä, taas. Pimu meni suihkuun edeltä ja Typy päätti, että hän tulee pesulle samaan aikaan. Siinä kaksikko sitten nökötti sulassa sovussa vieretysten, kun suihkuttelin niitä puhtaaksi kurasta. Kätevää, kaksi beaglen pesua yhdellä iskulla!

Tällä viikolla on suuren juhlan paikka. Lauantaina kohotamme etukäteen synttärimaljan meidän ikäneidollemme. Juhlat tulevat noudattamaan vanhaa tuttua reseptiä; ruokaa, juomaa ja ystävien mukavaa seuraa. Pimu saanee luultavasti kivoja lahjapaketteja ja tuskin Typykään unholaan joutuu. En jaksa edes muistaa, milloin aloitimme tämän pikkujoulu-synttärikekkerit-perinteen mutta ensimmäisestä kerrasta on jo kovasti aikaa. Vierasväki on vuosien varrella hiukan muokkaantunut, osa on tipahtanut pois elämän viedessä eri suuntiin ja tilalle on toivotettu tervetulleeksi uusia tuttavuuksia. Tiedossa on varmasti hauska ilta koko meidän poppoolle ja itse riemuitsen erityisesti siitä, että saamme vielä tänäkin vuonna juhlia rakasta Pimua. 

maanantai 25. marraskuuta 2013

Vanhusvauva ja rupikorva

Viimeksi kuluneiden parin viikon aikana Pimua on kahdesti luultu pentukoiraksi. Hah, eihän siinä voi kuin virnistää ystävällisesti ja ylpeästi todeta, että ehei, tämä beagle on joulukuun alussa 15-vuotias. Asia herättää hämmästelyä ja ihastelua siitä, miten hyväkuntoiselta meidän vanhus näyttääkään. Tottahan se, kun Pimulle sattuu parempi päivä. Silloin siitä ei välttämättä uskoisi, että ikävuosia on mittarissa jo noin paljon.

Isäntä osti ikäneidolle viime viikolla uudet valjaat. Typyn vanhat vauvavaljaat ratkeilivat ompeleistaan, joten isäntä hankki Pimulle kauniin siniset ja napakat valjaat, joissa kelpaa nyt tepastella. Typyn vanhat valjaat alkoivat myös hiukan roikkumaan Pimun yllä sillä vanhus on melkoisen hoikassa kunnossa. Niin ne vaan lihakset pikkuhiljaa surkastuvat ja läskiäkään ei Pimpulan kropasta juuri löydy. Pömppömaha kyllä pullottaa mutta se johtunee eläinlääkärin mukaan suurimmalta osin sydän- ja maksavaivoista mitä vanhalla on.

Typyn korvanlehteä koristaa mojova rupi mutta hyvältä korva muuten näyttää. Aikamoisen iso kuoppa siihen ruvesta päätellen tehtiin, jotta pahkura saatiin kokonaan pois. Kotimme vieressä sijaitseva koirapuisto on vihdoinkin "avattu" remontin jäljiltä ja siellä Typy on intoutunut muutaman kerran leikkimään vanhojen tuttujen sekä uusien puistolaisten kanssa. Typy saisi remuta puistossa enemmänkin, jotta se saisi liikuntaa. Toisten koirien kanssa juokseminen ja riehuminen on todella hyvää jumppaa.

Sunnuntaina saamme avata joulukalenterin ensimmäisen luukun ja nyt toiveissani on lunta ja pientä pakkasta mahdollisimman pian. Reipasta ja raikasta marraskuun viimeistä viikkoa kaikille PSB:n ystäville!


keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Missi mykkänä

Pimu kruunattiin perjantaina Miss Suomeksi (!) ja lisäksi ikäneito toimi luisteluesityksissä radiona (kylläkin mykkänä sellaisena). Naks, radio päälle Pimua selästä painaen ja naks uudemman kerran, kun esitys päättyi ja radio tuli sammuttaa pisteiden annon ajaksi. Ihailen lasten lentävää mielikuvitusta sillä se ei meille aikuisillekaan olisi toisinaan yhtään pahasta.

"Mitä tuo odottelee, heittäisi jo!"
Keravan lapsenlikkareissu sujui siis mukavissa merkeissä ja molemmat isokorvat otettiin hienosti mukaan poikien touhuihin. Typyn kanssa leikittiin pallolla ja välillä uimamaisterimme suorastaan läähätti, kun pallonheittäjät jaksoivat heittää ja pyöritellä palloa pitkiäkin aikoja. Pimu hääräsi menossa mukana ja kun Pimpula vetäytyi omaan petiinsä torkkumaan, käytiin sen päälle heti laittamassa täkki, ettei vanhusta palele. Hienoa huolenpitoa!

Lauantaina sanoimme keravalaisille heipparallaa ja läksimme illanviettoon Haagaan. Isännän ja appiukkoni vaihtaessa autoon talvirenkaita, vietimme anoppini ja koirimusten kanssa laatuaikaa karvakuonojen herkutellessa nakeilla ja meidän kaksijalkaisten maistellessa kuohujuomaa. Ja kun oli aika ryhtyä syömään, hyppäsi vanhus hyvin rivakkaasti alas sohvalta kerjäämään makupaloja. Ruuan tuoksut herättävät Pimun sikeimmästäkin unesta ja kerjääminen ei ole vähentynyt vanhuudenvaivojenkaan myötä. Taitaa olla taito, joka ei koskaan unohdu eikä häviä.




perjantai 15. marraskuuta 2013

Hymyä huuleen

Vaihdoin puhelimeni soittoääneksi Elviksen tulkinnan laulusta "White Christmas". Kuten muistanette, olen hurahtanut jouluihminen ja sen odotus saa minut hymyilemään enemmän tämän sateen ja pimeyden keskellä.

Typy on toipunut korvaoperaatiosta mainiosti. Ja oli oikea päätös olla laittamatta tikkejä korvanlehteen sillä katsoessani korvassa olevaa kuoppaa, olen todennut, että tikit olisivat kursineet korvanlehden hullunkuriseksi. Haavateippi on vaihtunut ihan ihmisten laastarilappuun ja sitäkin pidetään Typsyn korvassa lialta suojaamiseksi. Uskon, että alkuviikosta laastereidenkin kanssa veivaaminen loppuu.

Entäpä meidän grand old lady; edelleen, joka aamu, Pimu herää hakemaan minulta aamukeksinsä. Joinakin päivinä Pimu on virtaa täynnä, joinakin taas ulkoilu ei maistu Pimpulalle yhtään. Toinen etujalka hiukan "klonkkuu" mutta kun Pimun lihakset lämpenevät, kulku on taas tasaista ravia. Paitsi niinä huonoina päivinä, silloin Pimun kanssa tehdään lyhyempiä retkiä. Ruoka maistuu ja häntä heiluu, nekin saavat nousemaan hymyn huulilleni.

Meidän poppoo on alkavana viikonloppuna kyläluutia. Tänään lähdemme Keravalle hoitamaan kolmea pojanviikaria, ihan yötä myöten. Luvassa on isokorville paljon rapsutuksia ja haleja. Näistä nautiskelee pääosin Pimu ja Typylle on luvassa menevämpää meininkiä, korvanlehden ehdoilla. Lauantaina menemme moikkaamaan Haagan väkeä ja anoppini on jo varmasti varannut tytöille nakkeja ja muita herkkuja. Annamme luvan myös Pimun nauttia niistä vaikka proteiinia pitäisikin vältellä. Mutta hei, mielestäni vanhuksen tulee saada viettää elämänsä loppuajat nautiskellen asioista, joita rakastaa. Samaa toivon itsellenikin sekä läheisilleni, kun sen aika koittaa.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Ihan vaan ateisti

Ennen...
Ei, ei Typy ole kääntynyt muslimiksi (taitaa olla ateisti) vaikka isäntä nauroikin ja nimitti burkaksi kääreen, joka oli viritelty pitkäkoiven päähän lääkärireissun päätteeksi. Ja burkahan peittää kasvot, kun taas Typsykälle tehty viritys mielestämme kuristi sitä kaulasta. Side otettiinkin kotiin päästyämme pois ja vaihdoimme tilalle jykevän haavateipin.

Jonkin sorttinen syylä tai kasvain ilmestyi siis kesän aikana Typyn korvanlehteen ja eilen tohtoritäti leikkasi pallukan pois. Polttaminen ei onnistunut sillä mollukka oli kasvanut niin suureksi. Tikkejä korvanlehteen ei laitettu, sillä ne saattaisivat kurtistaa korvanlehden ihoa. Lääkärin mielestä haava kannatti jättää auki, jolloin se menee umpeen siistimmin ja korvanlehti näyttää jatkossakin korvanlehdeltä. Eikä haava näyttänyt vuotavan illalla enää ollenkaan, joten hyvä, ettei tikkejä laitettu.

ja jälkeen operaation.
Typy oli melko tokkurainen operaation jäljiltä. Pelottaakin oli tainnut, olihan tämä sen elämän ensimmäinen leikkaus sekä nukutus. Kyse oli kuitenkin onneksi vain pienestä hommasta ja kaikki sujui hyvin. Kipulääkettä Typy oli saanut piikillisen lääkärin toimesta eikä sitä annettu tai määrätty kotiin vietäväksi. Typy ei nimittäin ole kovinkaan kipuherkkä, toisin kuin Pimu. Tällä samalla reissulla myös hampaisiin kertynyt hammaskivi sai kyytiä ja hampulitkin loistavat taas valkoisina Tyyperin suussa. Kyllä nyt kelpaa, puhtaat hampaat ja patiton korva!

torstai 7. marraskuuta 2013

Syysloman satoa osa II

Palataan ajassa hiukan taaksepäin ja muistellaan vielä meidän tämän vuoden viimeistä Kangasniemen reissua. Toden totta; mökki on nyt talviteloilla ja jäämme odottamaan riemukasta jälleennäkemistä taas keväällä. Ja siihen on harmillisesti vielä piiiitkä aika...

Isännän kesälomalla nikkaroimat linnunpöntöt kiinnitettiin puihin odottamaan uusia asukkaita. Osa vanhoista pöntöistä poltettiin ja loput jäljelle jääneistä putsattiin. Eräästä pöntöstä löytyi iso kasa kummallisen näköisiä toukkia (yäks!) ja ne kiinnostivat kovasti meidän karvakuonoja. Kannoin toukkapesän metsään ja onneksi isokorvat jättivät sen rauhaan. Typyssä kiinnostusta herätti myös isännän rehkimä polttopuusavotta. Klapeja oli mukava kanniskella pitkin pihamaata ja allekirjoittanut keräili niitä sitten Typsyn jäljiltä takaisin puupinoon. Tämäkin melkoisen metka juttu, sillä mökin pihapiiri on luonnontilassa ja siellä riittää kaikenlaisia risuja ja keppejä kannettavaksi ilman, että polttopuita tarvitsisi varastella. Mutta mikä lie, että ne ovat hauskempaa kannettavaa kuin koivunrisut tai haapojen oksat.

Pimu kulki uskollisesti sienireissulla matkassamme mukana. Vaikka vanhuus painaa, ikäneito lähti reippaasti mukaamme metsään ja johdatti meidät oikoreittiä takaisin mökille, kuten jokaisella sieniretkellä aina aiemminkin. Typykin näyttäytyi meille muutamia kertoja eikä tällä lomalla rikkonut maraton-ennätyksiään. Tunti taisi olla pisin aika, jonka Typsykkä oli pois näkösältä ja se on lyhyt aika verrattuna kesäisiin juoksumatkoihin. Suppilovahveroita on nyt kanttarellien kaverina pakastimessa ja niillä herkutellaan talven mittaan mm. kastike- ja piirakkamuodossa.

On aika haikeaa, kun mökkikausi päättyy. Mielellämme kävisimme Puulan rannalla myös talvisin mutta mökki on tehty vain kesälomailuun. Tänä vuonna en kuitenkaan tirauttanut kyyneliä vaan tsemppasin, kun seisoin pihamaalla ja katselin järvelle. Sillä keväällähän me taas nähdään, mökkivanhus!

maanantai 4. marraskuuta 2013

Edessä hyvästit hirvipaistille, operaatio ja isot kekkerit!

Mökillä lokakuussa
syyslomaa viettäen.
Marraskuu on alkanut sateisen harmaana mutta olen viritellyt jo ensimmäiset jouluvalot sekä kotiin että työhuoneeseeni. Ne tuovat iloa ja piristystä tähän ankeuteen ja toivottavasti nuo vesisateet muuttuisivat pian lumeksi.

Saimme viikonloppuna tuloksia Pimun virtsanäytteestä ja lyhytaikainen urea-arvo oli nyt laskenut. Mahtavaa! Stressillä taisi olla osuutta asiaan, kun näyte ensimmäisen kerran otettiin. Pimuhan oli totaalisessa paniikissa  parin viikon takaisella eläinlääkärikäynnillä. Arvo on silti melko korkea ja tohtori määräsi Pimpulalle nyt verenpainelääkityksen, joka aloitetaan tänään. Kokeilemme sitä kuukauden päivät, jonka jälkeen katsotaan uudelleen maksa- ja urea-arvot. Pidän yllä suurta toivetta siitä, että lääke tepsisi ikäneitoon ja arvot eivät ainakaan nousisi nykyisistä. Lisäksi Pimun ruokavalio muutetaan vähäproteiiniseksi, joten hyvästi hirvipaistit ja grillimakkarat...

Typykin joutuu pieneen operaatioon, kun sen korvanlehteen kasvanut "syylä" poistetaan ja samalla putsataan myös hampaat. Ajattelimme lykätä syylänpoistoa siihen saakka, kunnes kevättalvella leikkautamme Typsykän. Syylä on kuitenkin viime päivinä kasvanut niin isoksi, että se on poistettava. Jännittävää, sillä Typy ei juuri ole eläinlääkärissä joutunut käymään. Mutta uimamaisterihan ei tunnetusti lääkärireissuja kammoksu ja toivottavasti tästä ensimmäisestä operaatiosta ei jää sille ikuisia traumoja, kuten Pimulle aikoinaan kävi.

Kuluva kuukausi tulee sisältämään myös suuren juhlahetken: vietämme kuun lopulla hiukan etukäteen rakkaan Pimun 15. synttäripäivää perinteisen illanvieton merkeissä. Hurjaa, että siitä tosiaan on 3. joulukuuta tasan 15 vuotta, kun Pimu ilmestyi maailmaan. Tuollaisia ikävuosia, jos mitä, on syytä juhlia!