torstai 7. marraskuuta 2013

Syysloman satoa osa II

Palataan ajassa hiukan taaksepäin ja muistellaan vielä meidän tämän vuoden viimeistä Kangasniemen reissua. Toden totta; mökki on nyt talviteloilla ja jäämme odottamaan riemukasta jälleennäkemistä taas keväällä. Ja siihen on harmillisesti vielä piiiitkä aika...

Isännän kesälomalla nikkaroimat linnunpöntöt kiinnitettiin puihin odottamaan uusia asukkaita. Osa vanhoista pöntöistä poltettiin ja loput jäljelle jääneistä putsattiin. Eräästä pöntöstä löytyi iso kasa kummallisen näköisiä toukkia (yäks!) ja ne kiinnostivat kovasti meidän karvakuonoja. Kannoin toukkapesän metsään ja onneksi isokorvat jättivät sen rauhaan. Typyssä kiinnostusta herätti myös isännän rehkimä polttopuusavotta. Klapeja oli mukava kanniskella pitkin pihamaata ja allekirjoittanut keräili niitä sitten Typsyn jäljiltä takaisin puupinoon. Tämäkin melkoisen metka juttu, sillä mökin pihapiiri on luonnontilassa ja siellä riittää kaikenlaisia risuja ja keppejä kannettavaksi ilman, että polttopuita tarvitsisi varastella. Mutta mikä lie, että ne ovat hauskempaa kannettavaa kuin koivunrisut tai haapojen oksat.

Pimu kulki uskollisesti sienireissulla matkassamme mukana. Vaikka vanhuus painaa, ikäneito lähti reippaasti mukaamme metsään ja johdatti meidät oikoreittiä takaisin mökille, kuten jokaisella sieniretkellä aina aiemminkin. Typykin näyttäytyi meille muutamia kertoja eikä tällä lomalla rikkonut maraton-ennätyksiään. Tunti taisi olla pisin aika, jonka Typsykkä oli pois näkösältä ja se on lyhyt aika verrattuna kesäisiin juoksumatkoihin. Suppilovahveroita on nyt kanttarellien kaverina pakastimessa ja niillä herkutellaan talven mittaan mm. kastike- ja piirakkamuodossa.

On aika haikeaa, kun mökkikausi päättyy. Mielellämme kävisimme Puulan rannalla myös talvisin mutta mökki on tehty vain kesälomailuun. Tänä vuonna en kuitenkaan tirauttanut kyyneliä vaan tsemppasin, kun seisoin pihamaalla ja katselin järvelle. Sillä keväällähän me taas nähdään, mökkivanhus!

3 kommenttia:

  1. Beagleillä taitaa olla nuo katoamistemput aika yleisiä, yksilöstä tietenkin riippuen? Harkinnassa on beaglepennun hankinta toisen koiramme kaveriksi ja näitä blogeja lukemalla onkin mukavaa saada vähän esimakua siitä normaalista arjesta, kun rotu on vielä itselle varsin tuntematon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on Kati, yksilöstä riippuen beaglet tuppaavat tekemään katoamistemppuja. Meidän koirat ovat vain kotikoiria ja niitä ei käytetä metsästykseen, tämän vuoksi ajovietti ei ole aivan huipussaan ja reissuilta on palattu kotiin viimeistään kuuden tunnin kuluessa siitä, kun katoamisretkelle lähdetään. Pimu ei ole moisia tempauksia tehnyt kuin kerran elämässään mutta Typy kyllä useammin.

      Itse olen määritellyt beaglen seuraavasti (kuvaa ainakin meidän tyttöjä): itsepäinen, ihmisrakas, ei minkäänlaista miellyttämisentarvetta kaksijalkaisia kohtaan, vaatii paljon liikuntaa, ajovietti melko voimakas, nenä määrää paljon, ahmatti, ei räksytä, lempeä luonne, viisas ja fiksu (isäntä voi olla eri mieltä...), sosiaalinen mutta kun nenä vie, ei tiedä eikä välitä mistään muusta kuin nenään leijuneesta hajusta.

      Beaglet on parhautta. Erittäin puolueellisesti sanon, että ne ovat maailman ihanimpia koiria enkä muita huolisi. Ja kaikkihan sanoo näin omista koiristaan... Mukavaa syksyn jatkoa sinulle!

      Pimun ja Typyn emäntä

      Poista
    2. Ihanasti kuvattu! Huvittavinta on että kuvasit samalla meidän ensimmäisen koiran täydellisesti samalla, vaikkei se beagle olekaan vaan cavalieri. Ehkäpä hyvä merkki siitä, että tuleva perheenjäsen tulisi hyvin toimeen 'isosiskonsa' kanssa :)

      Poista

Kiva, kun kommentoit!
Typy, Hippu ja emäntä kiittävät.