 |
| Vastapestyt beaglet. |
Niinpä. Lomasta on rippeet jäljellä ja kohta suuntaamme nenät kohti kotimaisemia. Kolmisen viikkoa olemme viettäneet yhtä soittoa täällä Etelä-Savon maisemissa ja aika hujahti kuin siivillä. Mökkiohjelma on alkanut noudattaa vuosi vuodelta melko samaa kaavaa ja se kaava on mielestäni erinomainen; veneilyä, saunomista, sieniretkiä, kuikkien komentamista, grillausta ja muurikkamuikkuja, iloisia jälleennäkemisiä, uintia, lukemista, auringonottoa, puusavottaa, kuoppien kaivamista, jätskin syöntiä ja pallon heittoa. Arvatkaahan mitkä näistä ovat Pimun ja Typyn erikoisalaa... (juu, kuikat voisi jättää kyllä rauhaan)
Lomahan huipentuu isokorvien osalta jokavuotiseen lomanpäätöspesuun. Niin tehtiin nytkin ja kylläpä neidit tuoksuvat nyt hyvältä! Kelpaa sitä lähteä taas kaupungin kartsoja tallaamaan. Tämä kaunistautumisoperaatio sisälsi myös kynsien leikkuun (Pimun inhokkipuuhaa) ja Typyn korvien putsauksen. Pimun korvia ei ole vielä kuuna päivänä tarvinnut puhdistaa mutta Typyn korvat ovat tässä suhteessa eri maata. Ja ovathan neitokaiset monessa muussakin asiassa kuin yö ja päivä, sen huomasimme lomankin aikana useaan otteeseen. Vaikka rotu on sama niin ihan omia persooniaan nämä meidät beaglet ovat. Hyvänä esimerkkinä jo monesti mainittu uiminen.
Mökkikausi ei toki pääty tähän ja syksyllä tulemme varmasti taas suuntaamaan tänne metsän keskelle pieneen punaiseen mökkiin. Kotona odottaa remontin viimeistely ja tuo urakka saatanee päätökseen ensi viikon aikana. Arki alkaa, työt ja opiskelut. Uskon, että olemme koko poppoo saaneet varastoitua voimia ja lepoa syksyä sekä talvea varten. Hieman haikeana kyllä katselen parhaillaan aurinkotuolissa makaavia Pimulia ja Typsykkää, joiden tiedän nauttineen erityisen paljon mökkielämästä. Se vapaus, kun saa mennä ja tulla miten lystää. Se on koirien parasta aikaa, uskoisin. Ja kyllä me kaksijalkaisetkin olemme nauttineet lomasta, siitä rauhasta ja kiireettömyydestä, joka täällä Puulan rannalla aina vallitsee. Tulee sitä ikävä, ei mahda mitään.
Kiitos lukijoille, että seurasitte meidän lomameininkejä! Ja olisi mukava lukea kommenttejanne bloggauksiin, joten rohkeasti vaan sormet näppikselle. Pysykää kuulolla, sillä syksyllä taas sattuu ja tapahtuu. Nyt suuntaan itsekin tuonne aurinkoon, sillä lomaa on vielä jäljellä!
Teillä oli kyllä vimpanpäälle onnistunut loma. Kyllä noilla kesäeväillä jaksaa pakertaa. Varsinkin kun olitte Savossa... Meidän äippä kun sattuu olemaan savolaista syntyjuurta.
VastaaPoistaHeippa Myrsky!
VastaaPoistaÄippäsi on onnistunut syntymään hienoilla seuduilla! Ja kyllä, nyt on kerätty voimia syksylle sekä talvelle. Näillä loman jälkimainingeilla surffailee vielä pitkään.
Terveisiä Turusta! Meidän beagle alkaa vihdoinkin olemaan oma itsensä, se nimittäin on helteillä niin rauhallinen että jossain vaiheessa luulin jo että hän on kipeä. Mitenkäs teillä siedetään helteitä? Tällä viikolla on tosin ollut vuorossa kovat sateet ja operaatio "kuivataan tassut"... Aina yhtä hauskaa :D
VastaaPoistaT. Maissi
Ihan ensiksi; Turku on hieno kaupunki, hääpäivän minilomamme sinne oli vallan onnistunut!
VastaaPoistaPimu ei jaksa olla helteillä niin energinen kuin viileämmällä säällä. Se lepäili paljon ja ulkona lenkit mentiin rauhalliseen tahtiin. Huomaa, että neidolla on jo ikää. Kuumuus ottaa hieman voimille. Typyssä ei muutoksia huomattu ja sehän viilentää itseään menemällä uimaan kaikissa paikoissa, missä se vain suinkin on mahdollista.
Meilläkin tassujen kuivaus on Pimun kohdalla tahtojen taistelua, sillä se ei tykkää yhtään, että sen jalkoja kaivellaan ja putsataan. Typy taasen istuu tyynen rauhallisena eikä ole moksiskaan. Mutta suihkuun meno onkin sitten eri asia...
Joo kyllähän täällä kelpaa asustella, voi pyöräillä joka paikkaan ja koirille on vaikka mitä tekemistä. Mukava kuulla että viihdyitte!
VastaaPoistaMeidän beagle on aina ollut flegmaattinen helteillä vaikka ikää ei ole kun 3 vuotta. Nyt se sitten kaiket illat tuijottaa minua tyyliin "mulla on tylsää, mitä tehdään". Olen huomannut että meidän luppiksessa ja Typyssä on paljon samaa. Niinpä aina blogiasi lukiessani vertaan Typyä Pimuun ja mietin että josko meidänkin koirimus jossain vaiheessa rauhottuisi ja olisi yhtä hyväkäytöksinen kun Pimu. Taitaa jäädä haaveeksi :D
/Maissi
No aivan tuota samaa tekee Typy! Se seuraa minua iltaisin ja kulkee perässä joka paikkaan. Välillä riehutaan päättömästi ja heitellään esim. kaikki lelut lelukorista lattialle tai kaivetaan sohvatyynyjä. Sitten tuijotetaan ja pusketaan syliin vaatien huomiota. Typy on ollut todella levoton lomalta palattuamme, se ei meinaa millään sopeutua takaisin kaupunkielämään ja turhautuu, kun ei ole tarpeeksi virikkeitä. Odotan siis minäkin, että ikä tekee tehtävänsä ja Typystä tulisi "Pimu-kakkonen". Kun niitä kahta vertaa (toki ikäeroakin on rutkasti), olen niin onnellinen Pimun fiksuudesta ja rauhallisuudesta.
VastaaPoista