Luvattoman pitkä aika on siitä, kun viimeksi kirjoittelin tänne blogiimme. Syksy on kiitänyt vauhdilla kohti joulua, jossa ihan pian olemme. Syyskuisessa kirjoitelmassani lupasin palata meidän kesälomakuulumisiin. No, niihin ei taida olla fiksua enää palata vaan kerron tässä kirjoituksessani meidän syksykuulumiset.
Meidän elämässä ei ole tapahtunut mitään dramaattista tai jotain, mikä selittäisi ainakaan pitkän poissaolomme täältä Pienestä Suuresta Beaglesta. Syitä voi hakea minun laiskuudestani ja saamattomuudestani, joita hävettää tässä myöntää. Mutta meidän poppoolla on kaikki hyvin ja syksy on ollut melko mukavaa aikaa. Hippu on nauttinut eläkepäivistään ja Mytön kanssa niillä on riittänyt hauskoja, yhteisiä touhuja.
Lokakuussa laitoimme mökkivanhuksen talviteloille odottelemaan ensi kevättä. Syyslomalla saunottiin ahkerasti, grillattiin, juotiin tämän vuoden ekat glögit, syötiin ekat suklaakonvehdit ja käytiin sienestämässä. Syksyllä ennen viimeistä mökkireissua ehdimme käymään Puulan rannalla pari viikonloppuakin. Mökkeily on parhautta!
Marraskuun alkupuolella sain jalkavaivan. Se veikin koko marraskuun ja kinttu ei ole vieläkään täysin kunnossa. Kepeillä köpöttelin useamman viikon etätöitä kotona tehden ja viikon verran huilasin töistä kokonaan. Hilpan ja Myttösen kaikki ulkoilutukset olivat likkojen isännän kontolla pitkän, pitkän aikaa. Joulukuun alussa tuli kaiken huipuksi takapakkia toipumiseen. Mutta nyt olen reilun viikon päässyt tekemään pikkulenkkejä tyttösten kanssa ja tänään pidensin jo matkaa. Voiton puolella siis ollaan! Olen hyvin onnellinen tästä sekä siitä, että Hipulla ja Mytöllä on maailman parhain ihmis-iskä. Meidän turvaverkostot koirien suhteen on melko minimaaliset mutta onneksi myös hyvät ystäväni riensivät parissa tiukassa kohdassa apuun.
Hippu ja Myttö ovat reipas ja toimelias kaksikko. Mökkeilyt Puulalla ovat olleet varmasti niiden tämän vuoden kohokohtia. Terveyttäkin on onneksi piisannut. Lokakuussa Hilpa kävi hammaslääkärissä ja sinne jäi kolme hammasta. Mytön kanssa siirryttiin ihmisen kilpirauhaslääkekokeilusta takaisin koirien lääkkeeseen. Keväällä ja kesällä oireillut ihottuma ei näillä näkymin johdukaan lääkkeestä, sillä se ei ole palannut. Pysymme siis koirien kilpparilääkkeessä, ainakin näillä näkymin. Hipun estrogeeniannosta vähensimme tämän kuun alussa. Kokeillaan, jospa se pärjäisi sillä. Pitäkää peukkuja, että näin käy.
Toivon, että teillä kaikilla blogimme ystävillä on ollut hieno syksy. Nyt edessä on joulu, jota me vietämme pääosin rauhallisesti kotosalla vapaapäivistä, hyvästä ruuasta ja yhdessäolon hetkistä nauttien. Kirjoittelen seuraavalla kerralla meidän loppuvuoden touhuista. Tämän kirjoitelmani päätän toivottamalla koko meidän lauman puolesta
🎄Oikein hyvää ja iloista joulua 🎅