Hei, kohta on joulu! Edessä on hieman lomaa ja leppoisaa pyhäpäivien viettoa. Syödään herkkuja, huilataan, nautitaan yhdessäolosta, syödään taas herkkuja ja oikaistaan pitkäkseen sohvalle. Sille uudelle, jolle mahtuu koko sakki! Lähisukuakin tavataan ja niille, joita näemme vasta ensi vuonna, toivotamme aattona puhelimitse iloista joulun aikaa. Valkoinen joulu ei valitettavasti tänne Etelä-Suomeen saavu, jos sääennusteisiin on luottaminen. Eikä tuo ilma siltä kyllä näytäkään. Mutta se ei pilaa joulumieltä ja odotankin innolla vuoden lempijuhlaani.
Lahjapaketit ovat jo valmiina odottamassa sitä, että ne saadaan kuusen alle. Kuten edellisinäkin vuosina, Pimu ja isäntä lähteävät aatonaattona kuusenhakureissulle. Me Typyn kanssa jäämme paistamaan kinkkua ja jännittämään, minkälainen kuusi mahtaa tänä vuonna olohuoneeseemme päätyä. Isännällä on erinomainen maku, joten varmasti myös tänä vuonna saamme hienon kuusipuun. Kuusi nimittäin pitää olla ja kotimainen sellainen.
Joululahjaksi Pimu saa uuden fleksitaluttimen.
Hertta-staffilta perintönä saatu fleksi on nimittäin historiaa, koska Typy söi sen... Tuholaiselle olen ostanut lahjaksi aktivointilelun, jotta fleksit ja muutkin tärkeät tavarat jäisivät vihdoinkin rauhaan. Kääräisin paperiin myös ison pussin possunkorvia kaveruksille yhteiseksi lahjaksi. Saa nähdä, kumpi koirimuksista haluaa tämän (ja kaikki muutkin) paketin avata, emännän ja isännän avustuksella tietysti. Kunhan ei vaan tulisi rähäkkä, kuten
viime aattona.
Uskon, että kuusi pysyy pystyssä tänäkin vuonna. Toivon, ettei Typy syö alaoksien koristeita. Luulen, että kinkusta tulee ihan hyvä, joulutortut onnistuivat ainakin. Tiedän, että raskaan syksyn jälkeen meille kaksijalkaisille loma tulee tarpeeseen. Haluan, että kaikilla läheisillämme ja ystävillämme on rauhaisa ja mukava joulu. Ja oletan, että Pimu kerjää lahjakääröistä tulleita herkkuja taukoamatta.
