Tulkoon jo sula Puula ja mökkikausi

Kun emäntä tekee töitä kotona, ottaa Typsykkä rennosti. Luulen, että sillä ei ole kovinkaan suurta eroa Typyn päivään, olenko kotosalla vai en. Typy on tottunut siihen, että arkisin se joutuu olemaan määrätyn ajan päivästä yksin. Ainut, mikä Typsyn päiväohjelmaa häiritsee emännän etätyöpäivinä on se, että jääkaappi saattaa avautua. Silloin on oltava apajilla kerjäämässä.

Unityöläinen.

Erottaako Typy, onko arki vai pyhä? Erottaa, sanon minä. Loma-aikoina ja viikonloppuisin meidän kaksijalkaisten askareet ovat toisenlaiset, jo aamusta alkaen. Herätyskello ei soi viideltä, joten aamulenkille ei lähdetä puoli seiskan hujakoilla. Vapaalla annan itselleni luvan löysäillä, joten en ole niin tehokas lauantai-aamuina kuin viikolla. Toimet eivät ole yhtä ohjelmoituja kuin työaamuisin ja luulen, että Typy kyllä hoksaa, kun edessä on päivä, jolloin koko porukka on kasassa. Silloin voi itsekin lötkötellä pidempään, kerjätä oman aamiaisensa sijaan emännän aamupalaa sekä odotella, onko päivän ohjelmassa jotain superhauskaa, kuten vaikkapa mökille lähtö.

Ja siitä mökille lähdöstä... Talvi on kohta taitettu, sillä eikös maaliskuu lasketa kevätkuukaudeksi! Odotamme jo Puulan sulamista ja tämän vuoden ensimmäistä mökkireissua. Tulkoon siis kevät! Talvi saa huilata ja palatkoon vaikkapa marraskuussa.

Ne korvat, ne korvat...

Typyn vasen korva sai alkuviikosta terveen paperit mutta oikea korva on edelleen tukkoinen sekä hiivainen. Hiivaa oli siis ilmestynyt sinne uudestaan, ainakin lääkärin ja mikroskooppinäytteiden mukaan. Parempaan päin oikeakin korva on ja sitkeä mähmä on lähtenyt liikkeelle. Mutta kotihoito jatkuu. Sen enempää ketään tuomitsematta varasin seuraavan kontrolliajan toiselle eläinlääkäriasemalle. Sinne, missä Typyn jalatkin hoidettiin. Tuntuu, että tämä korva-show alkaa saavuttamaan sellaisen mittasuhteen ajassa mitattuna, että ryhdyimme hiukan epäilemään. Lisäksi sain melko erikoista palvelua, kun olisin varannut seuraavan kontrolliajan paikkaan, jossa tätä operaatiota on nyt pyöritetty. Siitä suivaantuneena aika on nyt toiseen putiikkiin.

Hiihtolomaviikosta huolimatta (tai siitä johtuen) lukukoirakeikalla oli mukavasti lukijakuntaa paikalla. Yksi rapsutusaikakin oli varattu. Typsy kuunteli taas mallikkaasti ja nautti ihan hirmuisesti lasten huomiosta. Ja kyllä muutama aikuinenkin rapsutteli meidän isokorvaa. Taukojen aikana silmäilin lastenosaston ilmoitustaulua. Kirjasto palvelee kuntalaisia todella hienosti! Kaikenlaista tapahtumaa järjestetään aina lukupiiristä Harry Potter-tapahtumaan. Lisäksi lastenosaston henkilökunta näyttää olevan erityisen motivoituneita työhönsä ja asiakaspalvelutaidot ovat kohdallaan. Oiva juttu, tuo kirjasto!

Vesimattojuoksu sujuu Typyltä jo rutiinilla. Herkut motivoivat askeltamaan matolla veden ollessa välillä nilkoissa, välillä vatsaa hipoen. Saimme muutamia uusia ohjeita, joita voimme hyödyntää kotijumpassa. Niitä pitääkin heti viikonloppuna kokeilla. Typsyn oikea jalka, se "huonompi" on edelleen hiukan kehnompi mutta mitään dramaattista tilanteessa ei ollenkaan ole. Kevät näyttelee jo ensimerkkejään ja uskon, että kesään mennessä meillä viipottaa tervejalkainen sekä -korvainen Tyyperi!

Viihtyisä viikonloppu

Takana on hyvin levätty ja mukava viikonloppu. Eilen paistoi aurinko niin komeasti, että oli ilo reippailla Typsyn kanssa lähimaastossa mm. metsässä koluten. Tällä viikolla kalenterissamme on lukukoirailua, korvakontrolli ja vesimattojuoksua. Ohjelmaa siis riittää mutta vastapainona sille emme unohda sohvalla lötköttelyä ja toivomme, että valoisia päiviä riittäisi myös tälle alkaneelle viikolle.

Perjantaina oltiin lapsenlikkoina Keravalla.

Ihana aurinko!

Kantohangella on kiva kieriä.

Reipasta ja leppoisaa viikkoa kaikille lukijoillemme ja hyvää lomaa tänne etelän hiihtolomalaisille!

Ystäville

Elämäntaival ystävien seurassa 

on täynnä ihmeitä.

Hyvää Ystävänpäivää kaikille 

Pienen Suuren Beaglen lukijoille sekä

blogikavereille palveluskuntineen!

Toivottaa

Typy kera emännän ja isännän

Vetistä touhua

Typy pääsi eilen taas tassuttelemaan vesijuoksumatolla. Nyt meno oli reippaampaa kuin viime viikolla vaikka juoksuaskelia ei vieläkään otettu. Fysioterapeutin mielestä vesikuntoilu vastasi pitkää lenkkiä, joten hän kehotti tekemään vain lyhyen ilta-ulkoilun. Mutta ei Typsystä kyllä huomannut millään tavoin, että vesireippailu olisi uuvuttanut pitkäsäären. Kyllähän mattoilu toki lihaksiin käy mutta Typyllä tuntuu nyt riittävän energiaa ja voimia. Hyvä niin!

Jatkamme Typykän kuntouttamista eritoten ulkona tehtävien harjoituksien avulla. Nyt on nimittäin lunta ja se on oivallinen apukonsti, kun takajalkojen lihaksia halutaan vahvistaa. Lumisessa ylämäessä kävely ristiin rastiin, reipas ravi upottavassa nietoksessa; tässä muutama esimerkki Typyn jalkajumpasta. Uiminen olisi loistojuttu mutta koirauimalaan asti emme ole vielä päässeet vaikka leikkauksen jälkeen sitä uhosinkin. Katson, että tuo vesimattohomma korvaa uimalan ainakin tässä vaiheessa. Se on selvää, että kesällä tulemme käyttämään Typyä runsaasti luonnon omissa uimaloissa eli mökkirannoilla sekä Rajasaaressa.

Sen lisäksi, että Typy on lotrannut vesijuosten, on sen korvia myös uitettu (huuhdeltu) puhdistavassa litkussa. Ensi viikolla selviää, joko oikeakin korva olisi saatu moskasta puhtaaksi. Mitä lie seuraavaksi meille lääkäristä ehdottavat mikäli korva on edelleen tukossa... Mutta ennen lääkärireissua käymme juomassa äitini synttärikahvit ja hoidamme poikakolmikkoa Keravalla. Näihin reissuihin pääsee myös Typsykkä matkaan mukaan. Eikä parane unohtaa niitä lumijumppahetkiä. Ne kun tekevät myös meidän kaksijalkaisten raajoille pelkkää hyvää.