Sijaisemo

Kesäkuun on loppusuoralla ja sää on ollut melkoisen karseaa. Missä on se aurinko ja lämpimät suvisäät... Ja jos ei sada, niin ainakin tuulee napakasti. Onhan väliin toki mahtunut hienojakin ilmoja mutta kyllä niitä enemmän soisi olevan.

Isäntä pakkasi kapsäkit ja koirat alkuviikolla autoon ja hurautti Puulan rannalle. Koska oma kesälomani alkaa vasta muutaman viikon päästä, jäin taas kaupunkiin pitämään kotia pystyssä. Ja töissäkin on pitänyt kulkea. Typy on uinut ja Hippu molskahtanut rantakiveltä järveen. Se kun kiipeilee ja könyää joka paikassa. Vahinkoja voi siis sattua. Tuon pulahduksen jälkeen pikkuneidillä oli ollut vauhti päällä. Siinä oli isännän villasukka syöty reikäiseksi, jonka jälkeen vuoron olisi saanut kenkä. Sen isäntä ehti pelastaa. Typy oli kuulemma katsellut vierestä tilannetta ja luulen, että se tuumaili, eikö tuo kaveri keksi järkevämpää tekemistä. Esimerkiksi päivätorkkuja tai ruuan kerjäämistä.

Puula

Mutta pääsen minäkin nauttimaan mökin rauhasta, sillä lähden tänään iloisen ystäväporukan kanssa kohti Kangasniemeä isännän palatessa isokorvien kanssa kotiin. Vietämme jokakesäistä möksäviikonloppua teemalla "miehet, lapset, koirat ja kissat jää kotiin". Sauna ja grilli lämpenee, kilistelemme kuohujuomalla ja juoruamme menneen talven kuulumiset. Näiden reissujen jälkeen muistan taas olla kiitollinen siitä, että omistan hienoja kavereita, jotka ovat kulkeneet rinnallani jo vuosien ajan.

Typsykän "hormoonimyrsky" alkaa pikkuhiljaa laantumaan. Epäilen, että kyseessä oli jonkinlaista valheraskautta, jonka laukaisi Hippusen tulo meille. Jospa Typyllä heräsi äidinvaistot. Mammaa Typystä ei valitettavasti ikinä voi tulla, johtuen perinnöllisistä lonkka- ja polvivaivoista. Mutta kyllähän se jonkinsorttisena sijaisäitinä voi meidän pikkuiselle Hipulle toimia. Ei huono rooli sekään.

Juhannuspaini

Ei jäänyt lokeille lohenrääppeitä, koska ne katosivat parempiin kuonoihin. Eikä pääjehuna kalavarkaissa toiminut Typy vaan meidän Hilpuri. Se rakastui tuohon makoisaan herkkuun niin kovasti, että putsasi rantakiveä koko juhannuksen ajan.

Juhannuskokkoa parivaljakko katseli laiturilta käsin turvallisessa seurassa isännän vanhempien sekä saaren isäntäväen kanssa. Me isännän kanssa nimittäin pääsimme katsomaan luodolla sijaitsevaa kokkoa ihan läheltä, veneestä ja teimme myös keskiyön paattiajelun saaren ympäri. Kapteenin virkaa toimitti isännän serkku. Itse en ole koskaan nähnyt Suuri-Mustaa kokonaisuudessaan, en maalta enkä mereltä, joten tämä ajelu oli minulle yksi juhannuksemme ikimuistoisista hetkistä.

Ja tästä..

näin!

Ja toki muitakin mieleenpainuvia hetkiä tallentui taas muistoihin. Sää oli odotettua parempi, sunnuntaina jopa helteinen. Typy kävi uimassa ja Hippu varasti kompostista kaalinpään. Näimme, kun rantakäärme ui rantaviivan tuntumassa ja pyydysti kaloja ohi uivasta parvesta. Välillä isokorvat pistivät painiksi ja siinä tanner tömisi, kun kaksikko yltyi riehumaan. Hirmu hienosti Typy leikkii meidän pikkuisen kanssa, varovasti ja hellästi. Lukemista, herkullista ruokaa, iloista seurustelua, raikasta juomaa, saunomista, päiväunia. Perinteinen mutta niin hyväksi todettu juhannuksenviettoreseptimme toimi taas kerran moitteettomasti.

Keskikesä!

Suvi-illan vieno tuuli

huokaa vuoren alta,

hongikon polkua hopeoipi

kuuhut taivahalta.

Hiljaa huojuu korven honka,

kaukana käkö kukkuu,

vaieten astuvi vaeltaja,

mielen murhe nukkuu.

Eino Leino

Typy, Hippu sekä lauman kaksijalkaiset toivottavat

kaikille blogin lukijoille sekä blogikavereille kotiporukoineen

Hilpeää ja leppoisaa juhannusta!

Kankea koira

Koirahieroja visiteerasi luonamme tiistaina. Typsy oli hieman jäykkä. Esimerkiksi rintaranka oli juntturassa, samoin poskilihakset! Sitä ihmettelimme hierojan kanssa, mistä tuommoinen voisi johtua. Arvelen, että syynä on mm. männynkävyt, joita se jäkertää. Typyllä on hormonitoiminta tällä hetkellä jollain tapaa sekaisin. Se ilmenee loputtomana ruokahaluna mikä ei toki beagleistä puhuttaessa ole ihmeellistä. Mutta Typy syö nyt melkein mitä vaan, myös ulkona. Epäilen jonkinlaista valeraskautta, sillä merkkejä on muitakin (mm. turvonneet nisät). Sovimme hierojan kanssa, että tapaamme taas syksyllä. Hieno homma! Kyllähän jumissa olevalle isokorvalle pitää saada apua.

Ovella kolkuttelee juhannus. Tämä on ensimmäinen saarijuhannus ilman Pimua vaikka toki vuosi sitten kävimmekin saaressa heinäkuussa. Mutta juhannus on erityinen. Kuten myös joulu. Nämä ovat minulle ehdottomasti tärkeimpiä vuoden juhlahetkiä hääpäivämme lisäksi. Typy varmaankin esittelee Hipulle kaikki saaren salaisuudet. Ne, jotka vain Pimu ja Typy tiesivät. Ja näin sen kuuluu mennäkin. Pimu nautti olla saaressa ja uskon, että Hipullekin tulee paikasta tärkeä.

Miten meidän mittumaari sujui? Söikö Typy kalalokeille tarkoitetut lohenjämät? Näkikö Hippu elämänsä ensimmäisen juhannuskokon? Näistä kerron ensi kerralla!

Ensiesittäytymisiä

Palasimme eilen takaisin kaupunkiin. Isäntä vietti mukavan viikon Puulan rannalla ja viikonloppu vierähti isäni ja hänen vaimonsa mökkivieraina. Hippu sulatti isäntäväen sydämet reippaalla menollaan ja suloisella olemuksellaan. Typyä ei toki unohdettu vaan se sai herkkupaloista isoimmat ja rapsutuksia runsaasti. Haukivuoren kupeessa järvi on sen verran lämmin, että karistimme sekä minä että Typy talviturkit pois niskoiltamme ja pulahdimme uimaan. Virkistävä kokemus!

Tällä alkaneella viikolla vietämme keskikesän juhlaa juhannusta. Noudatamme perinteitä ja suunnistamme Kotkaan. Hippu pääsee saareen elämänsä ensimmäistä kertaa ja siellä riittää varmasti paljon tuumailtavaa. Jo yksin venematka saattaa olla huiman jännä kokemus. Hippu pääsee esittäytymään isännän tädille ja hänen miehelleen. Uskon, että Hippu tulee hurmaamaan myös heidät.

Typy nautiskelee huomenna hieronnasta, kun koirahierojamme tulee käymään kevään viimeistä kertaa. Typyä ei kevään aikana ole kovin usein hierottu mutta jokaisesta kerrasta on varmasti ollut hyötyä. Mökkireissun jälkeen Typyn takajalat vaikuttavat hieman kankeilta. Toivottavasti hieronnasta löytyy apua tuohon vaivaan. Tänä aamuna ei näyttänyt kuitenkaan siltä, että Typyllä olisi kipuja. Se on tärkeintä se. Jos hieronta ei auta niin eiköhän jäykkyys karise viimeistään Hipun kanssa mellastaessa. Hyvää jumppaa tuo leikkiminen!

Päätän tämän kirjoitelman kuviin, jotka on napsittu viikonloppuna Haukivuoren mökillä. Mukavaa viikon jatkoa kaikille PSB:n kamuille!

Pusu grillikatoksessa.

Kiipeilijä.

Meidän ihana Tyyperi.