perjantai 5. helmikuuta 2010

Toiveena järjen voitto

Kuluvan talven aikana on lehdistä saanut lukea laman vaikutuksesta myös lemmikkieläimiin. Sosiaalisten ongelmien vuoksi eläimiä hylätään enemmän kuin muutamana menneenä vuotena. Kun työttömyys iskee, saattaa iskeä myös masennus ja talousasiatkin menevät rempalleen. Tällöin ei enää jakseta eikä ehkä pystytäkään huolehtimaan eläinystävistä. Surullista.

Olen viime viikkoina pohtinut ylipäätään sitä, kenestä on sopivaksi eläimen omistajaksi ja kenestä taas ei. Lemmikin hankinnassahan on mielestäni kyse melko pitkälti itsekkyydestä. Haluamme seuralaisen, joka on aina iloinen, sille voi jutella ja se ottaa meidät tyhjässä kodissa riemuiten vastaan. Meillä on lenkkikaveri ja eläinystävästä voi hakea lohtua, kun maailma tuntuu murjovan. Mutta meneekö itsekkyys joskus järjen edelle? Vaikka olosuhteet eivät olisi aivan oivalliset esim. koiran pitoon, hankitaan haukku silti, koska koira on vaan niin kiva. Mielestäni koiraa hankittaessa pitäisi todella miettiä, onko hauvalle aikaa.

Tunnen itsekin ihmisiä, jotka innolla harkitsevat koiran hankintaa mutta joiden mielestäni tulisi kuitenkin tarkkaan miettiä koiran ottamista. Ja olen mielipiteeni ääneen sanonutkin. Koira kun vaatii työpäivän jälkeen pitkän ulkoilulenkin, lyhyt käynti pihalla ei riitä. Ja ei koiraa mielestäni saisi myöskään jättää kovin usein työpäivän jälkeen vielä illaksikin yksin kotiin, kun omistaja lähtee kyläilemään tai harrastuksiinsa. Koira on laumaeläin ja me omistajat olemme sen laumaa. Koiran kanssa on vietettävä aikaa myös kotioloissa, pelkkä ulkonakäynti pari-kolme kertaa päivässä ei riitä. Eikä pelkäksi lenkkikaveriksi koiraa kannata ottaa, siihen sopii iPod paremmin.

Toivon, että järki voittaisi aina itsekkyyden, kun harkinnassa on lemmikin ottaminen. Eläimet ovat ihania, mutta jos elämässä on paljon muutakin, mikä menee lemmikin edelle, onko silloin järkevää hankkia sellaista. Mielestäni ei ole. Olen itse saanut joskus osakseni kummastelua, kun kuulemma "höösään" Pimun kanssa (ja nyt myös Typyn) liikaakin. Mutta meillä järjestys on selvä; omat menot tulevat kakkosena. Ja luotettavat hoitopaikat (kiitos vaan anoppi, appiukko ja lankomies) takaavat sen, että voimme joskus lähteä reissuun, minne koiria ei voi ottaa mukaan. Toki meidänkin koirat on hankittu itsekkäistä syistä mutta uskallan sanoa, että järki silti voittaa meillä aina. Siksi en aio hankkia hevosta vaikka sellainen olisi kyllä tosi kiva.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.