Kävin eilen beaglekaksikon kanssa kyläilemässä Keravalla. Matka taittui bussilla ja junalla, kotiin päästiin isännän autokyydissä. Tämä oli ensimmäinen kerta molemmille koirille kyseisessä kyläpaikassa ja Typylle myös sen elämän ensimmäinen junamatka. Ehkäpä sen kunniaksi riiviö karkasi, kun lähestyimme ystäviemme pihapiiriä. Jonkin aikaa päättömästi juostuaan ystävällinen naapurinrouva sai napattua sekoilijan kiinni. Karkausreissun aiheutti todennäköisesti myös naapurinrouvan mukana ollut beagle, jota Typy halusi innokkaasti päästä moikkaamaan.
Eikä kyläreissu muutenkaan kommelluksitta sujunut; Typy päätti lirauttaa pari kertaa pissit ihan rehellisesti sisälle. Toiset näistä nestemäisistä terveisistä se onnistui tähtäämään matolle saakka. Ja emäntää hävetti... Olisihan minun pitänyt muistaa, että kun vauhti on päällä ja Tyyperi käy täysin ylikierroksilla, on se vietävä ulos tunnin - parin välein. Onneksi ystävillämme on ollut omakin koira, joten ihan vieras asia tämä koiranpissi ei ole. Mutta siitä huolimatta...
Kyläreissuumme oli kummipoikien tapaamisen lisäksi toinenkin syy; Typy pääsee helmikuussa hoitoon Keravan maisemiin, kun me omistajat suuntaamme pitkäksi viikonlopuksi Budapestiin. Pimu majoitetaan vanhaan tuttuun hoitopaikkaansa anopin ja appiukon luokse. Erotamme siis kaksikon toisistaan ja uskon, että se tekee neitokaisille vain hyvää. Tytöt kun eivät juurikaan ole olleet erossa ja tätä taitoa on treenattu liian vähän. Ja matkamme tarjoaa koko perheelle jotain; lepolomaa meille ja vanhukselle sekä aktiivilomaa pikkuneidille. Typyllä kun riittää kolmessa pojanviikarissa leikkikavereita vaikka muille jakaa ja Pimuli pääsee nauttimaan jakamattomasta huomiosta herkkuja syöden ja pitkiä päivätorkkuja ottaen.
Söikö Typy legopalikoita? Nukkuiko Pimu anopin ja appiukon peiton alla? Oliko Budapestin eläintarhassa orankeja? Näistä ja muista lomareissumme tapahtumista bloggaan helmikuussa, pysythän kuulolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.