Lottopotti toisi meillekin eestiläisen

Ei näitä enää ensi jouluna voi
kuusen oksille ripustaa...

 Vuoden 2012 ensimmäiset viikot ovat hujahtaneet vauhdilla ja emännällä hieman takuten, kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin. Pikkuhiljaa olen alkanut tokenemaan ja päässyt taas vauhtiin mukaan. Joulukuusi sai loppiaisena kyytiä ja haikein mielin keräsin koristeiden rippeet kuusipuun oksilta. Ne vähäiset siis, sillä Typyä kiinnosti kuusenkoristeiden tuhoaminen enemmän kuin koskaan aiemmin. Erityisesti koristepallot olivat pikkumonsterin mieleen ja alennusmyynnistä ostamistani uusistakin palloista se ehti osan käsitellä. Ensi jouluna emme laita alaoksille yhtään ainutta koristetta!

Viime viikolla Pimu pääsi koirahierojan käsittelyyn. Isäntä on jo vuosia haaveillut, että ikäneito pääsisi hierojalle vanhoja lihaksia vetreyttämään. Suunnittelimme hankkivamme Pimulle 11. synttäripäivän kunniaksi hierontaa, sitten asia siirtyi vuodella eteenpäin. Ja eteenpäin... Halusin, että hieroja olisi jotakin kautta tuttu ihminen ja alan ammattilainen. Joulun alla tärppäsi, kun juttelin asiasta hyvän ystäväni kanssa. Hänen tuttavapiiriinsä kun sattuukin kuulumaan koirahieroja ja näin eka hierontakerta saatiin sovittua. Pimuli tykkäsi kovasti hieronnasta ja otti sen rauhallisesti nautiskellen. Olin jopa hieman yllättynyt, että vanha neiti oli niin rentona. Hieroja kehui etenkin Pimun voimakkaita ja vahvoja reisilihaksia. Toki jumituksiakin löytyi etenkin selän ja lapojen alueelta ja niitä hierottaessa Pimu nosti kuononsa hierontamatolta ja meinasi lähteä lipettiin. Kipeimmät kohdat jätettiinkin sitten vähemmälle huomiolle ja niihin palataan seuraavassa sessiossa. Typykin olisi kaiketi halunnut käsiteltäväksi tai ainakin samanlaista huomiota osakseen, sillä se aika ajoin hääräsi kovasti Pimun ympärillä. Mutta hienosti Tyyperi käyttäytyi ja antoi pääosin hierojan tehdä työnsä rauhassa.

Kauan odotettu lumi on satanut maahan myös täällä etelässä. Ja mikäs sen hauskempaa ainakin Pimun mielestä, joka tykkää pyöriä ja kieriä hangessa. Typy ottaa vanhasta mallia ja matkii. Ketterästi kaverukset heittäytyvät selälleen lumeen ja sitten venkuloidaan! Otamme nyt kaiken irti näistä talvisäistä, kun pakkanen ei vielä pauku kovasti. Olemme seikkailleet Rajasaaressa, koska meri on vielä sula eikä heikoista jäistä ole pelkoa. Metsälenkeillä taas on mukava tonkia puhdasta lunta ja löytää sen alta kaikkea jännittävää (ja syötäväksi kelpaavaa). Ja mikä parasta näissä lumisissa maisemissa; ulkoilureissun jälkeen ei tarvitse marssittaa kaksikkoa suihkuun.

Kuva-arkistojen kätköistä; näin oli annettu
kyytiä uudelle pedille alkusyksyllä 2011.

Menneenä viikonloppuna isäntä törmäsi isokorvien kanssa ulkoillessaan toiseen isokorvakaksikkoon; beagleen ja eestinajokoiraan. Ja tämä "eestiläinen" oli iältään huimat 3 kuukautta! Isäntä oli myytyä miestä ja oli napsinut muutaman kuvan muistoksi tästä ihastuttavasta luppakorvasta. Ja kun itse näin kyseiset kuvat sairaspedissä makoillessani, nousi hymy minullakin korviin. Koirímus oli suuremmoisen suloinen ja hämmästyttävän samannäköinen kuin meidän Typsy! Joten ei ole vaikeuksia päättää Pimun ja Typyn uudesta kaverista, jos lauantain lottopotti osuu huusholliimme ja voimme ostaa suurella läänillä varustetun torpan metsän keskeltä.