Vuosikatsaus

Katsastetaan vielä menneeseen vuoteen 2012 ja siihen, mitä kaikkea meidän elämässä tapahtuikaan:

Alkuvuoden lenkit ja ulkoilureissut sujuivat kovissa pakkasissa muhkeiden lumihankien ympäröimänä. Talvi oli toden totta tullut! Helmikuussa saimme suru-uutisen, kun mummoni nukkui ikiuneen jättäen jälkeensä lämpimiä muistoja meille kaikille. Teimme isännän kanssa vuoden aikana muutamia minireissuja ilman karvakorvia ja matkojemme ajaksi tytöt pääsivät hoitoon joko Keravalle tai anopin ja appiukon hoiviin. On mukava tietää, että tarpeen vaatiessa saamme koirille hoitopaikan järjestymään ja molemmat paikat ovat kerrassaan hyviä "hoitoloita".

Pimu saavutti joulukuussa kunnioitettavan 14 vuoden iän. Eikä vanhuus toki ole yksin tullut. Säikähdimme hurjaksi kohonneita maksa-arvoja, jotka paljastuivat alkuvuonna tehdyssä lääkärintarkastuksessa. Ikäneito joutui erikoisruualle ja juoksimme useampaankin otteeseen eläinlääkärissä verikokeita otattamassa. Kesällä tehty ultraäänikuvaus antoi meille kuitenkin mielenrauhan; sisuskaluissa ei näkynyt kasvaimia ja maksavaiva johtuu suurella todennäköisyydellä vanhuudesta. Erikoisruuille sanoimme iloiset hyvästit, sillä Pimuli ei moisista pöperöistä tykännyt. Ja päässä olevien syylien kuivuessa pienempään kokoon, jätimme myös niille suunnitellun poltto-operaation väliin.

Loppusyksyllä Pimun takaselkä ja takajalat alkoivat temppuilemaan ja vanhan takajalat jollain tapaa kramppasivat muutamaan otteeseen. Jalat eivät pitäneet Pimua pystyssä ja tämäkin vaiva nosti emännälle itkun kurkkuun. Mutta onneksi ikäneito tokeni kramppikohtauksista (tai mitä ne sitten lopulta olivatkin) hyvin. Vuoden aikana vieraillut koirahieroja vetreytti Pimun jäykistyneitä lihaksia ja hierontasessiot tekivät varmasti hyvää meidän vanhukselle.

 Typy jätti menneenä vuonna joulukuusenkoristeet rauhaan mutta toki muita pikkujäyniä piti silloin tällöin tehdä. Kaiken kaikkiaan Typsykkä on rauhoittunut ja aikuistunutkin, joten tihutyöt ovat merkittävästi vähentyneet. Kangasniemellä Typy teki juoksuennätyksiä neidin ajaessa takaa peuroja pitkin mökkimetsiä. Tavallisimmin ajoretki kesti nelisen tuntia. Typyäkin koirahieroja käsitteli muutaman kerran ja neiti nautti hieronnasta aivan suunnattomasti.

Syksy toi arkeemme ison muutoksen, sillä isäntä pakkasi kapsäkkinsä ja ryhtyi majailemaan viikot Tampereella. Tähän järjestelyyn ajoi järkisyyt, sillä jokapäiväinen matkaaminen Tampereen ja etelän väliä olisi tullut isännälle melkoisen raskaaksi. Ryhdyin siis tyttöjen arkipäivien yksinhuoltajaksi ja sopeuduimme tilanteeseen kiitettävästi vaikka ikävä olikin nelinpuolista. Järjestely jatkuu myös alkaneen kevään, joka mennäänkin siis jo vanhalla rutiinilla!

Ja mitä muuta: mökkikausi avattiin vappuna ja Puulan rannalla vierailtiin useammankin kerran. Piipahdimme mökkeilemässä myös Haukivuorella ja Savonrannassa. Alkukesästä törmäsin koirimusten kanssa itsensäpaljastajaan ja pääsiäisenä nähtiin vieläkin karvaisempi kaveri, kärppä. Vuoden aikana tutustuimme myös muutamiin uusiin koiratuttavuuksiin eli Roopeen, Risuun ja Escoon. Teimme monia retkiä Rajasaaren koirapuistoon ja juhlimme niin kaksijalkaisten kuin nelijalkaistenkin synttäreitä. Vietettiin Kotkassa mukava juhannus ja kotona rauhaisa joulu.

Kaiken tämän lisäksi vuoteen mahtui paljon muutakin ohjelmaa ja touhua. Arkea, juhlaa, naurua, vähän kyyneleitäkin. Päällimmäisenä kuitenkin mukavat muistot, joita tehdään lisää vuonna 2013!