torstai 12. syyskuuta 2013

Uskollinen ystävä

Onneksi eroahdistus alkaa meidän Typpyrällä heittämään, sillä muutamana yönä emännän kengät ovat saaneet olla eteisen kenkätelineessä omalla paikallaan. Pientä protestia oli havaittavissa alkuviikosta, kun Typy kantoi emännän hienon korkkarin petiinsä. Vinkki kaiketi siitä, että emännän lauantainen illanvietto ystävien kanssa ei ollut sen mieleen. Ja pistihän se varmasti harmittamaan, kun ryöstöretki pizzalautasille tai dippikipoille ei onnistunut, koska vahtivat katseet seurasivat Typyä herkeämättä.

Jaksan vuodesta toiseen ihastella  Pimun reipasta mieltä, kun saavun töistä (tai mistä vaan) kotiin. Vaikka ikää on jo paljon ja kuulokin on mennyt, jaksaa Pimpula aina yhtä hyväntuulisesti ja iloisesti tulla tervehtimään ovelle, kun se hoksaa, että joku astuu siitä sisälle. Yhtä ystävällinen ikäneitomme on toki myös isännälle sekä vieraille, jotka saapuvat meille kyläilemään. Mietin tätä nykyä paljon tuota Pimun vanhenemista ja surenkin sitä hiukkasen. Sen vuoksi olen niiiin hyvillä mielin noista vanhoista tavoista, joille Pimu jaksaa edelleen olla uskollinen.

Tulevaa viikonloppua vietämme taas Puulan rannalla, punaisen mökin hellässä huomassa. Toivottavasti metsä antaa vielä antimia meille ja suunnistankin sienireissulle isokorvien kanssa heti aamulla varhain. Ehkä saamme isännänkin mukaan ellei hän keksi taas jotakin tuunattavaa tai nikkarointia. Mutta jos isännästä ei ole sienikaveriksi ja Typy kuitenkin häipyy taas omille teilleen, yksi asia on varma; Pimu, vanhaan tuttuun tapaansa, on emännän seurana. Tämäkin tapa, jolle toivon Pimun olevan vielä monena syksynä uskollinen.  


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, kun kommentoit!
Typy, Hippu ja emäntä kiittävät.