keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Yksin kotona

Tapasimme sunnuntaina Rajasaaressa Ressun, 13-vuotiaan beagleherran. Voi, miten vanha miekkonen muistuttikaan meidän Pimua. Ystävällinen, rauhallinen, kaikkiin ilolla ja hännän heilutuksella suhtautuva harmaakuono. Ja voi, miten minulla tuli ihan kamala ikävä Pimpulaa. Toivomme ihastuttavalle Ressulle vielä monen monta tulevaa ikävuotta.

Hellekelit ovat mukava juttu, jos ei tarvitsi istua kuumassa konttorissa. Konttorissa, jossa ei ilmastointi pelaa. Sen on luvattu toimivan ensi viikolla, kun sähkötyöt uudessa toimistossamme saadaan valmiiksi. Onneksi työtä voi tehdä etänä ja voimme istua Typsykän kanssa parvekkeella tuulettimien puhaltaessa viileään ilmaa yllemme. Typy istuu omassa tuolissaan ja katselee siitä puiden latvoja, joissa keikkuu oravia, rastaita, variksia, västäräkkejä ja muita eläinkunnan edustajia. Typsykän lempiparveke on anopin ja appiukon parveke. Se on miltei maantasalla ja siinä on säleiköllä suojattu aukko, josta näkee eri hyvin pihapiiriin.

Isännän työ- ja opiskelukuviot ovat sillä tolalla, että loppuviikolla hän pakkaa autoon mökkikassit ja kiinnittää Typyn turvavöihin. Sitten matka kohti Kangasniemeä voi alkaa. Minä suuntaan möksälle perästä päin ensi viikolla ja ohjelmassa onkin tämän vuoden ensimmäinen visiitti Haukivuorelle, isäni mökille. Mutta mitenhän pärjään yksikseni kotosalla monen monta päivää… Kenelle annan aamukeksin? Miten osaan syödä sohvalla voileivän ilman, että kuolaava beagle tuijottaa minua intensiivisesti? Herätyskellon voin laittaa liki tuntia myöhemmäksi soimaan, sillä aamulenkitän vain itseni ja sekin sujuu työmaalle fillarilla polkien...

Miten emännän yksinelo sujuu, siitä lisää seuraavalla kerralla. Siihen saakka toivotan aurinkoista ja lämmintä viikon jatkoa kaikille PSB:n ystäville!

2 kommenttia:

  1. Iha suoraan sanottuna sullon surkee viikko eissä! :) Sohvalla leepee syyvessäs puotat vahingossa palasen siihe vieree taekka lattijalle. Ja vasta ku polokaset sen piälle tahi istut ni hoksoot ettee ollukkaa koeroo siinä :) Lähet unenpöpperössä uamulenkille hihnan kansa ja rapulla männessäs huomoot ettee koeroo matkassa :)
    Typy polskii mökkirannassa tyytyväesenä ja kellottelloo aarinkopaesteessa.
    No elä huoli, männöö aeka äkkijä ja oot itehhii sielä mökillä. Koeta kestee, vaekka onnii ikävä aeka se viikko iliman Typyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Iivari, nuo sinun kommentit saavat kyllä joka kerta hymyn huulille.

      Osut varmaan hyvinkin oikeaan tuossa ennustuksessasi. Huomaan löytäväni itseni aamuisin eteisestä seisomasta remmi kädessä ja huutelemassa Typyä, että "alahan tulla jo, nyt mennään ulos". Pistän kengät piiloon yöksi kenkäkaappiin ja roskapussin vien heti ulos, ettei se jää eteiseen lojumaan. Vaikka nyt voisi jäädä, sillä kukaan ei ole tonkimassa sitä.

      Mutta kyllä minä pärjään ja viikko menee nopeasti. Typyllä tulee olemaan hauskaa mökillä ja se lämmittää sydäntäni suuresti.

      Typyn emäntä

      Poista

Kiva, kun kommentoit!
Typy, Hippu ja emäntä kiittävät.