sunnuntai 17. elokuuta 2014

Vanhoja rutiineja

Typy joutui palaamaan "yksinäiseen" arkeen menneellä viikolla, sillä me kaksijalkaiset läksimme taas työn ääreen. Onneksi sekä allekirjoittaneella että Typsyllä oli matala lasku arkipuuhiin, sillä suuntasin konttorille vasta torstaina ja pian edessä olikin jo viikonloppu. Mukavasti Typy oli kotosalla pärjäillyt eikä mitään tihutöitä oltu tehty. Mielenosoituksestakaan ei näkynyt merkkejä ja tiedän kyllä jo entuudestaan, että meidän isokorva on sopeutuva tapaus. Kuten oli Pimukin. Typyllä alkoi juoksu viikon puolivälissä, joten se on ollut melkoisen väsynyt ja maannut milloin sängyn alla, milloin sohvalla tai omassa pedissään. Koska saimme keväällä tietää, että Tyyperin takajalka on leikattava syksyllä, jouduimme lykkäämään sterilisaatiota myöhempään ajankohtaan. Ei liian montaa operaatiota yhdelle syksylle, vai mitä.

Eilen siskoni mies juoksi Helsingissä maratoonin ja olimme kannustamassa hikisen urakan varrella. Ja Typy oli huutosakissa itseoikeutetusti mukana vaikkei ääntä juuri päästänytkään. Vanhalla rutiinilla Typsykkä katseli juoksijoita, jotka vilistivät ohi ja siirtyminen kannustuspisteestä toiseen toi mukavaa vaihtelua paikallaan törröttämiseen. Voi, mitä hajuja kaupungin kadut, pusikot ja nurmikot olivat pullollaan!

Tähän alle liitän muutamia otoksia Typsyn kesästä. Sehän toki jatkuu vielä, sillä tänäänkin lämpömittarissa keikkuu reilut 20 plusastetta. Äitini kertoi, että Puulassa on lämmintä 24-asteen verran. Pikkuisen harmittaa, että joudumme olemaan täällä kaupungissa... Käyn vielä huomenna tekemässä työpäivän toimistolla ja sitten ryhdyn jännittämään tiistai-aamua, jolloin matka vie kohti leikkauspöytää. Minulle tulee varmasti kamala ikävä isäntää ja Typyä.

Vesimittareita tarkkailemassa.

Pikku nokoset...

Puhtaana kotiin!

8 kommenttia:

  1. Pittäähän se vuan arkeennii tottuva. Onneks on tuommonen pehmee lasku ollunna.
    Kovasti on jo viilennä ilimat. Ettee harmita ehken töehimänökää niimpaljoo... Lykkyvä emännälle matkaa leekkuutuppaan ja Typylle terveesijä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Typy kiittää terkuista ja lähettää sinne takaisin muiskaukset sinulle Iivari! Ilmat ovat tosiaan viilenneet ja muuttuneet sateisimmiksi. Joten kaupungissa olo ei harmita niin kovasti. Ja sade tietää hyvää syksyn sienisadolle, jota menemme kyllä syksyn mittaan Kangasniemelle katsastamaan. Kiitos tsempistä, eiköhän operaatio mene hyvin.

      Typyn emäntä

      Poista
  2. Typykö pysyy pihalla ilman narua? Erikoisen erityinen piikeli on hän. Meillä ei pitänyt norminarukaan, kun teki metsälle mieli. Poikki purtiin se ja menoksi naru perässä. Löytyivät aina vasta, kun saivat ajon ja alkoivat antaa äänimerkkejä. Ihan ovat outoja olleet useimmat näistä myöhemmistä koirista, kun pysyvät mökilläkin koko ajan näköpiirissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Typy pysyy mökin pihalla ilman narua. Pentuna sitä pidettiin muutamalla reissulla puussa kiinni narun päässä mutta se puri narun poikki. Ihan vaan periaatteesta, sillä ei se silloinkaan kauaksi karannut. Ehkäpä Typy oppi jo pienenä, ettei pihalta lähdetä minnekään, sillä edesmennyt Pimu toimi tässä esimerkkinä. Se kun ei myöskään lähtenyt mökkipihalta omille teilleen. Eri asia tietysti on, kun lähdemme Typyn kanssa metsään. Kun pääsemme pihasta mökkitielle, se hoksaa oitis mikä on homman nimi ja lähtee edeltä käsin viipottamaan metsän siimekseen. Noilla reissuilla sitä ei saata nähdä 2-4 tuntiin. Mutta aina se on palannut reissultansa ja onneksi meidän mökki on niin korvessa, ettei esim. autoteitä ole lähistöllä (lukuun ottamatta meidän mökkitietä, jota käyttää vain meidän porukka).

      Typyn emäntä

      Poista
  3. Aivan ihanat kuvat Typyn mökkinokosista ja kylpyhetkestä :) Olen lukenut teidänkin kesäkuulumisianne, mutta jotenkin kommentointi on jäänyt yhtä vähälle kuin oman blogin päivittäminen.

    Toivon kaikkea hyvää sinulle tulevaan operaatioon. Vähän saatkin ikävöidä kotiväkeä, se auttaa paranemaan rivakammin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai, uskon että operaatio menee ihan mallikkaasti. Harmittaa vaan, että joudun moiseen rääkkiin toisen kerran, koska kolme vuotta sitten kirurgi ei ollut oikein kartalla siitä, että mitä olisi pitänyt leikata...

      Typystä on varmasti apua toipumisprosessissa. Eläimillä on niin jännä vaikutus, että ne saavat mielen piristymään ja tuovat iloa toipilaalle.

      Terkkuja Sir Artulle ja hyvää alkanutta viikkoa toivottelee Typyn emäntä

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Näin se on, pojat! Terkkuja teille Typyltä ja isot muiskut. Ja pahoittelen, etten viime aikoina ole kommentoinut teidän touhujanne mutta tiiviisti olen kyllä blogianne lukenut.

      Typyn emäntä

      Poista

Kiva, kun kommentoit!
Typy, Hippu ja emäntä kiittävät.