tiistai 11. marraskuuta 2014

Alku aina hankalaa

Mistähän sitä aloittaisi... Alkuun pahoitteluni, että laitan Typsykän kuulumisia tänne blogiin vasta nyt. Ja lämpimät kiitokset teille kaikille, jotka olette lähettäneet meille tsemppiviestejä, muiskauksia ja terveisiä. Olen välittänyt ne meidän pikkupotilaalle.

Viikonloppu mennä hujahti toipilasta vahtiessa ja eilen tein töitä kotona, jotta voisin katsoa Typyn perään. En kuitenkaan vahtinut sitä tarpeeksi tarkasti, sillä sen onnistui repiä tikit irti molemmista jaloista. Puhelinsoitto lääkäriin, pyyntösoitto ystävälle kyytiavusta, Typy kainaloon ja taas mentiin. Tuloksena uusia tikkejä oikeaan jalkaan ja vasemmasta solmittiin langanpätkiä, jotta vanhat tikit pysyisivät kiinni. Kannan lopun elämäni syyllisyyttä siitä, että Typy pääsi käsiksi jalkoihinsa, sillä en heti aamulla laittanut sille pönttöä päähän. Täysin ja puhtaasti siis minun vikani, että raukka lisäkärsi, kun joutui uudelleen tikattavaksi. Nyt pönttö on seuraavat kaksi viikkoa Typsyn päässä koko ajan lukuunottamatta ulkoiluja. Tästä ei tingitä yhtään.


Olemme yllättyneitä siitä, miten reipas Typy on kaikesta kurjuudesta huolimatta ollut. Jo sunnuntaina se vaikutti melko virkeältä ja erityisesti ulos sen mieli tekee kovasti. Lenkit ovat tämän ensimmäisen toipilasviikon ajan kestoltaan maksimissaan 10 minuuttia. Ulkoilujen jälkeen se kyllä heti vaappuu kohti omaa sänkyä ja huilaa siellä hyvän tovin. Särkylääkkeitä on määrätty otettavaksi seuraavat neljä viikkoa, joista toinen on laadultaan varsinaista myrkkyä. Mutta kipuja ei saa olla, se on ihan selvä. Sitä varten pillerit ovat.

Seuraavassa kirjoitelmassani kerron, miksi alkuperäinen suunnitelma muuttui ja tohtori operoikin molemmat takajalat. Miten lonkkavika ja nivelrikot tulevat vaikuttamaan Typyn elämään jatkossa ja minkälainen toipumisoperaatio meidän uimamaisterilla on lähiviikkoina edessä. Pysyttehän siis kuulolla!




12 kommenttia:

  1. Jopa olj huono tuuri, vuan minkäpä vahingolle mahtaa.
    On ne varmaa kippeet nuo jalat. Hyvä ku on roppija sielä sitä varte. Kyllä se siitä vuan paraneminen etenöö.
    Eeku vuan semppijä kaekille, nii potilaalle ku hoetajillehhii!
    Myö tiälä eelleennii pietään käpsät ja sormet pystyssä että paranis äkkijä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Typy paranee päivä päivältä enemmän. Haavat on melko siistit ja ongelmaksi tulee kohta se, että Typy haluaisi mennä ulkona lujempaa vauhtia kuin on sallittu. Myös sohvan eteen piti laittaa barrikaadit, ettei se hyppää sinne. Kiitos tsemppauksesta, kyllä tämä tästä!

      Typyn emäntä

      Poista
  2. Piikelit ovat älykkäitä koiria, vähän viekkaitakin ja halutessaan salamannopeita. Meidän edesmennyt Miskamme, jolla oli 20 tikkiä takajalassa kissan raapaisusta ja pönttö päässä otti sylikyydin rapuissa ja ulkoili erittäin hillitysti kolmella jalalla, hieman valittaen, kunnes näki rusakon. Seuraava havainto saatiin kahden tunnin päästä, kun se palasi pihaan. Pönttö oli kadonnut, samoin panta ja remmi, mutta jalan sidokset olivat paikallaan, tosin märkinä ja likaisina.
    Typylle kärsivällisyyttä. Ensihoitoryhmä antaa Typylle luvan, tai oikeastaan kehotuksen valittaa, ellei toipilaan kohtelu ole riittävän hellivää ja herkkurikasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah hah, tuo oli kyllä mainio tarina Miskasta. Niin tyypillistä biigeliä.

      Typy osaa vaatia huomiota. Nukuin sen kanssa lattialla viikonlopun mutta nyt se saa olla omassa pedissään sänkymme vieressä. Ja voit Aatu arvata, että herättääkö toipilas emännän monta kertaa yössä paiskaamalla tassua sänkymme reunaan. Sitten pitää rapsutella ja silitellä Typsykkää, jotta se käy taas nukkumaan. Huh, edessä siis pätkäuniöitä vielä monta viikkoa...

      Typyn emäntä

      Poista
    2. Typy onkin sitten ammattitaitoinen palveluskunnan pompottaja. Hyvä Typy! Emännälle syviä, hyviä ja kauniita unia! Meidän äippä on oppinut rapsuttelemaan koiria ihan umpiunessa.

      Poista
    3. Typy on aikamoinen epeli mitä tulee huomion hakemiseen. Se taitaa temput ja esittää marttyyriä, jos tahto ei mene heti läpi. Työkaverillani on myös beagle ja on kuulemma aivan samaa sorttia. Rotuvikako siis... Meidän Pimu taas ei kyllä ollut sylikoira eikä huomionkipeä.

      Typyn emäntä

      Poista
  3. Voi Typykkä, kunpa nyt malttaisit ottaa rauhallisesti ja unohtaa liian vilkkaat liikkeet ja hypyt varsinkin! Särkylääkkeet on hyvä ottaa just niin pitkään kuin on määrätty. Kipujen pitäminen aisoissa edistää paranemista.
    Samaa mieltä Aatun kanssa: ota kaikki irti toipilasajasta ja pidä palveluskunta palvelualttiina ; )
    Pikaista paranemista ja hoitokunnalle pitkää pinnaa ja jaksuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos terveisistänne Párek ja palvelijatar! Nyt tosiaan toivotaan, että jalat paranevat hyvin eikä mitään takapakkeja tule. Typyllä tuntuu jo nyt riittävän energiaa, joten ulkoilu tulee olemaan hyvin mielenkiintoista lähiviikkoina. Typsy kun ei malttaisi löntystellä remmin päässä vaan askel on jo aika ripeä. Mitä se sitten mahtaa olla esim. ensi viikolla...

      Typyn emäntä

      Poista
  4. Paraneminen on hyvällä alulla, kun Typy ei jaksais enää hissutella lenkillä :)
    Malttia ja paljon rapsutuksia, mutta nukkukaa sikeästi Typykän rapsutusten välillä =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paraneminen tosiaan etenee päivä päivältä. Kyllähän jalat varmasti kipeät ovat ja mielellään Typy lepäilee omassa pedissä tai sohvalla meidän vieressä. Mutta selvästi sitä harmittaa, ettei se itse saa hypätä sohvalle tai sänkyyn. Kaiketi se omasta mielestään pystyisi siihen mutta hyppykielto on voimassa vielä noin viisi viikkoa.

      Terkkuja kovasti paljon Arttu-herralle!

      Typyn emäntä

      Poista
  5. Voi pientä Tyyperiä! Kyllä se toipuminen siitä käynnistyy ja nopeasti kaksi viikkoa kuluu ja sitten on entistä ehommat polvet ja ilosta meno. Miljoona muiskua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Typy kiittää muiskuista ja punastuu...

      Kyllä tässä saadaan Typylle entistä ehommat polvet, kun leikkauksesta on täysin toivuttu.

      Typyn emäntä

      Poista

Kiva, kun kommentoit!
Typy, Hippu ja emäntä kiittävät.