torstai 10. maaliskuuta 2016

Ääneen sanottu

Kuluneella viikolla on sattunut ja tapahtunut. Typy oksensi molempiin koirien sänkyihin sekä sohvalle. Kun sotku oli siivottu, suunnistimme ulos lenkille ja sieltä palattuamme Hippu pissiä lirautti meidän sänkyyn. Viikon edetessä isokorvat pistivät tiistaina tappelunujakan pystyyn, syystä jota en tiedä. Remakka oli kipakkaa. Emäntä säikähti ja kun suullinen komentaminen ei tehonnut, ajattelin napata Typyä niskasta kiinni irrottaakseni sen otteen Hipusta. Ja miten siinä kävi; Typyn hampaat kalahtivat sormiini ja muutama mustelmahan siinä tuli. Tämä oli tietysti silkka vahinko ja pöllöpää olin, kun tungin itseni väliin.

Nujakointi päättyi melko nopeasti. On selvää, että kun Hippu ei ole enää vauva vaan pikemminkin teini, otetaan selvää lauman arvojärjestyksestä. Näin tapahtui myös Pimun ja Typyn kanssa. Hipsukka ei automaattisesti enää alistu Typsykälle vaan pistää hanttiin. Typy taas on niin kovapäinen jukuri, että ei missään nimessä anna Hilpurin hyppiä silmille. Mutta näinhän eläinmaailmassa johtajuus selvitellään.

Ihmettelimme Hipun kanssa kuollutta päästäistä. Hippu haisteli
ruumista kiinnostuneena, maistaa ei saanut. Pienen koiran elämä on
uutta täynnä; tämä oli ensimmäinen päästäinen, jonka Hippu on nähnyt. 

Momon emäntä totesi, että koirien kanssa ei käy aika pitkäksi. Ei toden totta käy. Miltei sataprosenttisesti asiasta miettii hyvällä mutta uskallan sanoa ääneen, että joskus myös rasittaa. Sen vuoksi on silloin tällöin hyvä ottaa pientä etäisyyttä karvakuonoihin ja tehdä jotain ihan omin nokkineen. Koiranomistajakin saa olla hetkittäin itsekäs.

12 kommenttia:

  1. Hitsinpimpula, ku kävi pahasti teijän äipän kädelle. Huh huh, mut semmosta se on, kun koirat ottaa mittaa toisistaan. Meille tuli tora luusta. Toivottavasti teillä(kin) sopu ja nokkimisjärjestys löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäilen, että meilläkin eripura syntyi luusta; Typy oli syönyt omansa ja meni liian lähelle Hippua ja sen luuta. Varma en voi olla, sillä olin tappelun alkaessa eri huoneessa. Tyhmä olin, kun yritin poliisina pistää pukareita aisoihin. En mene toista kertaa...

      Sopu syntyi pian ja rauha on maassa. Ihan tosi hyviä kamuja tytöt taas on.

      Typyn ja Hipun emäntä

      Poista
    2. Párekin Palvelijatar10. maaliskuuta 2016 klo 15.35

      Olisin minäkin tehnyt saman virheen, mennyt tappelupukarien väliin sähläämään. Se vain jotenkin tuntuu tarpeelliselta, vaikka useimmiten ei sitä ole. Aika moni asiantuntija sanoo, että koirien keskinäiset kahinat näyttävät ihmisen silmissä täydeltä sotatilalta, vaikka ei vielä oltais lähelläkään todellista tappelua.

      Poista
    3. Juuri näin. Minustakin tuntui, että riitapukarit pitää erottaa toisistaan vaikka se oli varmasti tyhmä ajatus. Nujakka kun loppui melko lyhyeen ja miten tosissaan siinä oltiin; sitä en osaa sanoa. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että yhteenotto näytti varmaankin minun silmissäni pahemmalta kuin se oli. Isäntä ei olisi mennyt väliin.

      Iloista viikonvaihdetta teille Párekin kanssa ja muiskuterkkuja Párekillle meidän itsepäisyyskaksikolta!

      Typyn ja Hipun emäntä

      Poista
  2. Jostakin syötävästä ne tappelut meilläkin syntyvät. Muuten ollaan sopuisia ystävyksiä. Jos tappelevat koirat pitää saada irti toisistaan, turvallisinta on tarttua lähimpiin takajalkoihin ja vetää niistä. Sanoo kaiken kokenut sihteeri.
    Me koirat emme, harmittavaa kyllä osaa oksentaa ämpäriin, vaan valitsemme mieluiten sängyn tai maton. Mutta se sänkyyn pissiminen, hm.
    Elämä koirien kanssa on... Sanoo sihteeri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo ruoka ja herkkupalat ovat niitä riidankylväjiä. Typy yritti aikoinaan varastaa Pimulta herkkuja ja siitähän remakka nousi. Hipulta se ei varasta mutta menee melkoisen lähelle tarkkailemaan, jos Hipsukka vaikka hylkäisi luunsa tai siitä irtoaisi sopiva pala myös Typylle. Ja kuten sanottu, Hippu ei omastaan suosiolla luovu. Ehkä vielä puoli vuotta sitten se olisi ollut mahdollista mutta ei enää.

      Sen kun tietäisi, miksi Hippu lirautti sänkyymme... joskus olisi kiva nähdä jollain laitteella koirien päähän ja lukea niiden tuumailuja.

      Leppoisaa viikonloppua teille toivottelee Typy, Hippu ja emäntä

      Poista
  3. Niihhän tuo sano äettii että niskavilloesta erottaminen oes sillehhii tullunna ensmäeseks mielee.Kurja että emännän käsj jootu siinä tulj´linjalle.Eekös ne nujakoe immeessisaruksettii ja kohta tuas ollaan sovussa. Ja sinnehhän myö koerat oksennettaan ku äkillinen hätätila tulloo ( ja pissitäännii) mistee parraemman jalansijan suapi. Niinku justiisa matolle tahi immeesen pettiin...Sopusata illajjatkoo ja viikolloppuvahhii sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, YRITIN ottaa Typyä niskasta kiinni mutta onnistuin törkkäämään käteni suoraan kaksikon kuonojen väliin. Siinähän ne hampaat sitten osuivat käteeni. Meidän tytöillä on nopeammat liikkeet ja refleksit kuin emännällä, joten niska oli jo siinä vaiheessa vaihtunut kuonoksi, kun käteni ehti kiinni Typyyn.

      Mutta leppoisasti loppuviikko on sujunut ja riita kaksikon välillä unohtui pian; puoli tuntia yhteenoton jälkeen kaverukset leikkivät keskenään koirapuistossa eikä torasta ollut enää tietoakaan. Hyvä näin!

      Reipasta viikonloppua sinne teille! Taidatte saada vielä nauttia puhtaasta lumesta ja talvisesta säästä. Muiskuja meidän neideiltä!

      Typyn ja Hipun emäntä

      Poista
  4. Huhhuh!
    Hipun veli Momo kun ei ole ihan helppo kaveri (vaikka onkin tosi lutunen) niin onpa emäntä päätynyt erilaisille koiraluennoille + kursseille + lueskellut koirakirjallisuutta. Nykytiedon mukaan toimit täysin oikein kun menit väliin! Koirat eivät pysty setvimään keskenään välejään, jos siis ei halua eläinlääkärireissua.

    Mutta tosi ikävää, että sattui noin! Toivottavasti helpottaa pian. Kaiken koulu- ja kirjaviisauden perusteella koiralla on joku vaiva kuten kipu tms jos puree ihmistä tai toista koiraa. Tästä on myös käytännön kokemusta kun tyttäreni koira puri, niin siltä löytyi selästä kivulias vaiva jota ei oltu huomattu ja kun sai kipulääkettä niin koiran kiukkuisuus hävisi samantien. Voiko Typyllä olla joku kipu tai vaiva? Vaikka koirat joskus keskenään nujakoivat niin ei ne yleensä ihmistä pure edes vahingossa eikä yleensä kaveriakaan.

    Ja jos sattuu olemaan koira, jonka tassut luistavat liukkaalla lattialla kun oksentaa niin toki sitten oksentaa paikassa jossa tassu ei luista eli matolla, sängyllä ym... Ja koira mielellään on paikassa, jossa on ihmisen mukava tuoksu ja jos sattuu pissattamaan niin siihenhän se lirahtaa eikä liukkaalle lattialle.

    Edelleen: koirien kanssa elämä ei käy tylsäksi. Mutta omistajan täytyy kyllä katsoa, että itse jaksaa. Viimeisen koirakoulun oppi: pidä huolta itsestäsi ja jaksamisestasi ja palkitse itseäsi säännöllisesti siitä, että pidät niin hyvää huolta koirastasi, suosittelen!

    Momo-veljen emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuun tähdennän, että Typy ei purrut minua. Lisäksi sen puolustukseksi totean, että Hippu oli täysin voimin mukana taistossa eli ei ollut missään tapauksessa altavastaaja. Sekin osaa jo riidellä. Molemmissa oli siis yhtä paljon syytä. Tämä on erittäin tärkeää tietää.

      Kyseinen nujakka ei ollut meidän huushollissa ensimmäinen laatuaan, näitä tapahtui muutaman kerran Pimun ja Typyn kesken. Riita näytti varmasti minun silmissäni pahemmalta kuin olikaan (kuten Párekin palvelijatar tuolla yllä totesi) ja siihen oli varmasti syynsä; se luu. Meidän kaikki kolme biigeliä ovat/ovat olleet ruoka-ahneita ahmatteja ja hyvin mustasukkaisia omista herkuistaan. Hippukin, vaikka on vasta nuori neiti.

      Koirille ei tullut vammoja, emännänkin käsi toimii entiseen tapaan ja kaikki on hyvin. Kivaahan se ei ole, että riitoja syntyy mutta itse olen sitä mieltä, että nämä kuuluvat koirien keskinäisen arvojärjestyksen muodostamiseen.

      Mukavaa viikonloppua toivotellen

      Typyn ja Hipun emäntä

      Poista
  5. Välienselvittely kuulunee asiaan, mutta kuulostaa silti hurjalta! Onneks mulla on vastustajana vaan nti Kattinen. Mä voitan aina. Yleensä.

    Mekin kohdattiin lenkuralla kuollut päästäinen. Mamma hautas sen heinikkoon, kävi sääliksi kylmyydessä pötköttävää pientä ruumista. Onkohan hangelle kuolleille päästäisille tullut liian kylmä, onko ruoka loppunut vai joku eläinkö niitä on pyydystellyt ja jättänyt syömättä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin laitoin päästäisen lumihankeen kaivamaani pikkukuoppaan. Olisi tosiaan mielenkiintoista tietää, mikä päästäisen hengen vei. Sen kroppa oli ehjä eli mikään muu elukka tuskin oli raadellut sitä.

      Kiva juttu, että löysit meidän blogin Jalo! Lämpimästi tervetuloa seuraamaan meidän matkaa.

      Typyn ja Hipun emäntä

      Poista

Kiva, kun kommentoit!
Typy, Hippu ja emäntä kiittävät.