Tylsää

Avaruuskypärästä on päästy eroon ja Typy kulkee taas tervein askelin. Takajalan tassu on kunnossa. Olemme putsanneet kinttua vielä menneellä viikolla mutta siitäkin hommasta voidaan jo luopua. Typsykkä ei tykännyt kaulurista ollenkaan ja katseli minua syrjäsilmin alta kulmien, kun kapistus laitettiin sen kaulaan. Harmitti kovasti Typsykän puolesta ja tunsin sitä kohtaan suurta myötätuntoa. Mutta kauluri oli ehdoton valtti siihen, että jalka saatiin pikaisesti paranemaan.

Uimamaisterin jalka on siis terve mutta emännän vasen koipi ei. Siihen iski jännetulehdus ja olenkin tällä viikolla tehnyt töitä pääosin kotikonttorilla. Kepit on apuna liikkumisessa ja lääkettä pitää nappailla säännöllisin väliajoin. Todella tylsää tässä on se, että lääkärin määräyksestä kävely on minimoitu. En voi viedä Typsykkää ja Hipsausta lenkille. Myönnän, että olen sen verran laistanut lääkärin ohjeista, että talomme taakse olen kaksikkoa päiväpissille kuskannut. Mutta tiedän, että lepo on paras lääke tähän vaivaan. Joten pysyn kotona ja isäntä lenkittää isokorvat.

Odotan innolla seuraavaa mökkireissua. Sienisato näyttää nimittäin tänä syksynä hyvin runsaalta ja loman lopuksi kävin keräämässä ensimmäisen erän metsän herkkuja pakkaseen. Kanttarelleja ja mustatorvisieniä jäi yhä mökkimetsään. Toivottavasti sade ei vie niitä ja saan täytettyä pakastinta lisää. Ennen sienireissua juhlimme kuitenkin isännän syntymäpäivää ja parantelen kinttuani metsäkuntoon.