maanantai 24. lokakuuta 2016

Pysähtymätön parivaljakko

Olemme jättäneet taaksemme hienon syysloman eteläisessä Savossa. Aurinko ei meitä moikkaillut ja pilvet peittivät tähtitaivaan. Mutta iloitsimme poutasäästä. Vilpoisaa kuitenkin oli ja pipo sekä kaulaliina olivat tarpeellisia varustuksia ulkona touhutessa.

Isäntä nikkaroi uuden puukatoksen. Miltei liiterin, voisi sanoa. Katon virkaa toimittaa kevääseen saakka pressu mutta mätimme jo katokseen polttopuuta ensi vuoden varalle. Haravalla ja lehtipuhaltimella annoin kyytiä puista pudonneille lehdille. Lämmittelin glögiä ja paistoin välipalamakkaraa. Putsasin linnunpönttöjä ja tyhjensin huussin. Isäntä kantoi saunaan vedet sekä puut, pisti takkaan tulet. Leikkasi isokorvien kynnet ja pesi Typsykän. Minä laitoin Pimun haudalle talvi-istutuksia ja liki joka ilta sytytin lyhdyn.

Emme ajattele mökkiä työleirinä vaikka sellaisenhan siitä helposti toki saisi. Sen vuoksi lomalla tulee myös levätä ja huilata. Typy ja Hippu ovat kuitenkin pysähtymätön pyörä. Typsykällä riitti vauhtia jopa niin paljon, että se intoutui eräänä lomapäivänä seikkailemaan metsässä reilut seitsemän tuntia! Tuo oli Typsyn ennätys. Minä tietysti jo hätäännyin, joten isäntä teki yhdessä Hilpurin kanssa etsintäreissun uimamaisterin löytämiseksi. Ja löytyihän se, jalat kuraisena ja nälkä rapaisessa vatsassa kurnien. Siksi siis isäntä pesi meidän juoksijan. Pesukeikan jälkeen Typpyrä sai ison annoksen ruokaa, jonka jälkeen uni maittoi.

Isokorvien mökkipannat jäivät odottamaan
uutta mökkikautta.


Pohdimme parikin iltaa, laitammeko mökin talviteloille vai rohkenemmeko vielä loppuvuodesta sinne viikonlopun viettoon. Järki voitti tunteet ja sanoimme raskain mielin mökille näkemiin. Minä itkin, en mahda sille mitään. Isäntääkin harmitti, biiglejä vielä enemmän. Mutta mökki on tehty vain kesäkäyttöön. Ja kun sataa lunta, on perillepääsy miltei toivotonta.

Kiitän lämpimästi mökkivanhusta menneestä keväästä, kesästä ja tästä syksystä. Vietimme riemukkaita ja onnen täyttämiä hetkiä sen huomassa. Nähdään taas keväällä, kun lumet ovat sulaneet ja Puula on auki.

4 kommenttia:

  1. Kyä kuulosta toi teijän rakas Puulaa vallan ihanalta paikalta. Oho, mut nytpä Typsykkä huiteli melkoisen tovin mettässä. Eipä ihme, jos kotiväelle tuli hätä ja suru puseroon. Onneksi tarina kuitenkin päättyi hyvin ja täyteen massuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana paikkahan se on. Itselleni erityisen rakas, koska olen viettänyt siellä kaikki lapsuuteni kesät 2-vuotiaasta alkaen.

      Typy se tykkää reissata metsässä... nyt oli kyllä tosi pitkä retki. Onneksi palasi ehjin nahoin takaisin möksälle.

      Typyn ja Hipun emäntä

      Poista
  2. Onneks uimamaesterj lööty. Haekeetahan seon mökin jättäminen tuas vuan kevät tulloo jootuimmin ku arvookaan. Oljpa tuas nii hyvästi ja elävästi kirjotettu juttu että ihanku oes itehhii ollunna sielä matkassa :) Mukavata viikojjatkoo sinne koko porukalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Iivari, tosi mukava että jaksat lueskella meidän juttuja.

      Kevät tosiaan saapuu taas ja sitten päästään taas mökkeilemään. Sitä ennen pitää keksiä kaikenlaista kivaa täällä kaupungissa.

      Leppoisaa alkaneen viikon jatkoa teille sinne Savon maalle!

      Typyn ja Hipun emäntä

      Poista

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.