Muistellen Pimua pikkujoulukemujen keskellä

Meillä on tänään aihetta iloon mutta mieli on myös haikea. Rakas Pimumme olisi viettänyt tänään syntymäpäivää. Ikävuosia sille olisi kertynyt jo 18. Olemme isännän kanssa kuulleet noinkin iäkkäistä biigleistä. Onpa isäntä jopa tavannut herran, joka oli ikävuosiltaan juuri tuon 18. Mutta Pimun oli aika lähteä pois 15-vuotiaana ja se meidän on täytynyt hyväksyä. Sytytin aamulla kynttilän Pimulle ja se palaa tänään aina siihen saakka, kunnes painelemme yöllä pehkuihin.

kuva: hansbenn

Jokavuotiseen tapaan olemme täksi illaksi kutsuneet ystäviämme viettämään perinteistä pikkujoulujuhlaa. Vuosien varrella ollaan musisoitu, saatu vieraaksi myös joulupukki ja ohjelmassa on ollut tietovisaa sekä ongintaa. Tänä vuonna järjestämme vierasväelle arpajaiset, joihin tuliaisten sijaan toivomme vieraidemme osallistuvan. Arvoista saamamme tuotto lahjoitetaan Sepilokiin, orankien kuntoutuskeskukseen. Adoptio-orankini Gelison on kasvanut reippaasti ja voi hyvin. Jossain vaiheessa sen on aika palata takaisin luontoon. Kuntoutuskeskus näyttelee suurta roolia siinä, että Gelison ja muut vapautettavat orangit tulevat pärjäämään omillaan niiden luontaisessa kasvuympäristössä. 

Miten meidän ilta meni, saimmeko arpoja kaupaksi? Vaatiko Typy taas megapaljon rapsutuksia ja hyppikö Hippu seinille? Varastiko joku herkkuja, itkikö emäntä Pimu-ikäväänsä? Näistä ja meidän muista metkuista seuraavissa kirjoitelmissa!