Perinteitä ja parhaita puolia

Keskikesän juhla on juhlittu. Vietimme juhannusta perinteiseen tapaan Kotkassa, saaressa. Torstai-iltana mietimme isännän kanssa, pitäisikö mukaan pakata toppatakit. Pipon ja pitkät kalsarit pistin kassiin, kuten myös villasukat meille molemmille. Mutta saari näytti taas parhaat puolensa ja pärjäsimme ilman talvi- ja sadevaatteita. Päivällä aurinko lämmitti hienosti ja öisin lämmityksestä huolehti kaksi karvaista kaveria. Tytöt viihtyivät kovasti paljon minun makuupussissani.

Juhannuksena pitää ottaa saaripainit. Tuo
jokavuotinen perinne.

Juhannus menee saaressa vakiokaavalla. Saunotaan, grillataan, lueskellaan, otetaan rennosti, kuunnellaan radiota ja ollaan yhdessä. Hipusta kuoritui tavan kyläluuta, sillä se mennä viipotti turhankin usein naapurimökille. Siellä kun oli koiria, joihin Hipsu halusi tutustua. Naapurit olivat hyvin pitkämielisiä eivätkä ajaneet Hilpuria pois. Ymmärrykseen taisi vaikuttaa se, että heidän edesmennyt Ninni-koira vieraili usein sen naapurissa. Paitsi juhannuksina, jolloin Pimu, Typy ja Hippu ovat olleet paikalla. Meidän vahtimimmit eivät naapuria kylään päästäneet...

"Toi kaveri meni tonkimaan kukkapenkkiä...
arvatkaa, saiko se huutia."

Viime viikkoinen Muuntamo-keikka sujui meiltä Typsyn kanssa hienosti. Kurja sää vaan harmitti, sillä emme viitsineet kaatosateessa istua Muuntamon terassilla ja piha-alueella. Uskon, että olisimme saaneet useammankin tervehtijän luoksemme, jos olisimme voineet olla pihalla. Mutta ei meidän ihan kahden tarvinnut ihmetellä ja toivottavasti ensi viikolla sää suosisi.
.