Luita ja lomaa

Viime viikolla isäntä ja isokorvat löysivät metsästä luita. Isäntä arveli, että lumessa makasi rusakon selkäranka pään kera ja reisi-sääriluu-yhdistelmä. Löytö oli kiinnostanut kovasti Typsyä ja Hipsua.

Luut olivat edelleen metsässä, kun teimme karvakaksikon kanssa tänään päivälenkin. Kovasti tytöt olivat yhä kiinnostuneita luista, eritoten Hippu. Se halusi maistaa kinttua mutta kielsin. En tiedä, olisiko siitä ollut mitään haittaa, jos se olisi järsinyt luuta. Mutta jos kuolleella elukalla oli vaikkapa jokin sairaus... jollain tapaa itseäni vaan tympi ajatus siitä, että Hippu kalvaisi rusakon ruhoa. En siis antanut lupaa Hipulle. 

Typy ei halunnut maistaa luita. Se kieri niiden vieressä ja haisteli innokkaasti. Mutta metsässä on paljon kivoja hajuja, joten melko pian Tyyperin nenä alkoi viedä taas kohti muita haisteltavia. Rusakon ranka sai jäädä.

Lupasin Hilpulle, että annan kotona molemmille isokorville koirille tarkoitetut luut. Jatkoimme lenkkiä ja jätimme rusakon rippeet taaksemme. Ovatkohan ne siellä edelleen, kun seuraavan kerran kuljemme kyseistä reittiä. Emme suinkaan ole metsän ainoat kulkijat. Ehkä luut päätyvät parempiin suihin. Mutta ei meidän biiglejen. 

Pidän sekä tällä alkaneella viikolla että myös ensi viikolla pari päivää lomaa. Piipahdan anoppini ja hänen siskonsa kera Tallinnassa. Ensi viikolla lukukoiraillaan Typyn kanssa naapurikirjastossa. Tulevana lauantaina meillä on aihetta suureen juhlaan. Ihastuttava pikkuneitimme Hippu viettää syntymäpäivää! Olen jo hankkinut Hipsukalle synttärilahjaksi pari pehmolelua, mm. uuden Chewbaccan risaiseksi kalutun tilalle. Lisäksi ostimme molemmille likoille uudet nahkataluttimet, joten toinen remmi olkoot myös osa Hipun lahjaa. Saapa nähdä, löydänkö Tallinnasta vielä jotakin lisäkivaa lahjapakettiin. Tuliaisia tietysti lupaan tuoda, myös isännälle.