 |
| Jin Bao Bao eli Lumi |
Pahin järkytys Typsyn äkillisestä kuolemasta alkaa vaeltamaan taka-alalle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suru ja ikävä olisi vielä millään tapaa helpottanut. Kiitos työnantajani, sain viime viikon tehdä etätöitä kotona. En pystynyt olemaan ihmisten ilmoilla. En halunnut poistua kotoa ylipäätään minnekään. Isäntä suree kovasti mutta yrittää samalla lohduttaa minua. Minusta ei valitettavasti ole ollut kenenkään lohduttajaksi. Reagoin suruun myös fyysisesti; vatsa vaivaa ja olen hyvin väsynyt.
 |
| Hippu ei tunnetusti ole ollenkaan vieraskorea.Päivätorkut oli mukava ottaa kaksijalkaisten sängyssä. Kuvan otti Keravan poikien äiti, kiitos E! |
Hippu kaipaa selvästi Typyä. Se etsii ja hakee sitä kotona. Lenkeillä se pysähtelee, katselee taakse ja sivuille. Missä sisko oikein on... kovasti olemme lellineet ja hellineet Hilpua. Ja meidän sylissä se viihtyykin nyt entistä enemmän. Suren myös Hipun puolesta. Sitä, että sen paras kaveri on poissa. Miten se pärjää nyt yksin... emme voi olla töistä pois ja sen kanssa kotona koko ajan.
Paljon on erilaisia ajatuksia pyörinyt päässä liittyen Typyn sairauteen ja kuolemaan. Kaikenlaisia juttuja pyörittelen päässäni. Itsesyytöksiin emme kuitenkaan kumpikaan vaivu. Jos olisimme tienneet, että Typy oli niin sairas kuin se oli, olisimme tehneet mitä tahansa, jotta se olisi saatu terveeksi. Mutta emme tienneet. Ja se on vain hyväksyttävä.
Itsesyytöksiin ei todella ole aihetta! Kylmä totuus elämästä on, että sillä on alku ja loppu - eikä lopun ajankohdasta kukaan tiedä varmuudella. Typyllä oli hyvä koti ja elämä. Kohtalo vain oli päättänyt näin kuin kävi. Voimia ja rauhaa mieliinne!
VastaaPoistaHippuliinikin sopeutuu, vaikka ei ymmärrä mitä on tapahtunut. Luonto on järjestänyt nämä asiat tavallaan. Aurinkoisia päiviä teille ja mielenrauhaa!
Kiitos paljom viisaista sanoista. Näin se on. Kukaan ei päiviensä määrää täällä tiedä ja hyvä niin. Jos tässä tilanteessa voi jostain olla helpottunut, on se, että Typyn loppu tuli hyvin nopeasti. Sen elimistö ikään kuin romahti kertaheitolla.
PoistaHippu on onneksi iloinen itsensä, syö ja juo. Vaikka se etsiikin vielä Typyä, näyttää siltä että se alkaa hiljalleen hyväksymään sen, ettei isosiskoa enää ole.
Mukavaa loppuviikkoa teille!
Hipun emäntä
Onpa mukavaa, että pääsitte pieneen reissuun, ja Hipsukkakin sai kyläillä ja olla varmaan sielläkin huomion keskipisteenä ;)
VastaaPoistaJälkeen päin ajatellen – kun itselläni oli surua, Arttu viihtyi tosi paljon sylissä. Eikä ihme, että Hippu haluaa myös sylitellä, onhan tilanne sillekin outo, Hippu kaipaa lohtua ja lohduttaa myös ihmisiään.
Sanot niin kauniisti tuon, että pahin järkytys vaeltaa taka-alalle... niin siinä vähitellen käy, ja ikävä nousee lopulta enää ajoittain tuikkaamaan sydämen nurkkaa, muistuttaa yllättäen siitä, mitä ei enää taukoamatta ajattele...
Sinulla on ihanan ymmärtäväinen työnantaja. Läheisen ihmisen pois nukkuminen oikeuttaa sairaslomaan, mutta joskus on ihan tarpeen, että lemmikin kohdalla saa myös aikaa päästä tasapainoon tilanteen kanssa.
Jaan suruanne ja ikävöin Typyn blogijuttuja, mutta tunnen helpotusta siitä, että teillä siellä tosiaan pahin siirtyy taka-alalle, normaali ja iloinenkin arki Hipun kanssa voittaa vähitellen.
<3-terveisin Mai ja Arttu
Kiitos Mai, parempaa kohti jo mennään. Hippu sai jakamatonta huomiota Keravalla ja nautti olostaan. Pojat olivat ahkerasti ulkoiluttaneet sitä ja muutenkin oli ollut hauskaa yhdessäoloa.
PoistaMinulla on tosiaan ymmärtäväinen työnantaja ja lähinnä oma pomoni. Työni ei ylipäätään vaadi jokapäiväistä toimistolla oloa. Riittää kun on nettiyhteys ja tietokone. Toki meillä etätyösääntö siitä, kuinka paljon etänä saa olla, on. Mutta sain olla viime viikon kotona ja tehdä töitä omassa tahdissa, ilman että tarvitsi tsempata kenenkään edessä yhtään. Itku kun tuli ryöpsähdellen ja usein. Tulee välillä vieläkin. Päivä oli hyvä katkaista lähtemällä Hipun kanssa ulkoilemaan. Sai miettiä kaikenlaista ja siitä oli hyvä jatkaa taas töitä.
Toivotamme teille Hipun kanssa kivaa loppuviikkoa!
Hipun emäntä
Juu, kyä se on aina suuri suru, ku rakkaasta joutuu luapuun, totes meijän äippäkin.
VastaaPoistaHippu, sulle paljon muiskuja.
Hippu kiittää muiskusista ja lähettää niitä teille paljon takaisin. Wiima on niin kaunis pikkutyttönen, kun kävin ihastelemassa teidän plogissa sen kuvia. Ja komeat on isoveljet siinä rinnalla.
PoistaPahin suru aina jossain vaiheessa väistyy. Itselläni sen tilalle tulee suunnaton ikävä. Mutta näiden molempien kanssa oppii elämään ja niitä oppii kantamaan siten, etteivät ne syö sisältä loputtomasti.
Hipun emäntä
Mänetystä on vaekee hyväksyvä. Eekä tarvihekkaa. Pittää vuan oppia tulemmaan toemeen sen kansa. Samaten surun ja ikävän kansa. Ja niin latteelta ku kuulostaahhii ni aeka on aenut joka aattaa niihin.
VastaaPoistaKovasti voemia toevotettaan teelle sinne ja Hippuli on se joka tuopi sitä valloo ja elämän illoo ja - jatkumista sinne. Ihana Hippu <3
Typyn lähtö tuli aivan liian varhain. Sitä on todella vaikea hyväksyä. Luulimme, että yhteisiä vuosia olisi vielä paljon edessä.
PoistaKiitos paljon sinulle ja kotiväellesi. Aika auttaa ja Typsy jätti meille paljon hienoja muistoja. Hippu tuo suuresti lohtua ja iloa.
Hipun emäntä
Voimia teille eteenpäin jatkamisessa! Onneksi on Hippu tuomassa iloa ja eloa ympärilleen. <3
VastaaPoistaLämmin kiitos! Hippu tuo tosiaan hymyn kasvoille ja lohduttaa kovasti. Typystä jäi paljon rakkaita ja hienoja muistoja. Uskon, että se eli onnellisen elämän vaikka se liian lyhyeksi jäikin.
PoistaHipun emäntä
Suru vie aikansa, etenkin tuollainen, johon ei ole voinut etukäteen varautua mitenkään. Mutta elämä jatkuu pikkuhiljaa ja Hippu pitää teistä huolta!
VastaaPoistaHippu on ollut suurena lohtuna näinä surun aikoina. Se näyttää myös hiljalleen tajuavan, ettei sisko palaa. On tosiaan ollut raskasta, sillä Typyn kuolema tuli meille täysin puun takaa. Jos se olisikin ollut jo vanha tai olisimme tienneet sen olevan kuolemansairas... mutta eteenpäin mennään.
PoistaHipun emäntä