Iso helpotuksen huokaus

Jestas, että lunta on nyt valtavasti. Kinoksia riittää ja Hippu kapuaa niiden päälle sorjilla kintuillaan. Hyvästä kuntoilusta tuo kiipeäminen käy, kuten myös hangesta pois kahlaaminen. Ja liikkua pitääkin, sillä eläintohtori laittoi Hippulin laihdutuskuurille. Kilon verran pitää saada painoa pois. Häpeillen myönnän, että Hipsun lihominen on suurelta osin minun syyni. Olen lellinyt ja paaponut sitä sen jäätyä syksyllä yksin. Myös se, että leikki ja riehuminen on vähentynyt huomattavasti, kun Typy lähti, on vaikuttanut varmasti Hipun painoon.

Eikä se lääkärireissu turha ollut. Alkuun totean, että Hilpu käyttäytyi superhienosti, kun sille tehtiin sisuskalujen ja vatsan ultra. Se aika ajoin torkkui, kun lääkäri kuvasi sen kroppaa. Niin rennosti se tilanteen otti. Emännältä pääsi kyllä itku, sillä tutkimushuone oli se sama, jossa Typy kuvattiin ja saimme kuulla karmean kohtalokkaan tuomion. Mutta selvisin koitoksesta. Hipsun verikokeen otto sujui myös mallikkaasti. Hippu on ihan valtavan kiltti ja sopeutuvainen koira. 

Vatsasta ja elimistä ei löytynyt sitä pahinta eli kasvaimia tai muita outoja poikkeamia. Kaikki on kunnossa ja mallillaan siltä osin. Mutta ohutsuoli Hipulla kenkkuilee. Ja sen aiheuttaja on suurella todennäköisyydellä ruoka-aineallergia. Lääkäri laittoi Hipun kolmen viikon allergiaruokakokeilulle. Sille ei saa antaa mitään muuta kuin kyseistä ruokaa. Pois keksit, luut, poronkorvat, kotiruuan tähteet ja myös maitohappobakteerijauhe. Painon pitäisi myös laskea tällä systeemillä. Arvatkaapa, onko Hilpu ihmetellyt, miksi sen ruokavalio muuttui yks´kaks näin ankeaksi...

Verikokeesta tullaan katsomaan potilaskertomusta lainatakseni "mahasuolikanavan toiminnasta kertovat parametrit sekä rasva-arvo triglyseridit". Näiden tulokset käsittääkseni tulevat vahvistamaan, onko kyseessä allergia vai ei. Tulokset saamme reilun viikon päästä johtuen eläinlääkärin lomasta. Sen jälkeen mietitään jatkotoimenpiteet. Eli se, onko Hippu lopun ikäänsä allergiaruualla vai voidaanko ryhtyä siedättämään sen vatsaa joillakin ruoka-aineilla.

Hippuhan on koko ikänsä ollut herkkäpissinen. Se ei pysty pidättelemään kovin pitkiä aikoja. Siihenkin saatiin selvyyttä. Ei olla juuri epäiltykään, että se kostopissisi tai muuta sellaista. Ehkä joskus. Mutta ei se pissi sisätiloihin sen vuoksi. Sen virtsanjohtimissa on syntymävikaa. Tämä selittää sen, ettei se pysty pidättelemään seurapiirirakon tavoin. Mitään vaarallista tuo kehityshäiriö ei ole. Siitä ei tarvitse murhetta kantaa. Hippu vain pääsee ulos usein, kuten on jo tähänkin saakka päässyt. 

Parin viikon päästä tiedämme siis isolla varmuudella, onko Hippu allergikko. Ja miten asian kanssa ryhdytään elämään. Sitä odotellessa jatketaan lumessa tarpomista meidän kaljumahan kanssa ja muutenkin kuljetaan eteenpäin tätä helmikuuta. Äärimmäisen helpottunein mielin. Vaikka allergia on sekin kurja juttu, sen kanssa pärjää ja voi elää hyvää koiranelämää.