Kaksikko Kangasniemellä

Sain maanantaina iltapäivällä puhelun eläinlääkäriltä. Ja uutiset olivat mahtavan hienoja! Hipun folaati- ja B12-arvot ovat tohtorin mukaan loistavat. Joten näiden "lisäaineiden" pillerikuurit tehosivat toivotulla tavalla. Kohonneet, hyvät arvot kertovat myös siitä, että Hipulla oli helmikuussa suolistotulehdusta ja näillä tabuilla saimme tilanteen korjattua.

Kurjaa on se, että voimme myös todeta, että Hipulla on hyvin herkkä vatsa ja taipumusta suoliston tulehdustilaan. Eläinlääkäri kertoi, että kyseessä voi olla peräti IBD eli koiran tulehduksellinen suolistosairaus. Joten jatkossa me olemme entistä tarkempia siitä, mitä meidän Hippunen laittaa suuhunsa.

Uupunut beagle huilaa lempipaikallaan,
vanhassa korituolissa.

Nousen tänään junaan, joka vie minut Mikkeliin. Isäntä ja Hilpu läksivät nimittäin maanantaina Kangasniemelle. Olen siis pitänyt huushollia yksin pystyssä. Päivät kiitävät töissä mutta tuntuu hiukan oudolta, kun kotiin tullessa Hilpu ei juokse ovelle vastaan. Olen toki ollut koirien kanssa kotosalla, kun isäntä on silloin tällöin reissussa. Mutta se, että nelijalkaisiakaan kavereita ei pyöri jaloissa, on aina hieman kummallista. Mutta näin se viikko vaan on hujahtanut ja tänään nähdään taas!

Hippu oli tehnyt mökillä pienen tutustumisretken, joka sai alkunsa mökin pihaan ilmestyneestä metsäjäniksestä. Hippaa ei ollut pidellyt isäntä eikä mikään, kun se oli ampaissut jänösen perään. Minulta kääntyi sydän nurin.  Isäntä sai onneksi Hipun kiinni ja se oli hyvissä voimin vaikkakin uupunut. Jonkin tovin se ehti rantametsikössä pupun perässä kirmailla. Voi kunpa Typy olisi ollut sen kaverina. En olisi ollut yhtään niin huolissani kuin nyt olin. 

Helle on hellinyt ainakin keski-Suomea myöten. Puulan vesi mökkirannassa heiluu jo 20-asteen paikkeilla. Nyt viimeistään on aika pulahtaa järveen ja heittää talviturkki pois. Toivotan kaikille meidän kamuille ja lukijoille aurinkoista ja kepeää viikonloppua!